Itsenäinen vaan ei yksinäinen oppiminen

Tämän päivän peruskoululaiset ovat työssä vielä 2070-luvulla. Millaiseltahan maailma silloin näyttää? Haastavalta, mutta en usko maailmanlopun profeetoihin. Olen toiveikas ja luotan siihen, että osaamme ratkaista eteemme tulevat viheliäiset ongelmat. Agit Prop lauloi aikanaan: Opi perusasiat, Se ei riitä, mutta opi ne.

Ehkä sama pätee tämän päivän koulutuksessa. Perusasiat on oltava kunnossa, ilman luku- ja kirjoitustaitoa ei pärjää. Lisäksi digitaidot ovat osa tämän päivän perusasioista.

Maailman talousfoorumin mukaan nykynuorista 65 prosenttia työllistyy tehtäviin, joita ei vielä ole olemassa. Emme siis voi kouluttaa nuorille pelkkää ammattitaitoa. 

Pidemmällä aikavälillä koko koulutuspoliittisen ajatuksen on muututtava. Nuorten on opittava lukemaan tulevaa ja hahmottamaan yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia. Koulutuksen on onnistuttava motivoimaan yksilö elämän ikäiseen uuden oppimiseen.

Ilmiöpohjainen oppiminen on yksi keino tähän. Se on vahvasti tutkimuspohjaista oppimista, jossa opiskelija suunnittelee ja toteuttaa omaa oppimistaan. Tämä ei tarkoita yksin oppimista, vaan opettajalla on vahva ja vaativa rooli ohjaajana sekä vastuu siitä, että opiskelija oppii.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa motivaation syntyminen on tärkeää. Autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteet auttavat motivaation syntymisessä.

Nyt tuntuu siltä, että itsenäinen oppiminen on liian usein yksin oppimista. Ammatillisessa koulutuksessa liian pitkät itsenäiset jaksot tarkoittavat osalle mukavaa vapaapäivää, jota koulu ei haittaa. Opettajan läsnäoloa ja ohjausta tarvitaan yhä.

Sosialidemokraattien vahva ajatus on, että oppivelvollisuuden pitää kattaa toisen asteen tutkinto ja koulutuksen pitää olla selvästi maksutonta toisella asteella. Alkuun ajatusta vastustivat lähes kaikki muut puolueet, nyt enää kokoomus.

Asetelma on tuttu. Peruskoulu-uudistuksessa oli sama jakolinja. Entinen opetusministeri Ulf Sundqvist kertoi kerran eräässä seminaarissa noista ajoista ja siitä kuinka kovaa vastustus oli. Minua kylmäsi ja ajattelin, että onneksi Suomi ei enää ole ole niin vastakkainasettelulle altis. Olin väärässä.

Vastakkainasettelu on voimistunut viimeaikojen politiikassa ja oppivelvollisuuden jatkamisessa ollaan sanoissa juoksuhaudoissa kuin aikanaan kansalaiskoulun ja oppikoulun välillä.

Olen sen ikäinen, että kävin kaksi vuotta oppikoulua ja sen jälkeen minusta tuli peruskoululainen. Hyvä, että tuli. 

Oppivelvollisuuden jatkaminen on tämän päivän peruskoulu-uudistus. Tasa-arvoteko ja paras tulevaisuusinvestointi. Parasta työllisyyspolitiikkaa. Osaavasta työvoimasta on jo joillain aloilla pulaa. 

Tutkimus osoittaa, että pelkkä peruskoulu jättää tulevan työuran sirpaleiseksi ja lyhyemmäksi. Toisen asteen koulutus vahvistaa nuoren asemaa työmarkkinoilla.

Edes nykyisessä saati tulevassa työelämässä ei pärjää ilman vahvaa osaamista. Pohjan on oltava vahva, jotta siihen pystyy rakentaman muutoksen ja tulevan ajan osaamisen.

Uusi pidennetty oppivelvollisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien on opiskeltava samaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että kaikkien on opiskeltava maksutta nykyistä pidempään.