Se pelaa joka pelkää?

Olen pelannut rahapeliä kaksi kertaa.

Ensimmäisen kerran pikkutyttönä, kun isoveljeni haki minut koulusta. Kävimme kotimatkalla lähibaarissa pelaamassa Powlingia. En ole varma onko nimi oikein, sen verran pieni olin pelatessani. Sain lyödä peliin yhden kolikon sitä vastaan, etten kerro äidille missä viivyimme.

Toisen kerran pelasin opiskeluaikana Tampereella. Näin unta, että voitin pajatsosta keskustan. Etsin jasson, löin kolikon ja voitin keskustan. Ajattelin, että tämä on hyvä alku ja loppu.

Moni lyö automaattiin euron tai kaksi viikossa, lottoaa silloin tällöin jne. Osalle pelaamisesta on tullut ongelma. Iso ongelma. Rahapeleistä on viime päivinä puhutti isoilla kirjaimilla.

Monopoli vai ei? Peliautomaatit kaupoissa vai ei? Mainostaa vai ei?

En usko, että monopolin purkaminen tai lisenssijärjestelmä tuo ongelmiin ratkaisua. Kilpailu lisää ja mainostaminen ehkä pelaamista, mutta peliongelmaisille mainokset ovat helposti houkutuksia, joihon ei haluaisi langeta.

En usko, että kilpailuilla markkinoilla onnistuttaisiin keräämään verotulot, joilla katettaisiin kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön ja järjestöjen avustusrahat nykytasolla.

Ongelmapelaajien näkökulmasta voisi miettiä, voisiko automaattien säännellymmällä sijoittelulla hillitä ongelmaa. Mainonnan suhteen Veikkaus on itse huomannut ylilyöntinsä ja korjaa sitä. Hyvä niin.

Suomessa on noin 120.000 - 130.000 ihmistä, joilla on jonkinasteinen rahapeliongelma. Pahimmillaan pelaamisen seuraukset voivat olla vakavia ja näkyä psyykkisinä, fyysisinä sekä sosiaalisina ja taloudellisina ongelmina. Peliriippuvuus ei näy päällepäin, joten sen huomaaminen ja hoitaminen voi olla vaikeaa. Pelaaja on usein ongelmiensa kanssa yksin.

Ongelmat ovat kasvussa ja apu vielä vähäistä. Siksi peliongelmiin on löydettävä apua. Tässä Veikkauksella voi olla suurempi rooli kuin yksityisillä toimijoilla olisi. Siksi monopolia kannattaa varjella.

Rahapeliongelma on yksi osa riippuvuutta, mutta samaa riippuvuutta on rahattomissa nettipeleissä. Kummankin ehkäisyn ja avun suhteen olemme vielä lasten kengissä.