Terveys ei saa olla kauppatavaraa

Sote-uudistus yskii yhä. Pieni köhä on kasvanut hinkuyskäksi. Kyse on ennaltaehkäisyn laiminlyönnistä. Hallitus ei uskonut perustuslakivaliokunnan aiempaa lausuntoa, vaan on yrittänyt mennä riman ali.

Hallituksen laki törmää yhä ihan samoihin ongelmiin kuin aiemmin: yhdenvertaisuuteen, rahoitukseen, julkisen vallan vastuuseen huolehtia palveluista sekä sosiaali-ja terveyspalveluiden yhteensovittamisen ongelmaan. Kaikki nämä ovat hyvinvointivaltion peruspilareita. Ei mallimme nytkään ihanteellinen ole. Mutta ei sitä kannata heikentää. 

Hallituksen valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta se on itseasiassa ongelmien ydin. Jos hallitus olisi luopunut siitä, ongelmat olisi voitu ratkaista helpommin. Ikävä kyllä maakuntahallinto ja valinnanvapaus ovat poliittinen kauppa keskustan sekä kokoomuksen välillä ja siksi se on ja pysyy valmistelussa.

Hämeessä on rakennettu tähtisairaala-mallia yhdessä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Se vahvistaa alueemme mahdollisuutta huolehtia turvallisesti terveydenhuollosta. Sitä ei riskeeraa soten kaatuminen. 

Enemmän riskiä syntyy siitä, että osa Riihimäen poliitikoista haluaa irti sairaanhoitopiiristä ja Uudellemaalle. Tähti-malli tuo tervettä työnjakoa ja vahvistaa Riihimäen sekä Forssan seudun palvelua. 

Tuli sotea tai ei, meidän on mietittävä sosiaali- ja vanhuspalveluiden laajempia hartioita. Moni kunta Kanta-Hämeessä näyttäisi olevan valmis yhdistämään voimavarat. Itse toivon, että onnistumme tässä. 

Jos sote kaatuu, seuraavan hallituksen toivon siirtävän sote-palveluiden järjestämisvastuun maakunnan kokoisille harteille, mutta antavan niille kuntien tapaan vallan päättää siitä, minkä verran yksityisiä palveluita käytetään julkisten rinnalla.

Vanhuspalveluiden viimeaikaiset uutiset surettavat ja vihastuttavat. Osa on silkkaa ahneutta ja väärinkäyttöä. Osa alimitoitettujen resurssien tuomaa hoivavajetta. Pörssiyhtiön on helppo vaatia parempaa tulosta, kun ei tarvitse katsoa asiakkaita silmiin. Siksi tarvitaan tiukemmin laatuun velvoittavaa lakia ja valvontaa. Vanhustenpalvelussa desimaalit ovat hoitajia ja aikaa vanhukselle. 

Minulla on tapana sanoa, että täysin vapailla markkinoilla ei ole kärsivällisyyttä kasvattaa kokonaista puuta eikä ehjää ihmistä. Nykyisin tähän on pakko lisätä eikä hoitaa kunniallisesti vanhuksia.

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)

Tarjoa ratkaisua, älä ongelmaa

Olin vastaanottamassa vammaisjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteita eilen. Kuusi järjestöä kiteytti tavoitteensa kukin kolmeen minuuttiin. Asioiden selkiyttämisessä ja tärkeysjärjestykseen laittamisessa meillä poliitikoilla on kyllä oppimista järjestöiltä. Tiivistä timanttia.

Esteettömyys ja saavutettavuus kuuluvat kaikille

Moni meistä on tämän talven lumessa ja liukkailla manannut tienpidon tasoa. Toiset taas korostaneet sitä, että ei voi varautua lumiseen talveen, se maksaa liikaa. 

Ei minua tervejalkaisena sohjot ja kinokset haittaa, liukasta vähän aristan, mutta siitä selviää lenkkareiden piikeillä. Mutta entäpä jos pitäisi liikkua rollattorilla tai pyörätuolilla. Tai olisi muuten vaikea liikkua. Kauppareissut kävisivät mahdottomiksi. Lumi vankilaksi. Auringon sulatusvoimaan luottavan tienpidon lisäresurssit arvokkaiksi.

Saavutettavuutta on sähköisten palveluiden laatu. Meillä vannotaan sähköisten palveluiden nimeen monessa asiassa olipa kyse vaikkapa terveydenhuollosta, koulutuksesta tai työnvälityksestä. Uskon itse, että digi tuo uusia mahdollisuuksia.

Mutta Suomessa on lähes miljoona ihmistä, joiden digitaidot ovat vajaat. 750.000 hyötyisi selkokielestä. Näkövammainen voi käyttää lukuohjelmaa, mutta sillä miten sivut on rakennettu, voidaan joko helpottaa tai vaikeuttaa lukemista. Sähköisten palveluiden esteettömyys ei ole rahasta kiinni, enemmän osaamisesta ja hoksaamisesta.

YK:n vammaisten oikeuksien sopimus on vihdoin ratifioitu Suomessa

Suomi on tunnettu siitä, että sopimuksia noudatetaan oikeasti. Vammaisten oikeudet eivät saa olla poikkeus. Hallituksen vammaispoliittinen ohjelma voi konkretisoida tavoitteet ja etsiä välineitä, joilla yhdenvertaisuus toteutuu ihmisten arjessa.

Oikeus oman näköiseen arkeen kuuluu jokaiselle

Suomi on hyvin kilpailu-uskovainen maa. Vanhuspalveluiden ja varhaiskasvatuksen viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että kilpailutus tuo isoja ongelmia, jopa hengenvaarallisia puutteita. Vammaisten palveluissa on aivan samat ongelmat.

Ei myytävänä -kansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnassa on ollut yksimielinen näkemys siitä, että palveluiden kilpailutuksessa on ongelmia. Yritysten yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät saa mennä ihmisten ihmisarvoisen elämän ohi! Ikävä kyllä sote-valmistelussa hallitus lakaisee samoja ongelmia maton alle. 

Kansalaisjärjestöt ja niiden tukeminen ovat tärkeä osa demokratiaa

Järjestöt neuvovat, auttavat, tukevat ja tuottavat palveluita. Niiden tuki ei kuitenkaan saa typistyä tilaaja-tuottajamallin mukaiseksi ostopalveluksi. Järjestöillä on tärkeä rooli vallan kritisoijana ja ihmisten äänen esiin nostajana. 

Sosiaaliturvan uudistamisessa on osattava ottaa huomioon vammaisten tarpeet

Nykyinen sosiaaliturva on kuin monesti paikattu tilkkutäkki. Palasten väliin repeää uusia aukkoja, vaikka kuinka parsitaan. 

On otettava kokonaan uusi asento. Uudistuksen pitää helpottaa satunnaisten töiden tekemistä, mutta se ei voi olla ainoa tavoite. Köyhyyden vähentäminen ja ihmisarvoisen elämän turvaaminen on oltava vähintäin samalla viivalla. 

Työllisyyden tukeminen on tärkeää vammaisten ihmisten elämässä. Ei riitä, että saa opiskella ja kouluttautua, on päästävä hyödyntämään osaamistaan. Tästä hyötyy sekä vammainen ihminen että koko yhteiskunta. Jokaisella on oltava oikeus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Moni kunta maksaa nuorille kesätyöseteleitä. Entäpä jos tukea priorisoitaisiin vammaisille nuorille tai muutoin vaikeimmassa asemassa oleville. Nykyisin käy usein niin, että hyväosaiset vanhemmat seuraavat asioita tiiviimmin ja heidän nuorensa ehtivät ensin hyödyntää kesätyötuet. Ja kipeimmin tarvitsen ehtiessä mukaan tuet ovat loppuneet. Jokainen nuori ansaitsee kesätyön. 

Suomessa ei juurikaan ole yhteiskunnallisia yrityksiä. Sosiaalisten yritysten määrä on marginaalinen. Euroopassa yhteisötalouden piirissä on 14,5 miljoonaa työntekijää. Noin 6,5 prosenttia työvoimasta. Tämä selittää varmasti tiettyjen maiden alhaisempaa rakennetyöttömyyttä.

Otetaan seuraavaan hallitusohjelman selkeäksi tavoitteeksi luoda kunnollisia työpaikkoja voittoa tavoittelemattomiin yrityksiin. Sellaisia työpaikkoja, joissa pärjää ihminen, jonka työteho ei ole 120 prosenttia. Ei saa olla niin, että osalle työ on palkatonta ja osa taas joutuu olemaan kokonaan työelämän ulkopuolella. Työ kuuluu kaikille, samoin toimeentulo.

Iso kiitos Invalidiliitolle, CP-liitolle, Kehitysvammaliitolle, Näkövammaistenliitolle, Kuuloliitolle ja Kuurojen liitolle. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ei ole demokratiaa.

Ja kiitos Sari Kokolle, otsikon nappasin viisaasta puheestasi.

Työttömän työkyvystä on huolehdittava

Sosiaalisesti ja eettisesti kestävässä yhteiskunnassa hyvinvointia ja yhteiskunnan tilaa arvioidaan vaikeimmassa tilanteessa olevien näkökulmasta. Työttömyys on kiistatta vaikea tilanne elämässä. 

Jokaisen ihmisen hyvinvoinnin ja ihmisarvoisen elämän edistäminen on ehjän yhteiskuntapolitiikan päämäärä. Sitä ei voi alistaa muille päämäärille.

Suomessa puhutaan paljon taloudesta. Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalinen eriytyminen. 

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat tukea tarpeidensa mukaan.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Palvelut, tulonsiirrot ja muu yhteiskunnan apu tasoittaa niiden ihmisten polkua, jotka elävät vaikeammassa tilanteessa. Esimerkiksi sairauden kohdatessa.

Terveys on yksi ihmisen onnellisuutta säätelevistä tekijöistä ja tärkeimpiä arvojamme. Terveellinen elämä merkitsee suomalaisille elämäniloa, tasapainoa, vapautta. Ihminen on kokonaisuus. Terveeseen elämään ihmiset liittävät laajasti mielen tasapainon ja terveyden, levon ja nukkumisen, sosiaaliset suhteet, ystävät ja parisuhteen.

Työttömyys koettelee näistä monia. Varsinkin pitkittynyt työttömyys vaikuttaa ihmiset itsetuntoon ja moneen muuhun asiaa.

Hyvän elämän turvaaminen sairastuessa on tärkeää, ei siis ole mikään ihme, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on aikamme suurimpia hankkeita.

Terveydenhuoltopalveluilta toivotaan eniten helpompaa hoitoon pääsyä. Työttömien kohdalla tämä ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää. 

Vuonna 2011 tuli voimaan laki, joka edellyttää kuntia tarjoamaan työttömälle maksuttoman terveystarkastuksen. Tätä ennen työttömien terveydenhuoltoa on yritetty parantaa rahoituksella, hankkeilla ja monilla muilla keinoilla. Laissa on ollut velvotteita, mutta niiden noudattaminen on ollut vähän niin ja näin.

Työttömän terveystarkastuksen ajatuksen on edistää työttömän työkykyä ja ehkäistä terveysongelmia.

Monet tutkimukset osoittavat, että työttömät sairastavat enemmän ja voivat huonommin kuin työssäkäyvät. Toisaalta, jos on terveydellisiä ongelmia pääsy työhön on vaikeampaa - joten aina ei voi tietää kumpi on syy ja kumpi seuraus.

Työttömien terveydenhuoltoa koskeva laki tunnetaan huonosti kunnissa eivätkä työttömätkään tiedä, että heillä on oikeus terveystarkastukseen.

Terveyserojen kaventaminen on tärkeä tasa-arvotavoite. Ihmisten keskimääräinen elinikä on jatkuvasti kasvanut: kivikaudella elettiin 20 vuotta, Antiikin Kreikassa ja Roomassa 30 vuotta, 1900-luvun alussa noin 50 vuotta. Nykyisin kehitysmaissa hitusen pidempään ja vauraissa länsimaissa paljon pidempään.

Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset kuuluvat vauraiden ja terveiden kansakuntien pieneen joukkoon. Mutta suuret väestöryhmien väliset terveyserot ovat suomalainen erityisongelma, johon on syytä löytää nykyistä parempia ratkaisuja. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat meillä suuria.

Se oletko, nainen vai mies, rikas vai köyhä, koulutettu tai kouluttamaton, vaikuttaa keskimäärin siihen miten pitkään ihminen elää. Varakkaat naiset elävät yli 15 vuotta pidempään kuin köyhät miehet. Joskus muistan lukeneeni tutkimuksen jonka mukaan pitkäaikaistyöttömyys vie miehen elämästä keskimäärin 8 vuotta elinaikaa verrattuna työssä käyvään mieheen.

Ihmisen ei tarvitse tietää onko hän perusterve vai erikoissairas, riittää kun pääsee lääkäriin silloin kun on tarve, moni ajattelee. Mutta ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on kaikkein tärkeintä. On viisaampaa hoitaa terveyttä, jotta ei tarvitse hoitaa sairautta. On viisaampaa ylläpitää työkykyä kuin maksaa työkyvyttömyydestä.

Yksin työeläkejärjestelmä työkyvyttömänä olevien ihmisten työpanoksen menetyksen arvioitiin vuonna 2012 olevan kahdeksan miljardia. Työkykyä kannattaa tukea. Työssä pysymistä kannattaa tukea. Kyse ei ole vain valtiontaloudellisesta hyödystä, vaan osaamisen menettämisestä ja ihmisen elämän sisällöstä ja toimeentulosta.

Meidän on varmistettava työttömän terveyspalvelut ja yksinkertaistettava palvelujärjestelmää, joka voi toimia alentuneen työkyvyn tukena. Nyt kyse on työvoimapalveluista, kuntoutuksesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja monesta muusta. Järjestelmä on monimutkainen ja siinä on kapeikkoja. Jos oikea tuki ei löydy ajoissa, voidaan aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja yksilön elämälle.

Hallituksen aktiivimallin vaihtoehto

Tiistaisessa eduskuntakeskustelussa työministeri Lindström peräänkuulutti vaihtoehtoja hallituksen aktiivimallille. Tässä yksi.

Sosialidemokraatit kannattavat aktiivista työvoimapolitiikkaa. Olemme aina kannattaneet. Ihmisellä pitää olla oikeus työttömyysturvaa, jos hän menettää työnsä. Työttömyysturva ei kuitenkaan ole kansalaispalkka, jonka varaan voi jäädä omasta halusta, vaan se edellyttää aktiivista työnhakua ja omien työmarkkinavalmiuksien parantamista.

Ei ole kohtuutonta, että työtöntä velvoitetaan ottamaan työtä vastaan ja osallistumaan koulutukseen, joka parantaa hänen työnsaantimahdollisuuksiaan. Aktiivisuutta on vaadittu jo pitkään. 

Hallituksen aktiivimallin sudenkuoppa on siinä, että se velvoittaa työttömän löytämään työtä tai laissa tarkkaan säädettyjä aktiivitoimia. Tämä koskee käytännössä kaikkia työttömiä. Jos ei onnistu löytämään, turvaa leikataan. Työtön ei itse päätä siitä saako työpaikan tai pääseekö aktiivitoimiin. Erilaisten työttömien ja eripuolilla asuvien ihmisten mahdollisuudet täyttää lain velvoitteet ovat erilaisia ja siksi malli eriarvoistaa.

Jos kaikki työttömät olisivat työkykyisiä, aktiivimalli ei olisi niin eriarvoistava kuin se nyt on. Työttömyysturvasta saavat toimeentulonsa myös ihmiset, joilla ei ole työmarkkinoilla vaadittavaa työkykyä. Esimerkiksi henkilö, joka on sairastunut ja hänen sairauspäivärahakautensa on tullut täyteen, joutuu hakemaan elantonsa työmarkkinatuesta, vaikka sairaus jatkuu. Sairauslomalla olevan työttömän pitää onnistua löytämään työtä saadakseen täyden turvan. Tämä ei ole oikein. Työkyvyttömiä työttömyysturvan varassa olevia on hallituksen oman arvion mukaan lähes 30.000.

Työttömyysongelman ratkaisu olisi helppoa, jos kaikki olisi vain työn vastaanottamishalukkuudesta kiinni. Näin ei ole. Moni osaava työkykyinenkin painii pitkittyvän työttömyyden kanssa, vaikka etsii kaikenlaista työtä, myös lyhyitä ja matalammin palkattuja töitä. Ei silti onnistu saman työtä. Osassa työtehtäviä on taas pula osaavista tekijöistä.

Aktiivimalli siirtää työllistymisvastuun yksilölle ja unohtaa valtion vastuun. 

1. Ensinnä pitää arvioida työttömän työkyky. Jos työkyky on kohdallaan, aktiivinen työnhakuvelvoite ja tietyin reunaehdoin oleva työn vastaanottovelvoite on paikallaan. Lyhyenkin työn. Reunaehtona pitää olla lasten varhaiskasvatukseen pääsy, koska ketään ei voi vaatia karenssin uhalla jättämään lastaan heitteille. Ensimmäinen askel on palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus ja parantaa nopeaa varhaiskasvatukseen pääsyä. Samaan kokonaisuuteen kuuluu naisten työmarkkina-asemaa parantava perhevapaauudistus.

2. Nyt aktiivimallin seurauksena Kelan etuuskäsittelyn byrokratiaan suunnattavat henkilöresurssit pitää ohjata tehokkaamman henkilökohtaisen työnvälityksen turvaamiseen ja ammattitaidolla tehtyjen työpaikkatarjousten sekä osoitusten tekemiseen ja piilotyöpaikkojen etsintään.

3. Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

4. Jos työkyvyssä on isoja ongelmia on tarjottava aktiivitoimia: valmennusta, kuntoutusta ja työkykyä parantavia toimia. Terveyden ylläpitoon tai parantumiseen liittyvät toimet on laskettava aktiivitoimiksi. Nykyisin esimerkisi Kelan kuntoutus ei kelpaa aktiivisuusehdon täyttämiseen. Näiden toimien määrää on lisättävä ja laatua  parannettava. Jos työkyky on menetetty, työttömän on saatava apua työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi.

5. Osallistuminen kansalaisopiston kurssille tai vapaaehtoistyöhön tulee rinnastaa sovituin reunaehdoin kuntouttavaan työtoimintaan niiden työttömien kohdalla, jotka eivät tarvitse ammattiapua kunnossa pysyäkseen. Malli säästää rahaa ja auttaa säilyttämään elämänhallinnan. Vapaaehtoistyöllä parannetaan koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vapaaehtoistyöntekijän ja työstä apua saavan, molempien.

6. Työvoiman moniammatillisia palvelukeskuksia pitää vahvistaa eikä purkaa. Nuorille suunnatut ohjaamot ovat oiva matalan kynnyksen moniammatillinen palvelu. Siihen hallitus panostaa ja hyvä niin. Outoa on se, että vaikeasti työllistyvien samansukuista palvelua puretaan. Kuntoutuksen, sosiaalityön, terveydenhoidon ja työvoimapoliittisten toimien pitää ketjuttua ehjästi, jotta moniongelmaisia työttömiä voidaan auttaa.

7. Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.

8. Osatyökykyisille pitää räätälöidä töitä ja kehittää työllistämiseen kannustavia toimia. Nykyisin yritetään muokata ihmista työhön sopivaksi. Työtä pitää räätalöidä ihmiselle sopivaksi. Pitää luoda voittoa tavoittelemattomien yhteiskunnallisen yritysten malli. Ruotsissa tällaisille on jopa yrityshautomoita. Yhteiskunnallinen yritys on yhteisötalouden toimija, jonka päätavoite on omistajilleen tai osakkailleen tuotetun voiton sijaan sosiaalinen vaikuttaminen.

Yritys tuottaa tavaroita tai palveluita. Euroopassa tällaiset yritykset työllistävät miljoonia.

Euroopassa yhteisötalouden piirissä on 14,5 miljoonaa työntekijää: noin 6,5 prosenttia työllisistä. 

9. Kohtaanto-ongelmat uhkaavat paheta. Kaikkiin töihin ei löydy osaavia tekijöitä. Ammatillisen työvoimapoliittisen koulutuksen määrää pitää lisätä välittömästi työvoimapula-aloille ja pitkällä tähtäimellä uudistaa koko aikuiskoulutus. Yksinkertaistaa  etuusmuotoja  ja turvata kouluttautumisen mahdollisuus kaikille. Nyt koulutus kasaantuu ja kipeimmin koulutusta tarvitsevat uhkaavat jäädä vaille koulutusta.

10. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on tehtävä perusturvaremontti. Turva on säilytettävä syyperusteisena, mutta eri perusteilla saatavan etuuden tasot on yhdistettävä, eläkkeitä lukuunottamatta. Sama koskee ansisdonnaisia etuuksia. Etuuksissa on oltava sama vapaasti ansaittava osuus ja sen jälkeen turva voi alentua ansioiden kasvaessa.  Perusturvassa tulee olla aktiivilisä, jonka saa ollessaan aktiivitoimissa. Etuuksien saajille pitää turvata etuuden perusteen vaatimat palvelut. Tarveharkintaista etuutta tarvitaan täydentämään perusetuuksia. Asuntopolitiikka ja asumisen tuet on rakennettava tukemaan työvoiman liikkuvuutta.

Hallituksen aktiivimalli on peruttava

Aktiivisuus on positiivinen sana. Aktiivinen työvoimapolitiikka kuuluu pohjoismaiseen ajatteluun, jossa työttömyyden sattuessa valtio tai kunta auttaa työtöntä selviämään, ei vain maksamalla työttömyysturvaa, vaan tarjoamalla aktiivisesti palveluja kuten työnvälitystä, koulutusta, tukityötä, kuntoutusta jne.

Työttömyysturvan aktiivimallin nimi on orwellilaista uuskieltä. Malli vaatii työtöntä löytämään työtä, jotta voi saada työttömyysturvaa. Malli edellyttää työntekoa tai työvoimapoliittisiin aktiivitoimiin osallistumista, jotta työtön voi saada täyden työttömyysturvan. Jos ei onnistu, turvaa leikataan lähes viisi prosenttia.

Valtiolle malli jättää passiivisen leikkaajan roolin. Valtion ei tarvitse tarjota työpaikkaa tai aktiivitoimia. Filosofia korostaa sitä, että valtiolla ei ole vastuuta työttömän auttamisesta ja että työttömyys on ihmisen omaa syytä.

Jos työtön kieltäytyy tarjotusta työstä, ei ole kohtuutonta, että työttömyysturvaa leikataan. Jos työtön ei löydä työtä, on kohtuutonta leikata työttömyysturvaa.

Työttömyysturvan aktiivimallin peruuttamista vaativa kansalaisaloite sai kylmän vastaanoton hallituspuolueilta eduskunnassa.  Mallia on kuulemma korjattu jo. Ei pidä paikaansa!

Aktiivimalliin kelpaavaa koulutusta on laajennettu, mutta muita korjauksia ei ole tehty. Pahinta mallissa on se, että myös sairaan edellytetään täyttävän ehdot. Hallitus lupaili, että jatkossa mm. vapaaehtoistyö voisi kerryttää aktiivisuusehtoa. Ei kerrytä. 

Jos työssäkäyvältä vaadittaisiin, että hänen pitää uida kilometri kuukaudessa tai verotusta korotetaan 4,65 prosenttia. Vaatimus on helppo terveelle ihmiselle, joka asuu lähellä uimahallia. Mutta entäs sairaalle ihmiselle, joka asuu vaikkapa Lapin perukoilla. Sulaa vettä on vain osan vuodesta ja sekin tosi kylmää. Uimahallit matkojen päässä. Uinti esimerkki ei ole omakeksimäni, vaan kuulin sen työkkärin virkailijalta. Se on mielestäni hyvin kuvaava.

Yhä edelleen pitkäaikaissairaan pitää löytää töitä keikkatöitä, siinä missä terveen. Jopa ihmisten, joilla on työpaikka, mutta ei työkykyä. Työttömyysturvasta saa elantonsa moni, joilla sairauspäivärahan katto on tullut vastaan, mutta sairaus ei ole parantunut. Heillä saattaa olla voimassaoleva työsuhde, mutta ei työkykyä. Heille malli on kohtuuton.

Aktiivimallissa  työttömän ”aktiivisuutta” seurataan 65 työttömyysetuuden maksupäivän tarkastelujaksoissa. Mikäli aktiivisuus ei ole riittävää, työttömyysetuus maksetaan seuraavan tarkastelujakson ajan 4,65 prosentilla alennettuna. 

Aktiivisuutta voi osoittaa tekemällä palkkatyötä, harjoittamalla yritystoimintaa tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin tai muihin työllistymisedellytyksiä parantaviin palveluihin. Vaikka hakisi kuinka töitä, mutta ei onnistu saamaan riittävää tuntimäärää, niin leikkuri iskee.

Suomessa on sanonta, että yrittänyttä ei laiteta. Tässä mallissa sanonta ei päde.

Leikattua  työttömyysturvaa sai  huhti-kesäkuussa 2018 noin 150 000 henkilöä. Kelan työttömyysetuuksien saajista lähes 40 prosenttia ja ansiopäivärahaa saajista noin kolmannes. Heinä-syyskuussa leikkausten määrä kasvoi.

Malli on epäoikeudenmukainen alueellisesti, aloittain, ikäryhmittäin. Työpaikkojen ja työllistymistä edistävien palveluiden saatavuus vaihtelee alueellisesti merkittävästi, joten malli vaarantaa kansalaisten tasa-arvoisuuden ja kohtelee  eri alueilla asuvia työttömiä epätasa-arvoisesti riippumatta työttömän aktiivisuudesta.

Aktiivimalli on  leikannut erityisesti iäkkäiden työttömien etuutta. Ikääntyneistä duunareista vain 13 prosenttia onnistui täyttämään aktiivimallin velvoitteet. Muilta työttömyysturvaa leikattiin. Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ja palveluiden paremmaksi kohdistamiseksi olisi selvitettävä, miksi aktiivimalli on alentanut enemmän iäkkäiden kuin nuorempien henkilöiden työttömyysturvaa. 

Malli ei huomioi ihmisen toimintakykyä. Työttömänä  on paljon ihmisiä, joilla on työ- tai toimintakykyä alentava sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä työkyky on merkittävästi heikentynyt erityisesti mielenterveyden häiriöiden takia. Isolla osalla pitkäaikaistyöttömistä on työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarve. Jos ihminen on Kelan kuntoutuksessa, se ei kelpaa aktiivitoimeksi, vaan leikkuri iskee. Malli aiheuttaa yrittämisen mitätöintiä ja ahdistusta ihmisille

Malli lisää byrokratiaa eikä tarjoa riittäviä palveluita. Uskallan väittää, että eniten malli on työllistänyt Kelan ja TE-hallinnon virkailijoita. Kelaan on jouduttu palkkaamaan miljoonilla euroilla lisäväkeä. Malli on työttömyysturvan toimeenpanon kannalta kohtuuttoman raskas verrattuna työllisyysvaikutuksiin.

Malli lisää toimeentulovaikeuksia. Pieniin tuloihin kohdistuva leikkaus on tuntuva työttömän arjessa. Moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on pahin kannustinloukku sosiaaliturvassamme. Siellä olevan ihmisen työllistymiskynnys nousee. Siksi toimeentulotuki on  väärässä käytössä, jos etuuden tarpeen aiheuttaa lainsäädäntö ja ensisijaisen etuuden leikkaus. Aktiivimallin vuoksi asioiminen usean viranomaisen luona lisää tukijärjestelmän lisää  byrokraattisuutta.

Leikkurista luovuttava ja työvpimapalveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti. On huomioitava erilaisten työttömien tuen, ohjauksen ja neuvonnan palvelutarpeet. Sosiaalityön, terveydenhuollon, psykologipalveluiden, työllisyysneuvonnan, koulutus- ja urasuunnittelun tukemisen sekä etuuksien hakemiseen liittyvien palvelujen tarpeeseen on vastattava. Työtöntä ei saa jättää yksin.

Kansalaisaloitteen tekijät ovat oikeassa. Malli on peruttava. Leikkauksista on luovuttava. Byrokratiaan käytettävä raha on suunnattava työttömän avuksi ja tueksi. 

Menestyksen mitta ei ole euro, vaan hyvä elämä

Täysin vapailla markkinoilla ei ole kärsivällisyyttä kasvattaa kokonaista puuta tai ehjää ihmistä. Suomessa ja maailmassa on etsittävä yhteisiä pelisääntöjä, jotta luomme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä.

Nykypäivän politiikka kaipaa kohtuuden evankeliumia. Kohtuuden hyvää sanomaa. Olipa kyse politiikan pöytätavoista tai ympäristön kestävyydestä. Kohtuus kaikessa, sanonta on alun perin tainnut liittyä alkoholin käyttöön, mutta minusta se sopii hyväksi elämän ohjenuoraksi.

Olen aina karsastanut ääriajatuksia. Kohtuus on harmaata, mutta se on myös vakaata, ennakoitavaa ja tasapuolista. Kohtuus on turvallista. Kun ihmisen velvollisuudet ja oikeudet ovat kohtuullisia ja tasapainossa, turvataan hyvä elämä.

Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin

Maailmassa rikkain yksi prosentti omistaa enemmän kuin koko muu maailma. Suomessa 1.850.000 vähävaraisinta omistaa saman verran kuin 7 suomalaista miljardööriä. Vajaat kaksi miljoonaa köyhintä maksavat tuloveroja viisi miljardia euroa, mutta seitsemän herraa / rouvaa maksoivat ansio- ja pääomatuloistaan tuloveroa vain kahdeksan miljoonaa. Tämä ei ole tervettä kannustamista, vaan silkkaa kohtuuttomuutta.

Kun kesä on lämmin, se tuottaa iloa ja elinvoimaa, mutta kun koko maapallon ilmatila lämpenee, jäätiköt sulavat ja koko maailmamme uhkaa tuhoutua. Ei olemassa planeetta Beetä. Siksi meidän on osattava kohtuullistaa elintapojamme.

Me suomalaiset elämme etuoikeutettua elämää monella mittarilla. Taloudellinen asemamme ja hyvinvointimme velvoittaa meitä kantamaan vastuuta maapallosta. Jos verrataan vaikkapa keskivertointialaisen ja -suomalaisen elämää ympäristön näkökulmasta, niin suomalaisen päästöt ovat kuusinkertaiset intialaiseen verrattuna. Siksi vastuumme ilmastopolitiikasta on suurempi.

Maailma voidaan pelastaa ja jokaiselle voidaan luoda hyvä elämä sillä, että lainsäädäntö pitää ahneuden kurissa, maapallon resursseja käytetään solidaarisesti ja yksilö elää kohtuullisesti. 

450 vuotta vanhoissa tuomarin ohjeissa sanotaan: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata lakikaan olla; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”

Allekirjoitin kohtuusliikkeen vaaliteesit  https://www.kohtuusliike.fi/kohtuusliikkeen-vaaliteesit-2019/

Lisäresurssia hoivakoulutukseen, hoiva-avustajista pika-apua

Vanhuspalveluissa väännetään yhä kättä siitä, pitääkö hoitajamitoitus saada lakiin.

– Kyllä pitää, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov sanoo. Hän puhui sosialidemokraattien vaalistartissa Orimattilassa lauantaina.

– Hoitajamitoitus ei yksin auta, vaan tarvitaan muitakin toimia. Mutta jos hoitajia ei ole tarpeeksi, hoidosta ei millään taikakeinolla saada laadukasta. Hoitajilla tulee olla työlleen riittävästi aikaa, muutoin ei voida varmistaa hyvää hoitoa.

– Hallituksen ministeri Soini esitti hoitajien rekrytointia Filippiineiltä. Itse kannatan suomalaisten hoivakoulutuksen lisäämistä. Hoiva-alalle on yhä hakijoita paljon enemmän kuin koulutukseen pääsee. Kevään 2018 yhteishaussa sotealan ammattikorkeakoulutuksiin oli koko maassa kaksi kertaa enemmän hakijoita kuin aloituspaikkoja.

– Jos lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsee suhteessa isompi osa hakijoista kuin työvoimakoulutukseen lähihoitajakoulutukseen, niin tarvitsemme enemmän ammatillista koulutusta. Ikävä kyllä hallitus on ajanut tätä rajusti alas.

Filatov muistuttaa, että hoiva-avustajien työvoimakoulutus tuo pika-apua, mutta hoiva-avustajat eivät voi korvata lähihoitajia ja sairaanhoitajia.

– Ammattikorkeakoulut ovat ilmoittaneet, että niillä on valmius pikaisesti lisätä koulutusmäärää tutkinto- ja muuntokoulutuksessa. Tuhat aloituspaikkaa vaatii kuitenkin 10 miljoonaa euroa vuositasolla, eikä tällaista resurssia löydy lisäbudjetista. Toivottavasti eduskunnassa resurssi siihen lisätään.

Vanhuutta ei pidä joutua pelkäämään

Nykylaissa sanotaan, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa heille laadukkaat palvelut.

– Ei ole turvannut. Viime vuosina on käynyt selväksi, että huolimatta vanhuspalvelulain säädöksistä ja sen toimeenpanon tukena toimivasta laatusuosituksesta, ei henkilöstön riittävä määrä ole kaikissa hoitoyksiköissä toteutunut. Tästä syystä vanhuspalvelulakiin tarvitaan vähimmäismitoitus tehostetun palveluasumisen yksikössä ja laitoshoidossa.

Tällä hetkellä toimintayksiköistä 5 prosenttia jää alle tason 0,5 ja toimintayksiköistä 22 prosenttia ylittää tason 0,7.

– Kannattaa muistaa, että vanhukset tulevat tehostetun palveluasumisen yksiköihin entistä huonommassa kunnossa. Vanhuksia hoidetaan kotihoidossa aiempaa pidempään. Joskus jopa liian pitkään. Lakisääteisen hoitajamitoituksen vastustajat sanovat, että hoitoisuuden pitää ratkaista. Kyllä, näinhän se on, mutta näyttäkää minulle ensin se ympärivuorokautisen hoivan yksikkö, jossa asuvat vanhukset ovat niin hyväkuntoisia, että siellä pärjätään vähemmällä hoitajamäärällä.

Filatovin mukaan vanhustenhoivassa 0,5 mitoitus tarkoittaa, että 28 vanhuksen yksikössä on 14 hoitajaa. Tällöin hoitajia riittää päivävuoroon neljä, iltavuoroon kolme ja yövuoroon kaksi.

– Vanhuutta ei saa joutua pelkäämään. Korjataan hyvinvointivaltio. Suomi ja suomalaiset ikäihmiset ovat sen arvoisia.

Vanhuspalveluissa desimaalit ovat hoitajia

Vanhuspalveluissa väännetään yhä kättä siitä, pitääkö hoitajamitoitus saada lakiin. Eduskunnan kyselytunnilla kokoomuksen Ben Zyskowicz sanoi, ”...että ei ole yhtä taikalukua, jolla nämä ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan...”

Ei olekaan. Hoitajamitoitus yksin ei auta. Tarvitaan muitakin toimia. Mutta jos hoitajia ei ole riittävästi, hoidosta ei millään taikakeinolla saada laadukasta. Hoitajamitoitus on oleellinen asia. Ilman hoitajan riittävää aikaa ei ole hyvää hoitoa.

Nykylaissa sanotaan, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa heille laadukkaat palvelut.  

Eipäs ole turvannut. 

Viime vuosina on käynyt selväksi, että huolimatta vanhuspalvelulain säädöksistä ja sen toimeenpanon tukena toimivasta laatusuosituksesta, ei henkilöstön riittävä määrä ole kaikissa hoitoyksiköissä toteutunut. Tästä syystä esitämme vanhuspalvelulakiin sitovaa vähimmäismitoitusta tehostetun palveluasumisen yksikössä ja laitoshoidossa. 

Tällä hetkellä toimintayksiköistä 5 prosenttia jää alle tason 0,5 ja toimintayksiköistä 22 prosenttia ylittää tason 0,7. 

Kannattaa muistaa, että vanhukset tulevat tehostetun palveluasumisen yksiköihin entistä huonommassa kunnossa.  Vanhuksia hoidetaan kotihoidossa aiempaa pidempään. Joskus jopa liian pitkään.

Lakisääteisen hoitajamitoituksen vastustajat sanovat, että hoitoisuuden pitää ratkaista. Kyllä näinhän se on. Mutta näyttäkää minulle ensin se ympärivuorokautisen hoivan yksikkö, jossa on niin hyväkuntoisia vanhuksia, että siellä pärjätään vähemmällä hoitajamäärällä.

Vanhustenhoivassa 0,5 mitoitus tarkoittaa, että 28 vanhuksen yksikössä on 14 hoitajaa.  Heistä riittää päivävuoroon 4, iltavuoroon 3 ja yövuoroon 2.

Välikysymyskeskustelussa minulle tuli viesti, jossa kysyttiin, että onko oikein, että 20-vuotias hoitaja joutuu vastaamaan yli 40 vanhuksesta yöllä yksin? EI OLE, EI TODELLAKAAN OLE!

Laatusuosituksiin kirjattu raja 0,5 on alimitoitettu. Valvira mukaan nykyisellä 0,5:n vähimmäismitoituksella ei kyetä riittävästi takaamaan asiakasturvallisuutta sekä asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun.

Tämän lisäksi tarvitaan paljon muita toimia. On pohdittava sitä, että onko kynnys päästä tehostetun palveluasumisen piiriin tai ympärivuorokautiseen hoivaan liian korkealla. 

Hyvinvointivaltio pitää hyvää huolta ikäihmisistään. 

Hallitus saarnaa, että valinnanvapaus tuo mahdollisuuden valita hyvän hoidon. Entäpä kun soteuudistuksessa rahat eivät riitä hyvään hoitoon. Kaupassakin voi valita vaikka kaviaaria, mutta jos rahat riittävät vain Kallen mätitahnaan, niin valinnanvapaus ei auta.

Soteuudistuksessa ei ole kyse vain asiakkaan rahosta, vaan myös maakunnan rahoista.

Vanhuutta ei saa joutua pelkäämään. Korjataan hyvinvointivaltio. Suomi ja suomalaiset ikäihmiset ovat sen arvoisia.

Hyvä Ystävä

”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja rypyt siliävät.” Lausahdus on kaikkien tunteman Nalle Puhin viisautta. Tyhmä nalle, mutta kuitenkin niin viisas.

Yksin ollessa ystävillä on merkitystä.

Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava. 

Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... Lapsiperheessä oma aika on usein luksusta, ei suinkaan yksinäisyyttä.

Jokainen on joskus yksinäinen, mutta esimerkiksi ikäihmisten yksinäisyys voi olla ahdistavaa. Jos päivän ainoa elävä ihmiskontakti on vaikkapa ruokapalvelun ateriantuoja, voi miettiä onko yksinolo muuttunut jo syväksi yksinäisyydeksi.

”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi...”

Muistan lapsuudesta kun Ella Eronen lausui V.A. Koskenniemen runoa ääni väristen. Runo oli pelottava.

Viimeaikojen keskustelu vanhusten hoivasta on ollut surullista. Järkyttävät uutiset kertovat arvovääristymästä. Ihmisten perustarpeista on tullut ahnetta bisnestä. 

Ne kertovat aloudellisten prioriteettien vääristymästä. Välttämättömään ei ole ohjattu aina edes välttämättömiä resursseja.

Virheet on korjattava lainsäädännössä, resursseissa ja asenteissa. Samalla on muistettava, että hyvää hoivaa on, välittäviä ihmisiä on enemmistö. Jokainen meistä voi auttaa omia läheisiään.

Välinpitämättömyys voi näkyä fyysisten perustarpeiden laiminlyöntinä, mutta entä ne henkiset? Jokainen meistä kaipaa toista ihmistä, ystävyyttä ja läheisyyttä.

Eniten yksin aikaa viettivät 65 vuotta täyttäneet naiset. Koko väestön tasolla miehet viettivät enemmän aikaa yksin kuin naiset.

Ikäihmisten yksinäisyydestä tehty väitöstutkimus kertoo, että yksinäisyys saa tilanteesta ja ympäristöstä riippuen erilaisia merkityksiä. 

Usein yksinäisyyden tunne liittyy läheisen menettämiseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen. Yhteiskunnan ikävien asenteiden koettiin aiheuttavan yksinäisyyttä.

Julkisuudessa yksinäisyydestä syytetään ikäihmisten huonoa yhteiskunnallista asemaa, omaisten välinpitämättömyyttä ja yleisiä ikääntymiseen liittyviä seikkoja.

Ikäihmiset itse nostivat esiin arvottomuuden, turhuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset. Turvattomuuden tunteet ja masentuneisuus kietoutuivat yksinäisyyteen. 

Yksinäisyys on yksilöllistä. Eivätkä keinot sen lievittämiseen voi olla samoja kaikille. Joku kaipaa läheisiään, joku mielekästä tekemistä. Joku nauttii omasta olostaan.

Eduskunta ei voi säätää lakia, joka turvaisi kaikille ystävän. Se on meidän jokaisen yksilön vastuulla. 

Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.

Vanhusten palveluiden laatua on valvottava paremmin

Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Myös siinä vaiheessa, kun ei enää itse jaksa tai pysty pitämään puoliaan. Nykypäivänä usko tähän ajatukseen horjuu. Esperi Caren tapaus oli lisä naula luottamuksen arkkuun.

Meillä on hyvää ja vähemmän hyvää hoitoa. Ikävä kyllä myös täysin kelvotonta hoitoa täysin alimitoitetuin resurssein. Oma kokemukseni läheisten hoivasta on useammalta paikkakunnalta. Kyse on kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoivasta, näiden kokemusten varjolla minulla on pelkkää hyvää sanottavaa.

Samaan aikaan monien ihmisten yhteydenotot kertovat myös toisenlaisista kokemuksista ja todellisuudesta. Ja se todellisuus on otettava vakavasti.

Kun valvova viranomainen valvira sulkee yksityisen hoivakodin, se on suuri uutinen. Pääministeri Sipilä kiirehti kiittelemään päätöstä. Valvonta hänen mielestään toimii. Hän vieritti vastuuta tilanteesta kunnille ja niiden hankita osaamiselle. Minun on pakko olla eri mieltä pääministerin arvion kanssa.

Valvontaresurssit ovat täysin riittämättömät. Hallitus ei ole niitä lisäämässä, vaikka sote-uudistus edellyttäisi. Päinvastoin. Peruspalveluministeri Saarikko linjasi, että yritysten omavalvonta on avainasemassa potilasturvallisuuden varmistamisessa. Monta tapausta jää huomaamatta, jos luotamme yksin omavalvontaan.

En tiedä kuinka osaavasti Pohjanmaalla hankinta on tehty, mutta tuskin lakisääteisistä kriteereistä tinkien.

Aluehallintoviraston mukaan epäkohdat liittyivät esimerkiksi riittämättömään hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen, asiakkaiden hoitotietojen puutteisiin ja lähiesimiestyöhön. Suurin osa näistä puutteista on vanhustenhoitolain laiminlyöntejä.

Sipilä sanoi myös, että kunnilta ei ole säästetty. Pääministeri taisi unohtaa, että hallitus säästi kymmeniä miljoonia laajentamalla sitä joukkoa, jota vaaditaan laskea hoitohenkilöstömitoitukseen. Hallitusohjelmaan oli jopa kirjattu henkilöstönormin määrällinen alennus, mutta siitä hallitus onneksi luopui.

Työntekijöillä on lain mukaan ilmoitusvelvollisuus, ja työnantajan on puututtava välittömästi epäkohtiin. On äärimmäisen vakava viesti, että lähihoitajien liitto Super kertoo, että esimerkiksi Esperi Care työntekijöihin on kohdistunut vastatoimia, kun he ovat toteuttaneet ilmoitusvelvollisuuttaan. Eikä työnantaja ole puuttunut ongelmiin. Näin ei saa olla!

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)