Sosiaalisesti ja eettisesti kestävässä yhteiskunnassa hyvinvointia ja yhteiskunnan tilaa arvioidaan vaikeimmassa tilanteessa olevien näkökulmasta. Työttömyys on kiistatta vaikea tilanne elämässä.
Jokaisen ihmisen hyvinvoinnin ja ihmisarvoisen elämän edistäminen on ehjän yhteiskuntapolitiikan päämäärä. Sitä ei voi alistaa muille päämäärille.
Suomessa puhutaan paljon taloudesta. Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalinen eriytyminen.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat tukea tarpeidensa mukaan.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Palvelut, tulonsiirrot ja muu yhteiskunnan apu tasoittaa niiden ihmisten polkua, jotka elävät vaikeammassa tilanteessa. Esimerkiksi sairauden kohdatessa.
Terveys on yksi ihmisen onnellisuutta säätelevistä tekijöistä ja tärkeimpiä arvojamme. Terveellinen elämä merkitsee suomalaisille elämäniloa, tasapainoa, vapautta. Ihminen on kokonaisuus. Terveeseen elämään ihmiset liittävät laajasti mielen tasapainon ja terveyden, levon ja nukkumisen, sosiaaliset suhteet, ystävät ja parisuhteen.
Työttömyys koettelee näistä monia. Varsinkin pitkittynyt työttömyys vaikuttaa ihmiset itsetuntoon ja moneen muuhun asiaa.
Hyvän elämän turvaaminen sairastuessa on tärkeää, ei siis ole mikään ihme, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on aikamme suurimpia hankkeita.
Terveydenhuoltopalveluilta toivotaan eniten helpompaa hoitoon pääsyä. Työttömien kohdalla tämä ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää.
Vuonna 2011 tuli voimaan laki, joka edellyttää kuntia tarjoamaan työttömälle maksuttoman terveystarkastuksen. Tätä ennen työttömien terveydenhuoltoa on yritetty parantaa rahoituksella, hankkeilla ja monilla muilla keinoilla. Laissa on ollut velvotteita, mutta niiden noudattaminen on ollut vähän niin ja näin.
Työttömän terveystarkastuksen ajatuksen on edistää työttömän työkykyä ja ehkäistä terveysongelmia.
Monet tutkimukset osoittavat, että työttömät sairastavat enemmän ja voivat huonommin kuin työssäkäyvät. Toisaalta, jos on terveydellisiä ongelmia pääsy työhön on vaikeampaa - joten aina ei voi tietää kumpi on syy ja kumpi seuraus.
Työttömien terveydenhuoltoa koskeva laki tunnetaan huonosti kunnissa eivätkä työttömätkään tiedä, että heillä on oikeus terveystarkastukseen.
Terveyserojen kaventaminen on tärkeä tasa-arvotavoite. Ihmisten keskimääräinen elinikä on jatkuvasti kasvanut: kivikaudella elettiin 20 vuotta, Antiikin Kreikassa ja Roomassa 30 vuotta, 1900-luvun alussa noin 50 vuotta. Nykyisin kehitysmaissa hitusen pidempään ja vauraissa länsimaissa paljon pidempään.
Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset kuuluvat vauraiden ja terveiden kansakuntien pieneen joukkoon. Mutta suuret väestöryhmien väliset terveyserot ovat suomalainen erityisongelma, johon on syytä löytää nykyistä parempia ratkaisuja. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat meillä suuria.
Se oletko, nainen vai mies, rikas vai köyhä, koulutettu tai kouluttamaton, vaikuttaa keskimäärin siihen miten pitkään ihminen elää. Varakkaat naiset elävät yli 15 vuotta pidempään kuin köyhät miehet. Joskus muistan lukeneeni tutkimuksen jonka mukaan pitkäaikaistyöttömyys vie miehen elämästä keskimäärin 8 vuotta elinaikaa verrattuna työssä käyvään mieheen.
Ihmisen ei tarvitse tietää onko hän perusterve vai erikoissairas, riittää kun pääsee lääkäriin silloin kun on tarve, moni ajattelee. Mutta ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on kaikkein tärkeintä. On viisaampaa hoitaa terveyttä, jotta ei tarvitse hoitaa sairautta. On viisaampaa ylläpitää työkykyä kuin maksaa työkyvyttömyydestä.
Yksin työeläkejärjestelmä työkyvyttömänä olevien ihmisten työpanoksen menetyksen arvioitiin vuonna 2012 olevan kahdeksan miljardia. Työkykyä kannattaa tukea. Työssä pysymistä kannattaa tukea. Kyse ei ole vain valtiontaloudellisesta hyödystä, vaan osaamisen menettämisestä ja ihmisen elämän sisällöstä ja toimeentulosta.
Meidän on varmistettava työttömän terveyspalvelut ja yksinkertaistettava palvelujärjestelmää, joka voi toimia alentuneen työkyvyn tukena. Nyt kyse on työvoimapalveluista, kuntoutuksesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja monesta muusta. Järjestelmä on monimutkainen ja siinä on kapeikkoja. Jos oikea tuki ei löydy ajoissa, voidaan aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja yksilön elämälle.