Mielenterveys, köyhyys ja pirunnyrkki

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut, mutta kykenee silti näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämän haasteissa sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveyden häiriössä kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden ongelmat ja köyhyys kietoutuvat toisiinsa. Joku viisas on kutsunut yhteyttä pirunnyrkiksi. Minuun kuvaus osui ja upposi. Muistan lapsuudestani olohuoneen pöydällä olleen puisen pirunnyrkin. Se oli helppo purkaa palasiksi, mutta kasaan kokoaminen oli paljon vaikeampaa. Pari palaa loksahti paikalleen helposti, mutta kolmas jo kiukutteli ja rikkoi hyvän alun.

Sama koskee mielenterveyden ja köyhyyden kehän purkamista. Mielenterveyden ongelmat voivat aiheuttavat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen vuoksi köyhyyttä. Kehää ei murreta parin palikan paikkaa vaihtamalla. Solmu ei aukea työn kannustavuutta lisäämällä, tarvitaan paljon moniulotteisempi ratkaisupaketti apua, tukea ja palvelua.

Mielenterveyden häiriöt ohittavat sairauspoissaoloissa määrällisesti jo perinteisesti kärkisijaa pitäneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)

Politiikalla on väliä - Koulutuksen kunnianpalautus toteutuu

Budjettiriihessä toteutuu koulutuksen kunnianpalautus. Valtiovarainministeriön esityksen jälkeen monet tahot ehättivät haukkumaan hallitusta siitä, että koulutusrahoitusta ei toteuteta kuten hallitusohjelmassa luvataan. Kyllä toteutetaan!

Yliopistot saavat 40 miljoonan lisäyksen perusrahoitukseen ja ammattikorkeakoulut 20 miljoonaa. Tämän lisäksi indeksitarkistukset tehdään täysimääräisesti. Viime hallituskaudella ne jäädytettiin.

Politiikalla on väliä! Suomen suunta muuttuu. Koulutukseen panostetaan neljännesmiljardia euroa lisää. Osaamiseen ja koulutukseen yhteensä 350 miljoonaa euroa. Tästä olen ylpeä!

Koulutus on paras työllisyysinvestointi. Meillä on jo osittain pulaa osaavasta työvoimasta, vaikka samaan aikaan onkin aitoa ja syvää työttömyyttä. Tämä on seurausta työelämän rakennemuutoksesta. Ei työttömien syytä.

Maksuton toinen aste toteutuu. Oppivelvollisuus laajennetaan 18 ikävuoteen asti. Mielestäni kyse on yhtä merkittävästä uudistuksesta kuin peruskoulun luomisessa. Nykymaailmassa ei enää pärjää yhdeksän vuoden koulutuksella. Tarvitaan enemmän. Kyse on tasa-arvoisesta elämisen alkutaipaleesta. Samaan sarjaan kuuluu subjektiivisen varhaiskasvatuksen palauttaminen täysimääräisenä kaikille lapsille.

Elämä eriarvoistaa. Siksi on tärkeää, että lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia parannetaan. Toisen asteen opinnoista tehdään kokonaan maksuttomia. Lisäksi oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistetaan perusopetuksessa ja toisella asteella.

Teatteria rakastavana ihmisenä olen erityisen iloinen olen yhdestä budjetin yksityiskohdasta. Kansallisteatterin peruskorjaus toteutuu. Siihen on varattu nyt 50 miljoonaa euroa. Suomi on kansallisensa ansainnut. Ja Kansallisteatteri remonttirahansa.

Mielenterveyden hoito on kovaa talouspolitiikkaa

Sairauspoissaolot työstä ovat laskeneet kymmenisen vuotta. Kaksi vuotta sitten tapahtui käänne ja hyvä kehitys kääntyi nousuun. Yhtenä syynä ovat mielenterveyden häiriöt.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat perinteisesti suurin sairauspoissaolon syy, mutta siinä suunta on yhä laskeva. Mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot ovat kasvussa.

Kaikista mielenterveyden häiriöistä puolet alkaa teini-iässä ja 75 prosenttia ennen kuin ihminen täyttää 25 vuotta. Kyse on vakavasta asiasta, joka vaikuttaa pitkälle ihmisen elämässä ja koko maan tulevaisuuteen.

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut. Sairaan ihmisen kohdalla kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden häiriöt ovat inhimillisesti ottaen vakava asia, mutta niillä on kova talousulottuvuus.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Mikä meitä riivaa, kun mieli sairastuu. Emme ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Sen tiedämme, että sairauden oireiden ilmetessä apua on vaikea saada. Varhainen puuttuminen tässä terveysasiassa tuottaisi tulosta.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.

Postin nykypolitiikka ei voi olla kestävää

Postin työehtoshoppailun vuoksi 700 työntekijän palkka alenee keskimäärin 30 %, enimmillään jopa 50 % ja työehdot heikkenevät. Postin palkat eivät nykyiselläkään päätä huimaa. Ratkaisua ei voi hyväksyä!

Riskinä on, että osan työntekijöiden palkka tiputetaan tasolle, jossa valtio maksaa asumistukena ja toimeentulotukena lopun. Eettisesti kyseenalaista ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta typerää. Syö työn arvostusta.

Samaan aikaan postin johdon palkka on moninkertainen verrattuna vaikkapa pääministerin palkkaan. Toimitusjohtaja lupasi pidättäytyä kahden kuukauden peruspalkasta sopimuskohun seurauksena.

Kertapidättäytyminen on suhteessa pienempi kuin työntekijöiden pysyvät palkkaleikkaukset. Ele ei ole edes kovin solidaarinen, lähinnä nolo. Ennemmin mainehaitta kuin aito ymmärrys työntekijöiden tilanteesta.

Posti on ollut monen myllerryksen kourissa. Sen asema yhtiönä ei ole helppo. Kirjeet vähenevät, sähköinen viestintä kasvaa. Nettikauppa lisääntyy ja pakettibusines on kovin kilpailtua jne. Samaan aikana postilla on velvoitteita, joita muilla ei ole. Tämän kaiken keskellä posti maksaa osinkoja valtiolle. En väitä tuntevani postin tilannetti riittävän hyvin, mutta silti kysyn, onko osinkojen suuruus kohdallaan?

Postin johto on yrittänyt löytää ratkaisuja, mutta ne eivät ole olleet kestävällä pohjalla. Nyt halpuutetaan työntekijöiden palkkoja. Onko sekään kestävää? Inhimillisesti ei todellakaan. Työntekijän pitää voida tulla palkallaan toimeen.

Entä omistajan tai yrityksen näkökulmasta? Kilpailutilanteessa valtionyhtiö joutuu toimimaan samoin kuin yksityinen pärjätäkseen. Yksityinen ei vahingoita omistajaansa. Vahingoittaako julkinen?

Markkinaehtoisuus oli Sipilän hallituksen ohjenuora. Markkinaehtoinen postilaki heikensi Postin edellytyksiä palvella asiakkaitaan. Sähköinen maailma haastaa Postia, mutta lainsäädäntö on pakottanut sen kilpailemaan kyseenalaisin keinoin. Muutos on kiihdyttänyt Postin säästövimmaa. 

Säästötoimenpiteenä Posti on siirtänyt palvelukeskuksensa töitä Tallinnaan. Postin käsittelyä ja jakelua on osa-aikaistettu ja irtisanottu satoja työntekijöitä. Onko tämä viisasta valtionyhtiöpolitiikkaa?

Posti on yksipuolisesti ilmoittanut siirtyvänsä käyttämään uutta työehtosopimusta. Salamitaktiikalla, viipale kerrallaan Posti on siirtänyt työtehtäviä toisille firmoille. Perustanut itse uusia yhtiöitä ja siirtänyt työntekijänsä liikkeenluovutuksella sen palvelukseen. Näin toimittiin sanomalehdenjakajien kanssa pari vuotta sitten. Palkat putosivat jopa 40%. 

Nyt posti leikkaa ison viipaleen. Yhtiö voi vaihtaa työehtosopimusta, jos sen toiminta muuttuu. Usein vaihtoja tehdään yhdessä sulassa sovussa työntekijöiden kanssa. Itse olen ollut yhdestä siirrosta päättämässä.

Posti on kuitenkin joutunut tarkentamana antamiaan lausuntoja ratkaisusta. Se on mitannut samalla mitalla niitä kuuluisia omenoita ja meloneja.

Muistan kun Kirsti Paakkanen tuli Marimekon johtoon. Hänen aloitettuaan työt yhtiön johto marssi Paakkasen puheille ja sanoi, että pitää aloittaa yteet ja vähentää henkilöstöä, koska ei ole tilauksia. Paakkanen vastasi, että aloitetaan teistä jos tilauksia ei tule. Pitäisikö ottaa Paakkasen opit käyttöön?

Brexit-torvet soivat

”Brittihallitus aikoo jäädyttää parlamentin työn istuntokauden alettua. Jäädytys kestäisi 14.10. asti, mikä vaikeuttaisi sopimuksettoman brexitin estämistä.” Uutinen putkahti kännykkään STT:ltä.

Jos kyseessä olisi elokuva, pitäisin elokuvaa epäuskottavana, koska ajatus on niin vieras parlamentarismille. Suomessa onneksi pääministeri ei voi estää eduskunnan istuntoa, vaan istunnot ovat puhemiehen ja puhemiesneuvoston käsissä. Ja oppositio on mukana puhemiesneuvostossa.

Britanniassa hallitus voi pyytää kuningatarta asettamaan parlamentin tauolle. Perinteisesti kuningatar toimii pääministerin toiveiden mukaan. Tällä on korostettu kuningattaren puuttumattomuutta politiikkaan. Vähän samoin kuin Suomessa presidentti yleensä vahvistaa eduskunnan säätämät lait.

Britanniassa parlamentin tauolle pistäminen on harvinaista. Käsittääkseni viimeksi näin on käynyt vuonna 1948.

Britanniassa brexit jakaa ihmisiä. Ero oli kansanäänestyksen tulosta, mutta halusiko kansa sopimuksettoman eron. Epäilen. Eikä taida parlamenttikaan haluta, koska hallitus turvautuu näin demokratialle vieraisiin keinoihin.

Eurooppalainen demokratia on maailman mittakaavassa vahva, mutta sisältä katsottuna se alkaa säröillä. Mutta että Britanniassa. Tapahtumat näyttävät perustuslailliselta kriisiltä. Se osoittaa, että valtaapitävät ovat tulleet yhä ahnaammiksi. Valtaa käytetään kaikin mahdollisin keinoin. Kohtuuteen ei voi luottaa.

Demokratiassa valta on parlamentin enemmistöllä ja niin pitääkin olla. Britanniassa näyttää siltä, että vähemmistö kikkailee vallan itselleen. Pelottavaa. Demokratiaa pitää vaalia. Se on sen arvoista.

Se pelaa joka pelkää?

Olen pelannut rahapeliä kaksi kertaa.

Ensimmäisen kerran pikkutyttönä, kun isoveljeni haki minut koulusta. Kävimme kotimatkalla lähibaarissa pelaamassa Powlingia. En ole varma onko nimi oikein, sen verran pieni olin pelatessani. Sain lyödä peliin yhden kolikon sitä vastaan, etten kerro äidille missä viivyimme.

Toisen kerran pelasin opiskeluaikana Tampereella. Näin unta, että voitin pajatsosta keskustan. Etsin jasson, löin kolikon ja voitin keskustan. Ajattelin, että tämä on hyvä alku ja loppu.

Moni lyö automaattiin euron tai kaksi viikossa, lottoaa silloin tällöin jne. Osalle pelaamisesta on tullut ongelma. Iso ongelma. Rahapeleistä on viime päivinä puhutti isoilla kirjaimilla.

Monopoli vai ei? Peliautomaatit kaupoissa vai ei? Mainostaa vai ei?

En usko, että monopolin purkaminen tai lisenssijärjestelmä tuo ongelmiin ratkaisua. Kilpailu lisää ja mainostaminen ehkä pelaamista, mutta peliongelmaisille mainokset ovat helposti houkutuksia, joihon ei haluaisi langeta.

En usko, että kilpailuilla markkinoilla onnistuttaisiin keräämään verotulot, joilla katettaisiin kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön ja järjestöjen avustusrahat nykytasolla.

Ongelmapelaajien näkökulmasta voisi miettiä, voisiko automaattien säännellymmällä sijoittelulla hillitä ongelmaa. Mainonnan suhteen Veikkaus on itse huomannut ylilyöntinsä ja korjaa sitä. Hyvä niin.

Suomessa on noin 120.000 - 130.000 ihmistä, joilla on jonkinasteinen rahapeliongelma. Pahimmillaan pelaamisen seuraukset voivat olla vakavia ja näkyä psyykkisinä, fyysisinä sekä sosiaalisina ja taloudellisina ongelmina. Peliriippuvuus ei näy päällepäin, joten sen huomaaminen ja hoitaminen voi olla vaikeaa. Pelaaja on usein ongelmiensa kanssa yksin.

Ongelmat ovat kasvussa ja apu vielä vähäistä. Siksi peliongelmiin on löydettävä apua. Tässä Veikkauksella voi olla suurempi rooli kuin yksityisillä toimijoilla olisi. Siksi monopolia kannattaa varjella.

Rahapeliongelma on yksi osa riippuvuutta, mutta samaa riippuvuutta on rahattomissa nettipeleissä. Kummankin ehkäisyn ja avun suhteen olemme vielä lasten kengissä.

Terveydeksi!

Terveys on nouseva trendi julkisuudessa. Kun lukee nettilehtiä huomaa, että terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät jutut ovat lisääntyneet ja että usein ne ovat maksumuurin takana. Kyse ei ole naistenlehdistä.

Jutut perustuvat yksilön hyvinvointiin, mutta syytä olisi nostaa kansanterveysnäkökulma esiin. Suomi sai lapsia tappavat sairaudet kuriin rokottamalla, sydän- ja verisuonitauteihin puututtiin valistamalla, tapaturmiin mm. työsuojelulla jne. Sairauksilla on iso taloudellinen merkitys. Kestävyysvajetta taltuttaessa kannattaa muistaa, että investointi terveyteen on silkkaa säästöä.

Terveys on ihmisille luonnollisesti tärkeää. Se tuo vapautta tehdä asioita, joita sairaus saattaisi rajoittaa. Terveys on elämäniloa.

Terveysindeksi on mielenkiintoista luettavaa. Se kertoo väestön välisistä terveyseroista eripuolilla Suomea. Erot ovat suuret ja kasvavat!

Tämän vuosituhannen aikana sairastavuus on pienentynyt koko maassa 16 prosenttia. Kymmenessä terveimmässä kunnassa jopa 36 prosenttia. Kymmenessä sairaimmassa kunnassa vain viisi prosenttia.

Kanta-Häme pärjää kohtuullisen hyvin. Olemme Ahvenanmaan, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan jälkeen seuraavaksi tervein maakunta. Hämeenlinna pärjää indeksissä hyvin. Kanta-Hämeen kunnista vain Jokioinen ja Hattula yltävät edellemme. Vaikkapa Päijät-Hämeen Lahti on kaukana takana.

Indeksi mittaa vakavampia sairauksiamme ja suhteuttaa ne väestön keskimääräiseen sairastavuuteen. Mittarina ovat syövät, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat sekä dementia. 

Sairastavuuden erot liittyvät elinoloihin, elintapoihin, perinnöllisiin tekijöihin ja terveydenhuollon toimintaan liittyviä syitä. Terveysindeksissä kuntien erilaiset ikärakenteet eivät vaikuta tuloksiin.

Kesän jälkeen kunnat aloittavat toden teolla budjettien laadinnan. Usein haetaan elinvoimaa ja tuskaillaan kasvavien menojen ja riittämättömien resurssien väliin jäävää kuilua. 

Nykyisin isot uutiset nousevat siitä, miten hyvä alue on yrittäjien mielestä, miten elinvoimaisena alue nähdään, mikä on väestönkehitys. Tärkeitä lukuja ja vertailuja kaikki, mutta entäpä jos ihailisimme kaupunkeja, joissa ihmiset ovat hyvinvoivia ja terveitä. 

Kyse ei ole yksinomaan elämänilosta, vaan kovista talouden faktoista. Sosiaali- ja terveydenhoitokulut ovat esimerkiksi Hämeenlinnassa yli 3400 euroa vuodessa asukasta kohti muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Ilman panostusta terveyteen Suomi ei selviä sairaanhoidon kuluista tulevaisuudessa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Harvapa meistä yltää näin täydelliseen terveyteen.

Jokainen määrittää terveytensä omalla tavallaan. Esimerkiksi minusta tuntuu nykyisin joka aamu siltä, että katujyrä on ajanut ylitseni, vaikka olen perusterve.

Kolotus ei kuitenkaan ole vaarallista. Ikkunoiden maalaamisen seurauksena vaikeissa asennoissa pensselöinti saa minut käyttämään ihan uusia lihaksia. Sellaisia joiden olemassaoloon en ole ennen tutustunut. Ehkä suurin terveydellinen huoli on psyykkinen. Onko viisasta kokemattomana maalarina päättää rapsuttaa ja maalata kolmisenkymmentä ikkunaa ja puitetta. Varsinkin, kun osa ikkunoista on toisessa kerroksessa.

Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä on vaikeita vammoja tai sairauksia, joihin hän tarvitsee hoitoa. Omiin tuntemuksiin vaikuttavat ihmisen tavoitteet ja se, millaisessa ympäristössä elää.

Tärkeä osa terveyttä on riippumattomuus, itsenäisyys, mahdollisuus päättää omista asioistaan ja toimistaan sekä kyky itse huolehtia itsestään. Mitä paremmin ihminen on oman elämänsä herra tai rouva, sen paremmaksi hän kokee terveytensä.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Päärata sai kunnianpalautuksen - vihdoin rahaa pääradalle

Uusi hallitus on ollut vallassa alle kaksi viikkoa. Ensimmäisessä lisäbudjetissa päärataa saa rahaa. Kyse ei ole vain Riihimäen, Hämeenlinnan ja Tampereen tarpeista, vaan koko Suomen elinvoimasta. Kiitos Sanna Marin! Sinä et vain kuunnellut, vaan kuulit ja ymmärsit.

Olen neljä vuotta törmännyt paikallisesti viestiin huonosta edunvalvonnasta. Tuntenut piston sydämessäni, koska olenhan ollut alueen ainoa kansanedustaja. Ja vielä opposition kansanedustaja. Ikävä kyllä Suomessa hallitus vie ja oppositio vikisee. Sen tunsi rataedunvalvonnassa hyvin konkreettisesti.

Neljä vuotta olen puhunut, lobannut, joskus raivonnut pääradan kehittämisen välttämättömyydestä. Tuntenut suurta voimattomuutta, kun edellisen hallituksen rataintohimo on ollut tunnin juna Turkuun. Tämän rinnalle nousi keskustelu tunnin junasta Tampereelle.

Tunnin juna -slogan tuntui politiikan kentällä ottavan tulta ilman että suurin osa puhujista tiesi, mitä se tarkoittaa, puhumattakaan, että olisi tiennyt mitä se maksaa ja minkä kaikkien alueiden ohi tunnin junat huristaisivat pysähtymättä.

Tunnin junien ja pääradan suhde on kuin perusterveydenhuollon ja kauneuskirurgian. Ensin on saatava perusasiat kuntoon. Luksusta voi rakentaa, jos rahat riittävät ja maksajia  saadaan lisää.

Päärata on Suomen elinvoiman valtimo. Jos se ei kuljeta ihmisiä ja tavaraa luotettavasti, nopeasti ja riittävällä tiheydellä, kaikki muut radat sakkaavat.

Pääradan pahimman pullonkaulan, Tampere–Helsinki -yhteysvälin yleissuunnitelman laatimisen tarvitsema määräraha tuli nyt hallituksen ensimmäiseen lisätalousarvioon. Nopea eteneminen on välttämätöntä, koska hankkeelle on mahdollista EU-rahoitusta.

Suunnittelussa pitää ottaa huomioon Helsingin ja Tampereen välisen radan peruskorjaaminen, lisäraiteiden rakentaminen ja matka-ajan nopeuttaminen sekä Hämeenlinnan ja Riihimäen seudun raideliikennetarpeet.

Pääradalle tehtävät investoinnit tarkoittavat sitä, että yhteydet muualle Suomeen paranevat pohjoista Suomea myöten. Siksi kyse on koko Suomesta. 

Suomen pääradan rooli osana eurooppalaista TEN-T -ydinverkkokäytävää mahdollistaa jatkossa Suomelle EU-rahoitusta pääradan parantamisen kustannuksiin. Suomen tulee nopeasti tavoitella mahdollisimman hyvää rahoitusosuutta TEN-T:n CEF-rahoitusinstrumentin kautta. Rahoituksen hakeminen CEF:stä tulee mahdolliseksi jo vuonna 2020. Suomen on oltava siihen valmis.

Retoriikka koveni eduskunnassa - toivottavasti faktat pysyvät mukana

Yksi on varmaa: eduskunnassa retoriikka kovenee. Toivottavasti se ei tarkoita faktojen vähentymistä. Eduskunta keskusteli hallitusohjelmasta tiistaina.

Ensimmäisen kerran minun eduskuntaurani aikana kävi niin, että kaikki hallituspuolueiden ryhmäpuhujat käyttivät salin vasemmanpuolista puhujapönttöä. Yleensä RKP ja keskusta ovat puhuneet oikealta.

Edustaja saa puhua kummalta puolelta tahansa. Ennen vanhaan puolella oli iso poliittinen merkitys. Ehkä valinnoilla haluttiin korostaa muutosta.

Ja kyllä muutosta on luvassa. Nykyisen hallituksen linja on hyvin erilainen. Hyvinvointivaltiota halutaan rakentaa, ei purkaa. 

Keskustelussa oli mielenkiintoista se, että kokoomus kritisoi hallitusta siitä, että käytetään liikaa rahaa ja että Suomen tulevaisuus vaarantuu. Samassa lauseessa kritisoitiin sitä, että koulutukseen tai vanhustenhoivaan ei ole varattu riittävästi rahaa. Ota siitä nyt sitten selvä.

Polttoaineveron korotus sai odotetusti kritiikkiä. On totta, että kehäkolmosen ulkopuolella on pakko käyttää autoa. Korotus tehdään kuitenkin asteittain ja varmistetaan, että polttoaineen hinta ei nouse enempää kuin muiden tuotteiden. Veronkorotusta paljon suurempi merkitys on jo nykyisin sillä, millä asemalla ja minä päivänä tankkaa. Mutta toki korotus on korotus. 

Subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta olen iloinen, samoin kuin varhaiskasvatusryhmien pienentämisestä. Meillä Hämeenlinnassa näitä leikkauksia ei toteutettu, mutta on reilua, että varhaiskasvatuksessa kaikilla lapsilla on samat säännöt.

Koulutuksen panostukset ovat ehdottomasti plussaa Suomelle. Niitä kritisoitiin, koska osa on väliaikaisella rahoituksella. Kritisoijat unohtavat, että niin olivat edellisen hallituksen kärkihankkeet.

Minusta on hyvä, että investointina nähdään sosiaaliset innovaatiokokeilut. Jos ne ennaltaehkäisevät kuluja tai tuovat säästöä sekä toimivat muutoin hyvinvointia ja osaamista lisäävästi, niille kannattaa suunnata pysyvä rahoitus. Jos taas eivät tuota, niistä kannattaa luopua. 

Hallituksen onnistuminen on työllisyyden kasvun varassa. Niin kuin kaikkien muiden hallitusten. Oppositio kritisoi ja kyseli, että unohtaako hallitus työnantajat ja heidän tarpeensa. Ei unohda. Hallitus kunnioittaa kolmikantaista valmistelua ja siihen muuten kuuluu työnantajapuoli. Edellinen hallitus unohti työntekijäpuolen.

Koulutus poistaa eriarvoisuutta

Koulutus on paras turva syrjään jäämistä ja näköalattomuutta vastaan.

Koulutus, tutkimus ja innovaatiot edellytys Suomen rakentamiselle. Vaikka emme olekaan enää Pisan ykkösiä, olemme yhä kansainvälisissä vertailuissa peruskoulutuksen kärkimaita.

Koulutus on se ihme, joka on pitänyt meidät monen kansanvälisen vertailun kärjessä. Mutta menestyksen yllä leijuu tummia pilviä. Alueelliset, sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot sekä koulutuksen periytyvyys näkyy.

Yli kolmanneksen ammateista ennustetaan muuttuvan tai katoavan teknologian vaikutuksesta 10-20 vuoden sisällä. Parissa kymmenessä vuodessa on hävinnyt 640 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen tutkinto.

Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia, kun se korkeasti koulutetuilla on yli 80 prosenttia. Suomessa on yli puoli miljoonnaa aikuista, joilla on puutteelliset luku-, numero- ja digitaidot.

Hallitusohjelma panostaa koulutukseen, varhaiskasvatuksesta, tutkimukseen ja tuotekehitykseen asti. Se ei kata kaikkia leikkauksia, jota edellisellä vaalikaudella on tehty, mutta ottaa ison askeleen parempaan.

Koulutuksen rahoituksen indeksitarkistukset tehdään täysimääräisetsi. Hieman lisää rahaa on varattu. Iso tavoite on, että nykyiset TKI-panokset, jotka ovat 2,8%/BKT nousevat 4%:iin vuoteen 2030 mennessä.

Koulutustason nostoon, hakijasuman purkuun sekä alojen ja aluiden osaajapulaan etsitään ratkaisuja hallituskauden aikana lisäämällä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja merkittävästi. Tällä tavoitellaan koulutusasteen nostoa. Jos mitään ei tehdä, 1970-luvulla syntyneet jäävät korkeimmin koulutetuksi ikäluokaksi.

Hallitusohjelma lähtee siitä, että varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet yksilöllisillä oppimispoluilla, positiivisen erityiskohtelun rahoituksella, joustavammalla opetuksella ja riittävällä tuella. Vahvistetaan koulun merkitystä yhteisön keskuksena ja hyvinvoinnin edistäjänä. Tarkastellaan erityisopetuslainsäädännön ja siihen sisältyvän inkluusion toimivuutta sekä näihin kohdennettujen resurssien riittävyyttä muun muassa oppilaiden yhdenvertaisuuden ja opettajien jaksamisen näkökulmasta.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseks ja osaavan työvoiman turvaamiseksi oppivelvollisuusikää nostetaan kattamaan toinen aste ja opiskelusta tehdään maksutonta. 

Nykyisin 16 % nuorista jää ilman toisen asteen tutkintoa. Tämä ei korjaannu pelkällä ikärajalla tai maksuttomuudella. Muuta tukea tarvitaan ja siihen panostetaan.

Lapsiperheet, jotka manaavat polttoaineen hinnan nousua voivat miettiä, että koulukirjat muuttuvat maksuttomiksi. Taitaa jäädä reilusti voiton puolelle. 

Kokoomus vastustaa oppivelvollisuusuudistusta yhtä kiihkeästi kuin aikanaan peruskoulua. Eivät kannata pakkoa. Onko peruskoulu pakko, velvollisuus vai oikeus?

Ehdin itse käydä pari vuotta oppikoulua ennen kuin pääsin peruskouluun. Sanon, että pääsin, koska tiedän, että naapurin yksihuoltajan pojat ohjattiin kansalaiskouluun. Kyse oli rahasta. Päätä kyllä olisi riittänyt.