Kulttuuri on sivistyksellinen perusoikeus

Alueellinen etäisyys, taloudelliset tekijät, vähemmistöasema tai liikkumisesteet eivät saa rajoittaa mahdollisuuksia taiteen tekemiseen tai seuraamiseen.

Kulttuurin tukemisessa painottuu usein ammattimaisen taiteen edistäminen.

Mutta yhtä tärkeää on ulottaa tukeminen taiteen harrastamiseen. Tai puoliammattimaisen taiteen tukemiseen. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö tuo lisäarvoa molempien toimintoihin.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan identiteettiinsä. Oikeus tulla näkyväksi ja kuulluksi omana itsenään.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsaa. Saada itse apua ja tukea tarpeidensa mukaan ja hyödyttää koko yhteiskuntaa kykyjensä

Kulttuurilla on iso merkitys ihmisen identiteetin rakentumisessa. On tärkeää, että taidetta on tarjolla koko maassa.

Työväen näyttämöiden liitto TNL on paitsi kulttuuri- mutta myös tasa-arvoliike. Siksi on ilahduttavaa, että eri ikäisille suunnatut festivaalit ovat saaneet Pakko sanoa! -festivaalin kautta lisää alueellista ulottuvuutta.

Pakko sanoa! -teatterifestivaali järjestettiin menestyksekkäästi ensimmäistä kertaa vuosi sitten teatteri Retikassa Suomussalmella.

Mukana oli maamme eturivin taiteilijoita, kuten Kati Outinen, Antti Raivio, Reijo Kela, Teatterikorkeakoulun neljännen vuosikurssin näyttelijäopiskelijat sekä paikallisia osaajia.

Tämä festivaali vahvistaa uskoa siihen, että korkeatasoista taidetta on olemassa kasvukeskusten ulkopuolella.

Tapahtuma-aika lokakuussa on erinomainen yhteisöllinen kohtaaminen Kainuun syksyssä, jolloin muita tapahtumia on tarjolla vain niukasti. Pakko sanoa! -monologifestivaali yhdistää paikalliset teatterintekijät, eturivin ammattilaiset, harrastajat ja teatterialan opiskelijat.

Uskon, että Teatteri Retikan viikonloppu on monipuolinen ja taiteellisesti mielenkiintoinen. Näemme kattavan otoksen monologiteatterin, yksin esitettävän teoksen voimasta ja sanomisen pakosta.

Ohjelmistossa huomioidaan kaikki ikäryhmät päiväkotilapsista ikäihmisiin.

Tämän vuoden tapahtuman otsikkona on Selviytyminen, joka pitää sisällään erilaisista elämässä tapahtuvista koetoksista tavalla tai toisella eteenpäin pääsemistä.

Työn, koulutuksen, harrastusten kautta olemme osa yhteisöä. Olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia.

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen elämään.

Jos ihmisten välinen yhteys puuttuu, syrjäytyminen yhteiskunnasta uhkaa. Taide voi olla yksi kanava kuulua joukkoon joko harrastuksena tai katsomossa tehtynä oivalluksena.

Kulttuurin ja teatterin yhteiskunnallinen merkitys tuntuu aina vain tärkeämmältä. Taloutta ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa merkitys jää helposti talouden kovien tunnuslukujen varjoon. Kulttuuri tukee erinomaisesti ihmisten hyvinvointia ja jaksamista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu. Luovuus ja innovatiivisuus syntyvät kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta.

Tunnetun luovuuden tutkijan, professori Kari Uusikylän mukaan luovuus syntyy valamalla myönteistä uskoa itseen, auttamalla omien lahjojen löytämisessä, antamalla aikaa toteuttaa itseään ja oppia nauttimaan muista ihmisistä inhimillisen elämän rikkautena, joilta saa ja joille voi tarjota omasta puolestaan apua, ystävyyttä, toveruutta.

Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa.

Luovuuden pahin vihollinen on elämäämme tunkeutunut yltiöpäinen talouden ja tehokkuuden ihannointi. Arviointi, kontrolli, kilpailuttaminen ja tulosvastuu nujertavat luovuutta, mikä on huolestuttavaa erityisesti kohdistuessaan lapsiin ja kouluun.

Taide ja kulttuuri ovat hyvinvointimme ja luovuutemme tärkeä perusta. Taiteen avulla voimme vaalia ja kehittää tunne-elämäämme, vahvistaa itsetuntoamme. Oppia selviytymisessä tarvittavia taitoja.

Pysäyttäkää tuo nainen!

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, stereotypisoimaan ja vaientamaan. Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä.

Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua. Suomessa vihapuhe rajoittaa erityisesti naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. Sanomisenvapauteen liittyy aina myös vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

+++

Miltä tuntuisi, jos kotimaakuntasi kaikki isot mainostaulut olisi ostettu isolla rahalla ja niissä käytäisiin kampanjaa sinua vastaan? Jos tauluissa olisi kuvasi ja epäasiallisesti sinuun liitetty kuva? Jos alla lukisi, että pysäytä tämä henkilö! Jos kaiken tämän päälle kotisi ympärillä olisi viikottain mielenosoittajia jakamassa mainoksia sinua vastaan? Poliisi vastaisi apua pyytäessäsi, että kyse on sananvapaudesta.

Näin kävi kollegalleni Britanniassa. Googlaa Stop Stella, jos haluat nähdä miten häikäilemättömiä ovat usalaiset abortinvastustajajärjestöt. Nuori fiksu poliitikko on liitetty kuvaan, jossa on yhtä vanha sikiö kuin hänen vatsassaan kasvava pienokainen. Stellaa syytetään hurskastelusta. Hän ei saisi synnyttää, koska kannattaa aborttia.

Stella Cearsy on yhtä vanha kuin Britanniassa joku vuosi sitten murhattu Jo Cox. Hänet murhasi 52-vuotias äärioikeistolaisiin ryhmiin yhteyksissä ollut mies kesäkuussa 2016 juuri ennen kampanjatilaisuutta. Olin Britannian lähetystössä järjestetyssä koskettavassa pienessä muistitilaisuudessa. Tilaisuus jäi mieleen ja palasi mieleen, kun Stella kertoi tapahtuneesta.

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston. määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen ja saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Kyse ei ole pikkuasiasta. Nuoriin politiikassa mukana oleviin naisiin ja muihin poliitikkoihin kohdistuva vihapuhe rapauttaa demokratiaa. Tavallisiin ihmisiin kohdistuva vihapuhe loukkaa ihmisen vapautta ja ihmisarvoa. #StopStella -kampanjoinnin sijaan tarvitaan voimakkaita #Stopvihapuhe -toimia.

Uuden tutkimuksen mukaan vihapuhetta kokeneet kertovat sen vaikuttaneen toimintaansa melko vahvasti. Yli 40 prosenttia kertoo, että halu osallistua julkiseen keskusteluun vähentyi. Usea kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä. 

Lisäksi vihapuhe vaikuttaa niihin, jotka eivät ole sen kohteena. Tulokset kertovat, että suvaitsemattomuuteen pohjaava häirintä vaikuttaa siihen, ketkä osallistuvat julkiseen keskusteluun ja hakevat luottamustehtäviin Suomessa. 

Ilmianna yhteiseksi hyväksi

(Puheenvuoro Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa tiistaina, kun käsittelyssä oli ranskalaisen kansanedustajan Sylvain Wasermanin raportti ”Improving the protection of whistleblowers all over Europe”.)

Meillä jokaisella on vastuu oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme.

Nykyaikaa syytetään usein välinpitämättömäksi. Ihmiset välittävät vain omista asioistaan ja varovat puuttumasta yhteistä hyvää edustaviin kysymyksiin, jos puuttumiseen liittyy pienikin haittariski heille itselleen.

Yhteistä hyvää loikkaavien rikosten Ilmiantajien suojaaminen ei ole marginaalinen asia. Kyse on kansalaisrohkeutta osoittavien ihmisten turvallisuudesta ja suojaamisesta. Asia on ajankohtainen laajasti. Sen huomaa siitä, että Euroopan Neuvoston lisäksi asiaan etsitään ratkaisuja YK:ssa, OECD:ssä ja G20 maiden kesken.

Liian moni sulkee silmänsä väärinkäytöksiä havaitessaan. Siksi on tärkeää luoda mekanismeja, joilla puuttuminen helpottuu. On tärkeää, että henkilö, joka havaitse yhteisen edun vastaista toimintaa, väärinkäytöksiä tai laittomuuksia, voi turvallisesti ilmoittaa havainnoistaan. Näin voidaan saada tietoa sellaisista uhista ja haitoista, jotka muutoin jäävät paljastumatta.

Väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden ansiosta olemme viime aikoina saaneet kiinni veronkiertäjiä, laillisesti kerätyn tiedon väärinkäyttöä ja monia muita yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta rapauttavia tekoja.

Esimerkiksi rahanpesu, ruokaturva, ympäristörikokset, ydinturvallisuus voivat olla tällaisen ilmiannon kohteena.

Tietoyhteiskunnassa yhä tärkeämmäksi muodostuu estää massamittainen henkilökohtaisten tietojen väärinkäyttö jne. Näitä rikoksia on vaikea valvoa perinteisin valvontakeinoin. Siksi on löydettävä uusia välineitä.

Yritykset ovat kansainvälisiä ja niiden toiminnot yrittävät valtakuntien rajat. Siksi on tärkeää etsiä yhtenäisiä pelisääntöjä sille, miten väärinkäytöksistä raportoivia henkilöitä suojataan eri maissa.

On tärkeää, että on selvä kanavia, joiden kautta ilmiannon voi tehdä nimettömänä. Yhtä tärkeää on turvata ilmiantajan asema, jos ilmianto tulee julki.

Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Ilmiannossa ovat aina vaarana väärät ilmiannot. Ja siksi väärien ilmiantojen kohteet tarvitsevat suojelua ja ja väärät ilmiantavat rangaistuksen.

Tämä asiakokonaisuus on hyvä esimerkki siitä, miten Euroopan Neuvoston raportin esitykset voivat päätyä EU-direktiiviksi. Mutta kaikki neuvoston maat eivät ole EU:n jäseniä ja siksi on tärkeää, että asia etenee niissä.

Euroopan unionissa on valmisteilla ilmiantajien suojaa koskeva direktiivi. Siitä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen viime keväänä. Alkusysäyksen direktiiville antoi Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suositellessaan vuonna 2010 ilmiantajien suojelua koskevan yleissopimuksen laatimista.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaarinen yleiskokous on koolla 30.9.–4.10. Ranskan Strasbourgissa.

#Ilmastolakko - Maapallo on ainutkertainen

Koululaisten ilmastolakko keräsi jo heti alkaessaan eduskunnan edustan niin täyteen väkeä, että Mannerheimintie piti sulkea. Mielenosoituksia on lisäksi muualla Suomessa. 

Nuoret liikkuvat spontaanisti ilman sen suurempia organisaatioita. Heillä on tarve osoittaa mieltään, onhan kyse omasta ja koko maapallon tulevaisuudesta.

Nuoret muistuttivat puheenvuoroissaan, että heidän ei pitäisi joutua olemaan eduskuntatalon portailla vaatimassa ilmastotekoja, vaan aikuisten pitäisi hoitaa työnsä. He ovat tässä oikeassa.

Meillä kaikilla on vastuu ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Se on sitä suurempi, mitä vaikutusvaltaisessa asemassa olemme. Tätä vastuuta ei voi kiertää sanomalla anteeksi, en tiennyt.

Ilmastolakossa arkiset toimet koulunkäynti ja työnteko pysähtyvät. Niin käy, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Siksi lakko on hyvä symbolinen nimitys mielenosoituksille. 

Kun olin lakkolaisten ikäinen, olin ihan varma, että maapallo tuhoutuu ja että otsonikato tuhoaa meidät. Ei tuhonnut.

Nyt olemme saman äärellä, mutta ratkaisut jota vaaditaan ovat moniulotteisimpia. Toimet joita tarvitaan ovat vaikeampia ja niillä on kiire.

Ilmastonmuutoksen seurauksena yhteiskunnallinen järjestys horjuu paljon pahemmin lakkoilun vuoksi. 

Suomen uusi hallitusohjelma on ilmastonmuutoksen näkökulmasta hyvä. Mutta se on vasta hallituspuolueiden yhdessä sopima paperi. 

IPCC:n mukaan fossiilisten polttoaineiden alasajo ei enää riitä. On etsittävä muita keinoja. Metsäkato on pysäytettävä ja turvemaapeltojen raivaaminen lopetettava, maankäytöstä syntyvät päästöt pitää saada kuriin jne. On toimittava EU-tasolla ja globaalilla koko maapallon käsittävällä tasolla. Sekä yksilöinä.

Ilmastonmuutokseen ei voi vastata vasta huomenna. Se on täällä tänään.

Yksityinen vai valtiollinen junaliikenne?

Junaliikenteen kilpailutuksesta voi olla perustellusta kahta mieltä. Toiset uskovat kilpailun tuovan parempaa palvelua ja edullisemmat hinnat. Toiset taas uskovat, että rajoitetuilla raiteilla on parempi olla valtion monopoli kuin keinotekoinen kilpailu. Itse kuulun jälkimmäisiin. Caruna ja Digita kertovat ikävää kieltä yksityisestä monopolista. 

EU-säädöksistä ja niiden hengestä olen Viki Salosen (HäSa 19.9.) kirjoituksen kanssa eri mieltä. Entinen liikenneministeri Merja Kyllönen kysyi komissiolta meppinä, mahdollistaako palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4a kohta sen, että Suomessa toimivaltaiset viranomaiset voivat tulevaisuudessa tehdä kilpailuttamatta suorahankinta sopimuksia rautateiden julkisista henkilöliikennepalveluista, jos toimivaltainen viranomainen määrittää sopimukseen asetuksen edellyttämät suorituskykyvaatimukset ja jos suorahankinta voidaan asetetuilla kriteereillä osoittaa yhteiskunnallisesti kilpailutusta tehokkaammaksi. 

Komission vastauksessa todetaan, että suorahankintaa voi tehdä, jos asetetaan tietyt kriteerit henkilöliikenteessä mm. palvelujen täsmällisyys, junaliikenteen säännöllisyys, kaluston laatu ja kuljetuskapasiteetti. 

Nyt tehdyillä linjauksilla ei siis ole ristiriitaa EU-säädösten kanssa. Yleensä politiikka tuppaa muuttumaan, kun valta vaihtuu. Kaikki eivät muutoksista pidä, mutta vaalien jälkeinen muutos kuuluu demokratiaan. 

Kilpailun tuotokset ovat hyvin erilaisia eri maissa. Britanniassa junaliikenne kallistui sekä asiakkaalle että valtiolle. Eikä palvelukaan hurraa-huutoja aiheuta. Junat ovat pääosin täysiä, mutta jos junassa on liian vähän asiakkaita yksityinen toimija jättää vuoron ajamatta, koska sopimuksen rikkomissakko on pienempi kuin vähäväkisen junan tuoma tappio. Tosin ”yksityiset toimijat” ovat mm. Italian, Saksan, Ranskan ja Alankomaiset valtionyhtiöitä. 

Kannattaa muistaa, että valtaosassa niissä maissa joissa on yksityisiä toimijoita, toimijat ovat toisen maan valtioyhtiöitä. Suomessakaan ei olisi ollut kovin viisasta antaa verovaroilla hankittua kalustoa saksalaisen valtionyhtiön voiton tavoitteluun. 

Yleensä kilpailutukset ovat onnistuneita, jos saadaan yksityinen taho mukaan investoimaan. Bussiliikenteessä yksityinen investoi kalustoon, vaikka kunta palvelua ostaisi. 

Suomen suurin ongelma on se, että ratainvestointeihin on liian vähän rahaa. Tämä ei korjaannu sillä, yksityinen operoi valtion kalustolla ja raiteilla, vaan konsepteilla, joissa yksityinen investoi. Yksityisesti operoidut junat eivät kulje paremmin, jos raiteet ja kalusto puutteineen on sama. Siksi tarvitaan pääraiteen korjaukset ja lisäraide. Nyt ne onneksi lähtivät liikkeelle.

Mielenterveys, köyhyys ja pirunnyrkki

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut, mutta kykenee silti näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämän haasteissa sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveyden häiriössä kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden ongelmat ja köyhyys kietoutuvat toisiinsa. Joku viisas on kutsunut yhteyttä pirunnyrkiksi. Minuun kuvaus osui ja upposi. Muistan lapsuudestani olohuoneen pöydällä olleen puisen pirunnyrkin. Se oli helppo purkaa palasiksi, mutta kasaan kokoaminen oli paljon vaikeampaa. Pari palaa loksahti paikalleen helposti, mutta kolmas jo kiukutteli ja rikkoi hyvän alun.

Sama koskee mielenterveyden ja köyhyyden kehän purkamista. Mielenterveyden ongelmat voivat aiheuttavat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen vuoksi köyhyyttä. Kehää ei murreta parin palikan paikkaa vaihtamalla. Solmu ei aukea työn kannustavuutta lisäämällä, tarvitaan paljon moniulotteisempi ratkaisupaketti apua, tukea ja palvelua.

Mielenterveyden häiriöt ohittavat sairauspoissaoloissa määrällisesti jo perinteisesti kärkisijaa pitäneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)

Politiikalla on väliä - Koulutuksen kunnianpalautus toteutuu

Budjettiriihessä toteutuu koulutuksen kunnianpalautus. Valtiovarainministeriön esityksen jälkeen monet tahot ehättivät haukkumaan hallitusta siitä, että koulutusrahoitusta ei toteuteta kuten hallitusohjelmassa luvataan. Kyllä toteutetaan!

Yliopistot saavat 40 miljoonan lisäyksen perusrahoitukseen ja ammattikorkeakoulut 20 miljoonaa. Tämän lisäksi indeksitarkistukset tehdään täysimääräisesti. Viime hallituskaudella ne jäädytettiin.

Politiikalla on väliä! Suomen suunta muuttuu. Koulutukseen panostetaan neljännesmiljardia euroa lisää. Osaamiseen ja koulutukseen yhteensä 350 miljoonaa euroa. Tästä olen ylpeä!

Koulutus on paras työllisyysinvestointi. Meillä on jo osittain pulaa osaavasta työvoimasta, vaikka samaan aikaan onkin aitoa ja syvää työttömyyttä. Tämä on seurausta työelämän rakennemuutoksesta. Ei työttömien syytä.

Maksuton toinen aste toteutuu. Oppivelvollisuus laajennetaan 18 ikävuoteen asti. Mielestäni kyse on yhtä merkittävästä uudistuksesta kuin peruskoulun luomisessa. Nykymaailmassa ei enää pärjää yhdeksän vuoden koulutuksella. Tarvitaan enemmän. Kyse on tasa-arvoisesta elämisen alkutaipaleesta. Samaan sarjaan kuuluu subjektiivisen varhaiskasvatuksen palauttaminen täysimääräisenä kaikille lapsille.

Elämä eriarvoistaa. Siksi on tärkeää, että lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia parannetaan. Toisen asteen opinnoista tehdään kokonaan maksuttomia. Lisäksi oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistetaan perusopetuksessa ja toisella asteella.

Teatteria rakastavana ihmisenä olen erityisen iloinen olen yhdestä budjetin yksityiskohdasta. Kansallisteatterin peruskorjaus toteutuu. Siihen on varattu nyt 50 miljoonaa euroa. Suomi on kansallisensa ansainnut. Ja Kansallisteatteri remonttirahansa.

Mielenterveyden hoito on kovaa talouspolitiikkaa

Sairauspoissaolot työstä ovat laskeneet kymmenisen vuotta. Kaksi vuotta sitten tapahtui käänne ja hyvä kehitys kääntyi nousuun. Yhtenä syynä ovat mielenterveyden häiriöt.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat perinteisesti suurin sairauspoissaolon syy, mutta siinä suunta on yhä laskeva. Mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot ovat kasvussa.

Kaikista mielenterveyden häiriöistä puolet alkaa teini-iässä ja 75 prosenttia ennen kuin ihminen täyttää 25 vuotta. Kyse on vakavasta asiasta, joka vaikuttaa pitkälle ihmisen elämässä ja koko maan tulevaisuuteen.

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut. Sairaan ihmisen kohdalla kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden häiriöt ovat inhimillisesti ottaen vakava asia, mutta niillä on kova talousulottuvuus.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Mikä meitä riivaa, kun mieli sairastuu. Emme ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Sen tiedämme, että sairauden oireiden ilmetessä apua on vaikea saada. Varhainen puuttuminen tässä terveysasiassa tuottaisi tulosta.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.

Postin nykypolitiikka ei voi olla kestävää

Postin työehtoshoppailun vuoksi 700 työntekijän palkka alenee keskimäärin 30 %, enimmillään jopa 50 % ja työehdot heikkenevät. Postin palkat eivät nykyiselläkään päätä huimaa. Ratkaisua ei voi hyväksyä!

Riskinä on, että osan työntekijöiden palkka tiputetaan tasolle, jossa valtio maksaa asumistukena ja toimeentulotukena lopun. Eettisesti kyseenalaista ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta typerää. Syö työn arvostusta.

Samaan aikaan postin johdon palkka on moninkertainen verrattuna vaikkapa pääministerin palkkaan. Toimitusjohtaja lupasi pidättäytyä kahden kuukauden peruspalkasta sopimuskohun seurauksena.

Kertapidättäytyminen on suhteessa pienempi kuin työntekijöiden pysyvät palkkaleikkaukset. Ele ei ole edes kovin solidaarinen, lähinnä nolo. Ennemmin mainehaitta kuin aito ymmärrys työntekijöiden tilanteesta.

Posti on ollut monen myllerryksen kourissa. Sen asema yhtiönä ei ole helppo. Kirjeet vähenevät, sähköinen viestintä kasvaa. Nettikauppa lisääntyy ja pakettibusines on kovin kilpailtua jne. Samaan aikana postilla on velvoitteita, joita muilla ei ole. Tämän kaiken keskellä posti maksaa osinkoja valtiolle. En väitä tuntevani postin tilannetti riittävän hyvin, mutta silti kysyn, onko osinkojen suuruus kohdallaan?

Postin johto on yrittänyt löytää ratkaisuja, mutta ne eivät ole olleet kestävällä pohjalla. Nyt halpuutetaan työntekijöiden palkkoja. Onko sekään kestävää? Inhimillisesti ei todellakaan. Työntekijän pitää voida tulla palkallaan toimeen.

Entä omistajan tai yrityksen näkökulmasta? Kilpailutilanteessa valtionyhtiö joutuu toimimaan samoin kuin yksityinen pärjätäkseen. Yksityinen ei vahingoita omistajaansa. Vahingoittaako julkinen?

Markkinaehtoisuus oli Sipilän hallituksen ohjenuora. Markkinaehtoinen postilaki heikensi Postin edellytyksiä palvella asiakkaitaan. Sähköinen maailma haastaa Postia, mutta lainsäädäntö on pakottanut sen kilpailemaan kyseenalaisin keinoin. Muutos on kiihdyttänyt Postin säästövimmaa. 

Säästötoimenpiteenä Posti on siirtänyt palvelukeskuksensa töitä Tallinnaan. Postin käsittelyä ja jakelua on osa-aikaistettu ja irtisanottu satoja työntekijöitä. Onko tämä viisasta valtionyhtiöpolitiikkaa?

Posti on yksipuolisesti ilmoittanut siirtyvänsä käyttämään uutta työehtosopimusta. Salamitaktiikalla, viipale kerrallaan Posti on siirtänyt työtehtäviä toisille firmoille. Perustanut itse uusia yhtiöitä ja siirtänyt työntekijänsä liikkeenluovutuksella sen palvelukseen. Näin toimittiin sanomalehdenjakajien kanssa pari vuotta sitten. Palkat putosivat jopa 40%. 

Nyt posti leikkaa ison viipaleen. Yhtiö voi vaihtaa työehtosopimusta, jos sen toiminta muuttuu. Usein vaihtoja tehdään yhdessä sulassa sovussa työntekijöiden kanssa. Itse olen ollut yhdestä siirrosta päättämässä.

Posti on kuitenkin joutunut tarkentamana antamiaan lausuntoja ratkaisusta. Se on mitannut samalla mitalla niitä kuuluisia omenoita ja meloneja.

Muistan kun Kirsti Paakkanen tuli Marimekon johtoon. Hänen aloitettuaan työt yhtiön johto marssi Paakkasen puheille ja sanoi, että pitää aloittaa yteet ja vähentää henkilöstöä, koska ei ole tilauksia. Paakkanen vastasi, että aloitetaan teistä jos tilauksia ei tule. Pitäisikö ottaa Paakkasen opit käyttöön?

Brexit-torvet soivat

”Brittihallitus aikoo jäädyttää parlamentin työn istuntokauden alettua. Jäädytys kestäisi 14.10. asti, mikä vaikeuttaisi sopimuksettoman brexitin estämistä.” Uutinen putkahti kännykkään STT:ltä.

Jos kyseessä olisi elokuva, pitäisin elokuvaa epäuskottavana, koska ajatus on niin vieras parlamentarismille. Suomessa onneksi pääministeri ei voi estää eduskunnan istuntoa, vaan istunnot ovat puhemiehen ja puhemiesneuvoston käsissä. Ja oppositio on mukana puhemiesneuvostossa.

Britanniassa hallitus voi pyytää kuningatarta asettamaan parlamentin tauolle. Perinteisesti kuningatar toimii pääministerin toiveiden mukaan. Tällä on korostettu kuningattaren puuttumattomuutta politiikkaan. Vähän samoin kuin Suomessa presidentti yleensä vahvistaa eduskunnan säätämät lait.

Britanniassa parlamentin tauolle pistäminen on harvinaista. Käsittääkseni viimeksi näin on käynyt vuonna 1948.

Britanniassa brexit jakaa ihmisiä. Ero oli kansanäänestyksen tulosta, mutta halusiko kansa sopimuksettoman eron. Epäilen. Eikä taida parlamenttikaan haluta, koska hallitus turvautuu näin demokratialle vieraisiin keinoihin.

Eurooppalainen demokratia on maailman mittakaavassa vahva, mutta sisältä katsottuna se alkaa säröillä. Mutta että Britanniassa. Tapahtumat näyttävät perustuslailliselta kriisiltä. Se osoittaa, että valtaapitävät ovat tulleet yhä ahnaammiksi. Valtaa käytetään kaikin mahdollisin keinoin. Kohtuuteen ei voi luottaa.

Demokratiassa valta on parlamentin enemmistöllä ja niin pitääkin olla. Britanniassa näyttää siltä, että vähemmistö kikkailee vallan itselleen. Pelottavaa. Demokratiaa pitää vaalia. Se on sen arvoista.