Tarja Filatov: Järjestöjä tarvitaan ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi

Järjestöt ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet käytännönläheisiä toimintamalleja, joilla on tuettu yhteiskuntaa ja sen jäseniä – erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia. Ne ehkäisevät ongelmien syntymistä, tarjoavat vertaistukea, edistävät terveyttä ja vahvistavat osallisuutta.  

Sotejärjestöjen rahoituksesta on leikattu Orpo-Purran hallituksen toimin lähes 40 prosenttia. Järjestöt ovat supistaneet toimintaansa ja joutuneet irtisanomaan työntekijöitään. Toiminnan supistuminen tai jopa päättyminen vie kertaheitolla mukanaan valtavan tietotaidon ja erityisosaamisen, joka järjestöjen varassa lepää. 

Leikkaukset uhkaavat yhä järjestöjä, jotka auttavat esimerkiksi väkivallan ja rikosten uhreja, mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä tai perheitä, jotka kamppailevat arjen haasteiden keskellä. Ilman järjestöjen tukea ongelmat vaikeutuvat ja julkisten palvelujen kuormitus kasvaa. Tämä tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi – sekä taloudellisesti että inhimillisesti. 

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne ihmiset ja erityisryhmät, joiden tarpeisiin julkinen sektori ei yksin pysty vastaamaan. Järjestöt tuottavat palveluita, joille ei ole vastinetta muualla. Ilman järjestöjen erityisosaamista voi käydä niin, ettei kukaan ota heistä koppia. 

Vapaaehtoistyön arvoa ei voi aliarvioida. Suomessa sen on arvioitu olevan yli kolmen miljardin euron arvoista vuosittain.  

Jokainen euro, joka sijoitetaan vapaaehtoistyöhön, tuottaa yli kuuden euron verran yhteistä hyvää. Vapaaehtoistyötä tehdään lähes 300 miljoonaa tuntia vuodessa. Tämä työ ei synny itsestään, eikä sitä voi korvata yritykset tai julkinen sektori.  

Järjestöjen ja yhteisöjen toiminta lakkaisi käytännössä ilman vapaaehtoistoimijoita, mutta tämä työ tarvitsee tuekseen myös vakaan julkisen rahoituksen. Vapaaehtoiset on koulutettava, työ on organisoitava ja siihen tarvitaan resursseja. 

Talousviisaus ei tarkoita vain menojen leikkaamista, vaan sitä, että osataan nähdä, mihin sijoitettu euro tuottaa eniten. Järjestöiltä säästäminen ei ole viisasta taloudenpitoa. Se on säästöä, jonka seurauksia korjaamme pitkään ja kalliisti.  

Järjestöjen työ on tuloksellista ja vaikuttavaa. STEA seuraa tiiviisti sote-järjestöjen valtionavustusten käyttöä, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. STEAn valtioavustuksilla tuotetaan vuosittain noin 10 miljoonaa kohtaamista hyvinvoinnin ja terveyden tueksi. 

Järjestöjä on monenlaisia: osa toimii lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, osa tuottaa osan palveluistaan kilpailluille markkinoille, osa toimii asiantuntijajärjestöinä, joiden sivuilta sotealan ammattilaisetkin hakevat tietoa. Osa tekee kaikkea tätä. 

Järjestöt ovat toimineet vahvana pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisijänä ja tarjonneet mahdollisuuksia osallistua työelämään myös heille, jotka eivät markkinaehtoisesti toimivien yritysten kriteereihin yllä. Työllä on lisätty hyvinvointia, tuotettu kotiapua sotaveteraaneille, autettu ikäihmisiä selviämään kotona pihatöillä ja siivousavulla, tarjottu kauppakassipalvelua, ulkoilutettu vanhuksia ja paljon muuta. Tämä välityömarkkina on ajettu työllisyyspolitiikassa lähes kokonaan alas, vaikka sitä tarvittaisiin kipeästi suppenevien julkisten vanhuspalveluiden tueksi. 

Mitä sote-järjestöjen valtionavustuksilla konkreettisesti saadaan aikaan?

• Ennaltaehkäistään ongelmien syntyä. Esimerkiksi päihdekasvatuksella ehkäistään riippuvuuksia ja yksinäisyystyöllä vähennetään yksinäisyydestä aiheutuvia kustannuksia.

• Ehkäistään kalliimpien palveluiden tarvetta matalan kynnyksen työllä. Esimerkiksi kriisipuhelimet ja chatit auttavat mm. väkivallan uhreja, mielenterveyden ongelmissa ja monessa muussa. 

• Toimitaan sotepalveluiden kumppanina ja täydentäjänä hyödyntämällä esimerkiksi vertaistukea, vapaaehtoisuutta ja kokemusasiantuntijuutta.

• Vahvistetaan väestön opiskelu-, työ- ja toimintakykyä väestön, joka tukee osaamisen kasvua ja työllisyyttä. Vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja resilienssiä väestön hyvinvoinnin ja kriisinkestävyyden vahvistamiseksi.

• Toimitaan elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan rakentajana esimerkiksi lisäämällä väestön osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Järjestöt puhuvat niiden puolesta, joilla itsellään ei ole ääntä. Heikentämällä järjestöjä heikennetään demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Ehkä tässä onkin se leikkausvimman ydin syy.  

Järjestöt ovat tehneet näkyväksi asiantuntevin laskelmin ja vaikutusanalyysein, että osa vaikkapa sosiaaliturvan leikkauksista kasautuu kipeästi, lisää köyhyyttä ja yhteiskunnan kustannuksia toisaalla. 

On lyhytnäköistä unohtaa, miten tärkeää järjestöjen työ on ollut suomalaisen hyvinvoinnin ja vakauden kannalta. Järjestöjen tekemä työ tulee näkyväksi erityisesti silloin, kun se jää tekemättä.  

Juuri nyt, kun säästöt purevat hyvinvointipalveluihin ja pienituloisiin ihmisiin, järjestöjen työtä tarvitaan enemmän, ei vähemmän. 

Ehkä surullisinta järjestöjen rahoituksen leikkausvimmassa on tapa, jolla sitä perustellaan. Siinä mitätöidään järjestöissä toimivien ihmisten osaaminen ja työpanos, vaikka se on tutkitusti ammattitaitoista ja tuloksellista. Järjellä ja sydämellä tehtyä. Toisten auttamiseksi.

Tarja Filatov: A-luokan osaaja ei tule B-luokan kansalaiseksi

Puhe työperäisen maahanmuuton lisäämisestä korkean työttömyyden oloissa tuntuu ylitsepääsemättömän ristiriitaiselta. Mutta onko se sitä? 90-luvun laman massatyöttömyyden aikaan oli tarjolla työpaikkoja, joissa oli pulaa tiettyjen alojen osaamisesta.  

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi viime vaalikaudella raportin, joka kertoi, että Suomessa olisi 100.000 työllistä enemmän, jos kaikkiin töihin riittäisi osaavia tekijöitä. Silloin työttömiä oli 100.000 vähemmän, mutta työ ja tekijät eivät kohdanneet. Kyse oli mm. ammattitaidosta, alueellisesta kohtaamattomuudesta tai työhön liittyvistä tekijöistä. 

Nyt odotamme kasvua ja työpaikkojen syntyä kuin kuuta nousevaa. Mutta entä kun se kuu nousee, riittävätkö tekijät? 

Asiantuntijat arvioivat, että rakennetyöttömyytemme on yli kahdeksan prosenttiyksikön tasolla. Eli valtaosa työttömistä on vaikeasti työllistyviä. Taustalla on terveydellisiä syitä, osaamisen puutteita tai muita työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä. Yritykset taas edellyttävät helposti työllistyvää työvoimaa, jonka osaaminen vastaa firman tarpeisiin. 

Työvoiman riittävyydestä uhkaa tulla kasvun este. Siksi on huolehdittava samaan aikaan työttömien työllistymisestä ja työvoiman riittävyydestä. 

Kanta-Hämeessä syntyvistä uusista työmarkkinoille tulevista nuorista tarvittaisiin määrällisesti 40 prosenttia yksinomaan hyvinvointialueelle, jos mikään ei muuttuisi. Yhtälö on kestämätön, koska työvoimaa tarvitaan muuallekin kuin sote-palveluihin. Laskelma avaa hyvin eläköitymisen mittaluokkaa. 

Miten sitten hallita maahanmuuttoon liittyviä väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöä? Onko edessämme vääjäämättä kahden kastin työmarkkinat? Polkeeko työperäinen maahanmuutto automaattisesti palkkoja? Vastaus riippuu siitä, miten työperäistä maahanmuuttoa harjoitamme. 

Huolehditaan siitä, että työttömillä on riittävät palvelut ja tuki, jotta heidän mahdollisuutensa työllistyä vahvistuu. Samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että Suomeen on turvallista tulla tekemään töitä. 

Säilytetään työperäisessä maahanmuutossa saatavuusharkinta, jotta ulkomailta tuleva työvoima ei korvaa suomalaista työvoimaa, vaan täydentää sitä aloilla, joilla ei ole riittävästi tekijöitä. 

On tehtävä paljon enemmän työntekijöiden suojan vahvistamiseksi ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Ihmisten haavoittuvuutta ja tietämättömyyttä ei saa käyttää työmarkkinoilla hyväksi.

Tässä muutama esimerkki, jolla väärinkäytöksiä voidaan ehkäistä.

TILAAJAVASTUUN VAHVISTAMINEN

Tiukennetaan tilaajavastuuta siten, että alihankintaketjujen määrä rajataan lainsäädännöllä. 

Tilaajalla ja pääurakoitsijalla pitää olla suurempi vastuu koko alihankintaketjusta, mukaan lukien palkanmaksu, asiamukaiset työehdot ja -olosuhteet sekä varmistaaksemme, että vakuutusmaksut ja verot tulevat hoidettua. 

Näillä torjumme myös harmaata taloutta ja huolehdimme, että rehelliset yrittäjät pärjäävät. 

Pääurakoitsijoille ja rakennuttajille asetetaan velvollisuus varmistaa kaikkien työmaalla työskentelevien ulkomaalaisten yritysten, alihankkijoiden ja työntekijöiden työnteko- ja oleskeluoikeudet sekä yritystoimintaan oikeuttavat luvat. 

Näiden toteutuminen pitää varmistaa riittävillä viranomaisvalvonnalla ja sanktioilla.

VERONUMERON LAAJENNUS

Laajennetaan veronumeron käyttöä kaikille niille aloille, joilla on havaittu keskimäärää suurempi osuus työperäistä hyväksikäyttöä, työnantajavelvoitteiden laiminlyöntiä tai veronkiertoa. 

ALIPALKKAUKSEN KRIMINALISOINTI

Kriminalisoidaan alipalkkaus (palkkavarkaus) Suomessa esimerkiksi Norjasta mallia ottaen.

VAHVEMPI OIKEUSTURVA

Säädetään ammattiliittojen kanneoikeudesta, jotta työntekijän ei aina itse tarvitse ajaa oikeutta itseensä kohdistuneissa rikkomuksissa.

Parannetaan työntekijöiden oikeusturvan saatavuutta ottamalla käyttöön matalan kynnyksen oikeusturvakeinoja. 

LAAJEMPI REKRYKIELTO

Laajennetaan ulkomaalaislain rekrytointikiellon käyttöalaa. Kieltoja rekrytoida uutta työvoimaa kolmansista maista on määrättävä entistä pienemmistä rikkomuksista. 

Pidennetään merkittävästi rekrytointikieltojen määräaikojen vähimmäis- ja enimmäiskestoja. Varmistetaan lainsäädäntömuutosten ohella ministeriön ohjeistuksella maahanmuuttoviraston rekrytointikieltojen laaja-alainen käyttö. 

Näin voidaan estää uusien kolmansista maista tulevien työntekijöiden rekrytointi niiltä työnantajilta, jotka syyllistyvät työvoiman hyväksikäyttöön ja muihin työsuhteeseen liittyviin rikkomuksiin.

Selvitetään työoikeudellisten prosessien kustannusten hillintään ja pitkään kestoon liittyviä tarpeita.

VAHVISTETAAN YHDENVERTAISUUDEN TOTEUTUMISTA

Puututaan häirintään ja muihin työturvallisuusuhkiin tehokkaasti.

Otetaan käyttöön maahanmuuttajille suunnattu työelämäpassi, jonka suorittamalla varmistetaan, että kaikilla työmarkkinoille tulijoilla on perustiedot oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ja tieto siitä, mistä lisätietoja ja apua saa, jos työelämässä kohtaa ongelmia.

VAHVISTETAAN KIELITAITOA 

Huolehditaan riittävästä kielikoulutuksesta. Säädetään myös työnantajille velvoite huolehtia maahanmuuttajatyöntekijöidensä kielikoulutuksesta. 

Huolehditaan maahan muuttaneiden mahdollisuudesta oppia vähintään toinen kotimaisista kielistä. 

REILUMPI KILPAILUASETELMA

Vahvistetaan työsuojeluviranomaisten resursseja ja välineitä valvoa työpaikkojen toimintaa.

Tehdään riittävä sakkorangaistuksen uhka rekrytointisyrjintään ja korotetaan rangaistuksia työvoimaan suunnatuissa väärinkäytöksissä.

KOKONAISVALTAISEMPAA POLITIIKKAA

Rakennetaan Suomelle ministeriörajat ylittävä maahanmuuttopolitiikka, joka pohjautuu ammattitaitoisen ja osaavan työvoiman saantiin.

REILUT TYÖMARKKINAT ON KAIKKIEN ETU

Viime aikoina on uutisoitu paljon maahanmuuttajiin kohdistuvista törkeistä väärinkäytöksistä. Osa rikoksista on piilossa ja vaikeasti löydettävissä. Siksi tarvitsemme vahvempaa lainsäädäntöä.

Kyse on ennen muuta ihmisten oikeudesta tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja yritysten välisestä tasapuolisesta kilpailusta sekä työmarkkinoiden reiluudesta ja toimivuudesta. 

Tutkimukset osoittavat, että työperäinen maahanmuutto on selvästi kannattavaa Suomelle. Jopa niin kannattavaa, että se kattaa humanitäärisestä maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset. 

Ihmiset ovat aina liikkuneet maasta toiseen. Olemme oppineet toisista maista kulttuureista paljon. Numeromme ovat Arabiasta, ruuti Kiinasta, tieto liikkuu ja kauppa kannattaa kun ihmiset liikkuvat. Luovuus ei synny umpiossa.  

Voimme hyötyä työperäisestä maahanmuutosta paljon. Omista päätöksistämme riippuu olemmeko houkutteleva maa. Omista päätöksistämme riippuu myös se, miten oikeudenmukaisesti työmarkkinat toimivat.

Tarja Filatov: Nuoruuden painekattila

Lapsuudessani ruokaa keitettiin painekattilassa. Mikroa ei ollut. Paine nopeutti ruuan kypsymistä. Kattila oli kuin hornantuutti, siitä suhisi kuumaa höyryä voimalla. Kattilassa oli turvatulppa, joka rauhotti. Sen tehtävä oli estää ylipaine ja räjähdys. Samaa turvaa yhteiskunnan pitäisi kyetä tarjoamaan nuorelle. Tasata paineita ja estää räjähdys.

Nykynuoruus näyttää painekattilassa kiehumiselta. Vaadimmeko nykynuorilta liikaa ja liian nopeasti? Palava maailma, arvojen ja asenteiden koveminen ja työttömyys kuormittavat aikaa, jonka pitäisi olla iloista ja onnellista täynnä uskoa tulevaisuuteen. Tänään julkaistiin uusi nuorisobarometri. Se on nuorten hätähuuto.

Nuorten tyytyväisyys elämään on laskenut merkittävästi. Vain 30 prosenttia antaa elämälleen nyt kouluarvosanaksi 9 tai 10. Vielä vuonna 2020 nuorista 56 prosenttia arvioi elämänsä vähintään kiitettäväksi.

Optimistisesti maailman tulevaisuuteen suhtautuu vain 17 prosenttia nuorista. Määrä on alle puolet siitä, mitä se oli neljä vuotta sitten. Jo viime vuoden nuorisobarometri kertoi sanaa viestiä: nuorten usko omaan tulevaisuuteen oli romahtanut ennätysmatalalle.

Turvattomuutta nuorista kokee 60 prosenttia maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Toiseksi eniten turvattomuutta tuo yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet. Vielä vuonna 2010 näin koki 9 prosenttia, nyt yli puolet nuorista. Työttömyys ruokkii epävarmuutta: 2/3 nuorista kokee, että työn saaminen aiheuttaa paineita.

Nuoruudestani on jo aikaa, joten yritä arvailla, mitä nykynuori ajattelee ja kokee. Mutta rohkenen silti kirjoittaa siitä, miltä nykynuoruus näyttää täältä kuusikymppisen perspektiivistä.

Pitäisi opiskella nopeasti ja hyvin, jotta pääsee opiskelemaan ammatin nopeasti ja hyvin, jotta työllistyy nopeasti ja hyvin.

Pitäisi näyttää kauniilta ja hyvinvoivalta, olla aktiivinen ja energinen, koska muutkin ovat. Tai ainakin niin suodatettu somemaailma vakuuttaa. 

Lisäksi tulee huoli ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, sodasta, pandemioista, hallitsemattomista pakolaisaalloista ja monista muista aikamme viheliäisistä haasteista. 

Osaan kuvitella mitä nuori minä tuntisi näissä kaikissa paineissa. Luulenpa, että sanavalintani tilanteen kuvaamiseksi ei ole painokelpoista.

Säästäminen nuorten toimeentulosta ja tuesta saattaa tullaa sairaan kalliiksi.

Opiskelu on investointi itseen. Opiskelijan toimeentulon ei tarvitse olla yhtä korkea kin eläkeläisen, mutta kuinka niukka se saa olla? Nyt opiskelijan toimeentulo on alhaisin kaikista tulonsiirroista. Jos mieli ei ole täynnä opiskeluintoa, siihen ei juurikaan kannusteta. Toimeentulotueltakin ohjataan hakemaan töitä, joita ei löydy. Opiskeluun motivointi tai oman alan löytämisessä auttaminen on vähäisempää.

Nuorena on oikeus elää täyttä elämää. Jos koko elämä muodostuu sitkun-ratkaisuista nuoruus menee elämättä ohi. Opiskelijoille on tolkutettu, että ottakaa lainaa ja opiskelkaa nopeasti, niin saatte osan lainasta anteeksi. Korkojen ollessa lähellä nollaa tämä oli joten kuten siedettävää. Mutta nyt tilanne on toinen. Korkojen ennustaminen on vaikeaa ja elämisen hinta on noussut. Laina kasvattaa epävarmuutta. Työllistyminen korkeankin koulutuksen jälkeen epävarmaa.

Töitä on tarjolla merkittävästi vähemmän. Nuorten aikuisten pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut tällä vuosikymmenellä noin kolminkertaiseksi. 

Pätkätyö luo hetken moraalia

Kestävyysvaje, huoltosuhde, inflaatio, korot, velkajarru ovat aikamme mörköjä. Niihin liittyy aitoa haastetta, mutta myös yön pimeydessä kasvatettuja kauhuja. Niihin pitää löytää ratkaisuja, mutta niiden varjolla ei saisi oikeuttaa toimia, jotka tuhoavat nuorten tulevaisuuden uskoa ja unelmia. Ratkaisujen pitäisi olla sukupolvien näkökulmasta reiluja ja tulonjaon näkökulmasta oikeudenmukaisia.

Jos samaan aikaan helpotetaan pätkätöiden teettämistä ja heikennetään irtisanomissuojaa, saatetaan saada muutama työpaikka lisää. Mutta samalla vahvistetaan sitä piilojarrua, joka syö kulutusta ja mahdollisia työpaikkoja kotimarkkinoillamme. Kannattaa muistaa, että pätkätyöt synnyttävät hetken moraalia. Jos työnantaja ei sitoudu työntekijöihinsä, eivät työntekijätkään sitoudu työhönsä.

Tulisi ehkäistä lapsiperheköyhyyttä, koska ihminen kantaa lapsuuden kokemuksia läpi elämänsä. Panostaa koulutukseen ja tukea työhön pääsyä. Panostaa nuorten koutsaamiseen työuran alkupäässä. Kaikki eivät ole heti osaavia, tehokkaita ja itseohjautuvia työntekijöitä. Moni tarvitsee enemmän ohjausta ja perehdytystä, koska työelämä on monimutkaistunut.

Huolehtia kuntoutuksesta, mielenterveyden tukemisesta ja nuorten osallisuudesta. Ylipäätään ottaa nuorten huolet vakavasti ja kohdata nuori arvostavasti. 

Tarja Filatov: Ruusut eivät riitä - Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä

Oman isoäitini elämä rajoittui aika lailla kotiin. Äitini sai jo yhdistää perheen ja ansiotyön. Minä olen saanut mahdollisuuden opiskella, vaikuttaa yhteiskunnassa ja tehdä työtä aikana, jolloin päivähoito on ollut laadukasta ja saavutettavaa. Asenteet ovat elinikänäni muuttuneet todella paljon.

Mutta nyt elämme aikaa, jossa tasa-arvo ottaa takapakkia. 

Määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpotetaan eikä enää tarvitse olla perustetta määräaikaisuudelle. Tiedämme, että tämä lisää raskaussyrjintää ja heikentää naisten asemaa työelämässä.

Työttömyysturvaan tehdyt muutokset mm. suojaosan poisto ja porrastukseen liittyvä leikkuri heikentävät erityisesti osa-aikatyössä olevien pienipalkkaisten naisten toimeentuloa.  

Työriitojen sovittelujärjestelmään tehdyt muutokset sitovat palkkaratkaisuja vahvemmin vientialojen linjaan, pyrkien parantamaan kilpailukykyä, mutta samalla ne tekevät lähes mahdottomaksi miesten ja naisten palkkakuilun umpeen kuromisen. 

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vei naisilta tärkeän keinon edetä uralla ja erikoistua ammatissaan eteenpäin.

Julkisen sektorin sektorin leikkaukset ovat kohdentuneet erityisesti naisiin, vaikka eivät miehetkään niiltä ole säästyneet.

Mutta ehkä kaikkein huolestuttavinta on naisiin kohdistuva väkivalta. Siinä ei ole tapahtunut lakimuutoksia, jotka heikentäisivät naisten asemaa. Mutta yhteiskunnan ilmapiirin muutos, jossa empatia, myötätunto ja toisista välittäminen ohenee, vallan väärinkäytökset kasvavat. Ja väkivalta on vallan äärimmäistä väärinkäyttöä.

Väkivallasta on tullut liian arkinen asia, jopa hyväksyttävä. Jokunen aika sitten Suomea kohautti tutkimus, jonka mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides.  

Onneksi 84 prosenttia miehistä ajattelee, että miesten tulee ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa, koska taistelussa olivat mukana myös miehet. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei taltuteta ilman, että miehet, erityisesti nuoret miehet, ovat mukana muokkaamassa asenteita ja tukemassa väkivallan vastaista työtä.

Lähes joka toinen mies ajattelee jo tasa-arvon toteutuneen. Nuorista miehistä peräti puolet arvioi, että miehet ja naiset ovat jo tasa-arvoisia. Tämä kertoo siitä, että miesten ja naisten kokemukset todellisuudesta eroavat merkittävästi. Myös asenne-eroihin on kasvanut kuilu nuorten naisten ja miesten välille. 

Vaikka enemmistö sekä miehistä että naisista arvioi tasa-arvon lisääntyvän tai pysyvän samana tulevina vuosina, huolestuttavaa on, että epäusko tasa-arvon paranemiseen on kasvanut enemmän kuin koskaan aiemmin. Naisista 18 prosenttia ja miehistä 16 prosenttia pelkää, että eriarvoisuus jopa lisääntyy seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä on korkein osuus barometrin mittaushistoriassa. 

Tämä huoli ei ole tuulesta temmattu. Olemme nähneet viime vuosina, miten tasa-arvoon liittyvä vastustus on noussut niin Suomessa kuin maailmalla. Samaan aikaan keskustelu tasa-arvosta on entistä polarisoituneempaa. 

Osa ihmisistä kokee, että tasa-arvotyö on jo tehty ja että sen jatkaminen hyödyttää vain naisia. Tämä asettaa meidät uudenlaisen haasteen eteen. Meidän on kyettävä perustelemaan, miksi tasa-arvo on edelleen kesken ja miksi sen eteen on tehtävä työtä. Kaikkien sukupuolten hyväksi.

Hyvää naistenpäivää!

Tarja Filatov: Elämisen arvoinen vanhuus on jokaisen oikeus

Kirjailija Eeva Kilpi kysyi aikanaan: ”Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori?” Kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomi on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Se on samalla osoitus onnistumisesta. Terveydenhuoltomme on pidentänyt elämää. 

Mutta pidempi elämä ei yksin riitä. Ratkaisevaa on, millaisina nuo lisävuodet eletään. 

Ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko. Yhä useampi elää aktiivista, osallistuvaa elämää. Ikääntyneet ovat voimavara perheissä, vapaaehtoistyössä, järjestöissä ja työelämässä. Aktiivinen ikääntyminen ei tarkoita pelkästään palkkatyötä, vaan osallisuutta, merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan arkeensa. 

Samaan aikaan kaikkein hauraimpien arki on yhä raskaampaa. Kotihoidon asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Ympärivuorokautiseen hoivaan ei aina pääse silloin, kun itsestä ja läheisistä tuntuu siltä, että ei enää pärjää kotona. Koti on hyvä paikka asua – mutta se ei saa muuttua pelon paikaksi. 

Hyvinvointialueiden säästöpaineissa katse kääntyy teknologiaan. Turvanapit, lääkerobotit ja etäyhteydet voivat helpottaa arkea. Mutta teknologia ei korvaa ihmistä. Jos kotihoidosta vähennetään kymmeniä miljoonia euroja, se tarkoittaa käytännössä satoja työntekijöitä vähemmän ja satojatuhansia käyntejä pois ikäihmisten arjesta. Se näkyy siinä, ehtiikö hoitaja auttaa pukeutumisessa, jääkö keskustelulle aikaa tai toteutuuko lääkitys turvallisesti. 

Monella hyvinvointialueella etsitään säästöjä ja pyritään tukemaan ihmistä asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Näin kalliimmasta ympärivuorokautisesta hoivasta saadaan säästöjä.  Tämä on mahdollista, jos apu kotiin on riittävää.  Mutta onko se? Onko kynnys päästä ympärivuorokautiseen hoivaan noussut liian korkealle? Onko hieno ajatus yhteisöllisestä asumisesta kääntymässä keinoksi rahastaa asiakkailta enemmän? Näitä kysymyksiä jokainen päättäjä joutuu pohtimaan, kun arvioi tekeillä olevia ratkaisuja. Tutkitulla tiedolla on iso merkitys siinä miten osuvasti eri palveluita tuotamme. 

Isoista säästösummista puhutaan usein kylminä numeroina. Pakkona. Ikäihmisten elämässä ne tarkoittavat ohenevaa turvaa ja yksinäisyyden lisääntymistä, jos ratkaisujen vaikuttavuutta ei osata arvioida rehellisesti. 

Ikääntyminen on yhteiskunnan onnistumisen mittari. Se kertoo, että olemme tehneet paljon oikein. Eliniän pidentyminen asettaa meille myös velvoitteen: lisävuosien on oltava elämisen arvoisia vuosia. 

Arvokas ikääntyminen edellyttää toimivaa terveydenhoitoa, riittävää kotihoitoa ja oikea-aikaista pääsyä ympärivuorokautiseen hoivaan. Se edellyttää päätöksiä, joissa ihmisen arjen turvallisuus ja ihmisarvo ei ole säästökohde.  

Me kaikki toivomme elävämme hyvän ja pitkän elämän. Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voi pelastaa romuttamalla tämän päivän ihmisten tarpeita. Hyvinvointivaltio kestää, jos me uskomme sen kestävän ja pidämme siitä huolta tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.  

Jokaisella pitää olla oikeus täyteen elämää kaiken ikäisenä. 

Tarja Filatov: Työllisyys ja maahanmuutto

Viime aikoina on synnytetty kuvaa, että kasvanut työttömyys olisi maahanmuuttajien syytä. Tämä on osittain totta, koska ulkomaalaiset eivät ole immuuneja talouden suhdanteille. Päinvastoin. He työskentelevät suhdanneherkillä aloilla. Laskut ja nousut vaikuttavat heihin keskimääräistä voimakkaammin. 

Työttömyyden kasvun alkuvaiheessa maahanmuuttajien työttömyys kasvoi kantaväestöä nopeammin. Kesäkuussa tilanne muuttui. Keha-keskuksen mukaan kesäkuusta saakka suomalaisten työttömyys on kasvanut nopeammin kuin ulkomaalaisten. Joulukuussa suomalaisten työttömyys kasvoi 10 prosenttia edelliseen joulukuuhun verrattuna, mutta ulkomaalaisten enää 5,2 prosenttia.

Katsotaanpa muita tilastoja. 

Vuosi sitten työttömiä maahanmuuttajia oli työllisyyskatsauksen mukaan 49.652. Nyt työttömänä on 52.250 maahanmuuttajaa. Määrä on kasvanut vuodessa 2598 hengellä. Samaan aikaan on tullut työttömiä lisää 20.600 henkeä. Kyllä tämä kurjuus kantasuomalaisiakin koskettaa.

Ulkomaalaisista työttömistä suurin joukko on ymmärrettävästi ukrainalaiset. Heitä on lukumäärällisesti 7 437, joka vastaa 14,2 % kaikista ulkomaalaisista työttömistä työnhakijoista. 

Seuraavaksi yleisimmät lähtömaat ovat Viro 5 374 työtöntä työnhakijaa ja Venäjä 4 320 työtöntä työnhakijaa. Irakilaisia työttömänä oli joulukuussa 2 931, afganistanilaisia 1 794 ja syyrialaisia 1 455.  

Silti julkisuudessa synnytetään liian usein kuvaa, että ulkomaalaisten työttömyys olisi erityisesti muslimitaustaisen maahanmuuttajien syytä.

Hallitus sanoo mielellään, että vaikka työttömyys on noussut, niin työllisyys ei ole heikentynyt samalla tavoin. Tämä on totta, mutta ei poista työttömäksi joutuneiden ihmisten ahdinkoa.

Kohtuutonta on, että kun syytetään työttömyyden noususta ulkomaalaisia unohdetaan kertoa, että 2020-luvun työllisyyden nousu on johtunut pääosin ulkomaalaisten ansiosta.

Maahanmuutto näkyy työttömyystilastoissa siksi, että moni maahanmuuttaja on nyt siirtynyt osaksi työvoimaa. 

Sama koskee erityisesti 55–64-vuotiaita suomalaisia. Eläkeputken poistuminen ja kiristykset työnhakuvelvoitteessa ovat ohjanneet ikääntyneitä työikäisiä osaksi työvoimaa. Tällä kokonaisuudella on merkitystä työttömyyden kasvussa. 

Eläköitymisiän nousu on positiivinen tulos eläkepolitiikassa. Ikääntyneiden työllisyysaste on parantunut. Samaan aikaan kuitenkin työttömäksi joutuneiden ikääntyneiden työllistyminen ei juurikaan ole helpottanut. Ikärasismi kukkii yhä. 

Ikääntyneillä yli 55 vuotta täyttäneillä on erityinen oikeus palkkatukeen työllistymisen edistämiseksi. Palkkatuki on työnantajalle maksettava tuki, jolla korvataan osaa palkkauskustannuksista. 

Uusi laki, joka mahdollistaa määräaikaisen työsuhteen solmimisen ilman perusteita tullee johtamaan siihen, että työsuhteet solmitaan vain tuen ajaksi eikä pysyväksi.  

Maahanmuuttajien työllisyyttä tulee vaikeuttamaan kotouttamiseen suunnatut säästöt. Se, että maahanmuuttajalla on itsellään enemmän vastuuta kotoutumisestaan, on periaatteessa hyvä asia. Mutta jos samalla leikataan kotouttamiseen suunnattuja resursseja, jotka vähentävät  mm. kielikoulutusta, herää kysymys, kuinka maahanmuuttajat sitä vastuutaan pystyvät kantamaan.

Tarja Filatov: Vihreän siirtymän tulee olla talouden uusi normaali

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia puhuu puhtaasta siirtymästä, investointivarmuudesta ja Suomen asemasta vihreän teollisuuden edelläkävijänä. Paperilla suunta näyttää oikealta. Mutta ilmastopolitiikan uskottavuus ei rakennu tavoitteista. Se rakentuu päätöksistä, jotka kestävät myös poliittista painetta ja lyhyen aikavälin houkutuksia.

Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset onnistua. Meillä on jo nyt vahva uusiutuvan energian tuotantopohja, osaamista sähköistämisessä ja kasvava vetytalous. Tuuli- ja aurinkovoiman kustannukset ovat laskeneet. Teollisuus etsii kuumeisesti puhdasta energiaa kilpailukykynsä turvaamiseksi. Strategia tunnistaa tämän mahdollisuuden.

Silti kokonaisuudessa on ristiriita, jota ei voi sivuuttaa. Samaan aikaan kun tavoittelemme hiilineutraaliutta, päätöksenteko horjuu maankäyttösektorin, metsien hiilinielujen ja fossiilitukien karsimisen kohdalla. 

Jos hiilinielut heikkenevät ja päästövähennykset lykkääntyvät, joudumme ostamaan päästöyksiköitä ulkomailta. Se ei ole taloudellisesti eikä moraalisesti kestävää.

Ympäristömyönteinen näkökulma ei ole talouspolitiikan vastakohta. Selkeä, johdonmukainen ilmastolinja luo investointivarmuutta. Yritykset tarvitsevat ennakoitavan sääntely-ympäristön, jossa päästöjen vähentäminen on pysyvä suunta, ei hallituskausittain muuttuva kokeilu. Jokainen epäselvä signaali nostaa rahoituksen hintaa ja hidastaa hankkeita.

Erityisen tärkeää on energiatehokkuus. Halvin ja puhtain energia on se, jota emme käytä. Rakennusten korjausvelka, kaukolämmön murros ja teollisuuden hukkalämmön hyödyntäminen ovat alueita, joilla päästövähennykset syntyvät nopeasti ja kustannustehokkaasti. Strategiassa nämä mainitaan, mutta toimeenpanon mittakaava ratkaisee.

On myös katsottava sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vihreä siirtymä onnistuu vain, jos kansalaiset kokevat sen reiluksi. Energiaverotuksen, liikkumisen kustannusten ja alueellisen tasa-arvon kysymykset on ratkaistava tavalla, joka ei sysää taakkaa pienituloisille.

Ilmastokriisi ei odota parempia suhdanteita eikä hallituskausien rytmiä. Strategian todellinen testi on siinä, uskalletaanko vaikeat päätökset tehdä nyt, nekin päätökset, jotka eivät ole poliittisesti helppoja. 

Jos Suomi haluaa olla vihreän siirtymän voittaja, sen on oltava johdonmukainen, kunnianhimoinen ja valmis korjaamaan kurssia tiedon muuttuessa.

Energia- ja ilmastostrategia voi olla käännekohta. Mutta vain, jos se nähdään tiekarttana, ei viestintädokumenttina. Tulevaisuuden kilpailukyky, luonnon kantokyky ja seuraavien sukupolvien mahdollisuudet riippuvat siitä, valitsemmeko rohkeuden vai varovaisuuden. Nyt olisi rohkeuden aika.

Eduskunta keskusteli tänään tiistaina hallituksen energia-ja ilmastostrategiasta.

Tarja Filatov: Me tarvitsemme toisiamme - Hyvää ystävänpäivää!

”Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.”

Nämä Tommy Tabermannin sanat kertovat ihmisyyden ytimestä. Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia. 

Kukaan ei pysty elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. 

Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus hyvään omannäköiseensä elämään. 

Yksin ollessakin ystävillä on merkitystä. Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava. 

Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... mutta vaikkapa hyvän kirjan jakaminen ja keskustelu siitä hyvän ystävän kanssa tuo kokemuksen uudelle tasolle.

Jos yksinäisyys ei ole vapaaehtoista, toivottua yksinoloa, vaan negatiivinen olotila, joka liittyy sosiaalisten suhteiden puutteeseen kyseessä ei ole pikku juttu.

Yhteisöllisyyden rapautuminen, etätyön lisääntyminen, sosiaalisen median lisäämä vertailu ja toisaalta romanttisen rakkauden korostaminen voivat vahvistaa yksinäisyyden kokemusta. 

SPR:n tuore barometri kertoo huolestuttavalla tavalla yksinäisyyden lisääntymisestä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen ihmisen ongelmasta, vaan koko yhteiskunnan hyvinvointia ravisuttavasta asiasta. 

Yksinäisyys voi aiheuttaa niin psyykkistä kuin fyysistä oireilua. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ihminen kokee tulevansa syrjäytetyksi yhteiskunnasta. Se on paitsi inhimmillinen tragedia, myös valtava menetys yhteiskunnalle.   

Yhteiskunta ei voi taata ystävää, mutta se voi tukea olosuhteita, joissa ystävyyksiä syntyy. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee olla resursseja panostaa kaveritaitojen vahvistamiseen. Järjestöillä, joilla on merkittävä rooli yksinäisyyden vähentämisessä, tulee olla kunnolliset toimintaedellytykset. Ikääntyneiden yksinäisyyttä voidaan torjua vahvistamalla yhteisöllisiä palveluja ja varmistamalla, että jokaisella on mahdollisuus osallisuuteen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin toimintakyvystä riippumatta. Niissä työyhteisöissä, joissa tehdään etätyötä, olisi tärkeää pohtia miten varmistetaan, että kukaan ei jää ruudun taakse yksin.  

Yksinäisyyden vähentämiseen tarvitaan kuitenkin meitä jokaista. On tärkeää, että huomaamme ympärillämme olevat ihmiset arjessa.

Ystävyys on tärkeä osa ihmisenä olemista.  Se ei ole vain sanoja, vaan myös tekoja.

Ystävyys ja yhteisöllisyys ovat arvoja, jotka kantavat meitä niin arjessa. Välittäminen, oikeudenmukaisuus ja yhdessä tekeminen tekevät maailmasta paremman paikan meille kaikille.

”Mitä olisinkaan ilman sinua? Vähemmän kuin nyt. Olenhan oppinut katsomaan myös sinun silmilläsi, kuulemaan myös sinun korvillasi, ajattelemaan myös sinun tavallasi. Sinä olet avartanut maailmankatsomustani – oiva kumppanini. Ystäväni.” - Pam Brown

Tänään on hyvä hetki muistaa, että yhdessä olemme vahvempia. Pidetään huolta toisistamme – tänään ja vuoden jokaisena päivänä.

Tarja Filatov: Eläkkeiden leikkaus ja väärät motiivit

Aurinko ei vielä juurikaan flirttaile keväthangilla, mutta jälleen puhumme julkisuudessa eläkkeiden leikkaamisesta. Ainakin eläkeläisten osallistumisesta taloustalkoisiin. 

Ennen uusia päätöksiä kannattaa pohtia, mihin ja keihin Orpon-Purran hallituksen säästöt ovat kohdentuneet ja mitä eläkepolitiikassa tapahtuu.

Eläkkeisiin on säästöjen saatossa kohdistunut lukuisia muutoksia. Osa niistä osuu nyt eläkeellä oleviin, osa tulevaisuuden eläkeläisiin.

On päätetty esimerkiksi eläkkeiden tasoa heikentävästä elinaikakertoimesta ja vanhuuseläkkeen ikärajan automaattisesta noususta.  

Lisäksi eduskuntaan on tulossa uusi eläkeuudistus, johon sisältyy indeksirajoitin, joka heikentää maksussa olevien työeläkkeiden inflaatiosuojaa.

Julkisuudessa on esitetty, että pitäisi puuttua eläkekertymään palkattomien jaksojen kohdalla.  Mitä ne palkattomat jaksot sitten ovat? Ne ovat vanhempainvapaita, opiskeluaikoja ja työttömyysjaksoja. Nämä kertymät kohdentuvat eri väestöryhmiin eri tavoin. 

Kummallista keskustelussa on ollut se, että on vaadittu eläkeläisten osallistumista säästöihin. Jos nyt päätämme, että opiskelusta tai työttömyysjaksoista ei kerry eläkettä, niin se koskettaa tämän hetken työttömiä ja opiskelijoita tulevaisuudessa. Heitä joihin sosiaaliturvan leikkaukset ovat kohdentuneet kipeästi. Ja joiden elämässä leikkausten kasautuminen näkyy nyt. 

Toinen peruste on se, että voitaisiin alentaa työeläkemaksuja ja näin raivata tilaa verotuksen kiristämiseen. 

Tällä eduskuntakaudella eri etuuksia on leikattu rajulla kädellä ja samalla kevennetty mm. yhteisöveroa, jonka työllisyysvaikutukset ovat asiantuntijoiden mukaan varsin kyseenalaiset.  

Yhteisöveron alentamiseen haettiin rahoitusta myös kuppaamalla valtion eläkerahastoa. Tämä pikavippi on osoittautunut varsin kalliiksi, koska valtio menettää joka vuosi rahaston tuloja. Suora velanotto olisi ollut edullisempaa.

Itse asiassa kannattaa muistaa, että suomalainen eläkepolitiikka on onnistunut paremmin kuin ennustettiin. Eläkkeellesiirtymisiän odote on nyt lähes vuoden alun perin tavoiteltua korkeampi.  

Tuoreiden tilastojen mukaan suomalaiset jäävät työeläkkeelle keskimäärin 63,2-vuotiaana. Tavoite ylittyi lähes vuodella. Tämä tarkoittaa miljardiluokan vahvistumista työeläketurvassa.  

Sitä paitsi iso osa eläkeläisiä on jo osallistunut talouden tasapainottamiseen. Lääkekorvaukset ovat heikentyneet, terveydenhuoltomaksut nousseet, palveluihin pääsy vaikeutunut jne. On väärin sanoa, että eläkeläiset eivät olisi osallistuneet.

Mutta on ryhmä, jotka eivät ole ole olleet leikkausten kohteena. Päinvastoin. He ovat maamme hyvätuloisimpia. Olipa tulo eläketuloa, palkkatuloa tai yritystuloa. Kannattaa kohdentaa tasapainotoimet hyvätuloisimpien verotukseen. Se tuo tuloa nopeasti, on yksinkertaista ja oikeudenmukaista.

Tarja Filatov: Medialukutaito on demokratian lihaskuntoa

Valeuutisista on tullut aikamme varoittava sana. Niistä puhutaan vaalien alla, kriisien keskellä ja sosiaalisen median kohujen yhteydessä. Usein keskustelu kuitenkin kapenee yhteen kysymykseen: osaammeko tunnistaa valheen? Se on tärkeää, mutta se ei riitä. 

Medialukutaito on paljon enemmän kuin valeuutisten bongailua. Se on kriittistä ajattelua, lähdekritiikkiä, ymmärrystä vaikuttamisesta ja ennen kaikkea kykyä keskustella rakentavasti. Ilman näitä taitoja demokratia heikkenee hiljaa.

Kriittinen ajattelu ei tarkoita kyynisyyttä tai epäluuloa kaikkea kohtaan. Se tarkoittaa ymmärrystä pohtia, mistä tieto tulee, mihin se perustuu ja mitä siitä seuraa? 

Digitaalisessa ympäristössä tieto ei enää kulje portinvartijoiden kautta samalla tavalla kuin ennen. Jokainen meistä kohtaa päivittäin kymmeniä, jopa satoja viestejä, tuhansiakin viestejä, joista osa on totta, osa puolitotuuksia ja osa tarkoitushakuista vaikuttamista. Kriittinen ajattelu on taito erottaa informaatio mielipiteestä ja mielipide manipuloinnista.

Lähdekritiikki on kriittisen ajattelun käytännön työkalu. Se ei ole vain tutkijoiden tai toimittajien erikoisosaamista, vaan kansalaistaito. Kuka viestin on tuottanut? Onko kyseessä uutinen, mainos vai vaikuttamiskampanja? Millaisin silmälasein viestin tuottaja maailmaa arvottaa? Löytyykö sama tieto muualta? 

Erityisen tärkeää tämä on aikana, jolloin tekoäly pystyy tuottamaan uskottavia tekstejä, kuvia ja videoita. Se, mikä näyttää aidolta, ei välttämättä ole sitä. Lähdekritiikki ei ole epäluottamusta, vaan kestävän luottamuksen rakentamista.

Viestintä pyrkii aina johonkin. Myymään, vakuuttamaan, herättämään tunteita tai ohjaamaan ajattelua. Sosiaalisen median algoritmit vahvistavat sisältöä, joka herättää voimakkaita reaktioita. Vihastuttava, pelottava tai järkyttävä sisältö leviää tehokkaimmin. Kun opimme tunnistamaan tämän taustan, emme ole yhtä helposti vietävissä. Ymmärrämme, että tunteemme ovat osa viestin vaikutuskeinoa. Tietoisuus ei tee meistä immuuneja, mutta se tekee meistä harkitsevampia.

Ehkä vaikein mutta tärkein osa medialukutaitoa on kyky keskustella rakentavasti. Demokratia ei ole vain äänestämistä, vaan jatkuvaa julkista keskustelua. Jos keskustelukulttuuri rapautuu, niin demokratian perusta heikkenee. Rakentava keskustelu tarkoittaa kykyä kuunnella, perustella ja tarvittaessa muuttaa omaa näkemystään. Demokratiassa eri mieltä oleminen ei ole sama asia kuin vihollisuus.

Polarisoituneessa ilmapiirissä on houkuttelevaa hakeutua samanmielisten kupliin. Algoritmit tukevat tätä. Ne näyttävät meille sisältöä, josta todennäköisesti pidämme. Näin oma maailmankuva vahvistuu, ja vastakkaiset näkemykset alkavat tuntua vierailta tai jopa uhkaavilta. Medialukutaito auttaa tunnistamaan tämän ilmiön ja rohkaisee tietoisesti tutustumaan omista ajatuksista poikkeaviin näkemyksiin. 

Medialukutaito on demokratian lihaskuntoa. Se ei kehity itsestään, vaan vaatii harjoittelua. Koululla on tässä keskeinen rooli. Mutta se ei riitä. Kodeissa, työpaikoilla ja julkisessa keskustelussa voidaan vahvistaa taitoja, jotka tukevat yhteistä tiedon perustaa. Kun aikuinen sanoo ääneen tarkistavansa tiedon ennen jakamista, hän opettaa esimerkillä. Kun nuori oppii kyseenalaistamaan lähteen mutta perustelemaan näkemyksensä asiallisesti, hän harjoittelee demokratian ydintaitoja.

On helppo ajatella, että valeuutiset ovat jonkun muun ongelma. Harhaan johdettujen, sinisilmäisten tai pahantahtoisten ihmisten. Todellisuudessa kukaan ei ole täysin immuuni. Juuri siksi medialukutaito on yhteinen projekti. Se ei jaa meitä fiksuihin ja hyväuskoisiin, vaan muistuttaa, että jokainen meistä on sekä tiedon kuluttaja että sen levittäjä.

Demokratia rakentuu luottamukselle instituutioihin, mediaan ja toisiin kansalaisiin. Luottamus ei synny sokeudesta, vaan kriittisyydestä. Kun osaamme arvioida tietoa, ymmärrämme vaikuttamisen mekanismeja ja keskustelemme toisiamme kunnioittaen, vahvistamme yhteiskunnan kestävyyttä.

Medialukutaito ei siis ole vain puolustustautumista valeuutisia vastaan. Se on aktiivinen, rakentava taito, joka mahdollistaa yhteisen todellisuuden rakentamisen. 

Vietämme parhaillaan mediataitoviikkoa 9.-15.2.2026

Mediataitoviikko on mediakasvatuksen teemaviikko, joka tarjoaa ammattilaisille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille tietoa ja uusia ideoita mediataitojen vahvistamiseen. 

mediataitoviikko.fi