Ystäväni kysyi minulta kummalla on enemmän vaikutusvaltaa algoritmeilla vai eduskunnalla. Ajattelin, että valta on aika erilaista.
Eduskunta säätää lait, hyväksyy budjetin ja päättää hallituksen luottamuksesta. Demokratian periaatteiden mukaan se on kansan ylin valtaa käyttävä elin.
Algoritmeilla taas on paljon käytännön vaikutusvaltaa. Algoritmi on kuin ruokaresepti, yksityiskohtainen kuvaus tai ohje, jota seuraamalla tehtävä, prosessi tai ongelmanratkaisu suoritetaan, aivoruokaa valmistetaan.
Algoritmit määrittävät, mitkä aiheet nousevat näkyviin ja mitkä jäävät pimentoon. Tämä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin käyttäytymiseen. Tämä tietenkin vaikuttaa yhtenä tekijänä siihen, millaisia politiikkoja valitaan eduskuntaan.
Algoritmit suosivat usein provosoivaa sisältöä, koska se tuottaa enemmän klikkauksia. Sananvapaus uhkaa kaventua hiljaa, jos asiantuntijoiden ja vähemmistöjen puhe jää näkymättömäksi.
Puhumme kuplaantumisesta ja se johtuu juuri siitä, että algoritmit tarjoavat sinulle lisää sitä mitä olet katsonut. Moni meistä on kokenut hätkähdyttäviä hetkiä, kun koneen aukaistessa saa eteensä, jotain josta on juuri puhunut tai jota on tutkinut.
Itselläni on pari tällaista mieleenpainuvaa hetkeä. Suunnittelimme puolisoni kanssa matkaa Puolaan Varsovaan. En ollut tutkinut asiaa netissä yhtään, koska mieheni hoiti matkajärjestelyjä. En ollut edes googlaillut nähtävyyksiä. Puhuimme matkasta keskenämme ja avasin koneen. Menin tutulle sivulle, jota olin käyttänyt lukuisia kertoja ja yllätys yllätys: sivusto oli tällä kertaa Puolan kielellä. Piti oikein googlekääntäjällä tarkistaa, että kieli todella oli puola. Kyllä se oli.
Toinen hauska tilanne oli, kun aluehallituksen ryhmäkokouksessa avasin pädin mennäkseni kokouksen asiakirjoihin. Koneen etusivulla on aina koneen valitsema kuva ja jos sitä klikkaa, niin pääsee kuvagalleriaan, jonka kone on valinnut. Tällä kertaa kuvassa oli viereeni istunut kollega ja hän oli kaikissa gallerian kuvissa. Niin se isoveli valvoo.
Moni on varmasti kokenut vielä spuukimpia tilanteita.
Eduskunta voi säätää lakeja, joilla algoritmien käyttöä ohjataan. Esimerkiksi EU-tasolla näin on tehty. Tekoälyasetus kieltää mm sen, että tekoälyä käytetään sen arvioimiseksi, miten todennäköisesti henkilö syyllistyy persoonallisuusominaisuuksiensa perusteella rikokseen. Tekoälyn käyttö tunteiden tunnistamiseen oppilaitoksissa tai työpaikoilla ja tekoälyn käyttö haitallisiin manipuloiviin sekä harhaanjohtaviin tarkoituksiin on kielletty.
Tekoälyasetus pyrkii varmistamaan, että tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin. Eli kyllä lainsäädännöllä voidaan päättää, mihin tekoälyä saa ja ei saa käyttää. Mutta sitten on se kuuluisa mutta.
Teknologian kehitys on nopeampaa kuin lainsäädäntö. Eikä algoritmien sielunelämään niin vain pääse tutkimaan, joten valvonta on hankalaa. Eduskunta eikä EU juurikaan pysty vaikuttamaan globaaleihin alustayhtiöihin, jotka algoritmeista päättävät.
Yhtä kaikki tekoäly vastasi kysymykseeni, että ”Kysymys on terävä - ja vastaus riippuu kontekstista…Eduskunta päättää pelisäännöt, mutta algoritmit voivat nykyisin pitkälti määrittää, miten peliä pelataan – ja kuka voittaa. Kysymys kuuluukin: ohjaako eduskunta algoritmeja, vai algoritmit eduskunnan toimintaa ja vaalituloksia?”
Tähänkin asiaan pätee vanha viisaus. Hyvä renki, mutta huono isäntä.