Tarja Filatov: Tekoäly kiehtoo ja pelottaa

Tekoälyn uhista ja lupauksista puhutaan paljon. Moni miettii mitä tapahtuu työpaikoille? Säilyykö työni? Pysynkö mukana kehityksessä? Mitä jos tekoäly tekee virheen eikä kukaan huomaa sitä?

On luonnollista pelätä nopeaa muutosta varsinkin, kun kukaan ei varmasti tiedä seurauksia. Erityisen ymmärrettävää pelko on silloin, kun kyse on toimeentulosta, omasta ammatillisesta identiteetistä tai mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään.

Tekoäly muuttaa kiistatta työtä. Tuo ja vie työpaikkoja. Tekoälykeskustelussa ei riitä, että kerromme tuottavuuden kasvusta. Tekoäly voi vapauttaa aikaa ihmiselle. Se voi vähentää rutiinityötä, auttaa etsimään tietoa, nopeuttaa ja tukea montaa tehtävää.

Se voi auttaa tunnistamaan sairauksia ja käsittelemään valtavia tietomääriä. Se voi tarjota yksilöllistä tukea kouluttautumisessa. Se voi vapauttaa aikaa ihmisten kohtaamiseen, luovuuteen, harkintaan ja ongelmien ratkaisemiseen. Tai se voi pistää ihmisiä kilometritehtaalle.

Viisaasti käytettynä tekoäly on teknologista kehitystä, jota kannattaa tavoitella. Mutta samalla on pohdittava, kuka hyötyy tekoälyn tuottamasta ajansäästöstä?

Jos työntekijän säästämä aika muuttuu vain suuremmaksi työmääräksi, tekoäly ei vapauta. Jos tuottavuuden kasvu johtaa työpaikkojen vähenemiseen ilman, että ihmisille tarjotaan mahdollisuutta oppia uutta, eriarvoisuus kasvaa.

Suurin kysymys ei ehkä ole, viekö tekoäly työpaikkoja, vaan miten se muuttaa työtä. Ja erityisesti siitä kuka korjaa hyödyn?

Jotkut tehtävät vähenevät. Toisia syntyy tilalle. Monissa ammateissa työn sisältö muuttuu. Tässä muutoksessa yhteiskunnalla on suuri vastuu. Emme voi vain sanoa ihmisille “Opetelkaa tekoälyä.” 

Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta oppia uutta. Eikä pitkän työuran tehneen ihmisen tarvitse muuttua hetkessä tekoälyasiantuntijaksi.

Tarvitsemme uutta aikuiskoulutusta, jatkuvaa oppimista ja työelämän muutosturvaa. Tarvitsemme myös työnantajia, jotka kantavat vastuunsa eivätkä siirrä kaikkea muutoksen kustannusta työntekijöille. Tarvitsemme aktiivisempaa tekoälyn ja sen seurausten säätelyä. 

Tekoälystä voi tulla väline, joka lisää työn mielekkyyttä. Yhtä hyvin se voi muuttua välineeksi, jolla ihmisiä valvotaan entistä tarkemmin, työtahtia kiristetään sekä päätöksiä automatisoidaan ja ihmisiä heitetään tyhjän päälle.

Teknologia itsessään ei ratkaise kumpaan suuntaan mennään. Ihmiset ratkaisevat! Tulevaisuudelle oleellista on, voimmeko luottaa siihen, että teknologiaa käytetään ihmisten hyväksi.

Luottamus syntyy läpinäkyvyydestä. Siitä, että virheistä kannetaan vastuu. Siitä, että ihmisellä säilyy mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Ja siitä, että tekoälyn tuottamat hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti.

Meidän ei pidä valita teknologiauskon ja teknologiavastaisuuden välillä. Voimme usko tekoälyn mahdollisuuksiin ja olla varovaisia sen riskien suhteen. Oleellista on millaista yhteiskuntaa me haluamme tekoälyn avulla rakentaa?

(Kolumni on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 27.9.2026)

Tarja Filatov: Eduskunta päättää pelisäännöt, mutta algoritmit miten peliä pelataan

Ystäväni kysyi minulta kummalla on enemmän vaikutusvaltaa algoritmeilla vai eduskunnalla. Ajattelin, että valta on aika erilaista.

Eduskunta säätää lait, hyväksyy budjetin ja päättää hallituksen luottamuksesta. Demokratian periaatteiden mukaan se on kansan ylin valtaa käyttävä elin.

Algoritmeilla taas on paljon käytännön vaikutusvaltaa. Algoritmi on kuin ruokaresepti, yksityiskohtainen kuvaus tai ohje, jota seuraamalla tehtävä, prosessi tai ongelmanratkaisu suoritetaan, aivoruokaa valmistetaan. 

Algoritmit määrittävät, mitkä aiheet nousevat näkyviin ja mitkä jäävät pimentoon. Tämä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin käyttäytymiseen. Tämä tietenkin vaikuttaa yhtenä tekijänä siihen, millaisia politiikkoja valitaan eduskuntaan.

Algoritmit suosivat usein provosoivaa sisältöä, koska se tuottaa enemmän klikkauksia. Sananvapaus uhkaa kaventua hiljaa, jos asiantuntijoiden ja vähemmistöjen puhe jää näkymättömäksi.

Puhumme kuplaantumisesta ja se johtuu juuri siitä, että algoritmit tarjoavat sinulle lisää sitä mitä olet katsonut. Moni meistä on kokenut hätkähdyttäviä hetkiä, kun koneen aukaistessa saa eteensä, jotain josta on juuri puhunut tai jota on tutkinut. 

Itselläni on pari tällaista mieleenpainuvaa hetkeä. Suunnittelimme puolisoni kanssa matkaa Puolaan Varsovaan. En ollut tutkinut asiaa netissä yhtään, koska mieheni hoiti matkajärjestelyjä. En ollut edes googlaillut nähtävyyksiä. Puhuimme matkasta keskenämme ja avasin koneen. Menin tutulle sivulle, jota olin käyttänyt lukuisia kertoja ja yllätys yllätys: sivusto oli tällä kertaa Puolan kielellä. Piti oikein googlekääntäjällä tarkistaa, että kieli todella oli puola. Kyllä se oli.

Toinen hauska tilanne oli, kun aluehallituksen ryhmäkokouksessa avasin pädin mennäkseni kokouksen asiakirjoihin. Koneen etusivulla on aina koneen valitsema kuva ja jos sitä klikkaa, niin pääsee kuvagalleriaan, jonka kone on valinnut. Tällä kertaa kuvassa oli viereeni istunut kollega ja hän oli kaikissa gallerian kuvissa. Niin se isoveli valvoo.

Moni on varmasti kokenut vielä spuukimpia tilanteita.

Eduskunta voi säätää lakeja, joilla algoritmien käyttöä ohjataan. Esimerkiksi EU-tasolla näin on tehty. Tekoälyasetus kieltää mm sen, että tekoälyä käytetään sen arvioimiseksi, miten todennäköisesti henkilö syyllistyy persoonallisuusominaisuuksiensa perusteella rikokseen. Tekoälyn käyttö tunteiden tunnistamiseen oppilaitoksissa tai työpaikoilla ja tekoälyn käyttö haitallisiin manipuloiviin sekä harhaanjohtaviin tarkoituksiin on kielletty.

Tekoälyasetus pyrkii varmistamaan, että tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin. Eli kyllä lainsäädännöllä voidaan päättää, mihin tekoälyä saa ja ei saa käyttää. Mutta sitten on se kuuluisa mutta.

Teknologian kehitys on nopeampaa kuin lainsäädäntö. Eikä algoritmien sielunelämään niin vain pääse tutkimaan, joten valvonta on hankalaa. Eduskunta eikä EU juurikaan pysty vaikuttamaan globaaleihin alustayhtiöihin, jotka algoritmeista päättävät.

Yhtä kaikki tekoäly vastasi kysymykseeni, että ”Kysymys on terävä - ja vastaus riippuu kontekstista…Eduskunta päättää pelisäännöt, mutta algoritmit voivat nykyisin pitkälti määrittää, miten peliä pelataan – ja kuka voittaa. Kysymys kuuluukin: ohjaako eduskunta algoritmeja, vai algoritmit eduskunnan toimintaa ja vaalituloksia?”

Tähänkin asiaan pätee vanha viisaus. Hyvä renki, mutta huono isäntä.