Tarja Filatov: Tulevaisuutta tehdään joka päivä

Tulevaisuusvaliokunta oli ensimmäisiä valiokuntiani eduskunnassa. Opin hurjan paljon sinä aikana. 

Rakensimme teknologian arviointia, käsittelimme hyvinvointivaltion tulevaisuutta hallituksen selonteon pohjalta keskellä syviä talousvaikeuksia. 

Järjestimme jopa kesätyömahdollisuuden nuorten ryhmälle Yhdysvalloissa vakavan nuorisotyöttömyyden aikana. Oppia saivat myös nuoret matkallaan siitä, miten erilaisia yhteiskunnat ovat. Moni kertoi oppineensa ymmärtämään hyvinvointivaltion arvon kesätyörupeamansa jälkeen. Tuosta kaikesta on 30 vuotta.

Vahvistetaan Suomen tulevaisuusvalmiutta oikeudenmukaisesti ja kestävästi.

Tänään eduskunta puhuu selonteosta, jossa käsitellään tulevaisuuden skenaarioita 20 vuoden aikaperspektiivillä.

Tulevaisuusselonteossa nostetaan esille kuusi kokonaisuutta, joilla Suomen tulevaisuusvalmiutta voidaan vahvistaa. 

Ne muodostavat kokonaisuuden, jossa turvallisuus, talous, teknologia, yhteiskunta, ympäristö ja lainsäädäntö kietoutuvat yhteen. Jokainen osa-alue on tärkeä ja ne nivoutuvat toisiinsa.

Tulevaisuusvalmius ei ole vain varautumista kriiseihin – se on kykyä nähdä huomista pidemmälle, tehdä rohkeita päätöksiä ja varmistaa, että jokaisella sukupolvella on mahdollisuus hyvään elämään.

Ennakointi on tärkeämpää kuin koskaan. Kun mietitään varautumista, on tiedettävä, mihin varautuu. Jotta meillä on kriisinsietokykyä, on tunnistettava kaikki mahdolliset kriisit, myös mahdottomat. 

Seuraava osa keskittyy nuorten tulevaisuuteen. Nuorillehan tulevaisuus kuuluu. On tärkeää, että pohdinta ei jää juhlapuheen tasolle. Pitäisikö nuorten tulevaisuutta varten laatia ilmastolain tai velkaantumista hillitsevän lain tapainen vahvempi väline, jota turvaa lasten ja nuorten tulevaisuutta?

Geopolitiikka – vahvistetaan turvallisuutta ja luottamusta

Suomi on ollut kokoaan suurempi toimija. Jos haluamme säilyttää roolimme, meidän tulee rakentaa luottamusta ja Suomessa ja rajojemme ulkopuolella.  

Euroopan unionin vahvistaminen on mahdollisuus panostaa ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin sekä vahvistaa demokratiaa.

EU:n rooli globaalina toimijana on ratkaiseva Ukrainan tukemisessa ja kestävän rauhan edistämisessä. 

Ikävä kyllä unionin toimintakyky on selvästi kriisissä. Arvopohjat eriytyvät ja äärioikeisto nostaa päätään. On nostanut jo. Taistellaan tätä kehitystä vastaan. Tarvitsemme enemmän yhteistä ja vähemmän eriytymistä. 

Turvallisuus lähtee arjen turvallisuudesta. Se on paljon muuta  kuin sotilaallista kyvykkyyttä. Se on myös huoltovarmuudesta huolehtimista, kriisinsietokyvyn rakentamista ja kansalaisten luottamuksen vahvistamista. Jokaisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta kantaa vaikeinakin aikoina. Myös silloin, kun maailma ympärillä horjuu.

Talous – luodaan kestävää kasvua oikeudenmukaisesti

Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää investointeja ihmisiin ja osaamiseen, tutkimukseen ja vihreään siirtymään. Julkisen talouden sopeuttaminen ei saa tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella. Talouskasvun on oltava kestävää ja perustuttava inhimilliseen pääomaan. TKI-rahoitusta on suunnattava sinne, missä syntyy ratkaisuja kestävyyden ja turvallisuuden haasteisiin. Yritystukia on karsittava sieltä, missä ne eivät tuota lisäarvoa. 

Työn muuttuessa  on tuettava jatkuvaa oppimista, työhyvinvointia ja kansainvälisten osaajien kotoutumista. Meidän on varmistettava, että jokainen voi osallistua omien kykyjensä mukaan.  

Teknologia – ihmistä varten ja ihmisten ehdoilla

Teknologinen murros on yksi aikamme suurimmista mahdollisuuksista – ja samalla se synnyttää myös ongelmia. Disinformaation torjunta, riippumattoman median turvaaminen ja kansalaisten medialukutaidon vahvistaminen ovat välttämättömiä, jotta demokratia ja yhteiskunnan eheys säilyvät. On panostettava tutkimukseen ja innovaatioihin.  

Meidän on katsottava rohkeasti tulevaisuuteen. Suomen vahvuudet kvantti- ja avaruusteknologioissa sekä datataloudessa voivat vauhdittaa kilpailukykyä ja kestävää kasvua, jos niihin panostetaan pitkäjänteisesti. Tämä vaatii investointeja, selkeää sääntelyä ja vahvaa kyberturvallisuutta. Teknologia ei saa lisätä eriarvoisuutta, vaan sen on oltava väline, joka vahvistaa osallisuutta ja antaa kaikille mahdollisuuden hyötyä digitalisaation tuomista eduista. 

Yhteiskunta – vahvistetaan osaamista, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Suomen tulevaisuus rakentuu osaamisesta, hyvinvoinnista ja luottamuksesta. Koulutus ja tutkimus on yksi Suomen menestyksen kulmakivistä. Tieteen ja tutkitun tiedon asema on turvattava, sillä ilman niitä emme kykene tekemään kestäviä päätöksiä. Väestön ikääntyessä meidän on turvattava hyvinvointipalvelut ja vahvistettava yhteisöllisyyttä. 

Yhteiskunnan eheys syntyy yhdenvertaisuudesta ja siitä, että jokainen kokee olevansa osa yhteistä tarinaa. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta kantaa läpi elämänkaaren. 

Ympäristö – varmistetaan oikeudenmukainen vihreä siirtymä

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen ovat osa olemassaolon taistelua. Vihreän siirtymä onnistuu vain, jos se on oikeudenmukainen. Se ei saa jakaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin, vaan sen avulla on luotava uusia mahdollisuuksia. 

Tarvitsemme panostuksia kiertotalouteen, uusiutuvaan energiaan ja kestävään biotalouteen. Meidän on vahvistettava hiilinieluja samalla, kun turvaamme luonnon monimuotoisuuden. Yhdessä voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa ympäristö, talous ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Me olemme olleet hyviä, mutta olemme tippuneet monessa vertailussa, joten on aika tehdä paremmin.  

Lainsäädäntö – rakennetaan yhdessä luottamusta ja demokratiaa

Oikeusvaltio ja demokratia ovat suomalaisen yhteiskunnan kivijalka, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niitä on puolustettava ja vahvistettava jatkuvasti, jotta luottamus yhteiskuntaan säilyy ja kansalaiset kokevat voivansa vaikuttaa. Yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen, vuoropuhelun lisääminen ja ihmisten osallisuuden vahvistaminen ovat avainasemassa, ettei luottamus rapistu. 

Oikeusvaltion vahvistaminen, korruption torjunta ja osallistavan demokratian kehittäminen ovat keskeisiä tulevaisuusvalmiuden osia. Lainvalmistelun on oltava ennakoivaa, tietoon perustuvaa ja osallistavaa, jotta päätöksenteko pysyy läpinäkyvänä ja oikeudenmukaisena. 

Vaikutusten arvioinnissa on katsottava kokonaisuutta: sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia ulottuvuuksia sekä tulevien sukupolvien näkökulmaa. Kun päätöksenteko nojaa tutkittuun tietoon ja monialaiseen ymmärrykseen, voimme varmistaa, että lainsäädäntö tukee kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. 

Rohkeasti yhdessä rakentaen

Suomen tulevaisuusvalmius ei synny itsestään. Se syntyy päätöksistä, jotka tehdään rohkeasti ja oikeudenmukaisesti. Suomi kuuluu tulevaisuudelle.

Tarja Filatov: Kyse ei ole vain rahasta – Kyse on ihmisarvosta

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.

Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.

Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.

Köyhyys kasvaa myös Suomessa.

Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.

Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.

Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.

Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.

Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.

Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.

Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus

Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.

Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.

Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.

Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.

Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.

Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.

Kolme muutosta parempaan suuntaan

Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.

Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.

Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.

Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Ihmisarvo on yhteinen asia

Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.

Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.

Tarja Filatov: Flexicurity - joustoa ja turvaa

Entäpä jos korotettaisiin ansiosidonnaista työttömyysturvaa? Vahvistettaisiin aktiivisia työvoimapalveluja? Ja toteutettaisiin hallituksen suunnittelemat työttömyysturvan heikennykset? Nehän toteutuu joka tapauksessa.

Työ ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen ja neuvottelevan virkamiehen Johanna Alatalon raportti arvioi, että tällä mallilla voitaisiin vahvistaa työllisyyttä reilussa kymmenessä vuodessa jopa 77 000 hengellä ja parantaa kansantaloutta 2,4 prosenttiyksikköä.

Kyllä. Uskon, että näin kävisi. Malli on lähellä Tanskan mallia. Piru asuu yksityiskohdissa enkä vielä ole ehtinyt raporttiin täysin perehtyä, mutta perusidean voin allekirjoittaa.

Perehtyessäni Tanskan malliin tarkemmin, muistan että mm. haastattelujen vaikuttavuudessa oli merkittävä ero sen mukaan, tehtiinkö ne yksilöhaastatteluina vai ryhmähaastatteluina. Yksilöllisen palvelun tulokset ovat luonnollisesti parempia, mutta kalliimpia. Yksityiskohdilla on väliä.

Suomessa työttömän työnhakijan aktiivipalvelut ovat aina olleet ”köyhänmiehenmallilla” toteutettuja. Siksi niiden tulokset jäävät laihemmiksi. Ladan hinnalla ei saa mersua. 

Tanskassa on paljon enemmän henkilöstöä työvoimapalveluissa ja siksi palvelu on henkilökohtaisempaa. Palkkatukea käytetään enemmän, samoin kuntoutusta. Suomessa koulutusta on enemmän.

Selvityshenkilöt esittävät suhdannepuskuria työvoimapalveluihin työllisyysrahastoon. Jonnekin  puskuri on mielestäni pakko rakentaa. 

Nyt kunnat joutuvat hoitamaan työvoimapalveluja rahoituksella, joka on mitoitettu lähes puolet alhaisemman työttömyyden mukaan. 

Mielestäni raportti osoittaa sen, että työllisyys vahvistuu investoimalla ei yksin leikkaamalla. Iso kysymys on se, miksi hallitus on toiminut täysin päinvastoin?

Tarja Filatov: Katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa

Jos arki kuormittaa, palaan perusasioiden äärelle. Etsin mielen sopukoista hyviä asioita. Vahvistan omaa mielenterveyttäni puuhaamalla pihassa tai ulkoilemalla luonnossa, lukemalla kirjoja ja pitämällä pieniä taukoja pitkin päivää. Metsäpolku rauhoittaa, kirjojen tarinat antavat tilaa uusille ajatuksille. 

Ja kukat pihalla tuovat hyvää mieltä. Kun on kaivaa äheltänyt ison kuopan jollekin kasville, tietää olevansa juuri sen kukkulan kuningas. Tämän kuopan kaivoin minä, ei kukaan muu. Syntyy aikaansaamisen tunne. 

Aleksis Kiven päivä muistuttaa sanojen voimasta – siitä, kuinka tarinat sykähdyttävät, lohduttavat ja tuovat iloa. ”Heitä Hiiteen tämä tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa.” 

Lukeminen on itselleni tapa vahvistaa mielen hyvinvointia. Uppoutuessani kirjojen ääreen ajatukseni nollautuvat ja saan voimaa. Se auttaa jaksamaan. 

Maailman mielenterveyspäivänä MIELI ry kutsuu meidät pysähtymään. Tänä vuonna kampanjan teemana on Mielipaussi – hetki, jolloin pysähdymme ja lataamme voimavaroja. Pysähtyä voi monella tavalla: nousta tuolista ja venytellä, hengittää hetki peruateellisesti, kävellä tai olla vain hiljaa ja rauhallisesti. Mielipaussin idea on päästää irti puurtamisesta, jotta voimme jatkaa energisempänä.

Fyysisessä työssä ja tekemisessä paussi tulee helposti luonnostaan. Huokaisemme, ojennamme selkää, huilaamme hieman. Tasoitamme hengitystä. Aivotyössä tätä ei aina huomaa, vaikka aivotkin kuormittuvat. Päinvastoin. Usein kiihdytetään tahtia. 

Mielenterveyden vahvistaminen ei ole yksin yksilön vastuulla, vaan koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Mielenterveyden haasteet ovat yksi aikamme suurimmista kansanterveyden haasteista. Suurin syy sairauspoissaoloihin ja suurin työkyvyttömyyseläkkeen syy.

Mielipaussi voi auttaa jaksamaan. Omppu ja lenkki pitää yllä mielenterveyttä, mutta vakavammassa mielenterveyden häiriöissä tarvitaan ammattilaisen apua. Aina sitä ei ole helpolla saatavissa. Meidän on osattava painottaa terveydenhuollon resurssit siten, että ne vastaavat paremmin myös mielen sairauksiin. 

Voimme vahvistaa mielenterveyttä yhteiskunnallisesti monin tavoin. Mielenterveyttä vahvistaa ja  ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan aina varhaislapsuudesta alkaen. Hoitoa ja apua on saatava nopeasti ja helposti, matalalla kynnyksellä. Sen lisäksi esimerkiksi riittävällä toimeentulolla sekä asumisella voidaan vaikuttaa ihmisten mielen hyvinvointiin. Tärkeää on purkaa stigmaa sekä lisätä avointa puhetta. 

Mielenterveys on jokaisen oikeus. Jokainen meistä voi olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa mielen hyvinvointi vahvistuu – kysymällä mitä kuuluu, kuuntelemalla, olemalla läsnä.

Tänään vietämme sekä maailman mielenterveyspäivää että Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! 

Tänään näytetään vihreää valoa mielenterveydelle!

#maailmanmielenterveyspäivä #vihreäävaloa

Tarja Filatov: Papat surffaa ja mummot mesettää

Mun isäni oli jo lähempänä 90 kuin 80 vuotta, kun hän soitti enkä päässyt vastaamaan. Isä jätti viestin, että soita heti kun voit. Huolestuin, koska viesti oli epätavanomainen.

Soitin ja puhelimeen vastasi perusrauhallinen isäni. ”Ei mitään hätää, homma hoitui jo. Yritin kuoria granaattiomenaa, mutta en tiennyt miten. Löysin Youtubesta ohjeet.” 

Netti voi palvella ikääntynyttäkin, mutta yksin sen varaan ikäihmisten palvelua ei voi jättää.

Ihmiset elävät pidempään ja se edellyttää lisää foorumeita, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat osallistua, saada palvelua ja kohdata toisiaan. 

Meillä on hyviä esimerkkejä järjestön kohtaamiskonsepteista. Kun olin Reumaliiton valtuuston puheenjohtaja, meillä oli hanke, jossa lapsenlapset opettivat isovanhempiaan netin ja somen käyttöön. 

Tällä viikolla vietetään vanhustenviikkoa, ja tänään sen teemana on SeniorSurf-päivä – seniorien digiosallisuuden juhlapäivä.

Päivän tavoitteena on rohkaista senioreita tutustumaan digin ja tekoälyn mahdollisuuksiin, kokeilemaan uusia palveluita ja ennen kaikkea oppimaan yhdessä uutta.

Tekoäly ja digitaaliset palvelut ovat yhä suurempi osa arkea, usein huomaamatta. 

Muistellaanpa niitä pulleita puhelimia ja polkua nykyisiin kännynlätysköihin. Valtaosa ei edes huomannut muutosta. Näppäily onnistuu, siinä missä numeronpyöritys, kunhan laite on ikääntyville käsille sopiva.

Ne auttavat pitämään yhteyttä läheisiin, hoitamaan asioita helposti kotoa käsin ja löytämään tietoa tai tukea arjen haasteisiin. 

Siksi on tärkeää, että palvelut suunnitellaan saavutettaviksi ja helppokäyttöisiksi kaikille ikäryhmille. Ehkäistään väärinkäytöksiä -turvataan ”mummon markkoja”.

Moni saattaa pohtia, että digitaalisuus tuntuu monimutkaiselta tai kaukaiselta. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin välineistä, jotka voivat helpottaa elämää ja lisätä turvallisuuden tunnetta. Jokaisella on oikeus oppia ja kokeilla digivälineitä omaan tahtiin ja omalla tavallaan.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että kehitys on oikeudenmukaista ja saavutettavaa. Meidän jokaisen tehtävä on puolestaan rohkaista, neuvoa ja oppia yhdessä, sillä digitaalisuus kuuluu kaikille, ikään katsomatta. 

Hyvää SeniorSurf-päivää!

#Vanhustenviikko #SeniorSurf  #Digiosaaminen #IkäystävällinenSuomi

Tarja Filatov: Jokainen meistä voi olla muutosvoima - Hyvää Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää!

Liput liehuvat saloissa kunnianosoituksena ensimmäiselle naisministerillemme Miina Sillanpäälle ja samalla muistutuksena siitä, että demokratia elää vain, jos sitä käytetään.

Miina teki elämäntyönsä köyhien, palvelijoiden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta. 

Hän näki, että jokaisella on arvo sekä ääni ja että oikeudenmukaisempi yhteiskunta syntyy vain osallistumalla ja vaikuttamalla. 

Miinan perintö haastaa meitä yhä. Yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne syntyvät ja vahvistuvat vain, jos olemme valmiita puolustamaan niitä – niin arjen teoissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 

Kansalaisvaikuttaminen antaa meille kaikille mahdollisuuden tulla kuulluiksi. Se on kansalaisaloitteita, mielenilmauksia, järjestötyötä, vapaaehtoisuutta ja rohkeutta nostaa ääni esiin silloin, kun on vaikea puhua. Se on ihmisten tapa sanoa: meillä on merkitystä.

Kansalaisvaikuttaminen tuo esiin ne äänet, jotka muuten jäisivät syrjään. Monet tärkeät muutokset – naisten äänioikeus, työväen oikeudet, ympäristönsuojelu, ihmisoikeuksien puolustus – ovat alkaneet kansalaisista. Kun epäreiluus on saanut vallan, ihmiset ovat nousseet esiin ja vaatineet muutosta.

Kansalaisvaikuttaminen rakentaa luottamusta. Kun ihmiset kokevat, että heidän sanallaan ja teoillaan on merkitystä, syntyy osallisuutta ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Luottamus ei synny ylhäältä, se syntyy tavallisista ihmisistä – yhdessä tekemisestä.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin, saati sitten globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

On muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. 

On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy.

Yhteiskunnan menestymiselle on tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia siteitä ja parantavat yhteenkuuluvaisuutta. 

Siksi voimme sanoa: ilman kansalaisvaikuttamista demokratia näivettyy. Mutta kun ihmiset osallistuvat, silloin yhteiskunta vahvistuu ja muuttuu oikeudenmukaisemmaksi.

Meidän jokaisen teoilla on merkitystä. Jokainen allekirjoitus, jokainen mielenilmaus, jokainen puheenvuoro ja jokainen yhteinen teko vie Suomea eteenpäin.

Miina näki, että jokaisella ihmisellä on arvo ja ääni. Miinan kuuluisa ensimmäinen puhe eduskunnassa alkoi "Minä kumminkin käytän puheenvuoroa". Hän puhui, koska hän tiesi, että hiljaisuus ei vie eteenpäin. 

Meidän tehtävämme on sama: käyttää puheenvuoromme ja tehdä valintoja, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Tämä ajatus on suomalaisen demokratian perusta. Tänään on meidän tehtävämme jatkaa hänen työtään – tehdä Suomesta maa, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla kuulluksi ja jossa ketään ei jätetä yksin.

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. 

Maailmalla autoritääriset voimat hiljentävät kansalaisyhteiskuntaa ja supistavat demokratiaa. Meidän on kohdattava nykypäivän haasteet sekä pidettävä huolta demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta. 

Miinan ja kansalaisvaikuttamisen päivä on kutsu rohkeuteen ja osallistumiseen. Jokainen meistä voi olla muutosvoima.

Tarja Filatov: Miks Läykässä ei oo elkkua? - Pidetään suomalaisen elokuvan puolta

Elokuvateollisuus on kansainvälistä, isoja rahoja, suuria kanavia: Netflix, HBO ja muut muokkaavat, mitä katsomme ja miten ajattelemme. 

Näillä kanavilla näkee suomalaista tuotantoa harvoin. Pikku Siperia, Sorjonen, Karppi… muita en muista. Muuta pohjoismaista tuotantoa näkee huomattavasti enemmän. 

Kulttuurilla on arvo itsessään, mutta Suomi on pieni kielialue, siksi on tärkeää, että meillä on omaa kulttuuria ja elokuvatuotantoa. Kyse on identiteetistä, suomalaisuuden tukemisesta. 

Kulttuurin tukeminen ei ole ”muuta hömppää”, kuten surukseni kuulin eduskuntasalissa. Onneksi ajatus ei edusta valtavirtaa sielläkään.

Esimerkiksi Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija kosketti syvästi. Se kertoi kasvusta, sitkeydestä ja tulevaisuususkosta, tragediasta. Ja tietenkin rakkaudesta. Se kertoi myös historiasta, naisen asemasta 180O-luvulla. Tapahtumilla on yhtymäkohtansa todellisiin ihmisiin ja tapahtuneisiin asioihin. 

Olisiko Maija ollut niin upea kuin oli ilman Elokuvasäätiön tukea? Olisiko Prinsessa Pikkuriikki – Aikuiset Himpskattiin! leikin kautta lapsen uudesta vauvatulokkaasta johtuvaa kriisiä käsitelty yhtä ihanasti ilman tukea?

Olisivatko nämä elokuvat olleet kaupallisempia, ohuempia kevyemmin tehtyjä, jos kriteereistä painavimmaksi olisi noussut myyntitulot. Olisiko koko elokuvia edes toteutettu?

Kotimaiset elokuvat luovat tunteita ja herättävät keskustelua. Ne antavat mahdollisuuden eläytyä ja punnita omia ajatuksia. Ne ovat peili, josta katsomme itseämme. Jos kaikki leffojen tunnemyrsky tulee vain kansainvälisten kanavien kautta, identiteetin rakennuspalikat ohenevat. Siksi tarvitaan vahvaa suomalaista kulttuuria.

Ikävä kyllä hallitus on jälleen kerran tekemässä päätöstä, joka kurittaa audiovisuaalisen alan eli käytännössä kotimaisen elokuva- ja tv-alan tukivarat. Leikkaus on esimerkki, jossa oikea käsi ei vaivaudu miettimään, miten teko vaikuttaa vasempaan käteen saati koko kroppaan.

Leikkaus Elokuvasäätiön rahoitukseen ei ole vain isku kulttuurille – se on isku työllisyydelle, alueelliselle elinvoimalle ja kansalliselle identiteetillemme. Jokainen Elokuvasäätiön tukieuro tuottaa valtiolle jopa kaksinkertaiset tulot ja synnyttää elokuvatuotantoa 2,5-kertaisesti. 

Elokuva-ala on jo valmiiksi haavoittuva. Elokuvateattereita uhkaa sulkeutua jopa 50. Monessa kunnassa elokuvateatteri on ainoa kulttuurilaitos. Tällä kaikella on suorat vaikutukset työllisyyteen. 

Jos kotimaiset elokuvat vähenevät, menetämme suuren osan tarinoista, jotka kertovat meistä itsestämme, arjestamme ja unelmistamme.. Viime vuonna kotimaisilla elokuvilla oli teattereissa 2,1 miljoonaa katsojaa. Lisäksi miljoonat suomalaiset näkivät niitä televisiossa ja suoratoistopalveluissa. 

Yle Areenan tämän hetken katsotuimmista elokuvista 17/20 on saanut Elokuvasäätiön tuotantotukea. MTV Katsomossa vastaava luku on 19/24. Haluammeko elää maassa, jossa puolet kotimaisista elokuvista jää tekemättä, kymmenet teatterit sulkevat ovensa ja satoja ihmisiä menettää työnsä. 

Olin jokunen vuosi sitten tapaamassa alakoululaisia Lopella. Yksi tyttö kysyi ”Miks Läykässä ei oo elkkua?” Meni hetki ennen kuin ymmärsin. Kysymyksen. Miksi Läyliäisissä ei ole elokuvateatteria? Jos elokuva-alan leikkaukset toteutuvat, samaa kysyy moni muu lapsi. Niin ja ratkaisu ei ole se, että leikkaus vyörytetään toisaalle kulttuuriin. Se tuottaa samaa tuhoa.

Tarja Filatov: Demarinaisten 125-vuotisjuhlan puhe

"Minä kumminkin käytän puheenvuoroa."

Näin aloitti Miina Sillanpää ensimmäisen eduskuntapuheensa yli sata vuotta sitten. 

Lause pysäyttää yhä. Se pitää sisällään rohkeutta. Se vaati kuulluksi tulemista. 

Se kertoo naisten näkymättömyydestä tuona aikana.

Miinan ajatukset kertovat paljon sosialidemokraattisen naisliikkeen ytimestä. Kyse on naisten vapaudesta ja tasa-arvosta.

Tänään, kun juhlimme 125-vuotista sosialidemokraattista naisliikettä, voimme todeta, että tämä perintö elää. 

Lämpimät onnittelut 125-vuotiaille sosialidemokraattisille naisille! 

Demarinaisille, kaikille niille ihmisille, jotka ovat rakentaneet tätä liikettä vuosien saatossa. 

Ilman ihmisiä ei ole järjestöjä ja niiden synnyttämää yhteisöä, johon voi kuulua. 

Jossa voi jakaa ilot ja surut, jossa voi nauraa ja itkeä, jossa voi unelmoida paremmasta maailmasta ja miettiä yhdessä keinoja, miten se rakennetaan. 

SITÄ EI VOI VALITA KUN SE ON RASKAANA

Tasa-arvo on kulkenut paljon eteenpäin. Isoäitini elämä oli lähinnä kodin piirissä: lastenhoivaa, kasvimaata ja kodinhoitoa, kaupassa kävi isoisä. 

Äitini kävi pätkätöissä meidät lapset kouluun kasvatettuaan. Mutta ei kertynyt eläke eikä palkkakaan ollut häävi. 

Minä olen saanut yhdistää työn, perheen ja politiikan. Vaikka muistan niitä tasa-arvon asenteellisia hetkiä. 

Olin ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi ja varsin näkyvästi raskaana. Yhdessä piiriryhmässä nuori mies sanoi, ettei sitä voi valita, koska se on raskaana. Vanhempi mies siihen vastasi, että raskaus menee ohi, tyhmyys ei. Sain piirin tuen. 

YLPEÄ MUTTEI TYYTYVÄINEN

Historia on meille voimavara. Me voimme olla ylpeitä siitä, mitä  olemme saaneet aikaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme tyytyväisiä, siihen millainen tasa-arvo meillä on tänään. 

Jokainen sukupolvi joutuu omana aikanaan puolustamaan oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.  

Miina on sanonut:

"Minä tahtoisin saada naiset valveutumaan ja ymmärtämään asemansa etuoikeuden. 

En käsitä, miksi naisten aina pitää oleman armoleivän syöjiä, miksi heidän aina pitää kärsiä kaikkea sitä aliarviointia, mitä he saavat osakseen."  

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse sillä puolella, että ei koe olevansa epätasa-arvoinen. 

Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi. 

Naisnäkökulma ammentaa yhä voimansa arkisesta työstä ja elämänkokemuksesta. 

Se ei ole valtapolitiikkaa eikä pyri naisten ylivaltaan. 

Se ei pyri tasapäisyyteen tai samanlaisuuteen, vaan suvaitsevana aatteena kunnioittaa ihmisten välisiä eroja ja arvostaa erilaisuutta, mutta taistelee eriarvoisuutta vastaan. 

MIESTEN JA NAISTEN KUPLAT

Huolestuttavaa on, että 80 prosenttia naisista kokee, että miesten asema on edelleen parempi kuin naisten. Samaan aikaan puolet miehistä ajattelee tasa-arvon jo toteutuneen. 

Tämä kertoo siitä, että miesten ja naisten kokemukset todellisuudesta eroavat merkittävästi. 

Me tarvitsemme miehiä aidon tasa-arvon rakentamisessa. Työläisnaiset valitsivat osansa vuosisadan alussa: he halusivat rakentaa uutta yhteiskuntaa yhdessä miesten kanssa.

Me haluamme toteuttaa arkipäivän politiikkaa, jossa taloudellinen järki ja sosiaalinen omatunto ja oikeudenmukaisuus ovat yhtä poliittisessa päätöksenteossa.

Me emme halua elää sydän vasemmalla ja lompakko oikealla. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset ja sen, että moninaiset sukupuolet eivät ole edes sisäisesti tasa-arvoisia. Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

TASA-ARVON TAKAPAKKI

Ikävä kyllä hallituksen toimet vievät meitä tasa- arvon saralla taaksepäin. Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla. 

Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki on lakkautettu. Ne olivat erityisen tärkeitä välineitä naisvaltaisille aloille. Tukivat uraliikkuvuutta ja jaksamista. 

Myötätuntolakot tukivat solidaarisesti eri alojen kehittymistä. Niiden rajaaminen osuu aloihin, joiden voima pitää puoliaan on heikompi kuin vahvojen alojen.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. Naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta. 

Tätä faktaa vasten on vaarallista ajatella, että palkankorotusten katoksi asetetaan miesvaltaisten vientialojen palkankorotukset. 

Jos haluamme ja koska hakuamme turvata osaavan ja sitoutuneen työvoiman esimerkiksi terveydenhuoltoon, vanhustenhoivaan ja varhaiskasvatukseen, meillä on oltava välineitä kuroa palkkakuilua naisten ja miesten välillä.  

Palvelualojen matalapalkkaiset osa-aikaiset naiset ovat ottaneet kovimman isku hallituksen leikkauksista. Työttömyysturvan porrastus, asumistuen leikkaus.

MATALAT PALKAT JOHTAVAT PIENIIN ELÄKKEISIIN

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään. 

Heille hintojen nousu ja hallituksen veropolitiikka on ollut myrkkyä.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies. 

Ei siis ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalveluita kehitämme. 

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Suomessa aivan liian moni kokee, ettei hänellä ole pääsyä tarvitsemiinsa terveydenhoidon palveluihin. Siksi sosialidemokraattien ajama kahden viikon hoitotakuu on välttämätön.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat,  pojista vain alle 10 prosenttia.

Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. 

Pojat ja miehet tarvitsevat erityistä tukea, mutta usein eri asioissa kuin tytöt ja naiset.

Koulun tuki, harrastusmahdollisuudet ja matalan kynnyksen apu sitä tarvittaessa on kuin laittaisi rahaa pankkiin nuoren tulevaisuuden turvaamiseksi. 

LÄHISUHDEVÄKIVALTA ON IHMISOIKEUSRIKOS

Myös väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset. 

Väkivaltatyö ja uhrien auttaminen ei saa jäädä jalkoihin valtakunnassa eikä hyvinvointialueilla. 

Ikävä kyllä hallituksen mittavat säästöt sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen vähentää ennaltaehkäisevää työtä ja uhrien apua. 

Aiemmin kuvaamiani esimerkkejä miesten ja naisten eroista  löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. 

Vaikka kuvasin eroja naisten ja miesten välillä, on muistettava, sukupuolen moninaisuus. Kaikki ihmiset eivät ole miehiä tai naisia. Ihmiselämän kirjo on paljon moninaisempi.

Esimerkit kuitenkin kertovat sen, että ihmisten erot on nähtävä suurten linjojen sisällä. Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia.

Suffragettien jälkeen naisliikkeessä puhuttiin lähinnä tasa-arvosta, sittemmin feminismistä ja nykyisin on nähtävä feminismin intersektionaalisuus.

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tästä hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

SUOMI ON EUROOPAN VAARALLISIN MAA NAISILLE

Haluan vielä jatkaa vielä väkivallasta ja turvallisuudesta. Väkivalta on aikamme suuri, mutta aivan liian vaiettu ongelma.

Ukrainan sota, Israelin harjoittama kansanmurha Gazassa ja monet kansainväliset konfliktit syövät turvallisuuden tunnettamme.

Kotimaassa väkivalta on aivan liian arkinen, jopa hyväksytty asia.  Suomi on Euroopan unionin vaarallisin maa naisille kertoo Euroopan laajuinen tutkimus.

Suomessa asuvista naisista 57 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai väkivallalla uhkailua.

Seksuaaliväkivaltaa on kokenut noin 37 prosenttia Suomessa asuvista naisista, lähisuhdeväkivaltaa noin 53 prosenttia. Yli puolet naisista!

Jokaisen luvun sisällä on ihminen, perhe, yhteisö.  Samaan aikaan turvakodit ovat täynnä. Niihin joutuu jonottamaan. 

TURVAKODIT OVAT TÄYNNÄ

Tyypillinen turvakodin asiakas on nainen, joka on elänyt väkivallan keskellä pitkään ja pääsee avun piiriin vasta, kun väkivalta on pahentunut, alkaa kohdistua myös lapsiin tai henki on uhattuna. 

Väkivalta ei aina ole näkyviä vammoja, vaan se voi olla jatkuvaa kontrollointia, uhkailua tai taloudellista väkivaltaa. 

Väkivalta on väkisin otettua valtaa. Väärin käytettyä valtaa. 

Viime aikoina turvakoteihin on hakeutunut enemmän iäkkäitä ihmisiä, joita omat aikuiset lapset pahoinpitelevät. 

Ikäihmiset kokevat taloudellista väkivaltaa ja ovat taloudellisten huijausten kohteena. Me tarvitsemme mummon markan vartijoita!

Lähisuhdeväkivalta on koko yhteiskunnan läpileikkaava ongelma. Sen ehkäisy tarvitsee riittävät ja pysyvät resurssit. 

PELKO HIIPII PUSEROON

Tuoreen barometrin mukaan pelko on hiipinyt laajalle elämäämme.

Joukkoliikenne koetaan pelottavaksi: 63 prosenttia naisista on joutunut pelkäämään. Samaan aikaan lähijunissa on luovuttu konduktööreistä.

Yli kolmannes naisista pelkää usein tai ainakin silloin tällöin yksin liikkuessaan. Nuorista naisista jopa joka kymmenes on usein ulkona peloissaan.  

Miehetkin pelkäävät, mutta harvemmin.

Luvut kertovat, että sukupuoli määrittää edelleen sitä, kuinka vapaasti ihminen voi liikkua ilma pelkoa. 

Liian moni pelkää työssä. Naisista lähes 40 prosenttia ja miehistä lähes viidennes kertoi joskus pelkäävänsä väkivaltaa työtehtävissä. 

Väkivallan pelko ei ole vain yksityinen tunne, vaan se rajoittaa ihmisten vapautta.

Pelkoa voidaan ehkäistä pienillä asioilla, konduktööreillä lähijunissa, riittävällä valaistuksella, kaavoituksella, yksin tehtävän työn minimoimisella jne.

Pelko ei kuulu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.  

REPIMISESTÄ RAKENTAMISEEN

Me elämme repivää aikaa. Sosialidemokraattisten naisten tehtävä on rakentaa yhteisöllisyyttä ja luottamusta. 

Vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. 

Etsiä vastauksia tämän ajan tasa-arvo haasteisiin. 

Me elämme ilmastokriisin ja luontokadon aikakautta. Näemme kun muuttoliikkeet vahvistuvat. Ja demokratiaa haastavat disinformaatio ja populismi. Kuulemme ääripäiden melskauksen.

Rasismi on yhä näkyvämpää. Saman aikaan tekoälyn kehitys tuo sekä hyvää että pahaa. Sosiaalinen media samoin.

Työelämän muuttuu ja alustatalous haastavat totuttuja turvarakenteita ja sosiaaliturvaamme. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Yksi asia vaikuttaa toiseen puhumme monikriisistä. 

Monikriisissä useat kriisit kytkeytyvät toisiinsa ja vahvistavat toistensa vaikutuksia. Niitä ei voi ratkaista toisistaan irrallaan, vaan ne on nähtävä osana samaa kokonaisuutta. 

Niitä ei voi ratkaista tunnistamatta sitä, että sukupuolia on useampia ja ihmisten erityisyys vaatii erilaisuuden tunnistamista.

RAKKAAT IHANAT NAISET

Näinä aikoina,  jolloin maailma tuntuu nopeatempoisemmalta ja yksilökeskeisemmältä, tarvitaan yhteisöllisyyttä.

Tarvitaan hetkiä, jolloin pysähdymme olemaan aidosti läsnä toisillemme. 

Näinä aikoina, jolloin itsekkyys näyttää kasvavan, jona empatiavaje näkyy monen hallituksenkin päätöksen taustalla tarvitaan rakenteita.

Rakenteita, jotka mahdollistavat erilaisten ihmisten yhteisen toiminnan.

Näinä aikoina, jolloin ihmiset uhkaavat jakautua niin kansallisesti kuin kansainvälisesti voittajiin ja kärsijöihin tarvitaan solidaarisuutta. 

Solidaarisuutta, jonka avulla voidaan rakentaa parempaa huomenta kaikille.

Näinä aikoina, jolloin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kokee takapaikkia, tarvitaan taistelijoita.

Taistelijoita, jotka ymmärtävät, että tasa-arvoinen yhteiskunta auttaa yksilöä kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. 

Ja tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Miina Sillanpää käytti puheenvuoronsa, koska hän tiesi, että hiljaisuus ei vie eteenpäin. 

Meidän tehtävämme on sama: käyttää puheenvuoromme ja tehdä valintoja, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Sosialidemokraattiset naiset eivät ole koskaan olleet vain historian seuraajia. Sosialidemokraattiset naiset ovat olleet sen tekijöitä, hyvinvointivaltion rakentajia.

Meidän vahtivuorollamme on pidettävä huolta siitä, ettei hyvinvointivaltiota tuhota, pureta pala palalta.

Tänään juhlimme Sosialidemokraattisten Naisten 125-vuotista taivalta.

Se on matka, joka on kulkenut ompeluseuroista eduskuntaan ja köyhäinavusta hyvinvointivaltion rakentamiseen. Ja yksittäisistä naisista maailmanlaajuiseen tasa-arvoliikkeeseen. 

Ilman näitä naisia ei olisi työväenliikettä sellaisena kuin sen tunnemme. Ilman heidän työtään meillä ei olisi päivähoito-oikeutta, iltapäiväkerhoja, perhevapaita, lapsilisiä, kansaneläkettä eikä peruskoulua.

 "Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. Pidettävä kiinni hyvästä ja torjuttava paha. 

Lämpimät onnittelut kaikille demarinaisille!

Tarja Filatov: Ilmastotavoitteet eivät toteudu ilman tekoja

Tuore ilmastovuosikertomus kertoo karun viestin: Suomen ilmastotavoitteet ovat karkaamassa käsistä. Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, mutta nykyisillä toimilla tämä ei onnistu. Metsien hiilinielun romahtaminen on tehnyt tavoitteesta entistä haastavamman – mutta ei mahdotonta.

Taloudesta puhuttaessa leikkauksia perustellaan sillä, että emme halua jättää laskua lapsillemme. Ilmastopolitiikassa kysymys kuuluu, haluammeko jättää elinkelpoisen maapallon lapsillemme?

Pakki pois päältä. Ilmastotoimet eivät ole luksusta, ne ovat välttämättömyys. Ikävä kyllä investointitukia vihreään siirtymään on leikattu ja päästöjä lisääviä päätöksiä on tehty. Tämä on vaarallista lyhytnäköisyyttä. Jokainen peruuttaminen kasvattaa laskua, jonka tulevat sukupolvet maksavat. Myös talouden laskua.

Suomalaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Ilmastobarometrin mukaan 62 % katsoo, että Suomen on tehtävä riittäviä ilmastotoimia hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. 75 % haluaa kiinnittää enemmän huomiota metsien hakkuisiin ja hoitotapoihin, jotta hiilinielut säilyvät. Suomalaiset haluavat ratkaisuja. 

Ilmastonmuutos ei ole vain siellä jossain, kaukana. Se vaikuttaa mm. ihmisten terveyteen. Kuumat helteet ja liukkaat kadut aiheuttavat jo meilläkin terveysriskejä erityisesti ikäihmisille. Samalla ne kuormittavat terveydenhuoltojärjestelmää.

Meidän pitää huolehtia oikeudenmukaisesta siirtymästä, jossa kustannukset jaetaan reilusti ja jossa ilmastopolitiikka luo toivoa eikä epävarmuutta.

Kannattaa muistaa, että vihreä siirtymä voi tuoda Suomeen merkittävää kasvua ja työpaikkoja, mutta se vaatii näkemyksellistä teollisuuspolitiikkaa ja lisää investointeja Suomeen.

Emeritusprofessori Markku Ollikainen tutkimusryhmineen esitteli syyskuun alussa keinot ja laskelmat, miten 2035 tavoite saavutetaan niin, että myös kansantalous kasvaa.

Mikäli emme torju ilmastonmuutosta ja tee riittävästi ilmastotoimia, on edessämme inhimillisiä ja taloudellisia riskejä. Toimimattomuus tulee paljon kalliimmaksi kuin ilmastotoimet. 

Meidän tulee aidosti kansalliseen 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen – ja hiilinegatiivisuuteen pian sen jälkeen. Meidän tulee vahvistaa hiilinieluja mm. suojelemalla vanhoja metsiä, uudistamalla metsälain ja ottamalla käyttöön uusia ohjauskeinoja, kuten maankäytön muutosmaksu. Vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja investoida uusiutuvaan energiaan sekä uuteen teknologiaan.

Ennen kaikkea meidän tulee tehdä vihreästä siirtymästä kasvun ja työllisyyden moottori, ei menetettyä mahdollisuutta.

Tarja Filatov: Miksi eriarvoisuuden kasvu on vaarallista?

Eriarvoisuus ei synny tyhjiössä. Jos mahdollisuudet kasautuvat vain osalle väestöstä ja toiset työnnetään sivuun, seuraukset näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla – ja lopulta koko yhteiskunnan vakaudessa.

Eriarvoisuus rakentuu arjen valinnoista, koulutuspoluista, työmarkkinoiden muutoksista ja sosiaalisista rakenteista. Arjen valinnoilla ja poliittisilla päätöksillä voidaan myös vähentää eriarvoisuutta.

Suomi on rakentunut pitkälti keskinäiselle luottamukselle. Sille että jokainen saa tarvitessaan tukea ja että säännöt ovat kaikille samat. Jos kuilu hyväosaisten ja heikommin pärjäävien välillä kasvaa liian suureksi, tämä luottamus alkaa murentua.

Koulutus periytyy

Suomen vahvuus on ollut se, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Jos päästämme eriarvoisuuden kasvamaan sosiaalinen liikkuminen hidastuu. Kun perhetausta määrittää yhä vahvemmin lapsen koulutus- ja uramahdollisuuksia, eriarvoisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Tällöin lahjakkuus ja ahkeruus eivät enää riitä – taustasta tulee ratkaiseva tekijä.

Koulutus on periytyvää ja kasautuvaa. Perustaidot jakautuvat epätasa-arvoisesti ja niiden osaaminen periytyy. Ne, joiden perustaidot ovat heikoimmat, uskovat vähiten omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa ja vaikuttamiseen sekä luottavat vähemmän toisiin ihmisiin.

Kaikki työ ei suojaa köyhyydeltä

Eriarvoisuuden kasvu on talouden ja työllisyyden jarru. Jos suuri osa väestöstä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle tai tekee vain matalapalkkaisia töitä ilman mahdollisuutta kouluttautua eteenpäin, menetämme valtavan määrän potentiaalia. Tämä näkyy suoraan kansantaloudessa. 

Työkään ei aina suojaa köyhyydeltä. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 työssäkäyvää köyhää ja noin 400 000 työntekijää epävarmassa asemassa. Työttömyysturvan muutokset ja suojaosan poistaminen on lisännyt osa-aikatyössä ja silpputyötä tekevien köyhtymistä.

Vuonna 2022 noin 873 000 ihmistä eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Suurin riski on nuorilla aikuisilla ja yli 84-vuotiailla Työttömistä lähes 70 % ja opiskelijoista 41 % oli köyhyysriskissä.

Lapsiköyhyys on pysynyt 2000-luvulla melko vakaana. Mutta tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset ja niiden kasautuminen uhkaa syöstä köyhyyteen 27 000 lasta lisää.

Köyhä kuolee varhemmin

Eriarvoisessa yhteiskunnassa hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti. Tilastot osoittavat, että matalammin koulutetut ja pienituloiset sairastavat enemmän ja elävät lyhyemmän elämän kuin hyvin koulutetut. Suomessa rikas nainen elää keskimäärin 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies. Tämä ei ole yksilön vika, vaan rakenteellinen ongelma.

Sosioekonomiset hyvinvointi- ja terveyserot eivät ole Suomessa vähentyneet. Terveyspalveluissa epätasa-arvo näkyy erityisesti peruspalveluissa. Julkisten terveyspalveluiden jonot ja asiakasmaksut johtavat siihen, että köyhimmät ja sairaimmat saavat muita vähemmän palveluita. 

Erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiset ja työttömät saavat heikommin terveyspalveluita, vaikka heillä tarve olisi muita suurempi. 

Miten eriarvoisuutta voidaan ehkäistä?

Panostamalla koulutukseen kaikilla tasoilla. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Varhaiskasvatuksesta toisen asteen tutkintoon ja elinikäiseen oppimiseen – koulutus on tehokkain keino katkaista eriarvoisuuden ylisukupolvinen ketju.

Työllisyyttä  vahvistamalla ja osaamisen päivittämisel Työ on puutteistaan huolimatta paras tae toimeentulolle ja osallisuudelle. Muuttuvilla työmarkkinoilla tarvitaan jatkuvaa mahdollisuutta päivittää osaamista, jotta kukaan ei putoa kelkasta.

Palvelujen saavutettavuutta vahvistamalla. Asuinpaikka tai lompakon paksuus ei saa määrittää sitä, millaista terveydenhoitoa, koulutusta tai sosiaalista tukea on saatavilla. Digitaaliset ratkaisut ja liikkuvat palvelut voivat olla tässä apuna.

Päätöksenteon yhdenvertaisuutta vahvistamalla. Lainsäädännön, työmarkkinoiden ja yritystoiminnan on tunnistettava eriarvoistavat rakenteet ja purettava niitä. Tasa-arvo ei synny itsestään – se vaatii tietoista politiikkaa ja rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka hyödyttävät kaikkia, ei vain harvoja.

Yhteinen projekti

Eriarvoisuuden ehkäisy ei ole vain sosiaalipolitiikan kysymys – se on koko yhteiskunnan kestävyyden edellytys. Jos haluamme pitää kiinni Suomen vahvuuksista – luottamuksesta, osaamisesta ja hyvinvoinnista – meidän on pidettävä huolta, ettei eriarvoisuuden kuilu pääse kasvamaan.

Eriarvoisuuden vähentäminen on yhteinen projekti, jossa voittajia olemme kaikki.