Tarja Filatov: Yle on rakentanut Suomea sata vuotta

Yleisradion ensimmäisestä radiolähetyksestä on tänään 9. syyskuuta kulunut tasan sata vuotta.

Yleisradio tavoittaa lähes kaikki suomalaiset ja yli 80 prosenttia suomalaisista luottaa Yleen uutismediana. 

On tärkeää, että vaalimme totuudenmukaista tietoa. 

Julkisen palvelun median tehtävä on välittää tietoa mahdollisimman riippumattomasti poliittisista ja kaupallisista intresseistä. Varsinkin pienissä kaupungeissa media on herkästi mainostajien armoilla. 

On tärkeää, että vahvistamme demokratiaa. 

Ihmiset voivat tehdä perusteltuja päätöksiä vain, jos heillä on pääsy luotettavaan tietoon yhteiskunnan tapahtumista ja päätöksenteosta. Sellaisistakin asioista, jotka eivät suurta yleisöä kiinnosta.

On tärkeää, että meillä on markkinoista riippumaton media. 

Yleisradio voi tuottaa journalismia sellaisista aiheista, jotka eivät ole kaupallisesti kiinnostavia ja joita isot mainostajat eivät kykene vaientamaan.

On tärkeää, että kriisitilanteissa viestintä toimii.  Sodan, pandemian, luonnonkatastrofin tai muun vakavan häiriön aikana tarvitaan luotettava kanava, josta ihmiset saavat nopeasti varmennettua tietoa. Korona-ajasta muistamme varmasti tämän tarpeen.

On tärkeää, että jokaisella on pääsy luotettavaan tietoon. 

Julkisen palvelun media tavoittaa ihmisiä, joille kaupalliset palvelut eivät välttämättä tarjoa riittävästi sisältöä – esimerkiksi lapsia, ikäihmisiä, vähemmistöjä ja eri puolilla, syrjemmällä Suomea asuvia. 

On tärkeää, että kansakunnalla on yhteinen julkinen tila.

Yleisradio voi tuoda erilaiset ihmiset saman tiedon äärelle. Se vahvistaa yhteiskunnallista keskustelua ja vähentää sitä, että ihmiset elävät kokonaan erilaisten tietokuplien varassa.

On tärkeää, että disinformaatiolla on vastavoima. Kun sosiaalisessa mediassa leviää nopeasti huhuja, tarkoituksellista harhaanjohtamista ja tekoälyn tuottamaa sisältöä, toimituksellisesti vastuullisen median merkitys kasvaa.

On tärkeää, että Yleisradiolla on laaja ohjelmisto. Täyden palvelun periaate tarjoaa kaikille uutisia ja taustoittavia ajankohtaisohjelmia, urheilua, kulttuuria ja eri ryhmille suunnattuja ohjelmia. Nekin, jotka seuraavat lähinnä viihdettä, eksyvät uutisten pariin.

Luotettava yleisradio on demokratian infrastruktuuria samalla tavalla kuin vapaa lehdistö, riippumaton oikeuslaitos ja vapaat vaalit. 

Sen arvo ei ole siinä, että kaikki ovat aina samaa mieltä sen sisällöistä, vaan siinä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että tietoa välitetään journalistisin perustein eikä tarkoituksellisen propagandan tai kaupallisen edun ehdoilla.

Luotettava yleisradio merkitys korostuu erityisesti aikana, jolloin tietoa on valtavasti mutta sen luotettavuuden arvioiminen on yhä vaikeampaa. Tämä haaste senkun kasvaa.

Luotettavan yleisradion pitää kestää kritiikkiä ja valvoa vallankäyttäjiä. Myös niitä, jotka päättävät sen rahoituksesta. Ja niinhän se tekeekin - politiikan puolella osa ikävä kyllä haluaisi vaientaa tämän kokonaisuuden.

Tarja Filatov: Mikä kirja sai sinut ahmimaan itsensä vauhdilla kannesta kanteen?

Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta on yhä vaikeampi tietää, mikä on totta. 

Lukutaito ei ole vain sitä, että osaa lukea. Se on kykyä ymmärtää ja arvioida, myös kyseenalaistaa lukemaansa. Sen perusta rakennetaan jo lapsuudessa. Lukutaito vaikuttaa koko elämään. Esimerkiksi siihen, miten selviämme opinnoistmme. Kehittyykö meille riittävä lukutaito jatka opinpoluilla peruskoulun jälkeen.

Kirjat avaavat meille uusia maailmoja. Kasvattavat sanavarastoa, kehittävät ajattelua ja auttavat ymmärtämään itseämme ja ympäröivää maailmaa.

Lapsen lukutaidon kannalta kodilla on valtava merkitys. Luetaanko kotona, näkyvätkö kirjat arjessa ja millaisen esimerkin aikuiset lukemisesta antavat, vaikuttaa lasten lukutaitoon ja intoon. Jo puoli tuntia vapaa-ajan lukemista päivässä tukee merkittävästi lukutaidon kehittymistä.

Kaikilla lapsilla ei ole samanlaisia lukemiseen kannustavaa ympäristöä kotoa. Siksi varhaiskasvatuksen, koulujen ja kirjastojen merkitys on niin suuri. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus löytää itseään kiinnostavaa luettavaa, aikaa ja rauhaa lukemiselle. 

Kattava kirjastoverkko on yksi hienoimmista tasa-arvoteoistamme. Kirjojen ja tiedon äärelle pääsee riippumatta perheen tuloista tai taustasta.

Lukutaito on paljon enemmän kuin tekstin lukemista. Some, uutiset ja verkko tuovat eteemme valtavan määrän tietoa. Mutta kaikki lukemamme ei ole totta. Tarvitsemme kykyä ymmärtää lukemaamme, arvioida lähteitä, tunnistaa informaatiovaikuttamista ja erottaa faktat mielipiteistä ja valheista.

Lukutaito on myös demokratiataito. Se vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet meillä on oppia, osallistua yhteiskuntaan ja muodostaa omat mielipiteemme. 

Tekoäly voi muuttaa myös lukutaitoamme. Hyvässä se tuo meille laajemmat mahdollisuudet perehtyä asioihin, myös vierailla meille kiellillä. Mutta se voi myös heikentää lukutaitomme.

Kannattaa kysyä itseltään, miten käy, jos lukee liikaa tekoälyn tuottamia tiivistyksiä? Alanko vältellä pitkiä tekstejä ja lukea vain tekoälyn tiivistyksiä? Kadotanko monivivahteisen tekstin yksityiskohdat, jos tyydyn yhteenvetoihin? Ulkoistanko oman ajatteluni, jos tekoäly argumentoi puolestani? Kärsiikö keskittymiskyky, heikkeneekö muisti, kun valmiiksi paketoituna  saa nopeasti?

Maailmassa, jossa tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan, hyvä ja kriittinen lukutaito on ehkä arvokkaampi taito kuin koskaan. Lukutaidon rinnalla tai sisällä tarvitsemme myös tekeälynlukutaitoa. 

Lukemisen ja oivltamisen ilo kuuluu kaikille. Ja ehkä yksi parhaista asioista, joita voimme toisillemme antaa, on innostus tarttua kirjaan niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.

Mikä kirja sai sinut  unohtamaan muun maailman hetkeksi? Ahmimaan itsensä kannesta kanteen? Itse luin viimeksi lähes yhdeltä istumalta Gianni Sollan Ystävyyden oppimäärän. Karun kaunis.

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää!

Tarja Filatov: Vihapuhe alistaa ja hiljentää

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Vihapuhe pyrkii antamaan stereotyyppisen ja alentavan kuvan kohteestaan sekä uhkaa kohteensa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Viha on tunne, jota saa tuntea, kuten mitä tahansa muuta tunnetta. Vihapuhe ei ole sama asia kuin riita, kritiikki tai konflikti. Kriittisiä äänenpainoja saa ja pitää esittää.

Kritiikin ja vihapuheen ero on siinä, että vihapuheella alistetaan ja hiljennetään vihapuheen kohdetta. 

Vihapuhe on toiseuttavaa eli sillä rakennetaan ja vahvistetaan tunnetta yhtäältä meistä sekä toisaalta jostain ryhmästä toisina. Vihapuhe pyrkii tekemään joistain ihmisryhmistä jo perusoletukselta vääränlaisia ja väärin toimivia.

Rangaistavalle vihapuheelle on tyypillistä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus, yksityiselämään loukkaavan tiedon levittäminen sekä uskonrauhan rikkominen.

Osa vihapuheeksi mielletystä puheesta on sananvapauden suojaamaa, vaikka se olisi asiatonta. Kaikkeen vihapuheeseen ei siis voi oikeudellisesti puuttua.

Esimerkiksi poliittisiin päätöksiin kohdistuva asiaton kielenkäyttö, joka ei kuitenkaan yksilöi ihmisiä kohteekseen eikä loukkaa muiden ihmisten oikeuksia, on sallittua.

Maahanmuutto on yleinen kovan puheen aihe. Maahanmuuttoa saa kritisoida kovalla kielellä, mutta kritiikki muuttuu vihapuheeksi, jos puhe kohdistuu yksilöön tai tiettyihin ryhmiin halventavasti.

Puhe on teon siemen. Jotta puhe ei muutu aggressiivisiksi vihateoiksi, vihapuheen kitkeminen on meidän kaikkien vastuulla.

YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman kansainvälisestä vihapuheen vastaisesta päivästä vuonna 2021. 

Aloitteen taustalla on vihapuheen nopea kasvu maailmanlaajuisesti.

Päivä muistuttaa, että vihapuhe on usein ensimmäinen askel kohti epäinhimillistämistä, syrjintää ja väkivaltaa. Se kohdistuu usein haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten vähemmistöihin, naisiin ja maahanmuuttajiin. 

Nykyisin kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten sosiaalinen media, sääntelemättömät verkkoalustat ja tekoäly voivat vahvistaa vihapuheen leviämistä ja palkita polarisaatiota.

Tarja Filatov: Miksi järjestöjen tukien leikkaukset ovat enemmän kuin euroja?

Kansalaisyhteiskunta on kansalaisten ja päätöksentekojärjestelmän välissä oleva organisoitunut kerros, joka toimii molempiin suuntiin. Se antaa äänen maan hiljaisille ja kertoo ihmisten viestiä päätöksentekoon. Se myös kertoo ihmisille tehdyistä päätöksistä, neuvoo, auttaa ja osallistaa. Kritisoikin kuten demokratiaan kuuluu.

JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA 

Suomessa monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.

Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi vaaleissa. Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.

Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla myös heitä, jotka eivät aina edes näy.

ARVOKASTA TIETOA PÄÄTTÄJILLE

Monimutkaisessa yhteiskunnassa päätöksentekijät saavat arvokasta tietoa kansalaisjärjestöjen kautta erilaisten ryhmien tarpeista ja huolista. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa molempiin suuntiin ja vahvistaa demokratiaa.

Järjestöjen rahoituksen kriteerimuutoksissa ja rahoituksen puolittamisessa on kyse muustakin kuin euroista. 

Ei ole yllätys, että perussuomalaiset haluavat tukkia korvansa erilaisilta äänenpainoilta, mutta jos kokoomus sallii järjestöjen äänen vaientamisen, ei sivistyksen vaalimisesta ole enää jälkeäkään. Tässä asiassa luotan siihen, että pääministeri pitää pintansa ja että järjestöjen avustuskriteerit neuvotellaan uudelleen.

Maailmasta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten kehittymätön tai näivettynyt/näivetetty kansalaisyhteiskunta ei pysty toimimaan vastavoimana poliittisen kentän epädemokraattisten äärilaitojen vahvistumiselle. Siksi kansalaisyhteiskunnan tukeminen on demokratian tukemista.

SOMESSA HUUTAMISEN SIJAAN ANALYSOITUA PALAUTETTA

Kansalaisjärjestöt ovat tärkeä järjestäytyneen yhteiskunnallisen keskustelun foorumi. Osalle ihmisistä riittää yksipuolinen somessa huutelu, mutta aito vuorovaikutus tarvitsee pysyvämpiä alustoja. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on siksi tärkeää.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskustelu ei ole vähäpätöinen asia.  Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on kansalaisyhteiskunnan vaientamisesta. Järjestöt halutaan typistää pelkiksi palveluntuottajiksi tai avustusjärjestöiksi. Ne eivät saisi enää ajaa jäsentensä asioita. 

Uusissa avustuskriteereissä keskus- ja kattojärjestöjen roolia ollaan kaventamassa merkittävästi. Tämä on vakavaa, sillä valtakunnallisten kansalaisjärjestöjen tehtävä on yhdistää ihmisten kokemukset, asiantuntemus ja auttava työ vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Yksikään alueellinen toimija ei pysty tähän ilman, että resursseja siirtyy pois suoraan auttamistyöstä.

Ilman keskusjärjestöä jäsenyhdistysten työ pirstaloituisi, kehittäminen hidastuisi ja vaikuttava auttamistyö heikkenisi. Byrokratiaksi leimatut keskusliitot kokoavat ja koordinoivat jäsenyhdistysten työn ympäri Suomen. Ne kouluttavat, varmistavat  palveluiden laadun, kehittämisen ja yhdenvertaisuuden. Ne tuottavat asiantuntijatietoa päätöksenteon tueksi. Ne vievät kentältä nousevan tiedon päättäjille ja kehittää palveluita sen perusteella.

HAAVOITTUVIMMILTA ON LEIKATTU

Sanotaan, että leikkauksia ei kohdenneta kohtaavaan ja auttavaan työhön. Kyllä kohdennetaan. Leikkaukset ovat jo nyt kohdistuneet kohtaavan työhön. Noin 80% tämän hetken myönnetystä avustuksista kohdistuu itse toimintaan ja 20% sitä tukevaan toimintaan kuten vapaaehtoisten kouluttamiseen ja koordinointiin. Tällä hallituskaudella järjestöjen rahoituksesta tullaan leikanneeksi puolet pois. 

Lisäksi koko järjestötyötä ja erityisesti vaikuttamistyötä demonisoidaan. Sotejärjestöt toimivat maan hiljaisimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien äänitorvena. Ehkä juuri tämä megafoni halutaan hiljentää.

Järjestöjen edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun nostetaan esiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja esitetään lakimuutoksia, jotka auttavat uhreja.

Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun puolustetaan vammaisten oikeuksia ja pidetään ääntä ja vaaditaan YK: n vammaisten oikeuksien sopimuksen noudattamista.

Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun vaaditaan lapsiperheköyhyyden vähentämistä. Edunvalvontaa ja vaikuttamista on lukuisten asiantuntijoiden työ, joka kehittää sosiaalityötä.

On syytä kysyä, miksi sama ajattelu ei koske myös työnantajajärjestöjä. Heidän lobbauspaperinsa kirjoitetaan suoraan laeiksi. Kyse ei ole vain rahasta, vaan asennoitumisesta.

Että sellaista demokratiaa… Suomessa.

HILJAISTEN MEGAFONI

Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita. 

Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään. 

Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle.  Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota. 

Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. Jos oikeasti haluamme ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.

Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.

Järjestöihin investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäiseeyksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. 

Tarja Filatov: Lapsen työtä kuuluu olla leikki ja koulu – Ei vaarallinen työ

Yli 50 miljoonaa lasta tekee työtä vaarallisissa olosuhteissa. Niin vaarallisissa, että työ uhkaa lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Kaikkiaan 138 miljoonaa lasta tekee työtä, vaikka lapsen työtä pitäisi olla leikki ja koulu. 

Lasten pakko tehdä työtä juontaa juurensa köyhyydestä ja osattomuudesta, ihmisoikeusvelvoitteiden laiminlyönnistä sekä sääntelyä pakoilevista yrityksistä ja elinkeinoista. 

Lapset tekevät sekä palkkatyötä että palkatonta työtä. Erityisen paljon lapsityövoimaa käytetään maataloudessa. Palvelualoilla, teollisuudessa ja kaivoksissa työskentelee lapsia. 

Lapset tekevät kotityötä, enkä nyt tarkoita roskapussin viemistä tai normaalia osallistumista oman kodin askareisiin, vaan työskentelyä vieraissa kodeissa palvelijoina. Lapset myyvät tuotteita toreilla ja kaduilla sekä tekevät monenlaisia muita töitä. 

Kansainvälinen työjärjestö ILO on tehnyt määrätietoista työtä lapsityövoiman käytön vähentämiseksi. Lapsityön määrää onnistuttiin vähentämään vuodesta 2000 alkaen, mutta viime vuosina kehitys on pysähtynyt ja kääntynyt osin jopa huonompaan suuntaan. Konfliktit, kriisit ja COVID-19-pandemia ovat ajaneet yhä useampia perheitä köyhyyteen ja pakottaneet miljoonia lapsia töihin. 

Lapsityövoiman käyttöä on laajalti dokumentoitu ympäri maailmaa muun muassa kullan, sokerin, kahvin, puuvillan, riisin ja kaakaon tuotannossa. 

Ghanassa ja Norsunluurannikolla tuotetaan valtaosa maailman kaakaosta. Arvioiden mukaan noin kolmasosan työstä tekevät lapset. Alueella asuvista lapsista lähes puolet työskentelee kaakaoviljelmillä. 

Vaarallista työtä tekeviä lapsia, jopa pakkotyön kaltaisissa olosuhteissa, esiintyy erityisesti sokerintuotannossa ja Länsi-Afrikan kaakaoviljelmillä. Työhön kuuluu terävien työkalujen käyttöä, altistumista vaarallisille kemikaaleille sekä raskaiden taakkojen kantamista. 

Lapsityövoiman riskejä esiintyy teen, banaanien, viinirypäleiden ja tekstiilien sekä vihannesten, hedelmien, pähkinöiden, siementen ja kasviöljyjen tuotannossa. 

Tietoa lapsityövoiman käytöstä tuotteiden jalostusvaiheessa on niukemmin, mutta alaikäisiä työntekijöitä on löydetty esimerkiksi ananaksen jalostamoista Thaimaassa. 

Globalisoituneessa maailmassa tavallisen kuluttajan on lähes mahdotonta täysin varmistaa, ettei yksikään ostamamme tuote ole jossain tuotantoketjun vaiheessa liittynyt lapsityövoimaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme voimattomia. Jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vähentää riskiä ja samalla lähettää yrityksille viestin siitä, millaista tuotantoa pidämme hyväksyttävänä.

Kuluttaja voi vaikuttaa ennen kaikkea suosimalla tuotteita, joiden vastuullisuutta valvotaan riippumattomasti. Reilun kaupan, Rainforest Alliancen ja GOTS-sertifikaatin kaltaiset järjestelmät eivät takaa täydellisyyttä, mutta ne auttavat vähentämään lapsityövoiman ja muiden työelämän väärinkäytösten riskiä.

Tärkeää on ostaa harkiten. Halvin mahdollinen tuote ei useinkaan kerro tehokkuudesta, vaan siitä, että tuotannon todelliset kustannukset on siirretty työntekijöiden, ympäristön tai paikallisyhteisöjen maksettaviksi. Vähemmän, mutta laadukkaampaa, on usein vastuullisempi valinta. 

Yrityksiltä on syytä vaatia avoimuutta. Kuluttajalla on oikeus tietää, missä tuotteet valmistetaan ja miten työoloja valvotaan. Apuna voi käyttää riippumattomia arvioita. Suomessa esimerkiksi Eetti ja Finnwatch tekevät arvokasta työtä selvittäessään yritysten vastuullisuutta ja toimitusketjujen ongelmia.

Lapsityövoiman kitkeminen ei ole vain kansainvälisen politiikan tai yritysten vastuulla. Se on kysymys siitä, millaisia valintoja me kuluttajina teemme ja millaista maailmaa haluamme omilla ostoksillamme rakentaa. 

Lapsella on oikeus oppia, leikkiä ja kasvaa turvallisesti. Yksikään suklaalevy, puuvillapaita tai matkapuhelin ei ole niin halpa, että sen hinnan pitäisi olla lapsuuden menettäminen.

”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä"

Hyvää syntymäpäivää Miina Sillanpää!

Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle".

Suomea on totuttu pitämään tasa-arvon mallimaana. Siksi on pysäyttävää, että viimeisimmät arviot kertovat aivan toisenlaista tarinaa. 

Eurooppalaisen naisten ja miesten välistä tasa- arvoa mittaavan instituutin Eigen mittarissa olemme tippuneet pohjoismaiden hännille sekä mm. Ranskan ja Espanjan taakse. Muut ovat kirineet ohitsemme.

Göteborgin yliopiston V-Dem-instituutin raportin mukaan Suomen sijoitus tasa-arvoa mittaavassa indeksissä on laskenut 10 vuotta, mutta romahtanut muutamassa vuodessa rajusti. Parhaimmillamme olimme 3. sijalla, nyt sijalla 33. 

Mittari arvioi yleisempää tasa-arvoa demokratiaa, yhdenvertaisuutta, osallistunutta, valtaanpääsyä ja resurssien kuten koulutuksen ja terveydenhuolloin jakautumista.

“Minä kumminkin käytän puheenvuoroa." Näin aloitti Miina Sillanpää ensimmäisen eduskuntapuheensa yli sata vuotta sitten. 

Lause pysäyttää yhä. Se pitää sisällään rohkeutta. Se vaati kuulluksi tulemista. Se kertoo naisten näkymättömyydestä tuona aikana.

Miinan ajatukset kertovat paljon sosialidemokraattisen naisliikkeen ytimestä. Kyse on naisten vapaudesta ja tasa-arvosta.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. Tämä harha näkyy monissa nykyhallituksen päätöksissä. Hyväosaisia kannustetaan veronkevennyksillä ja palkkioilla. Haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä leikkauksilla ja kontrollilla.

Tasa-arvon hapertumisessa ei ole yhdestä tekijästä vaan laajasta kehityksestä: resurssit jakautuvat epätasaisemmin ja jopa koulutuksellinen tasa-arvo murenee.

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin. Juuri nyt näyttää siltä, että tämä työ ei pysy muutoksen tahdissa. 

Erityisesti tänä aikana tuntuu, että vahvemman valta korostuu ja että päätöksenteossa unohdetaan varmistaa heikomman tarpeet.

Suomi on edelleen yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvo ei parane eikä säily ilman aktiivisia tekoja. Eikä ainakaan, jos teemme päätöksiä, jotka heikentävät tasa-arvoa.

Työmarkkinoilla takapakki näkyy konkreettisesti. 

Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla. Laki lisää raskaussyrjintää. 

Samalla palkkaerot ovat sitkeä tosiasia: naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi.  

Suojaisan poistaminen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen heikentää palvelualoilla työskentelevien matalapalkkaisten naisten asemaa.

Uusi valtakunnan sovittelujärjestelmä tai oikeammin pakottamisjärjestelmä heikentää mahdollisuuksia kuroa perusteettomia palkkaeroja umpeen.

Nyt EU:n palkka-avoimuusdirektiivi toimeenpanoa on ohutta. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta, vaan keskeisestä välineestä puuttua rakenteelliseen epätasa-arvoon.

Tasa-arvo ei ole vain työmarkkinoiden kysymys. Se näkyy koko elämänkaarella. Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. Ei ole sattumaa, että yksin asuvat eläkeläisnaiset ovat suuressa köyhyysriskissä.

Tasa-arvon takapakki näkyy miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on viiden vuoden ero. Ja vielä karumpaa on, että köyhä mies elää keskimäärin 15 vuotta vähemmän kuin naiset. 

Tästä huolimatta tiedämme, että aina emme tunnista naisten sairauksia, koska tietämyksemme sukupuoleen liittyvistä eroista sairauksien riskitekijöissä ja ilmentymisessä miehillä ja naisilla on monin tavoin puutteellista. Lääketiede on naisten kohdalla paljon vähemmän näyttöön perustuvaa kuin miesten hoidossa.

Epätasa-arvo näkyy koulutuksessa. Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä.

Se näkyy turvallisuudessa. Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies.

Nämä eivät ole irrallisia ilmiöitä. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo siitä, että tasa-arvo ei toteudu itsestään.

Ilmassa on paljon naisia ja miehiä erilleen painavia voimia. Netin erilaiset manosfäärit ja naisvihamieliset alustat, Rex pillit ja muut, painavat naisia kotiin ja ikivanhaan alisteisen rooliin. Ja syöttävät miehille äärioikeistolaisia ja äärikonservatiivisia roolimalleja.

Tämän päivän uutiset, kertovat hälyttävää viestiä asenteiden epätasa-arvosta. Manosfäärit ruokkivat nuoria miehiä voimaan ja menestykseen perustuvilla mieskuvilla. Ajatus siitä, että kolmannes nuorista miehistä ajattelee, että vaimon on aina toteltava miestään, on paluuta menneeseen. Vanhemmissa miehissä osuus on vähäisempi. 

Miina on sanonut:

"Minä tahtoisin saada naiset valveutumaan ja ymmärtämään asemansa etuoikeuden. 

En käsitä, miksi naisten aina pitää oleman armoleivän syöjiä, miksi heidän aina pitää kärsiä kaikkea sitä aliarviointia, mitä he saavat osakseen."  

On tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Miina teki elämäntyönsä köyhien, palvelijoiden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta. 

Hän näki, että jokaisella on arvo ja ääni ja että oikeudenmukaisempi yhteiskunta syntyy vain osallistumalla ja vaikuttamalla. 

Miinan perintö haastaa meitä yhä. Yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne syntyvät ja vahvistuvat vain, jos olemme valmiita puolustamaan niitä – niin arjen teoissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyvät yksilö ja koko yhteiskunta.

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa.

Tänä aikana, jona lapsiperheköyhyys kasvaa, eriarvoisuus syvenee, naisiin kohdistuva väkivalta kasvaa ja auttavien järjestöjen rahoitusta leikataan rajusti ja toimintaa demonisoidaan, On muistettava Miinan sanat:

Pysähtyä ei saa! On rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. On muutettava Suomen suunta reilummaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Tarja Filatov: Sinä teit sen! - Onnea vastavalmistuneille!

Kesä ei ole vain vuodenaika. Se on tunne, joka hiipii ihmiseen ensimmäisten lämpimien iltojen mukana. 

Se on tunne, kun  pitkän talven jälkeen auringonsäteet leikkivät lämpimästi iholla. 

Se on ihastuksen tunne, kun kuulee yölaulajien ensimmäisen musiikin. 

Kesässä on jotain lohdullista. Se antaa meille luvan hengittää vapaammin ja syvempään.

Vihreä tuoksu sateen jälkeen. Makeat mansikat ja rouskuvat herneet. Valoisat yöt jotka liukuvat suoraan aamuun.

Kesä ei ole vain hetkiä, vaan muistoja, joita kannamme mukanamme vuosienkin jälkeen.

Kesä muistuttaa meitä siitä, että elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Kesällä ihmiset katsovat toisiaan pehmeämmin. 

Ystävät löytävät enemmän aikaa toisilleen. 

Ja sydän, sydän tuntuu kevyemmältä. 

Kesä koskettaa, koska se muistuttaa meitä, millaista elämä voisi olla useammin. Lämpimämpää, hitaampaa ja läheisempää.

Kesä on aina liian lyhyt ja siksi se pitää elää täysillä. Kesä ei  ole kalenterissa. Se on ihmisessä. Se on luonnossa.

Hyvät ylioppilaat ja valmistuneet,

Tänään on juuri sinun päiväsi. Päivä, jolloin pysähdymme juhlimaan oppimista, sinnikkyyttä ja kasvua. 

Päivä, jolloin saat katsoa peiliin ja todeta: 

Minä tein sen!

Valmistuminen ei ole vain todistus kädessä tai uusi titteli nimessä. Se on merkki siitä, että olet kulkenut pitkän matkan, kohdannut haasteita, oppinut itsestäsi ja ylittänyt sen, minkä joskus ehkä ajattelit olevan rajasi.  

Tänään juhlistetaan matkaa, jonka jokainen opiskelija  on kulkenut omalla tavallaan. Joskus  iloisena ja innostuneena.Joskus epävarmana, väsyneenä, silti eteenpäin jatkaen. 

Valmistuen.

Tänään päättyy yksi elämän luku, mutta samalla avautuu kokonaan uusi kirja. Tulevaisuus ei ole valmis käsikirjoitus, johon sinun on sopeuduttava. 

Sinä olet sen kirjoittaja. Sinun valintasi, unelmasi ja rohkeutesi määrittävät, millaiseksi tarina muodostuu. 

Vaikeat ajat on tehty voitettaviksi

Te valmistutte aikaan, jonka moni kokee vaikeaksi. Uutiset kertovat sodasta, kriiseistä, epävarmuudesta ja muutoksesta. Jos tämä aika ahdistaa, kannattaa kurkata historiaan. Ihmiset ovat selviytyjiä.

Juuri tällaisina aikoina maailma tarvitsee kaikkein eniten uusia ihmisiä, uusia ajatuksia ja uusia tekijöitä. Teitä nuoria ja teidän uudistavaa voimaanne.

Tulevaisuus ei synny itsestään. Se rakentuu ihmisistä, jotka uskaltavat yrittää, oppia uutta.

Luottavat siihen, että asioita voidaan tehdä fiksummin kuin ennen. 

Jokainen sukupolvi on kohdannut omat epävarmuutensa. Jokainen sukupolvi on vienyt maailmaa eteenpäin. Nyt on teidän vuoronne. 

Konstikos se on olla rohkea, jos ei pelkää

Jotta aikalaisen paine ei olisi liian painava. Kannattaa muistaa, että elämä ei koskaan kulje täydellisen suunnitelman mukaan. 

Kaikki eivät tiedä heti, mitä haluavat tehdä. Kaikki eivät heti löydä suuntaansa ensimmäisellä yrittämällä. Eikä tarvitsekaan. Elämä kantaa ja antaa uusia mahdollisuuksia.

Tärkeintä ei ole tietää tarkkaa määränpäätä, vaan  tärkeää on kerätä rohkeutta ja ottaa seuraava askel. 

Tommy Tabermann on sanonut, että ”Epäröinnin kynnyksellä kysy: Kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?” 

Ihminen on yhteisöllinen eläin

Ajattelen, että elämässä on lohdullista se että kukaan ei rakenna elämäänsä yksin. Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia. 

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää, mutta ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. 

Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus omannäköiseensä elämään. 

Ihminen tarvitsee juuret ja siivet - molemmat

Ihminen tarvitsee juuret, koska ne antavat elämälle oman historian ja merkityksen. Ihminen tarvitsee siivet, jotta elämä voi mennä eteenpäin. 

Koti, läheiset, kulttuuri, historia, oma yhteisö. Kotikaupunki.Niiden kautta voi tuntea kuuluvansa yhtä ihmistä suurempaan kokonaisuuteen.

Juuret auttavat ymmärtämään, kuka on ja mistä tulee. Ne auttavat hahmottamaan omaa paikkaa yhteisessä maailmassa. 

Antti Eskola on sanonut, inhimillisyys ei sijaitse ihmisessä itsessään, vaan ihmisten välillä. Minusta se on hienosti sanottu. 

Vaikka maailma muuttuu nopeasti, uskon, että jotkut asiat säilyvät aina tärkeinä: yhteisöllisyys, ystävyys, empatia, sivistys ja kyky kohdata toinen ihminen kunnioittaen.

Juuri näitä  taitoja maailma tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan. Ei saa antaa periksi kylmyydelle, toista polkevalle kilpilulle tai itsekkyydelle.  

Ihminen ei ole yksinäinen saari, vaan osa toisten ihmisten muodostamaa yhteisöä.

Valmistujaispäivänä ei tarvitse olla valmis.

Riittää, että on valmis kasvamaan. Kukaan meistä ei taida koskaan olla valmis. Minusta juuri tässä on elämän hienous. 

Ihana, epävalmis sinä, saat edelleen unelmoida, etsiä, erehtyä, oppia uutta ja löytää uusia suuntia.

Älä koskaan kasva niin isoiksi, että lakkaisit kysymästä. Älä koskaan tule niin valmiiksi, että lakkaat oppimasta.  

Elämän tehtävä on elämä itse

Elämässä pitää nähdä se, mikä on jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta myös se, mikä on aivan suoraan edessä. 

Joskus pitää pysähtyä hetkeksi, jotta ei kiirehdi oman onnensa ohitse. Uskaltakaa unelmoida suuria, vaikka tie ei olisi täysin näkyvissä.  Uskaltakaa epäonnistua, sillä jokainen epäonnistuminen opettaa jotakin tärkeää. Uskaltakaa uskoa itseensä ja omaan tiehensä.

Tulevaisuus ei ole jotakin, joka vain tapahtuu meille. Tulevaisuus muodostuu tämän päivän teoista. 

Blogi perustuu Kangasalan perinteisissä kesänavajaisissa pidettyyn valtiovallan tervehdyspuheeseen.

Tarja Filatov: Huominen tehdään tänään

Tulevaisuususko on politiikan onnistumisen mittari.

Nuorten luottamus tulevaisuuteen on romahtanut, kyse ei ole vain tunneilmastosta. Kyse on yhteiskunnan suunnasta. Jos ihmiset eivät usko mahdollisuuksiinsa rakentaa hyvää elämää, koko hyvinvointivaltion perusta horjuu.

Eduskunta keskusteli tänään tulevaisuusselonteosta. Valiokunta esittää sukupolvivastuulakia. Lain ydinajatus on, että päätöksenteossa on arvioitava vaikutuksia tuleville sukupolville, ei vain seuraavaan budjettiriiheen tai gallupiin asti.

Kyse on arvovalinnasta. Rakennammeko yhteiskuntaa, jossa nuoret kokevat olevansa mukana vai yhteiskuntaa, jossa epävarmuus, velkaantuminen ja palvelujen heikentyminen siirtyvät heidän epätoivokseen ja kannettavakseen?

RESILIENSSI EDELLYTTÄÄ OIKEUDENMUKAISUUTTA

Selonteossa resilienssi nousee merkitykselliseksi. Se tarkoittaa kriisinsietokykyä, uudistumiskykyä ja kykyä selviytyä häiriöistä.

Resilienssi syntyy siitä, että ihmiset kokevat yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi. Siitä, että palvelut toimivat, koulutukseen pääsee, tukea ja turvaa saa tarvitessaan ja tulevaisuuteen voi luottaa. 

Miljardiluokan leikkaukset sosiaaliturvaan ja hyvinvointipalveluihin vievät kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Erityisesti lapsiperheköyhyyden kasvu ja toimeentulotukeen kohdistuvat heikennykset ovat vakava varoitusmerkki. Ne heikentävät nykyisyyttä ja tulevaisuususkoa.

Kun pienituloisuus kasvaa ja eriarvoisuus syvenee, samalla heikennetään yhteiskunnan sisäistä vakautta. Se on lyhytnäköistä politiikkaa aikana, koska juuri yhteiskunnan eheys ratkaisee kriisinkestävyyden.

TEKOÄLYN HYÖDYNÄMINEN EDELLYTTÄÄ OSAAMISPANOSTUKSIA

Selonteossa koulutus ja osaaminen nostetaan Suomen kohtalonkysymykseksi. 

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja erityisesti aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on ristiriidassa tulevaisuus tarpeidemme kanssa.

Jos Suomi aikoo pärjätä tekoälyn, vihreän siirtymän ja globaalin kilpailun maailmassa, ratkaisu ei ole osaamisen kaventaminen vaan sen vahvistaminen.

Tarvitsemme jatkuvaa oppimista, vahvaa tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa, koulutuksellista tasa-arvoa ja tekoälyosaamisen määrätietoista kehittämistä.

Pelkkä yleinen puhe “tekoälyn hyödyntämisestä” ei riitä, jos samalla leikataan niistä rakenteista, joiden varaan uusi osaaminen rakentuu.

Ilmastopolitiikka ei ole kuluerä vaan kasvustrategia. Yksi selonteon puutteista on hallituksen ilmasto- ja ympäristönäkökulmien ohuus.

Tämä on erikoista aikana, jolloin juuri ilmastokriisi määrittää tulevaisuuden turvallisuutta, taloutta ja huoltovarmuutta.

VIHREÄ SIIRTYMÄ NYT

Vihreän siirtymän on ennen kaikkea mahdollisuus. Emme saa hukata mahdollisia investointeja, uusina työpaikkoja, suurempaa energian omavaraisuutta ja teknologista kilpailukykyä.

Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on edelleen saavutettavissa, mutta se vaatii johdonmukaista politiikkaa. Ei ilmastotoimien perumista eikä jatkuvaa epäselvyyttä siitä, mihin hallitus on oikeasti sitoutunut.

Erityisen huolestuttavaa on, että hallitus on leikannut ilmastoratkaisuista samaan aikaan, kun asiantuntijat korostavat kiireellisten toimien tarvetta. Yritykset tarvitsevat ennakoitavan toimintaympäristön eivät poukkoilevaa viestintää.

Talous tarvitsee kasvua, ei pelkkää sopeutusta. Suomen kilpailukyky rakentuu osaamiselle, innovaatioille ja kestävälle kasvulle. Mutta hallituksen talouspolitiikan painopiste on ollut leikkauksissa ja veronkevennyksissä, jotka hyödyttävät eniten suurituloisia.

Samaan aikaan kotimainen kysyntä on heikkoa, rakentaminen sakkasi, työttömyys räjähti kasvuun ja velkaantuminen syveni.

Kasvu ei synny itsestään eikä pelkällä uskomisella markkinoiden ihmeisiin. Se edellyttää investointeja.

Selonteon mukaan demokratian legitimiteettiä on vahvistettava osallistumisen kautta.

Tämä on tärkeää aikana, jolloin autoritaariset voimat vahvistuvat maailmalla ja yhteiskunnallinen polarisaatio kasvaa.

TULEVAISUUS EI ODOTA

Kansalaisyhteiskunta ei ole ylimääräinen menoerä vaan demokratian infrastruktuuri. 

Tulevaisuusselonteko muistuttaa, että maailma muuttuu nopeammin kuin politiikka usein kykenee reagoimaan.

Juuri siksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä, ennakointia ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka kantavat yli vaalikausien.

Suomen vahvuus ei synny eriarvoisuudesta. Se syntyy osaamisesta, oikeudenmukaisuudesta, ilmastovastuusta ja siitä, että ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen.

Tulevaisuus ei odota. Siksi on palautettava usko siihen, että huominen voi olla parempi kuin tämä päivä.

Tarja Filatov: Missä on demokratian piilojarru?

Demokratia ei odota. Se kehittyy nyt tai se heikkenee nyt. Demokratia on elävä ja jatkuvasti muovautuva prosessi. Sen voima perustuu ihmisiin. Meihin kaikkiin. 

Kyse on siitä, miten käytämme ääntämme, oikeuksiamme ja vastuutamme. Emme voi siirtää vastuuta eteenpäin tai ajatella, että joku muu huolehtii demokratiasta.

Olen itse demokratian vahvan kehittämisen ajan kasvatti, joten joskus on vaikea uskoa sitä, että demokratia ei ole itsestäänselvyys tai että se voisi ottaa Suomessa takapakkia.

Tässä ajassa demokratiaa koetellaan monella tasolla kansallisesti ja kansainvälisesti. Autoritaariset kehityssuunnat eri puolilla maailmaa muistuttavat meitä siitä, että demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet tarvitsevat puolustajia.

Useissa maissa epäterve vallan keskittyminen lisääntyy ja median vapautta rajoitetaan. Jopa kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä horjuu. 

Suurvaltojen välinen kilpailu kiristyy. Kansainvälisiä sopimuksia rikotaan aiempaa kevyemmin. Maailmanpolitiikka on muuttunut yhä enemmän vaihtokaupaksi. Konflikteissa tukea annetaan, jos siitä saadaan jotain vastineeksi. 

HILJAISTA MUUTOSTA EI HELPOSTI HUOMAA

Demokratian  muutos ei aina tapahdu äkillisesti, vaan usein vähitellen, pala palalta. Juuri siksi hiljaiset muutokset voivat olla vaikeasti havaittavia, mutta vaikutuksiltaan hetken päästä merkittäviä.

Demokratiaa hapertaa ja yleisen luottamuksen rapautuminen. Valeuutiset ja väärän tiedon leviäminen sekä yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttavat kykyämme käydä rakentavaa keskustelua. 

Kun ääripäät huutavat ja osoittavat ongelmia ja syyllisiä, maltillisten keskivoimien syytä koota rivejään ja keskittyä ratkaisuihin ja puolusta demokratiaa.

Jos ihmiset vetäytyvät omiin kupliinsa tai kokevat, ettei heidän äänellään ole merkitystä, demokratian perusta ohenee.

SUOMALAISEN DEMOKRATIAN PIILOJARRU

Suomi sijoittuu demokratiaa ja sen toimivuutta mittaavissa sekä vertailevissa tutkimuksissa kärkimaiden joukkoon. Tutkimusten mukaan oikeuslaitos on riippumaton, korruptio on vähäistä ja kansalaisten luottamus oikeusvaltiota kohtaan suhteellisen korkea.

Ihmisoikeuksilla on perustuslaillinen suoja ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaa on pyritty kehittämään.

OECD:n arvion mukaan Suomessa on osallistumisen paradoksi: kansalaiset luottavat julkisiin instituutioihin ja tyytyväisyys demokratiaan on suhteellisen korkealla. Samaan aikaan vain 40 prosenttia vastaajista uskoi mahdollisuuksiinsa vaikuttaa poliittisiin prosesseihin. Luku on alhainen verrattuna muihin korkean luottamuksen maihin.

Siksi on tärkeää torjua haavoittuvammassa asemassa olevien väestöryhmien syrjäytymistä. Edistää taloudellista ja koulutuksellista tasa-arvoa, vahvistaa ja laajentaa sosiaalista vuoropuhelua.

Kansainvälisten vertailujen hyvistä tuloksista huolimatta meillä on paljon parannettavaa. Osallistumisen piilojarru saattaa ennustaa pinnan alla kuohuvaa  luottamuspulaa, jota ihmiset eivät osaa sanoittaa. Monet tuoreet barometrit kertovat epäluottamuksesta ja jakautumisesta. 

DIGI ANTAA JA OTTAA

Demokratia ei ole staattinen tila, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii valppautta ja sitoutumista. Vahvistamista.

Digitaalinen ympäristö on mullistanut tavan, jolla poliittista keskustelua käydään. Se on avannut tilaa uusille äänille, demokratisoinut keskustelua. 

Suositut sosiaalisen median alustat ja digitaaliset kauppapaikat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Mutta alustoilla ja niiden algoritmeilla on liiaksi valtaa siihen, minkälaista informaatiota kenellekin tarjotaan. Tätä valtaa voidaan käyttää väärin ihmisten manipuloimiseksi. 

Markkinoiden manipulointi on kiellettyä. On aiheellista kysyä, miksi ihmisiä saa manipuloida netissä?Valeuutiset, vihapuhe, toiseuttaminen ja muut netin haitat ovat hankalasti hallittavia, mutta se ei oikeuta antamaan periksi näiden vahingollisten asioiden kitkemisessä. Säätelemättömyys voi pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.  

Ihminen ei ehkä olekaan niin vapaa ja itsenäinen yksilö kuin uskoo, koska hänen tietonsa ovat kaupan ja hänelle tulviva tietovirta valikoitua. Demokratian näkökulmasta on tärkeää tietää, kuka valinnan tekee ja millä perusteilla.

Datatalouden ja demokratian näkökulmasta on kestämätöntä, että yksilöt eivät voi hallita omaa dataansa. Kestämätöntä on myös se, että demokraattiset yhteiskunnat eivät voi riittävästi määritellä  bittimaailman pelisääntöjä.

Riskeistö huolimatta teknologia voi tuoda päätöksenteon lähemmäs kansalaisia, lisätä osallistumista ja tehdä yhteiskunnasta avoimemman. Kunhan sen algoritmeista saadaan läpinäkyvämpiä.

Nykyisin meillä on ainakin teoriassa enemmän välineitä vaikuttaa kuin millään aiemmalla sukupolvella, Demokratian kannalta keskeistä on kyky erottaa luotettava tieto harhaanjohtavasta ja ylläpitää rakentavaa julkista keskustelua.

UUSIA DEMOKRATIAN VÄLINEITÄ KEHITTYY

Demokratian kehittymistä on myös se, että perinteisten instituutioiden rinnalle on noussut uusia vaikuttamisen tapoja. Kansalaisliikkeet, digitaaliset kampanjat ja rajat ylittävä aktivismi ovat vahvistuneet. Ihmiset verkostoituvat yli valtioiden rajojen ja puolustavat yhteisiä arvoja, kuten ihmisoikeuksia. Tämä on kansalaisyhteiskunnan voimaa.

Kansalaisyhteiskunta on vahvan demokratian sydän. Se on tila, jossa ihmiset voivat kokoontua, keskustella, 

järjestäytyä ja toimia yhteisten tavoitteiden puolesta. 

Juuri kansalaisyhteiskunnan sisällä  syntyvät monet uudet ideat, liikkeet ja muutokset, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. 

JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA 

Suomessakin monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.

Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi  vaaleissa.  Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.

Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla  myös heitä, jotka eivät aina edes näy.

HILJAISTEN MEGAFONI

Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali - ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita. 

Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään. 

Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle.  Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia myös sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota. 

Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. 

Jos oikeasti haluamme  ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.

Haluan uskoa, että pääsemme kyllä  irti tästä järjestöjen resurssia kutistavasta ja toimintoja rajaavasta ajasta, kohti uutta kukoistusta, koska Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.

Järjestöihin  investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäisevät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistavat ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. 

ONKO SINULLA VOIMAA?

Demokratia ei kehity tyhjiössä. Se muotoutuu vuorovaikutuksessa globaalien ilmiöiden, teknologian, kulttuurin ja ihmisten odotusten kanssa. 

Kansainväliset ja eurooppalaiset trendit muistuttavat meitä siitä, että demokratian puolustaminen ei ole vain kansallinen tehtävä. Se on yhteinen, rajat ylittävä vastuu. Siksi meidän on katsottava sekä lähelle että kauas: vahvistettava omaa demokratiaamme ja samalla tuettava sitä myös muualla. 

Demokratia tarvitsee puolustajia. Se tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka eivät pelkää edelläkävijyyttä tai kritiikkiä. Meidän tehtävämme ei ole vain nauttia demokratian eduista, vaan myös kantaa vastuuta sen säilymisestä ja kehittymisestä. 

Pidetään yhdessä huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua.  Sillä lopulta demokratia on juuri niin vahva kuin sen ihmiset ovat valmiita tekemään siitä. 

Bantujen tavatessa ystäviään, he eivät kysele kuulumisia, vaan he kysyvät, onko sinulla voimaa? Bantut eivät pelkää toisten kykyjä eivätkä hyvyyttä, vaan ajattelevat, että itsekin voi voimaantua toisen vahvuuksista. 

Kirjoitus perustuu 12.5.2026 pitämääni valtiovallan tervehdyspuheeseen SOSTEn järjestöristeilyllä.

Tarja Filatov: Pätkätyöt tuovat huonosti nukutut yöt

Määräaikaisten työsuhteiden salliminen ilman perustetta on iso askel kohti epävarmempaa työelämää. Varsinkin kun irtisanomissuojaa on myös heikennetty.

Suomalainen työelämä on pitkään rakentunut tasapainolle joustavuuden ja työntekijöiden turvan välillä. Työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli ja siksi kansainväliset sopimukset suojaavat työntekijää. Esimerkiksi EU:n määräaikaisdirektiivin tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä.

Joustoa toki tarvitaan, jotta yritykset ovat kannattavia. Mutta tarve tulee olla perusteltu.

Tasapaino on alkanut horjua rajusti, kun Orpon-Purran hallitus on tuonut lukuisia uudistuksia tai oikeammin vanhennuksia, jotka heikentävät työntekijän asemaa.

Nykyisin määräaikainen työsopimus edellyttää perusteltua syytä, kuten sijaisuuden, projektityön tai kausiluonteisen työn. Jatkossa työnantaja voisi palkata määräaikaisesti ilman perustetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vakituisen työsuhteen sijaan yhä useampi työntekijä päätyy määräaikaiseksi. 

Kyse ei ole yhdentekevästä asiasta. Pätkätyöt synnyttävät pätkäelämää.

Epävarma työsuhde vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelua. Asunnon ostaminen, perheen perustaminen tai jopa lomien suunnittelu voivat tuntua riskialttiilta, jos työsuhteen jatkumisesta ei ole varmuutta.

Lisäksi määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on usein heikommassa neuvotteluasemassa. On vaikeampi tuoda esiin epäkohtia työpaikalla tai vaatia parempia ehtoja, jos pelkona on, ettei sopimusta uusita.

Muutokselle ei pystytä osoittamaan työllisyysvaikutusta. Mutta, jos vakituiset työsuhteet vähentyvät ja tilalle syntyy epävarmempia, lyhyempiä työsuhteita. Pitkällä aikavälillä tämä heikentää työn tuottavuutta, työhyvinvointia ja sitoutumista. Pätkätyöt synnyttävät herkästi hetken moraalia.

Lakiesityksessä myönnetään, että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Tasa-arvovaltuutettu on todennut, että valtaosa raskaus- ja perhevapaa syrjinnästä liittyy määräaikaisiin työsuhteisiin. Alhaisen syntyvyyden Suomessa lakimuutos on silkkaa typeryyttä.

Muutos vaikuttaa eniten naisiin ja nuoriin ja niihin, jotka ovat vasta tulossa työmarkkinoille. Heidän asemansa on jo valmiiksi epävarmempi ja määräaikaisuuksien lisääntyminen voi lukita heidät epävarmuuden kierteeseen vuosiksi. 

Tämän tiedämme 90-luvun laman määräaikaisista työsuhteista. Erityisesti nuorten naisten kohdalla pätkätyöt kulkivat silloin työmarkkinoille tulleiden naisten taakkana myös myöhemmin.

Muutos on arvovalinta siitä, millaista työelämää Suomessa halutaan rakentaa. Erityisesti naisille ja nuorille. Haluammeko yhteiskunnan, jossa yhä useampi elää epävarmuudessa, vai sellaisen, jossa työ tarjoaa elannon, vakautta ja tulevaisuususkoa.