Tarja Filatov: Vihreän siirtymän tulee olla talouden uusi normaali

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia puhuu puhtaasta siirtymästä, investointivarmuudesta ja Suomen asemasta vihreän teollisuuden edelläkävijänä. Paperilla suunta näyttää oikealta. Mutta ilmastopolitiikan uskottavuus ei rakennu tavoitteista. Se rakentuu päätöksistä, jotka kestävät myös poliittista painetta ja lyhyen aikavälin houkutuksia.

Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset onnistua. Meillä on jo nyt vahva uusiutuvan energian tuotantopohja, osaamista sähköistämisessä ja kasvava vetytalous. Tuuli- ja aurinkovoiman kustannukset ovat laskeneet. Teollisuus etsii kuumeisesti puhdasta energiaa kilpailukykynsä turvaamiseksi. Strategia tunnistaa tämän mahdollisuuden.

Silti kokonaisuudessa on ristiriita, jota ei voi sivuuttaa. Samaan aikaan kun tavoittelemme hiilineutraaliutta, päätöksenteko horjuu maankäyttösektorin, metsien hiilinielujen ja fossiilitukien karsimisen kohdalla. 

Jos hiilinielut heikkenevät ja päästövähennykset lykkääntyvät, joudumme ostamaan päästöyksiköitä ulkomailta. Se ei ole taloudellisesti eikä moraalisesti kestävää.

Ympäristömyönteinen näkökulma ei ole talouspolitiikan vastakohta. Selkeä, johdonmukainen ilmastolinja luo investointivarmuutta. Yritykset tarvitsevat ennakoitavan sääntely-ympäristön, jossa päästöjen vähentäminen on pysyvä suunta, ei hallituskausittain muuttuva kokeilu. Jokainen epäselvä signaali nostaa rahoituksen hintaa ja hidastaa hankkeita.

Erityisen tärkeää on energiatehokkuus. Halvin ja puhtain energia on se, jota emme käytä. Rakennusten korjausvelka, kaukolämmön murros ja teollisuuden hukkalämmön hyödyntäminen ovat alueita, joilla päästövähennykset syntyvät nopeasti ja kustannustehokkaasti. Strategiassa nämä mainitaan, mutta toimeenpanon mittakaava ratkaisee.

On myös katsottava sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vihreä siirtymä onnistuu vain, jos kansalaiset kokevat sen reiluksi. Energiaverotuksen, liikkumisen kustannusten ja alueellisen tasa-arvon kysymykset on ratkaistava tavalla, joka ei sysää taakkaa pienituloisille.

Ilmastokriisi ei odota parempia suhdanteita eikä hallituskausien rytmiä. Strategian todellinen testi on siinä, uskalletaanko vaikeat päätökset tehdä nyt, nekin päätökset, jotka eivät ole poliittisesti helppoja. 

Jos Suomi haluaa olla vihreän siirtymän voittaja, sen on oltava johdonmukainen, kunnianhimoinen ja valmis korjaamaan kurssia tiedon muuttuessa.

Energia- ja ilmastostrategia voi olla käännekohta. Mutta vain, jos se nähdään tiekarttana, ei viestintädokumenttina. Tulevaisuuden kilpailukyky, luonnon kantokyky ja seuraavien sukupolvien mahdollisuudet riippuvat siitä, valitsemmeko rohkeuden vai varovaisuuden. Nyt olisi rohkeuden aika.

Eduskunta keskusteli tänään tiistaina hallituksen energia-ja ilmastostrategiasta.

Tarja Filatov: Me tarvitsemme toisiamme - Hyvää ystävänpäivää!

”Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.”

Nämä Tommy Tabermannin sanat kertovat ihmisyyden ytimestä. Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia. 

Kukaan ei pysty elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. 

Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus hyvään omannäköiseensä elämään. 

Yksin ollessakin ystävillä on merkitystä. Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava. 

Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... mutta vaikkapa hyvän kirjan jakaminen ja keskustelu siitä hyvän ystävän kanssa tuo kokemuksen uudelle tasolle.

Jos yksinäisyys ei ole vapaaehtoista, toivottua yksinoloa, vaan negatiivinen olotila, joka liittyy sosiaalisten suhteiden puutteeseen kyseessä ei ole pikku juttu.

Yhteisöllisyyden rapautuminen, etätyön lisääntyminen, sosiaalisen median lisäämä vertailu ja toisaalta romanttisen rakkauden korostaminen voivat vahvistaa yksinäisyyden kokemusta. 

SPR:n tuore barometri kertoo huolestuttavalla tavalla yksinäisyyden lisääntymisestä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen ihmisen ongelmasta, vaan koko yhteiskunnan hyvinvointia ravisuttavasta asiasta. 

Yksinäisyys voi aiheuttaa niin psyykkistä kuin fyysistä oireilua. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ihminen kokee tulevansa syrjäytetyksi yhteiskunnasta. Se on paitsi inhimmillinen tragedia, myös valtava menetys yhteiskunnalle.   

Yhteiskunta ei voi taata ystävää, mutta se voi tukea olosuhteita, joissa ystävyyksiä syntyy. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee olla resursseja panostaa kaveritaitojen vahvistamiseen. Järjestöillä, joilla on merkittävä rooli yksinäisyyden vähentämisessä, tulee olla kunnolliset toimintaedellytykset. Ikääntyneiden yksinäisyyttä voidaan torjua vahvistamalla yhteisöllisiä palveluja ja varmistamalla, että jokaisella on mahdollisuus osallisuuteen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin toimintakyvystä riippumatta. Niissä työyhteisöissä, joissa tehdään etätyötä, olisi tärkeää pohtia miten varmistetaan, että kukaan ei jää ruudun taakse yksin.  

Yksinäisyyden vähentämiseen tarvitaan kuitenkin meitä jokaista. On tärkeää, että huomaamme ympärillämme olevat ihmiset arjessa.

Ystävyys on tärkeä osa ihmisenä olemista.  Se ei ole vain sanoja, vaan myös tekoja.

Ystävyys ja yhteisöllisyys ovat arvoja, jotka kantavat meitä niin arjessa. Välittäminen, oikeudenmukaisuus ja yhdessä tekeminen tekevät maailmasta paremman paikan meille kaikille.

”Mitä olisinkaan ilman sinua? Vähemmän kuin nyt. Olenhan oppinut katsomaan myös sinun silmilläsi, kuulemaan myös sinun korvillasi, ajattelemaan myös sinun tavallasi. Sinä olet avartanut maailmankatsomustani – oiva kumppanini. Ystäväni.” - Pam Brown

Tänään on hyvä hetki muistaa, että yhdessä olemme vahvempia. Pidetään huolta toisistamme – tänään ja vuoden jokaisena päivänä.

Tarja Filatov: Medialukutaito on demokratian lihaskuntoa

Valeuutisista on tullut aikamme varoittava sana. Niistä puhutaan vaalien alla, kriisien keskellä ja sosiaalisen median kohujen yhteydessä. Usein keskustelu kuitenkin kapenee yhteen kysymykseen: osaammeko tunnistaa valheen? Se on tärkeää, mutta se ei riitä. 

Medialukutaito on paljon enemmän kuin valeuutisten bongailua. Se on kriittistä ajattelua, lähdekritiikkiä, ymmärrystä vaikuttamisesta ja ennen kaikkea kykyä keskustella rakentavasti. Ilman näitä taitoja demokratia heikkenee hiljaa.

Kriittinen ajattelu ei tarkoita kyynisyyttä tai epäluuloa kaikkea kohtaan. Se tarkoittaa ymmärrystä pohtia, mistä tieto tulee, mihin se perustuu ja mitä siitä seuraa? 

Digitaalisessa ympäristössä tieto ei enää kulje portinvartijoiden kautta samalla tavalla kuin ennen. Jokainen meistä kohtaa päivittäin kymmeniä, jopa satoja viestejä, tuhansiakin viestejä, joista osa on totta, osa puolitotuuksia ja osa tarkoitushakuista vaikuttamista. Kriittinen ajattelu on taito erottaa informaatio mielipiteestä ja mielipide manipuloinnista.

Lähdekritiikki on kriittisen ajattelun käytännön työkalu. Se ei ole vain tutkijoiden tai toimittajien erikoisosaamista, vaan kansalaistaito. Kuka viestin on tuottanut? Onko kyseessä uutinen, mainos vai vaikuttamiskampanja? Millaisin silmälasein viestin tuottaja maailmaa arvottaa? Löytyykö sama tieto muualta? 

Erityisen tärkeää tämä on aikana, jolloin tekoäly pystyy tuottamaan uskottavia tekstejä, kuvia ja videoita. Se, mikä näyttää aidolta, ei välttämättä ole sitä. Lähdekritiikki ei ole epäluottamusta, vaan kestävän luottamuksen rakentamista.

Viestintä pyrkii aina johonkin. Myymään, vakuuttamaan, herättämään tunteita tai ohjaamaan ajattelua. Sosiaalisen median algoritmit vahvistavat sisältöä, joka herättää voimakkaita reaktioita. Vihastuttava, pelottava tai järkyttävä sisältö leviää tehokkaimmin. Kun opimme tunnistamaan tämän taustan, emme ole yhtä helposti vietävissä. Ymmärrämme, että tunteemme ovat osa viestin vaikutuskeinoa. Tietoisuus ei tee meistä immuuneja, mutta se tekee meistä harkitsevampia.

Ehkä vaikein mutta tärkein osa medialukutaitoa on kyky keskustella rakentavasti. Demokratia ei ole vain äänestämistä, vaan jatkuvaa julkista keskustelua. Jos keskustelukulttuuri rapautuu, niin demokratian perusta heikkenee. Rakentava keskustelu tarkoittaa kykyä kuunnella, perustella ja tarvittaessa muuttaa omaa näkemystään. Demokratiassa eri mieltä oleminen ei ole sama asia kuin vihollisuus.

Polarisoituneessa ilmapiirissä on houkuttelevaa hakeutua samanmielisten kupliin. Algoritmit tukevat tätä. Ne näyttävät meille sisältöä, josta todennäköisesti pidämme. Näin oma maailmankuva vahvistuu, ja vastakkaiset näkemykset alkavat tuntua vierailta tai jopa uhkaavilta. Medialukutaito auttaa tunnistamaan tämän ilmiön ja rohkaisee tietoisesti tutustumaan omista ajatuksista poikkeaviin näkemyksiin. 

Medialukutaito on demokratian lihaskuntoa. Se ei kehity itsestään, vaan vaatii harjoittelua. Koululla on tässä keskeinen rooli. Mutta se ei riitä. Kodeissa, työpaikoilla ja julkisessa keskustelussa voidaan vahvistaa taitoja, jotka tukevat yhteistä tiedon perustaa. Kun aikuinen sanoo ääneen tarkistavansa tiedon ennen jakamista, hän opettaa esimerkillä. Kun nuori oppii kyseenalaistamaan lähteen mutta perustelemaan näkemyksensä asiallisesti, hän harjoittelee demokratian ydintaitoja.

On helppo ajatella, että valeuutiset ovat jonkun muun ongelma. Harhaan johdettujen, sinisilmäisten tai pahantahtoisten ihmisten. Todellisuudessa kukaan ei ole täysin immuuni. Juuri siksi medialukutaito on yhteinen projekti. Se ei jaa meitä fiksuihin ja hyväuskoisiin, vaan muistuttaa, että jokainen meistä on sekä tiedon kuluttaja että sen levittäjä.

Demokratia rakentuu luottamukselle instituutioihin, mediaan ja toisiin kansalaisiin. Luottamus ei synny sokeudesta, vaan kriittisyydestä. Kun osaamme arvioida tietoa, ymmärrämme vaikuttamisen mekanismeja ja keskustelemme toisiamme kunnioittaen, vahvistamme yhteiskunnan kestävyyttä.

Medialukutaito ei siis ole vain puolustustautumista valeuutisia vastaan. Se on aktiivinen, rakentava taito, joka mahdollistaa yhteisen todellisuuden rakentamisen. 

Vietämme parhaillaan mediataitoviikkoa 9.-15.2.2026

Mediataitoviikko on mediakasvatuksen teemaviikko, joka tarjoaa ammattilaisille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille tietoa ja uusia ideoita mediataitojen vahvistamiseen. 

mediataitoviikko.fi

Tarja Filatov: Kun turva murenee, ei synny vastuuta vaan pelkoa

Olen ollut politiikassa tarpeeksi kauan tietääkseni, milloin esitys lupaa enemmän kuin se voi lunastaa. Toimeentulotuen uudistus kuuluu tähän joukkoon. 

Se puhuu vastuusta ja kannustavuudesta, mutta tosiasiassa se luo epävarmuutta, tasapainottaa valtion taloutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Siirtää tuskan heille, joilla on jo valmiiksi vähiten puskuria.

Jos esitys olisi paniikinomainen säästö, voisin jotenkin vielä ymmärtää sen, vaikka olen eri mieltä kohdennuksesta. Ehkä se ei ole huolimaton esitys, vaan tietoinen valinta. Valinta, jossa sosiaaliturvaa kohdellaan ongelmana eikä ratkaisuna.

Minua vaivaa erityisesti se keveys, jolla esityksessä sivuutetaan toimeentulon riittävyys. Ikään kuin kyse olisi vain laskelmista ja käyttäytymisvaikutuksista. 

Toimeentulo ei ole teoria. Toimeentulo on kykyä maksaa on vuokra, ruoka ja lääkkeet. Se on arjen turvaa. Luottamusta siihen, että ensi kuusta selvitään.

Jos pysähtyy katsomaan keihin vaikutukset kohdistuvat, vastaus on kylmä. Ne kohdistuvat niihin, joiden työllistyminen ei ole kiinni tahdosta vaan rakenteista, terveydestä, iästä tai alueesta. Uudistus lupaa lupaa kannustimia, mutta tarjoaa todellisuudessa heikompia kannustimia pieniin ansioihin.

Kannustavuudesta on helppo puhua silloin, kun oma toimeentulo ei ole katkolla. Pelko ei ole kannustin. Epävarmuus ei lisää työllisyyttä. Se lisää stressiä, sairastavuutta ja syrjäytymistä sekä kasvattaa tulevaisuuden kustannuksia. Tämä ei ole vain mielipide, vaan vuosikymmenten tuoma kokemuksen ääni.

Minua huolestuttaa se, miten kevyesti yhdenvertaisuus ohitetaan. Samat säännöt eivät koske kaikkia. Rikkaita kannustetaan palkitsemalla ja köyhiä kurittamalla.

Politiikka on aina valintoja. Toimeentulotuen "uudistus"valitsee lyhyen aikavälin säästöt ja kyseenalaiset työllisyysvaikutukset sen sijaan, että se vahvistaisi luottamusta ja osallisuutta ja ihmisten voimavaroja. Se valitsee kontrollin tuen eteenpäin auttavien palveluiden sijaan. 

Yhteiskunta ei vahvistu siitä, että heikoimmilla voimavaroilla olevien ihmisten turvaa leikataan. Yhteiskunta vahvistuu siitä, että ihmiset saavat apua ja pysyvät mukana, myös silloin, kun elämä ei kulje talouden kaavioiden mukaan. 

Ehkä kaikkein eniten minua loukkaa julkisessa keskustelussa hehkutetut neljän tonnin toimeentuloetuudet, jotka ovat todella poikkeuksellisia ja jotka turvaavat lähinnä lasten elämää. 

Tänä jouluna säädetty toimeentulotuki tiputtaa tuen perusosan alle 300 euron. Sillä pitäisi ostaa ruoka, vaatteet ja itsehoitolääkkeet. Bussiliput ja nettiyhteys, jotta voi hakea töitä. Tulisitko sinä tällä rahalla kuukauden toimeen? Minä en? Varsinainen joululahja kaikkein köyhimmille.

Tarja Filatov: Siirretäänkö joulu?

Tiesitkö, että joulunpyhiä oli ennen neljä. Stefanuksen eli Tapaninpäivän jälkeen tuli kolmas joulupäivä Johanneksen päivä ja neljäs eli viattomien lasten päivä.

Aateliston ja porvariston mielestä pyhien pito laiskisti liikaa palkollisia, joten Kustaa III vähensi joulunpyhät kahteen vuonna 1774.  

Nyt näköjään palataan samaan keskusteluun. 

Liikemies Kyösti Kakkonen ehdottaa, että jouluaattoa voitaisiin viettää perjantaina, jolloin lauantai ja sunnuntai voisivat myös olla juhlapäiviä. Tällöin tehokasta työaikaa menetettäisiin vain yhden päivän verran.  

Kyösti Kakkonen oli 2008 vaaleissa Kehittyvien maakuntien Suomen puuhamiehiä. Yhdistys tuki runsaasti yrittäjien tavoitteille myönteisiä pääasiassa keskustan ja kokoomuksen ehdokkaita.  

Vaalituen antaminen samanmielisille ehdokkaille sinänsä on täysin laillista. Jopa kannatettavaa. KMS:n osalta kompastuskiveksi nousi se, että todelliset rahoittajat jäivät pimentoon. Sittemmin vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta on kiristetty. Ja hyvä niin.

Auttaisiko sitten joulun siirtäminen Suomea suosta. Tuskin. Jos ajattelee nenäänsä pidemmälle ymmärtää, että joulu on Suomelle matkailuvaltti. Joulua vietetään lähes kaikkialla maailmassa samaan aikaan. 

Jouluun liittyy vapaata, jolloin on mahdollisuus matkustaa. Jos Suomessa joulu olisi eri aikaan kuin muualla maailmassa, houkuttelisimmeko enemmän vai vähemmän. Todennäköisesti vähemmän. 

Joulu on pimeintä vuodenailaa. Jos siirto hieman helpottaisi yrittäjiä pyhäkorvausten maksamisessa, niin hyöty valuisi melko varmasti lisääntyviin sairauspoissaoloihin. 

Sitä paitsi on asioita, jotka ovat rahaa arvokkaampia ja joulu kuuluu niihin. 

Pidetään joulu paikallaan. Annetaan ihmisten huoahtaa edes vähän läheistensä kanssa vuoden pimeimpänä aikana. Tankata voimia talveen.

Tarja Filatov: Väkivalta on vallan väärinkäyttöä

Väkivalta on liian arkinen asia, jopa hyväksyttävä. Joku aika sitten Suomea kohautti tutkimus, jonka mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides.  

Onneksi 84 prosenttia miehistä ajattelee, että miesten tulee ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa, koska taistelussa oli mukana miehet. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei taltuteta ilman, että miehet, erityisesti nuoret miehet, ovat mukana muokkaamassa asenteita ja tukemassa väkivallan ehkäisyä. 

Väkivalta on sukupuolittunutta ja naisiin kohdistuva väkivalta on iso ongelma on Suomessa ja maailmalla. Suomi ei ole maailman onnellisin maa kaikille. Suomi on EU:n turvattomin turvattomin maa naisille. 

Naiset kokevat useammin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa tai työpaikoilla. Eikä somekaan ole vapaa väkivallasta. Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on useimmiten nykyinen tai entinen kumppani. Maailmanlaajuisesti joka 10. minuutti nainen tai tyttö tapetaan perheenjäsenen toimesta. Suomessa koti on vaarallinen paikka: joka vuosi noin 15 naista kuolee nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana.

Suomessa asuvista naisista seksuaaliväkivaltaa on kokenut noin 37 prosenttia Suomessa asuvista naisista, lähisuhdeväkivaltaa noin 53 prosenttia. 

Jokaisen prosentin sisällä on ihminen, perhe, yhteisö.  Samaan aikaan turvakodit ovat täynnä. Niihin joutuu jonottamaan.

Tyypillinen turvakodin asiakas on nainen, joka on elänyt väkivallan keskellä pitkään ja tulee vasta, kun väkivalta on pahentunut, alkaa kohdistua lapsiin tai henki on uhattuna. 

Väkivalta ei aina ole näkyviä vammoja, vaan se voi olla jatkuvaa kontrollointia, uhkailua ja mustasukkaisuutta. Taloudellista väkivaltaa. 

Viime aikoina turvakoteihin on tullut yhä enemmän iäkkäitä ihmisiä, joita omat aikuiset lapset pahoinpitelevät. 

Nämä luvut ja tarinat osoittavat, että lähisuhdeväkivalta ei koske vain nuoria. Se on koko yhteiskunnan läpileikkaava ongelma, jonka ehkäisy tarvitsee riittävät resurssit ja pysyvän rahoituksen.

Suomessa on tunnistettava lähisuhdeväkivaltaa ja kunniaan liittyvää väkivaltaa nykyistä paremmin. Parisuhteessa tapahtuvaa tappoa edeltänyt väkivalta tulee vain harvoin viranomaisten tietoon. Yksilön turvallisuus lähtee hänen elinympäristöstään. Kodin on oltava kaikille turvallinen paikka.

Toistuva väkivalta parisuhteissa kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Taustalla on tiukkaan juurtunut sukupuolten välinen epätasa-arvo ja vääristynyt käsitys siitä, että naisen asema on alisteinen suhteessa mieheen. Tätä  ylläpitää kulttuuriset seikat ja fyysisen voiman erot. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosioekonomisissa asemissa.

Julkisessa terveydenhuollossa käytetään joka vuosi 150 miljoonaa euroa lähisuhdeväkivallan seurauksien hoitoon. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset käyttävät terveys- ja sosiaalipalveluita kaksi kertaa enemmän kuin väestö keskimäärin. 

Puututaan paremmin lähisuhdeväkivaltaan, parannetaan ammattilaisten osaamista, uhrin auttamista ja tekijän ohjaamista irti väkivallan kierteestä. Järjestöillä on tässä suuri rooli. Tuetaan järjestöjä tässä työssä. Autetaan ajoissa. Meillä on siihen varaa! 

“Oranssit päivät" on YK:n vuosittainen kampanja, joka pyrkii lopettamaan naisiin kohdistuvan väkivallan. Se alkaa kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25. marraskuuta ja päättyy ihmisoikeuksien päivänä 10. joulukuuta. Kampanjassa kiinnitetään huomiota tähän ongelmaan ja toimia sen lopettamiseksi. Kampanjan aikana tunnettuja rakennuksia valaistaan oranssiksi symboloimaan toivoa tulevaisuudesta ilman väkivaltaa. Monet pukevat päälleen jotain oranssin väristä osoittaakseen tukensa kampanjalle.

Tarja Filatov: Toipumista mielenterveyden häiriöistä ei voi aikatauluttaa

Joskus elämä pysähtyy. Ei siksi, että olisit heikko, vaan siksi, että olet kantanut liikaa. Liian pitkään.

Mielenterveyden haasteet eivät näy ulospäin, mutta tuntuvat syvällä sisällä.

Jokainen pieni askel, jokainen hengenveto, jokainen hetki, jolloin päätät jatkaa toipumista on tärkeä. Toipuminen ei ole suora tie. Siinä on mutkia, ylä- ja alamäkiä. Oivalluksia, takaiskuja,  ja toivoa.

Se on oppimista puhumaan, pyytämään apua ja antamaan itsellesi anteeksi. 

Mielenterveyden ongelmissa on tärkeä pitää kiinni elämästä. Valo ei katoa – joskus se menee piiloon, jotta voisit löytää sen uudelleen. Tärkeää on, että sinä et kulje matkaa yksin.

Mielenterveysongelmista toipumiselle ei ole deadlinea. On turhaa katsoa kalenterista, milloin olisi optimaalinen aika palata töihin tai opintoihin. 

Hyvinvointivaltion mannerlaatat liikkuvat. Ihmiskäsitykset muuttuvat. Samaan aikaan mielenterveyden ongelmat kasvavat. Ei vain Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. 

Raha on noussut yhä useammin ihmisen edelle. Ihmistä tarkastellaan liian usein homo economicuksena – taloudellisena toimijana. 

Ihmisen arvo mitataan työn tuottavuudella tai markkinasuorituksilla. Tämä ajattelu kutistaa elämää.

Yhteiskunta asettaa sairastuneelle painetta siirtyä nopeasti tuottavaksi kansalaiseksi. Mielenterveyden järkkyessä lähipiirissä ei ehkä ymmärretä, kuinka pitkästä prosessista toipumisessa on kyse – ja ettei lopputuloksena ole välttämättä sama ihminen, jonka he joskus tunsivat.  Toipumista on myös opetella elämään sellaisen sairauden kanssa, joka kulkee rinnalla läpi elämän.

Toipumisrauha kuuluu kaikille. Se ei tarkoita passiivisuutta, vaan omien voimavarojen puitteissa toimimista. Yhteiskunta ja lähipiiri voivat tukea siinä, ettei kenenkään tarvitse toipua yksin eikä kenenkään tarvitse olla toipumisen jälkeen valmis.

Mielenterveyden häiriöt maksavat OECD:n mukaan Suomessa noin yksitoista miljardia euroa vuodessa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta. 

Kyseessä on iso raha. Jos onnistumme varhaisen avun antamisessa paremmin säästämme inhimillisesti ja taloudellisesti.

Nykyään jo yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.

Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Yhteiskunta ei saa sulkea silmiään tältä. Me pystymme parempaan!

Tänä vuonna mielenterveysviikon teemana on toipumisrauha. Teemaviikkoa vietetään marraskuussa viikolla 47. Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt teemaviikon vuodesta 1974. Tavoitteena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, lisätä tietoa mielenterveysongelmien yleisyydestä ja tarjota vertaistukea sitä tarvitsevalle.

Taustaa mielenterveysviikosta

Tarja Filatov: Suvaitsevaisuus ei ole heikkoutta, vaan vahvan yhteiskunnan perusta

Uutiset viharikosten lisääntymisestä ovat pysäyttäviä. Ne kertovat ajastamme: epävarmuus, taloudellinen paine ja nopea maailman murros ovat synnyttäneet tilaa puheelle, joka normalisoi vihaa, pelkoa ja vastakkainasettelua. 

Poliisin tietoon tulleen viharikollisuuden määrä on korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Rasistinen uhkailu ja häirintä ovat lisääntyneet, Poliisiammattikorkeakoulun raportti kertoo.

Jokainen viharikos on yksilöön kohdistuva loukkaus ja isku yhteiskuntamme perustaa vastaan. Siksi tarvitsemme juuri nyt enemmän suvaitsevaisuutta – ei vähemmän.

” Konstikos se on olla rohkea, jos ei pelkää”

Suvaitsevaisuus vaatii rohkeutta kohdata viha ja pelko. Suvaitsevaisuus vaatii rohkeutta puolustaa solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta ajassa, jota leimaa mielipiteiden jakautuminen, vihapuhe ja polarisaatio. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus kasvaa ilman pelkoa syrjinnästä. Jokaisella aikuisella tulee olla oikeus elää ilman uhkailua ja häirintää. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus syrjimättömyyteen.

Meistä jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin

Viharikokset eivät synny tyhjiössä. Ne ovat usein vaarallisen polun viimeinen askel. Polun, joka syntyy sanoista, vitseistä, sivulauseista ja hiljaisesta hyväksynnästä.

Sillä, mitä sanomme ja miten toimimme arjessa, on merkitystä.

Sillä, että emme naura loukkaaville heitoille.

Sillä, että puutumme kiusaamiseen.

Sillä, että puolustamme sitä, jonka ääni ei kuulu.

Sillä , kun pysähdymme kysymään, mitä toinen oikeasti tarvitsee.

Sillä, että vahvistamme kulttuuria, jossa viha ei saa jalansijaa.

Suvaitsevaisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä

Suvaitsevaisuus ei tarkoita kaiken hyväksymistä  tai kritiikittömyyttä. Se on kykyä tunnustaa ihmisarvo silloin, kun olemme eri mieltä. Se on lupa elää omana itsenään ilman pelkoa väkivallasta, syrjinnästä tai vihasta.

Suvaitsevaisuus on demokratian kivijalka. Se on luottamusta. Sitä, että erilaiset ihmiset voivat jakaa saman tilan ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Yhdenvertaisuus ei ole mielipidekysymys

Suomi on kansainvälisesti turvallinen ja vakaa maa, mutta turvallisuus ei jakaudu tasaisesti. Etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus tai muu henkilökohtainen ominaisuus voi edelleen määrittää sitä, kuinka paljon riskiä ihminen kantaa mukanaan joka päivä.

Tämä ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, ei mielipidekysymys.

Rakennetaan Suomea, jossa kaikkien on hyvä olla

Politiikassa, työpaikoilla, kouluissa ja verkossa tarvitsemme johtajuutta, joka ei ruoki pelkoa, vaan rakentaa siltoja.

Tarvitsemme päätöksiä, jotka tukevat ihmisten osallisuutta ja torjuvat syrjäytymistä. Tarvitsemme kohtaamisia, jotka lisäävät ymmärrystä ja vähentävät pelkoa.

Mutta ennen kaikkea tarvitsemme tahtoa. Tahtoa puolustaa ihmisarvoa silloinkin, kun se vaatii meiltä rohkeutta.

Poistetaan syrjintä työelämässä

Rasismi näkyy työelämässä. Monesti kuulee monen maahanmuuttokriittisen peräänkuuluttavan sitä, että jos Suomeen tullaan, niin pitää tulla tekemään töitä. Kyllä näin on. Samaan aikaan meidän on annettava mahdollisuus tehdä työtä.

Todellisuus on se, että maahanmuuttajataustaisia ihmisiä syrjitään työnhaussa sekä työelämässä. Jopa lainsäädäntö asettaa esteitä työnteolle. Tarvitsemme eri taloilla syntyneen osaamisen tunnistamista ja tutkintojen tunnustamista. Anonyymia rekrytointia ja väärinkäytöksiin puuttumista. 

Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia ulkomaalaistaustaisista työttömistä kokee kielitaidon puutteet esteeksi työnsaannissa. On siis parannettava mahdollisuutta opiskella suomea ja ruotsia. Nyt niitä heikennetään.

Se, ettei tunne kantasuomalaisia, heikentää mahdollisuuksia työllistyä. Luodaan mahdollisuuksia kohtaamisille ja tutuksi tulemiselle. Verkoston puute paljastaa, että syrjintä ei ole vain yksilön kokemus, vaan osa rakenteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Työelämän yhdenvertaista asenneilmapiiriä ja syrjimättömyyttä on vahvistettava.

Rasismi on merkittävä ongelma Suomessa

Uutissuomalaisen gallupin mukaan 60 prosenttia suomalaisista pitää rasismia merkittävänä ongelmana. Luku on kasvanut edellisvuosista, mikä osoittaa, että yhä useampi näkee rasismin todellisena uhkana yhteiskunnalle. Tämä tieto on samalla huolestuttava ja toiveikas: yhä useampi tunnistaa kasvavan ongelman, mutta samalla siihen on tartuttava yhä päättäväisemmin.  

Puututaan tiukemmin vihapuheeseen

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on ottanut tuoreessa raportissaan kantaa siihen, että Suomen tulisi puuttua nykyistä tiukemmin vihapuheeseen. 

Meidän on sekä yhteiskuntana että yksilöinä puututtava rasismiin ja vihapuheeseen esimerkiksi lainsäädännön ja koulutuksen kautta. Meidän on purettava syrjiviä rakenteita työelämässä ja arjessa. Meidän on rakennettava yhdenvertaisuutta konkreettisin teoin.

Vahvistetaan suvaitsevaisuutta ja nujerretaan viha ja pelko!

Kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää vietetään 16. marraskuuta. Päivä muistuttaa siitä, että moninaisuuden, vapauden ja tasa-arvon kunnioittaminen ei ole vain kaunis ajatus, vaan välttämätön edellytys rauhalle ja yhteiskunnan kehitykselle. 

Unescon suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus korostaa, että suvaitsevaisuus on aktiivista sitoutumista ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen sekä niiden edistämiseen. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ilman pelkoa tai vihaa.

Tarja Filatov: Halpa ei ole edullista, jos joku muu maksaa

Krääsätuonti Temun ja muiden nettikautta kuulostaa harmittomalta – mutta vaikutukset ovat kaikkea muuta. Eduskunta keskusteli Krääsäkauppa kuriin -kansalaisaloitteesta tänään. Toivon todella, että asia etenee.

Kun taloutta tasapainotetaan, halpatuonnin kuriin laittamisesta voisi saada jopa 300 miljoonan hyödyn. Kipeitä leikkauksia on tehty. Miksei tästä rahasta napata kiinni.

🧪 Tuoteturvallisuus: Tuotteita ei ole testattu EU-tason turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Pohjoismaisen selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia tuotteista ei täytä turvallisuuskriteereitä. Leikkuuterät, lelut, elektroniikka ja kosmetiikka voivat sisältää vaarallisia kemikaaleja, syttyviä materiaaleja, irtoavia osia jne. 

🌍 Ympäristö: Huonolaatuista tavaraa tulee maailman toiselta puolelta yli 50 miljoonaa pikkupakettia vuodessa. Tämä tarkoittaa turhaa päästökuormaa ja nopeasti roskaksi päätyvää tavaraa.

👷‍♀️ Työntekijät: Halvimmalla tuotetaan yleensä siellä, missä työoloja ei valvota eikä työntekijää arvosteta. Ei aina edes ihmisten henkeä. Kilpailu ei ole reilua kilpailua, jos työntekijöiden oikeuksista tingitään. Reilusti toimivat firmat kärsivät.

💶 Verotus: Osa veroista ja maksuista jää maksamatta. Tämä vääristää kilpailua ja rokottaa Suomen verotuloja. Rehellinen kotimainen kauppa kärsii, ja yhteinen kassa pienenee. 

💰Talous: Pakettien käsittely maksaa postissa. Tulli ei kykene valvomaan valtaisaa määrää. Jopa terveydenhuollolle tulee kustannuksia tästä hullutuksesta. Mainonta vääristää kilpailua. On arvioitu, että kyse on jopa 300 miljoonan euron potista.

Temuttamisen lasku maksetaan ihmisten turvallisuudella, ympäristöllä, työntekijöillä ja suomalaisilla veronmaksajilla. Me voimme vaatia reilumpia pelisääntöjä. Me voimme luoda maksuja ja tasapainottaa taloutta suitsimalla epätervettä kilpailua. Euroopan unioni on puuttumassa asiaan, mutta se kestää vielä. Toimitaan me nopeammin. Kyse on silkasta säästöstä.

Tarja Filatov: Isänpäivänä – erilaisten isyyksien äärellä

Isänpäivä saa monenlaisia muotoja, aivan kuten isyys. Se on yhtä aikaa arkinen ja ainutlaatuinen rooli, joka rakentuu teoista, tunteista ja läsnäolosta – ei tittelistä, perhemuodosta tai geeniperimästä.

Yhtä oikeaa tapaa olla isä ei ole. Isyys on tekoja, ei stereotyyppejä.

Isät ovat mukana neuvolakäynneillä, valvomassa öitä, kuuntelemassa murheita ja näyttämässä tunteita. Nämä teot, suuret ja pienet, ansaitsevat tulla nähdyksi. Nämä isät ovat hoivan, turvan ja tasa-arvoisen vanhemmuuden korvaamattomia rakentajia.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä

Isyyttä on niin monenlaista. On lähellä olevia isiä ja etäisiä, jotka kannattelevat suhdettaan lapsiinsa matkojen päästä. On vuoroviikoin vanhempina olevia isiä, jotka tasapainottavat työn, arjen ja yhteisen ajan.

On sateenkaariperheiden isiä, jotka rakentavat vanhemmuutta rakkaudella ja rohkeudella, usein ennakkoluulojen keskellä. On varaisovanhempina toimivia isiä ja isoisähahmoja, jotka astuvat rinnalle silloin, kun lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen.

On isäksi kasvaneita, jotka eivät välttämättä ole lapsen biologisia vanhempia, mutta ovat heille elämässä liimaa ja tukea.

On isiä, jotka surevat, sillä kaikki eivät tänään juhli – jotkut kaipaavat lasta tai isää, joka on poissa.

Jokainen isä on osa isyyden kirjoa, joka tekee isänpäivästä merkityksellisen.

Isäksi ei synnytä valmiina – siihen kasvetaan. Isyys on päätös olla läsnä, päätös kuunnella ja päätös opetella uutta silloinkin, kun tuntuu vaikealta. Se on lupaus kasvattaa lapsi tasa-arvoiseen ja turvalliseen maailmaan, jossa jokainen saa olla oma itsensä.  

Yhteiskunnan tehtävä on tukea isyyttä

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että erilaiset isyydet voivat toteutua erilaisten perheiden arjessa. Yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea vanhemmuutta paremmin.  

Nykyään jo noin neljännes lapsiperheistä on yhden aikuisen ja lasten talouksia. Näistä suurin osa on äidin ja lasten muodostamia perheitä. Isyys jää edelleen vahvistamatta noin tuhannelle lapselle vuosittain. Etävanhemmuus on merkittävä osa monen lapsen arkea: vuonna 2020 etävanhempia oli noin 142 000, joista 80 % miehiä. Runsas viidesosa lapsista ei yöpynyt lainkaan etävanhemman luona. 

Nämä luvut kertovat, että isyys ei ole aina läsnä samassa kodissa, mutta se voi silti olla merkityksellistä ja tärkeää. 

Suomessa lapsilisä maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla. Lähivanhempi voi saada lisäksi yksinhuoltajakorotuksen, asumistuen ja elatusavun. Etävanhemman osuus näkyy lähinnä toimeentulotuessa, jossa huomioidaan tapaamisoikeus ja vuoroasuminen. Vanhemmuutta on voitava tukea taloudellisesti etävanhempien näkökulmasta. 

Olemme tulevaisuudelle velkaa lapsiperheiden köyhyyden vähentämisen

Nykyiset sosiaaliturvan leikkaukset osuvat kipeimmin juuri köyhyysriskissä oleviin lapsiperheisiin. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen on syventänyt köyhien perheiden ahdinkoa.  

Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa läpi elämän. Se nakertaa lapsuutta, heikentää hyvinvointia ja lisää turvattomuutta. Vielä aikuisena lapsena koettu köyhyys vaikuttaa moneen asiaan. Se heikentää terveyttä, vaikuttaa koulutustasoon ja heikentää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Lapsena koettu köyhyys altistaa huonommalle terveydelle, matalampaan koulutustasoon ja heikompiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin. 

Isänpäivänä on tärkeää muistaa, että isyyttä pitää tukea, jotta isillä on mahdollisuus tarjota lapsilleen turvallinen arki. Yhteiskunnan rakenteilla, esimerkiksi sosiaaliturvalla, voidaan joko tukea tai vaikeuttaa isyyttä. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempansa läsnäolon ja riittävän toimeentulon. Jokainen isä ansaitsee yhteiskunnalta tukea isyyteen.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, isähahmoille ja heille,  jotka tekevät isyyttä näkyväksi joka päivä!