Tarja Filatov: Toipumista mielenterveyden häiriöistä ei voi aikatauluttaa

Mielenterveysongelmista toipumiselle ei ole deadlinea. On turhaa katsoa kalenterista, milloin olisi optimaalinen aika palata töihin tai opintoihin. 

On turhaa kysyä lähipiiriltä, kauanko jaksatte katsella selviytymistäni. Toipumista ei voi aikatauluttaa. 

Hyvinvointivaltion mannerlaatat liikkuvat. Ihmiskäsitykset muuttuvat. Samaan aikaan mielenterveyden ongelmat kasvavat. Ei vain Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. 

Raha on noussut yhä useammin ihmisen edelle. Ihmistä tarkastellaan liian usein homo economicuksena – taloudellisena toimijana. 

Ihmisen arvo mitataan työn tuottavuudella tai markkinasuorituksilla. Tämä ajattelu kutistaa elämää.

Yhteiskunta asettaa sairastuneelle painetta siirtyä nopeasti tuottavaksi kansalaiseksi. 

Mielenterveyden järkkyessä lähipiirissä ei ehkä ymmärretä, kuinka pitkästä prosessista toipumisessa on kyse – ja ettei lopputuloksena ole välttämättä sama ihminen, jonka he joskus tunsivat.

Todellisuudessa toipuminen tapahtuu ajan kanssa, kulkemalla läpi vaikeiden kokemusten, menneiden ja tulevien. Sitä ei voi suorittaa. 

Toipumista on opetella elämään sellaisen sairauden kanssa, joka kulkee rinnalla läpi elämän.

Eikä toipuminen ole paluuta entiseen. Toipumisen myötä syntyy usein jotain ihan uutta. Ja se on täysin ok.

Toipumisrauha kuuluu kaikille. Se ei tarkoita passiivisuutta, vaan omien voimavarojen puitteissa toimimista. Yhteiskunta ja lähipiiri voivat tukea siinä, ettei kenenkään tarvitse toipua yksin eikä kenenkään tarvitse olla toipumisen jälkeen valmis.

OECD:n mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta.

Nykyään jo yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.

Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Jos toipumista halutaan nopeuttaa, ainoa keino siihen avun aikaistaminen ja vahvistaminen. 

Tänä vuonna mielenterveysviikon teemana on toipumisrauha. Teemaviikkoa vietetään marraskuussa viikolla 47. Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt teemaviikon vuodesta 1974. Tavoitteena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, lisätä tietoa mielenterveysongelmien yleisyydestä ja tarjota vertaistukea sitä tarvitsevalle.

Taustaa mielenterveysviikosta

Tarja Filatov: Suvaitsevaisuus ei ole heikkoutta, vaan vahvan yhteiskunnan perusta

Uutiset viharikosten lisääntymisestä ovat pysäyttäviä. Ne kertovat ajastamme: epävarmuus, taloudellinen paine ja nopea maailman murros ovat synnyttäneet tilaa puheelle, joka normalisoi vihaa, pelkoa ja vastakkainasettelua. 

Poliisin tietoon tulleen viharikollisuuden määrä on korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Rasistinen uhkailu ja häirintä ovat lisääntyneet, Poliisiammattikorkeakoulun raportti kertoo.

Jokainen viharikos on yksilöön kohdistuva loukkaus ja isku yhteiskuntamme perustaa vastaan. Siksi tarvitsemme juuri nyt enemmän suvaitsevaisuutta – ei vähemmän.

” Konstikos se on olla rohkea, jos ei pelkää”

Suvaitsevaisuus vaatii rohkeutta kohdata viha ja pelko. Suvaitsevaisuus vaatii rohkeutta puolustaa solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta ajassa, jota leimaa mielipiteiden jakautuminen, vihapuhe ja polarisaatio. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus kasvaa ilman pelkoa syrjinnästä. Jokaisella aikuisella tulee olla oikeus elää ilman uhkailua ja häirintää. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus syrjimättömyyteen.

Meistä jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin

Viharikokset eivät synny tyhjiössä. Ne ovat usein vaarallisen polun viimeinen askel. Polun, joka syntyy sanoista, vitseistä, sivulauseista ja hiljaisesta hyväksynnästä.

Sillä, mitä sanomme ja miten toimimme arjessa, on merkitystä.

Sillä, että emme naura loukkaaville heitoille.

Sillä, että puutumme kiusaamiseen.

Sillä, että puolustamme sitä, jonka ääni ei kuulu.

Sillä , kun pysähdymme kysymään, mitä toinen oikeasti tarvitsee.

Sillä, että vahvistamme kulttuuria, jossa viha ei saa jalansijaa.

Suvaitsevaisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä

Suvaitsevaisuus ei tarkoita kaiken hyväksymistä  tai kritiikittömyyttä. Se on kykyä tunnustaa ihmisarvo silloin, kun olemme eri mieltä. Se on lupa elää omana itsenään ilman pelkoa väkivallasta, syrjinnästä tai vihasta.

Suvaitsevaisuus on demokratian kivijalka. Se on luottamusta. Sitä, että erilaiset ihmiset voivat jakaa saman tilan ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Yhdenvertaisuus ei ole mielipidekysymys

Suomi on kansainvälisesti turvallinen ja vakaa maa, mutta turvallisuus ei jakaudu tasaisesti. Etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus tai muu henkilökohtainen ominaisuus voi edelleen määrittää sitä, kuinka paljon riskiä ihminen kantaa mukanaan joka päivä.

Tämä ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, ei mielipidekysymys.

Rakennetaan Suomea, jossa kaikkien on hyvä olla

Politiikassa, työpaikoilla, kouluissa ja verkossa tarvitsemme johtajuutta, joka ei ruoki pelkoa, vaan rakentaa siltoja.

Tarvitsemme päätöksiä, jotka tukevat ihmisten osallisuutta ja torjuvat syrjäytymistä. Tarvitsemme kohtaamisia, jotka lisäävät ymmärrystä ja vähentävät pelkoa.

Mutta ennen kaikkea tarvitsemme tahtoa. Tahtoa puolustaa ihmisarvoa silloinkin, kun se vaatii meiltä rohkeutta.

Poistetaan syrjintä työelämässä

Rasismi näkyy työelämässä. Monesti kuulee monen maahanmuuttokriittisen peräänkuuluttavan sitä, että jos Suomeen tullaan, niin pitää tulla tekemään töitä. Kyllä näin on. Samaan aikaan meidän on annettava mahdollisuus tehdä työtä.

Todellisuus on se, että maahanmuuttajataustaisia ihmisiä syrjitään työnhaussa sekä työelämässä. Jopa lainsäädäntö asettaa esteitä työnteolle. Tarvitsemme eri taloilla syntyneen osaamisen tunnistamista ja tutkintojen tunnustamista. Anonyymia rekrytointia ja väärinkäytöksiin puuttumista. 

Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia ulkomaalaistaustaisista työttömistä kokee kielitaidon puutteet esteeksi työnsaannissa. On siis parannettava mahdollisuutta opiskella suomea ja ruotsia. Nyt niitä heikennetään.

Se, ettei tunne kantasuomalaisia, heikentää mahdollisuuksia työllistyä. Luodaan mahdollisuuksia kohtaamisille ja tutuksi tulemiselle. Verkoston puute paljastaa, että syrjintä ei ole vain yksilön kokemus, vaan osa rakenteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Työelämän yhdenvertaista asenneilmapiiriä ja syrjimättömyyttä on vahvistettava.

Rasismi on merkittävä ongelma Suomessa

Uutissuomalaisen gallupin mukaan 60 prosenttia suomalaisista pitää rasismia merkittävänä ongelmana. Luku on kasvanut edellisvuosista, mikä osoittaa, että yhä useampi näkee rasismin todellisena uhkana yhteiskunnalle. Tämä tieto on samalla huolestuttava ja toiveikas: yhä useampi tunnistaa kasvavan ongelman, mutta samalla siihen on tartuttava yhä päättäväisemmin.  

Puututaan tiukemmin vihapuheeseen

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on ottanut tuoreessa raportissaan kantaa siihen, että Suomen tulisi puuttua nykyistä tiukemmin vihapuheeseen. 

Meidän on sekä yhteiskuntana että yksilöinä puututtava rasismiin ja vihapuheeseen esimerkiksi lainsäädännön ja koulutuksen kautta. Meidän on purettava syrjiviä rakenteita työelämässä ja arjessa. Meidän on rakennettava yhdenvertaisuutta konkreettisin teoin.

Vahvistetaan suvaitsevaisuutta ja nujerretaan viha ja pelko!

Kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää vietetään 16. marraskuuta. Päivä muistuttaa siitä, että moninaisuuden, vapauden ja tasa-arvon kunnioittaminen ei ole vain kaunis ajatus, vaan välttämätön edellytys rauhalle ja yhteiskunnan kehitykselle. 

Unescon suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus korostaa, että suvaitsevaisuus on aktiivista sitoutumista ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen sekä niiden edistämiseen. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ilman pelkoa tai vihaa.

Tarja Filatov: Halpa ei ole edullista, jos joku muu maksaa

Krääsätuonti Temun ja muiden nettikautta kuulostaa harmittomalta – mutta vaikutukset ovat kaikkea muuta. Eduskunta keskusteli Krääsäkauppa kuriin -kansalaisaloitteesta tänään. Toivon todella, että asia etenee.

Kun taloutta tasapainotetaan, halpatuonnin kuriin laittamisesta voisi saada jopa 300 miljoonan hyödyn. Kipeitä leikkauksia on tehty. Miksei tästä rahasta napata kiinni.

🧪 Tuoteturvallisuus: Tuotteita ei ole testattu EU-tason turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Pohjoismaisen selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia tuotteista ei täytä turvallisuuskriteereitä. Leikkuuterät, lelut, elektroniikka ja kosmetiikka voivat sisältää vaarallisia kemikaaleja, syttyviä materiaaleja, irtoavia osia jne. 

🌍 Ympäristö: Huonolaatuista tavaraa tulee maailman toiselta puolelta yli 50 miljoonaa pikkupakettia vuodessa. Tämä tarkoittaa turhaa päästökuormaa ja nopeasti roskaksi päätyvää tavaraa.

👷‍♀️ Työntekijät: Halvimmalla tuotetaan yleensä siellä, missä työoloja ei valvota eikä työntekijää arvosteta. Ei aina edes ihmisten henkeä. Kilpailu ei ole reilua kilpailua, jos työntekijöiden oikeuksista tingitään. Reilusti toimivat firmat kärsivät.

💶 Verotus: Osa veroista ja maksuista jää maksamatta. Tämä vääristää kilpailua ja rokottaa Suomen verotuloja. Rehellinen kotimainen kauppa kärsii, ja yhteinen kassa pienenee. 

💰Talous: Pakettien käsittely maksaa postissa. Tulli ei kykene valvomaan valtaisaa määrää. Jopa terveydenhuollolle tulee kustannuksia tästä hullutuksesta. Mainonta vääristää kilpailua. On arvioitu, että kyse on jopa 300 miljoonan euron potista.

Temuttamisen lasku maksetaan ihmisten turvallisuudella, ympäristöllä, työntekijöillä ja suomalaisilla veronmaksajilla. Me voimme vaatia reilumpia pelisääntöjä. Me voimme luoda maksuja ja tasapainottaa taloutta suitsimalla epätervettä kilpailua. Euroopan unioni on puuttumassa asiaan, mutta se kestää vielä. Toimitaan me nopeammin. Kyse on silkasta säästöstä.

Tarja Filatov: Isänpäivänä – erilaisten isyyksien äärellä

Isänpäivä saa monenlaisia muotoja, aivan kuten isyys. Se on yhtä aikaa arkinen ja ainutlaatuinen rooli, joka rakentuu teoista, tunteista ja läsnäolosta – ei tittelistä, perhemuodosta tai geeniperimästä.

Yhtä oikeaa tapaa olla isä ei ole. Isyys on tekoja, ei stereotyyppejä.

Isät ovat mukana neuvolakäynneillä, valvomassa öitä, kuuntelemassa murheita ja näyttämässä tunteita. Nämä teot, suuret ja pienet, ansaitsevat tulla nähdyksi. Nämä isät ovat hoivan, turvan ja tasa-arvoisen vanhemmuuden korvaamattomia rakentajia.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä

Isyyttä on niin monenlaista. On lähellä olevia isiä ja etäisiä, jotka kannattelevat suhdettaan lapsiinsa matkojen päästä. On vuoroviikoin vanhempina olevia isiä, jotka tasapainottavat työn, arjen ja yhteisen ajan.

On sateenkaariperheiden isiä, jotka rakentavat vanhemmuutta rakkaudella ja rohkeudella, usein ennakkoluulojen keskellä. On varaisovanhempina toimivia isiä ja isoisähahmoja, jotka astuvat rinnalle silloin, kun lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen.

On isäksi kasvaneita, jotka eivät välttämättä ole lapsen biologisia vanhempia, mutta ovat heille elämässä liimaa ja tukea.

On isiä, jotka surevat, sillä kaikki eivät tänään juhli – jotkut kaipaavat lasta tai isää, joka on poissa.

Jokainen isä on osa isyyden kirjoa, joka tekee isänpäivästä merkityksellisen.

Isäksi ei synnytä valmiina – siihen kasvetaan. Isyys on päätös olla läsnä, päätös kuunnella ja päätös opetella uutta silloinkin, kun tuntuu vaikealta. Se on lupaus kasvattaa lapsi tasa-arvoiseen ja turvalliseen maailmaan, jossa jokainen saa olla oma itsensä.  

Yhteiskunnan tehtävä on tukea isyyttä

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että erilaiset isyydet voivat toteutua erilaisten perheiden arjessa. Yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea vanhemmuutta paremmin.  

Nykyään jo noin neljännes lapsiperheistä on yhden aikuisen ja lasten talouksia. Näistä suurin osa on äidin ja lasten muodostamia perheitä. Isyys jää edelleen vahvistamatta noin tuhannelle lapselle vuosittain. Etävanhemmuus on merkittävä osa monen lapsen arkea: vuonna 2020 etävanhempia oli noin 142 000, joista 80 % miehiä. Runsas viidesosa lapsista ei yöpynyt lainkaan etävanhemman luona. 

Nämä luvut kertovat, että isyys ei ole aina läsnä samassa kodissa, mutta se voi silti olla merkityksellistä ja tärkeää. 

Suomessa lapsilisä maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla. Lähivanhempi voi saada lisäksi yksinhuoltajakorotuksen, asumistuen ja elatusavun. Etävanhemman osuus näkyy lähinnä toimeentulotuessa, jossa huomioidaan tapaamisoikeus ja vuoroasuminen. Vanhemmuutta on voitava tukea taloudellisesti etävanhempien näkökulmasta. 

Olemme tulevaisuudelle velkaa lapsiperheiden köyhyyden vähentämisen

Nykyiset sosiaaliturvan leikkaukset osuvat kipeimmin juuri köyhyysriskissä oleviin lapsiperheisiin. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen on syventänyt köyhien perheiden ahdinkoa.  

Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa läpi elämän. Se nakertaa lapsuutta, heikentää hyvinvointia ja lisää turvattomuutta. Vielä aikuisena lapsena koettu köyhyys vaikuttaa moneen asiaan. Se heikentää terveyttä, vaikuttaa koulutustasoon ja heikentää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Lapsena koettu köyhyys altistaa huonommalle terveydelle, matalampaan koulutustasoon ja heikompiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin. 

Isänpäivänä on tärkeää muistaa, että isyyttä pitää tukea, jotta isillä on mahdollisuus tarjota lapsilleen turvallinen arki. Yhteiskunnan rakenteilla, esimerkiksi sosiaaliturvalla, voidaan joko tukea tai vaikeuttaa isyyttä. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempansa läsnäolon ja riittävän toimeentulon. Jokainen isä ansaitsee yhteiskunnalta tukea isyyteen.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, isähahmoille ja heille,  jotka tekevät isyyttä näkyväksi joka päivä!

Tarja Filatov: Puhuu paljon, mutta mitä sanoo?

Iltapäivälehti tiesi kertoa, että olen pitänyt tällä vaalikaudella kaksi puheenvuoroa. Piti oikein tarkistaa, että kuinka se on mahdollista. Varapuhemiehenä kun ei ole kovin suotavaa puhua istuntosalissa, vaan pitää pysytellä hallitus/oppositioasemaan nähden neutraalina.

Puheenvuorot olivat peruja edellisen vaalikauden tehtävistä ja asian esittelyjä. Eli en ollut rikkonut eduskunnan rouvasnaissopimusta.

#Joskus on vaikea olla hiljaa

Uskokaa tai älkää puhumattomuus on tällä vaalikaudella ollut vaikeaa. Välillä pitää oikein pidätellä itseään. Muutaman kerran on jopa pitänyt lähteä pois salista, koska meinasin pompata pystyyn vaatimaan vastauspuheenvuoroa. 

Eduskunnasta tehdään paljon määrällisiä tilastoja. Ne kertovat jotain siitä, miten edustaja tekee työtään, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Usein lehdet tekevät listoja kärkinimistä, olipa kyse puheenvuorojen määrästä, poissaoloista tai vaikkapa taksikuluista.

Näissä listoissa ei aina näy edustajan tehtävät ja rooli. Jos kaksi edustajaa on yhtä monta kertaa pois eduskunnan valiokunnista ja toisella valiokuntakokouksia on yli 400 ja toisella alle 100.  Tai jos toinen on ollut vaikkapa vanhempainvapaalla. Työtaakkaa ja tunnollisuutta mittaava poissaolojen määrä on kuin vertaisi appelsiineja ja omenoita.

#Aina ei saa vastauspuheenvuoroa, vaikka haluaisi

Puheenvuorot ja erityisesti vastauspuheenvuorot on myös epäreilu mittari. Kyselytunnilla kuuluu suosia oppositiota, koska hallitus pääsee aina vastaamaan ministerien suulla. Debateissa toimii hieman sama logiikka. Lisäksi lyhyttahtisissa keskusteluissa suositaan ryhmien johtoa ja sen valiokunnan jäseniä, joiden toimialaan asia kuuluu.

Varsinaisissa puheenvuoroissa joku puolestaan tekee perusteellisen työn ja tiivistää asiansa yhteen puheenvuoroon, toiset puhuvat vapaammin ja useammin. Kumpikin tapa on arvostettava. Jonkun valiokunnassa on isoja kokonaisuuksia, jonkun toisen valiokunnassa paljon pieniä lakeja jne. 

Usein kysytään, millainen on edustajan tyypillinen työpäivä. Ei sellaista ole. Mutta keräsin tähän tehtäviä, jotka kuuluvat kansanedustajan työhön. Ehkä se avaa työn moninaisuutta.

#Mihin edustajien työaika kuluu

Valtiopäivätoimintaan kuuluu päivittäiset täysistunnot ja valiokunnat. Lisäksi eduskunnan hallintoelinten kokoukset ja eduskunnan kv-toiminta. Lisäksi muut valtiopäivätoimet, kuten kirjalliset kysymykset, lakialoitteet jne. Demokratiassa kansalaistapaamiset ja -kontaktit ovat erittäin tärkeitä.

Eduskuntaryhmän toiminta on kuin oma tiimi toisenlaisessa työpaikassa. Siihen kuuluu mm. eduskuntaryhmän kokoukset ja tilaisuudet, valiokuntaryhmät ja poliittinen valmistelu ja neuvottelu sekä sidosryhmätyö.

Puoluetoiminta on osa poliittista valmistelua. Tässä työssä linjataan koko puolueen kantaa, vaihtoehtoja ja hallitusohjelmatavoitteita. Ei ihan kepeää puuhaa tämäkään, mutta varsin näkymätöntä.

Julkisuus ja some maailma tarvitsisi nykyään ihan oman työviikkonsa, mutta nämätehtävät on puserrettava normiviikon sisälle. Julkisuuden kautta vaikutetaan asioihin ja siksi siltä ei voi piiloutua.

Jos ajatellaan pelkästään valiokuntatyötä niin niissä on yhteensä 425 täytettävää paikkaa. Kyse on varsinaisista jäsenyyksistä, Suuren valiokunnan ja valtiovarainvaliokunnan varajäsenyyksistä ja jaostoista.

Jos kansanedustajista vähennetään puhemiehistö ja ministerit joilla ei ole valiokuntapaikkoja, niin keskimäärin jokaisella edustajalla on 2,4 paikkaa. Aikablokkeja on kaksi päivässä: aamu- ja iltapäivävaliokunnat. Aloittaessani eduskunnassa minulla oli kolme valiokuntaa ja kaksi niistä kokoontui lähes aina samaan aikaan.

#Eduskunta ei elä umpiossa

Lisäksi edustajien aikaa vievät mm. Euroopan neuvosto, Etyj, Pohjoismaiden neuvosto ja satunnaisemmat kansainväliset tehtävät sekä matkat ovat pois valiokuntatyöstä ja vaativat kotimaahan jääviltä edustajilta yhä useammin samaan kellonaikaan kahdessa valiokunnassa istumista.

Erilaiset neuvottelukunnat, työryhmät ja parlamentaariset komiteat vaativat edustajien aikaa ja perehtymistä. 

Sinä aikana kun minä olen ollut eduskunnassa eduskuntaan on tullut kolme uutta valiokuntaa ja tämän lisäksi EU-asiat vievät aikaa enemmän kuin vanhanmallisen suuren valiokunnan työ. 

Vanha sanonta kuuluu, että laiska töitään luettelee, mutta ehkä tämä luettelo kuitenkin avaa sitä työtä, jota eduskunnassa tehdään ilman kameroita. 

Miina Sillanpää aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa sanomalla minä kumminkin käytön puheenvuoroa. Minä ajattelin lopettaa blogini sanomalla, että minä kumminkin luotan suomalaisiin äänestäjiin. 

Listojen kärjessä tai lopussa kansanedustajana voi toimia monella tavalla. Äänestäjät lopulta päättävät, mikä on se oikea tapa. Jokainen voi valita omansa sisältö edellä.

Tarja Filatov: Tulevaisuutta tehdään joka päivä

Tulevaisuusvaliokunta oli ensimmäisiä valiokuntiani eduskunnassa. Opin hurjan paljon sinä aikana. 

Rakensimme teknologian arviointia, käsittelimme hyvinvointivaltion tulevaisuutta hallituksen selonteon pohjalta keskellä syviä talousvaikeuksia. 

Järjestimme jopa kesätyömahdollisuuden nuorten ryhmälle Yhdysvalloissa vakavan nuorisotyöttömyyden aikana. Oppia saivat myös nuoret matkallaan siitä, miten erilaisia yhteiskunnat ovat. Moni kertoi oppineensa ymmärtämään hyvinvointivaltion arvon kesätyörupeamansa jälkeen. Tuosta kaikesta on 30 vuotta.

Vahvistetaan Suomen tulevaisuusvalmiutta oikeudenmukaisesti ja kestävästi.

Tänään eduskunta puhuu selonteosta, jossa käsitellään tulevaisuuden skenaarioita 20 vuoden aikaperspektiivillä.

Tulevaisuusselonteossa nostetaan esille kuusi kokonaisuutta, joilla Suomen tulevaisuusvalmiutta voidaan vahvistaa. 

Ne muodostavat kokonaisuuden, jossa turvallisuus, talous, teknologia, yhteiskunta, ympäristö ja lainsäädäntö kietoutuvat yhteen. Jokainen osa-alue on tärkeä ja ne nivoutuvat toisiinsa.

Tulevaisuusvalmius ei ole vain varautumista kriiseihin – se on kykyä nähdä huomista pidemmälle, tehdä rohkeita päätöksiä ja varmistaa, että jokaisella sukupolvella on mahdollisuus hyvään elämään.

Ennakointi on tärkeämpää kuin koskaan. Kun mietitään varautumista, on tiedettävä, mihin varautuu. Jotta meillä on kriisinsietokykyä, on tunnistettava kaikki mahdolliset kriisit, myös mahdottomat. 

Seuraava osa keskittyy nuorten tulevaisuuteen. Nuorillehan tulevaisuus kuuluu. On tärkeää, että pohdinta ei jää juhlapuheen tasolle. Pitäisikö nuorten tulevaisuutta varten laatia ilmastolain tai velkaantumista hillitsevän lain tapainen vahvempi väline, jota turvaa lasten ja nuorten tulevaisuutta?

Geopolitiikka – vahvistetaan turvallisuutta ja luottamusta

Suomi on ollut kokoaan suurempi toimija. Jos haluamme säilyttää roolimme, meidän tulee rakentaa luottamusta ja Suomessa ja rajojemme ulkopuolella.  

Euroopan unionin vahvistaminen on mahdollisuus panostaa ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin sekä vahvistaa demokratiaa.

EU:n rooli globaalina toimijana on ratkaiseva Ukrainan tukemisessa ja kestävän rauhan edistämisessä. 

Ikävä kyllä unionin toimintakyky on selvästi kriisissä. Arvopohjat eriytyvät ja äärioikeisto nostaa päätään. On nostanut jo. Taistellaan tätä kehitystä vastaan. Tarvitsemme enemmän yhteistä ja vähemmän eriytymistä. 

Turvallisuus lähtee arjen turvallisuudesta. Se on paljon muuta  kuin sotilaallista kyvykkyyttä. Se on myös huoltovarmuudesta huolehtimista, kriisinsietokyvyn rakentamista ja kansalaisten luottamuksen vahvistamista. Jokaisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta kantaa vaikeinakin aikoina. Myös silloin, kun maailma ympärillä horjuu.

Talous – luodaan kestävää kasvua oikeudenmukaisesti

Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää investointeja ihmisiin ja osaamiseen, tutkimukseen ja vihreään siirtymään. Julkisen talouden sopeuttaminen ei saa tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella. Talouskasvun on oltava kestävää ja perustuttava inhimilliseen pääomaan. TKI-rahoitusta on suunnattava sinne, missä syntyy ratkaisuja kestävyyden ja turvallisuuden haasteisiin. Yritystukia on karsittava sieltä, missä ne eivät tuota lisäarvoa. 

Työn muuttuessa  on tuettava jatkuvaa oppimista, työhyvinvointia ja kansainvälisten osaajien kotoutumista. Meidän on varmistettava, että jokainen voi osallistua omien kykyjensä mukaan.  

Teknologia – ihmistä varten ja ihmisten ehdoilla

Teknologinen murros on yksi aikamme suurimmista mahdollisuuksista – ja samalla se synnyttää myös ongelmia. Disinformaation torjunta, riippumattoman median turvaaminen ja kansalaisten medialukutaidon vahvistaminen ovat välttämättömiä, jotta demokratia ja yhteiskunnan eheys säilyvät. On panostettava tutkimukseen ja innovaatioihin.  

Meidän on katsottava rohkeasti tulevaisuuteen. Suomen vahvuudet kvantti- ja avaruusteknologioissa sekä datataloudessa voivat vauhdittaa kilpailukykyä ja kestävää kasvua, jos niihin panostetaan pitkäjänteisesti. Tämä vaatii investointeja, selkeää sääntelyä ja vahvaa kyberturvallisuutta. Teknologia ei saa lisätä eriarvoisuutta, vaan sen on oltava väline, joka vahvistaa osallisuutta ja antaa kaikille mahdollisuuden hyötyä digitalisaation tuomista eduista. 

Yhteiskunta – vahvistetaan osaamista, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Suomen tulevaisuus rakentuu osaamisesta, hyvinvoinnista ja luottamuksesta. Koulutus ja tutkimus on yksi Suomen menestyksen kulmakivistä. Tieteen ja tutkitun tiedon asema on turvattava, sillä ilman niitä emme kykene tekemään kestäviä päätöksiä. Väestön ikääntyessä meidän on turvattava hyvinvointipalvelut ja vahvistettava yhteisöllisyyttä. 

Yhteiskunnan eheys syntyy yhdenvertaisuudesta ja siitä, että jokainen kokee olevansa osa yhteistä tarinaa. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta kantaa läpi elämänkaaren. 

Ympäristö – varmistetaan oikeudenmukainen vihreä siirtymä

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen ovat osa olemassaolon taistelua. Vihreän siirtymä onnistuu vain, jos se on oikeudenmukainen. Se ei saa jakaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin, vaan sen avulla on luotava uusia mahdollisuuksia. 

Tarvitsemme panostuksia kiertotalouteen, uusiutuvaan energiaan ja kestävään biotalouteen. Meidän on vahvistettava hiilinieluja samalla, kun turvaamme luonnon monimuotoisuuden. Yhdessä voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa ympäristö, talous ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Me olemme olleet hyviä, mutta olemme tippuneet monessa vertailussa, joten on aika tehdä paremmin.  

Lainsäädäntö – rakennetaan yhdessä luottamusta ja demokratiaa

Oikeusvaltio ja demokratia ovat suomalaisen yhteiskunnan kivijalka, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niitä on puolustettava ja vahvistettava jatkuvasti, jotta luottamus yhteiskuntaan säilyy ja kansalaiset kokevat voivansa vaikuttaa. Yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen, vuoropuhelun lisääminen ja ihmisten osallisuuden vahvistaminen ovat avainasemassa, ettei luottamus rapistu. 

Oikeusvaltion vahvistaminen, korruption torjunta ja osallistavan demokratian kehittäminen ovat keskeisiä tulevaisuusvalmiuden osia. Lainvalmistelun on oltava ennakoivaa, tietoon perustuvaa ja osallistavaa, jotta päätöksenteko pysyy läpinäkyvänä ja oikeudenmukaisena. 

Vaikutusten arvioinnissa on katsottava kokonaisuutta: sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia ulottuvuuksia sekä tulevien sukupolvien näkökulmaa. Kun päätöksenteko nojaa tutkittuun tietoon ja monialaiseen ymmärrykseen, voimme varmistaa, että lainsäädäntö tukee kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. 

Rohkeasti yhdessä rakentaen

Suomen tulevaisuusvalmius ei synny itsestään. Se syntyy päätöksistä, jotka tehdään rohkeasti ja oikeudenmukaisesti. Suomi kuuluu tulevaisuudelle.

Tarja Filatov: Kyse ei ole vain rahasta – Kyse on ihmisarvosta

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.

Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.

Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.

Köyhyys kasvaa myös Suomessa.

Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.

Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.

Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.

Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.

Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.

Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.

Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus

Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.

Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.

Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.

Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.

Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.

Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.

Kolme muutosta parempaan suuntaan

Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.

Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.

Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.

Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Ihmisarvo on yhteinen asia

Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.

Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.

Tarja Filatov: Flexicurity - joustoa ja turvaa

Entäpä jos korotettaisiin ansiosidonnaista työttömyysturvaa? Vahvistettaisiin aktiivisia työvoimapalveluja? Ja toteutettaisiin hallituksen suunnittelemat työttömyysturvan heikennykset? Nehän toteutuu joka tapauksessa.

Työ ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen ja neuvottelevan virkamiehen Johanna Alatalon raportti arvioi, että tällä mallilla voitaisiin vahvistaa työllisyyttä reilussa kymmenessä vuodessa jopa 77 000 hengellä ja parantaa kansantaloutta 2,4 prosenttiyksikköä.

Kyllä. Uskon, että näin kävisi. Malli on lähellä Tanskan mallia. Piru asuu yksityiskohdissa enkä vielä ole ehtinyt raporttiin täysin perehtyä, mutta perusidean voin allekirjoittaa.

Perehtyessäni Tanskan malliin tarkemmin, muistan että mm. haastattelujen vaikuttavuudessa oli merkittävä ero sen mukaan, tehtiinkö ne yksilöhaastatteluina vai ryhmähaastatteluina. Yksilöllisen palvelun tulokset ovat luonnollisesti parempia, mutta kalliimpia. Yksityiskohdilla on väliä.

Suomessa työttömän työnhakijan aktiivipalvelut ovat aina olleet ”köyhänmiehenmallilla” toteutettuja. Siksi niiden tulokset jäävät laihemmiksi. Ladan hinnalla ei saa mersua. 

Tanskassa on paljon enemmän henkilöstöä työvoimapalveluissa ja siksi palvelu on henkilökohtaisempaa. Palkkatukea käytetään enemmän, samoin kuntoutusta. Suomessa koulutusta on enemmän.

Selvityshenkilöt esittävät suhdannepuskuria työvoimapalveluihin työllisyysrahastoon. Jonnekin  puskuri on mielestäni pakko rakentaa. 

Nyt kunnat joutuvat hoitamaan työvoimapalveluja rahoituksella, joka on mitoitettu lähes puolet alhaisemman työttömyyden mukaan. 

Mielestäni raportti osoittaa sen, että työllisyys vahvistuu investoimalla ei yksin leikkaamalla. Iso kysymys on se, miksi hallitus on toiminut täysin päinvastoin?

Tarja Filatov: Katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa

Jos arki kuormittaa, palaan perusasioiden äärelle. Etsin mielen sopukoista hyviä asioita. Vahvistan omaa mielenterveyttäni puuhaamalla pihassa tai ulkoilemalla luonnossa, lukemalla kirjoja ja pitämällä pieniä taukoja pitkin päivää. Metsäpolku rauhoittaa, kirjojen tarinat antavat tilaa uusille ajatuksille. 

Ja kukat pihalla tuovat hyvää mieltä. Kun on kaivaa äheltänyt ison kuopan jollekin kasville, tietää olevansa juuri sen kukkulan kuningas. Tämän kuopan kaivoin minä, ei kukaan muu. Syntyy aikaansaamisen tunne. 

Aleksis Kiven päivä muistuttaa sanojen voimasta – siitä, kuinka tarinat sykähdyttävät, lohduttavat ja tuovat iloa. ”Heitä Hiiteen tämä tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa.” 

Lukeminen on itselleni tapa vahvistaa mielen hyvinvointia. Uppoutuessani kirjojen ääreen ajatukseni nollautuvat ja saan voimaa. Se auttaa jaksamaan. 

Maailman mielenterveyspäivänä MIELI ry kutsuu meidät pysähtymään. Tänä vuonna kampanjan teemana on Mielipaussi – hetki, jolloin pysähdymme ja lataamme voimavaroja. Pysähtyä voi monella tavalla: nousta tuolista ja venytellä, hengittää hetki peruateellisesti, kävellä tai olla vain hiljaa ja rauhallisesti. Mielipaussin idea on päästää irti puurtamisesta, jotta voimme jatkaa energisempänä.

Fyysisessä työssä ja tekemisessä paussi tulee helposti luonnostaan. Huokaisemme, ojennamme selkää, huilaamme hieman. Tasoitamme hengitystä. Aivotyössä tätä ei aina huomaa, vaikka aivotkin kuormittuvat. Päinvastoin. Usein kiihdytetään tahtia. 

Mielenterveyden vahvistaminen ei ole yksin yksilön vastuulla, vaan koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Mielenterveyden haasteet ovat yksi aikamme suurimmista kansanterveyden haasteista. Suurin syy sairauspoissaoloihin ja suurin työkyvyttömyyseläkkeen syy.

Mielipaussi voi auttaa jaksamaan. Omppu ja lenkki pitää yllä mielenterveyttä, mutta vakavammassa mielenterveyden häiriöissä tarvitaan ammattilaisen apua. Aina sitä ei ole helpolla saatavissa. Meidän on osattava painottaa terveydenhuollon resurssit siten, että ne vastaavat paremmin myös mielen sairauksiin. 

Voimme vahvistaa mielenterveyttä yhteiskunnallisesti monin tavoin. Mielenterveyttä vahvistaa ja  ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan aina varhaislapsuudesta alkaen. Hoitoa ja apua on saatava nopeasti ja helposti, matalalla kynnyksellä. Sen lisäksi esimerkiksi riittävällä toimeentulolla sekä asumisella voidaan vaikuttaa ihmisten mielen hyvinvointiin. Tärkeää on purkaa stigmaa sekä lisätä avointa puhetta. 

Mielenterveys on jokaisen oikeus. Jokainen meistä voi olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa mielen hyvinvointi vahvistuu – kysymällä mitä kuuluu, kuuntelemalla, olemalla läsnä.

Tänään vietämme sekä maailman mielenterveyspäivää että Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! 

Tänään näytetään vihreää valoa mielenterveydelle!

#maailmanmielenterveyspäivä #vihreäävaloa

Tarja Filatov: Papat surffaa ja mummot mesettää

Mun isäni oli jo lähempänä 90 kuin 80 vuotta, kun hän soitti enkä päässyt vastaamaan. Isä jätti viestin, että soita heti kun voit. Huolestuin, koska viesti oli epätavanomainen.

Soitin ja puhelimeen vastasi perusrauhallinen isäni. ”Ei mitään hätää, homma hoitui jo. Yritin kuoria granaattiomenaa, mutta en tiennyt miten. Löysin Youtubesta ohjeet.” 

Netti voi palvella ikääntynyttäkin, mutta yksin sen varaan ikäihmisten palvelua ei voi jättää.

Ihmiset elävät pidempään ja se edellyttää lisää foorumeita, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat osallistua, saada palvelua ja kohdata toisiaan. 

Meillä on hyviä esimerkkejä järjestön kohtaamiskonsepteista. Kun olin Reumaliiton valtuuston puheenjohtaja, meillä oli hanke, jossa lapsenlapset opettivat isovanhempiaan netin ja somen käyttöön. 

Tällä viikolla vietetään vanhustenviikkoa, ja tänään sen teemana on SeniorSurf-päivä – seniorien digiosallisuuden juhlapäivä.

Päivän tavoitteena on rohkaista senioreita tutustumaan digin ja tekoälyn mahdollisuuksiin, kokeilemaan uusia palveluita ja ennen kaikkea oppimaan yhdessä uutta.

Tekoäly ja digitaaliset palvelut ovat yhä suurempi osa arkea, usein huomaamatta. 

Muistellaanpa niitä pulleita puhelimia ja polkua nykyisiin kännynlätysköihin. Valtaosa ei edes huomannut muutosta. Näppäily onnistuu, siinä missä numeronpyöritys, kunhan laite on ikääntyville käsille sopiva.

Ne auttavat pitämään yhteyttä läheisiin, hoitamaan asioita helposti kotoa käsin ja löytämään tietoa tai tukea arjen haasteisiin. 

Siksi on tärkeää, että palvelut suunnitellaan saavutettaviksi ja helppokäyttöisiksi kaikille ikäryhmille. Ehkäistään väärinkäytöksiä -turvataan ”mummon markkoja”.

Moni saattaa pohtia, että digitaalisuus tuntuu monimutkaiselta tai kaukaiselta. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin välineistä, jotka voivat helpottaa elämää ja lisätä turvallisuuden tunnetta. Jokaisella on oikeus oppia ja kokeilla digivälineitä omaan tahtiin ja omalla tavallaan.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että kehitys on oikeudenmukaista ja saavutettavaa. Meidän jokaisen tehtävä on puolestaan rohkaista, neuvoa ja oppia yhdessä, sillä digitaalisuus kuuluu kaikille, ikään katsomatta. 

Hyvää SeniorSurf-päivää!

#Vanhustenviikko #SeniorSurf  #Digiosaaminen #IkäystävällinenSuomi