Isänpäivä saa monenlaisia muotoja, aivan kuten isyys. Se on yhtä aikaa arkinen ja ainutlaatuinen rooli, joka rakentuu teoista, tunteista ja läsnäolosta – ei tittelistä, perhemuodosta tai geeniperimästä.
Yhtä oikeaa tapaa olla isä ei ole. Isyys on tekoja, ei stereotyyppejä.
Isät ovat mukana neuvolakäynneillä, valvomassa öitä, kuuntelemassa murheita ja näyttämässä tunteita. Nämä teot, suuret ja pienet, ansaitsevat tulla nähdyksi. Nämä isät ovat hoivan, turvan ja tasa-arvoisen vanhemmuuden korvaamattomia rakentajia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä
Isyyttä on niin monenlaista. On lähellä olevia isiä ja etäisiä, jotka kannattelevat suhdettaan lapsiinsa matkojen päästä. On vuoroviikoin vanhempina olevia isiä, jotka tasapainottavat työn, arjen ja yhteisen ajan.
On sateenkaariperheiden isiä, jotka rakentavat vanhemmuutta rakkaudella ja rohkeudella, usein ennakkoluulojen keskellä. On varaisovanhempina toimivia isiä ja isoisähahmoja, jotka astuvat rinnalle silloin, kun lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen.
On isäksi kasvaneita, jotka eivät välttämättä ole lapsen biologisia vanhempia, mutta ovat heille elämässä liimaa ja tukea.
On isiä, jotka surevat, sillä kaikki eivät tänään juhli – jotkut kaipaavat lasta tai isää, joka on poissa.
Jokainen isä on osa isyyden kirjoa, joka tekee isänpäivästä merkityksellisen.
Isäksi ei synnytä valmiina – siihen kasvetaan. Isyys on päätös olla läsnä, päätös kuunnella ja päätös opetella uutta silloinkin, kun tuntuu vaikealta. Se on lupaus kasvattaa lapsi tasa-arvoiseen ja turvalliseen maailmaan, jossa jokainen saa olla oma itsensä.
Yhteiskunnan tehtävä on tukea isyyttä
Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että erilaiset isyydet voivat toteutua erilaisten perheiden arjessa. Yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea vanhemmuutta paremmin.
Nykyään jo noin neljännes lapsiperheistä on yhden aikuisen ja lasten talouksia. Näistä suurin osa on äidin ja lasten muodostamia perheitä. Isyys jää edelleen vahvistamatta noin tuhannelle lapselle vuosittain. Etävanhemmuus on merkittävä osa monen lapsen arkea: vuonna 2020 etävanhempia oli noin 142 000, joista 80 % miehiä. Runsas viidesosa lapsista ei yöpynyt lainkaan etävanhemman luona.
Nämä luvut kertovat, että isyys ei ole aina läsnä samassa kodissa, mutta se voi silti olla merkityksellistä ja tärkeää.
Suomessa lapsilisä maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla. Lähivanhempi voi saada lisäksi yksinhuoltajakorotuksen, asumistuen ja elatusavun. Etävanhemman osuus näkyy lähinnä toimeentulotuessa, jossa huomioidaan tapaamisoikeus ja vuoroasuminen. Vanhemmuutta on voitava tukea taloudellisesti etävanhempien näkökulmasta.
Olemme tulevaisuudelle velkaa lapsiperheiden köyhyyden vähentämisen
Nykyiset sosiaaliturvan leikkaukset osuvat kipeimmin juuri köyhyysriskissä oleviin lapsiperheisiin. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen on syventänyt köyhien perheiden ahdinkoa.
Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa läpi elämän. Se nakertaa lapsuutta, heikentää hyvinvointia ja lisää turvattomuutta. Vielä aikuisena lapsena koettu köyhyys vaikuttaa moneen asiaan. Se heikentää terveyttä, vaikuttaa koulutustasoon ja heikentää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Lapsena koettu köyhyys altistaa huonommalle terveydelle, matalampaan koulutustasoon ja heikompiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
Isänpäivänä on tärkeää muistaa, että isyyttä pitää tukea, jotta isillä on mahdollisuus tarjota lapsilleen turvallinen arki. Yhteiskunnan rakenteilla, esimerkiksi sosiaaliturvalla, voidaan joko tukea tai vaikeuttaa isyyttä. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempansa läsnäolon ja riittävän toimeentulon. Jokainen isä ansaitsee yhteiskunnalta tukea isyyteen.
Hyvää isänpäivää kaikille isille, isähahmoille ja heille, jotka tekevät isyyttä näkyväksi joka päivä!