Tarja Filatov: Huhtikuu on kuukausista julmin

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Monelle se on, koska tänään astuu voimaan osa hallituksen leikkauksista. Toimillaan hallitus väittää pyrkivänsä nostamaan työllisyyttä ja tasapainottamaan taloutta.

Leikkauksien on tarkoitus kannustaa työttömiä työhön. Tavoite on kannatettava, mutta isot leikkaukset lannistavat. Voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen. Ahdistus ja köyhyys kasvavat. Erityisesti lapsiperheköyhyys jättää lapseen elinikäisen jäljen. 

Harva työtön on omasta halustaan työttömänä. Työttömäksi joudutaan, ei työttömyyteen päästä. Uusimmat työministeriön tilastot kertovat, että hakijoita on enemmän ja että työpaikkoja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömien määrä nousi 31 600 henkilöllä viime vuoden helmikuusta ja avoimien työpaikkojen määrä väheni 46 900 vuoden takaiseen verrattuna.

Pienituloiset lapsiperheet ovat todella kovilla leikkausten jälkeen. Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen iskee noin 100.000 vanhempaan. Työtön vanhempi on saanut kahdesta lapsesta 184 euroa kuukaudessa. Nyt korvaus poistuu kokonaan.

Iso osa ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olleista on töissä. He ovat voineet ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva on alentunut. Nyt tämä suojaosa poistuu noin 74.000 työssäkäyvältä ihmiseltä. 

Jos henkilö on onnistunut saamaan osa-aikatyön esimerkiksi 20 tuntia töitä viikossa ja palkka on 1000 euroa, hän on saanut tähän asti työttömyyspäivärahaa 774 euroa kuukaudessa. Jatkossa päiväraha lähes puolittuu.

Asuminen alueilla, joilla työtä on parhaiten tarjolla on turkasen kallista. Lapsiperheiden asumista on tuettu Suomessa pitkään, koska on haluttu, että vanhempien pienillä tuloilla lapset voivat asua säällisesti.

Asumistuen leikkaukset koskettavat noin 400.000 perhettä. Asumistuessa nousee omavastuu ja laskee korvausprosentti. Molemmat alentavat asumistukea. Keskimäärin asumistuki alenee noin 133 euroa kuukaudessa.

Toimet pyrkivät siihen, että ne kannustaisivat ihmisiä ottamaan vastaan pienipalkkaistakin työtä. Mutta ei työtä saa kuin kaupan hyllyltä. Monen ihmisen on vaikea työllistyä, koska terveys asettaa rajoitteita, koulutus ei kohtaa tarjolla olevien työpaikkojen kanssa, pienet lapset eivät mahdollista kokoaikatyötä jne.

Ei työllistyminen ole vain taloudellisen kannustamisen asia. Kyse on muustakin. Ja vaikka olisi, isot leikkaukset vievät noin 100.000 ihmistä toimeentulotuen asiakkaiksi. Toimeentulotuki on tunnetusti pahin kannustinloukku, koska siinä ei ole joustoa ansioiden suhteen. 

Huhtikuu on todella julma monelle pienituloiselle. Eri perhetyypeissä suhteellinen pienituloisuus kasvaa eniten nuorten aikuisten, yksinhuoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa.

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Työttömiltä on leikattu liikaa

Suomessa istuu sitkeässä harha, jonka mukaan köyhiä pitää kannustaa kepillä ja paremmassa asemassa olevia porkkanalla. 

Tämä näkyy keskustelussa verotuksesta ja sosiaaliturvan leikkauksista.  Minun arvomaailmaani tämä ei istu. En usko, että pelkkä raha ohjaa ihmistä. Moni ekonomisti tuntuu uskovan. Moni poliitikkokin. Tai ehkä heidänkään ihmiskuvansa ei ole näin yksioikoinen,  mutta työllisyysvaikutuksia arvioiden simulaattoreiden on. 

Simulaattorit laskevat, että kun työttömän toimeentuloa leikataan, se kannustaa työhön ja parantaa työllisyyttä. Kannustaa, vaikka syynä olisi terveydentila, kannustaa, vaikka syynä olisi osaamispula. Leikkauksille annetaan  aina työllisyyttä vahvistava arvo.

Tämä kannustavuusajattelun kuperkeikka tuli jälleen selväksi Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä. Tentin idea oli, että kasvatettaisiin empatiaa ja ymmärrystä toisten näkemyksiä kohtaan. Empatiaa ei tunnettu työttömiä kohtaan, joilla on vaikeuksia työllistyä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus heiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt nähtiin oikeana keinona kannustaa työhön.  

Minun logiikkaani ei istu malli, jossa työllisyyspolitiikan nimissä leikataan heikoimmassa asemassa olevilta työttömiltä ja samalla valtaosalle lyhyen työttömyyden kokeville annettaisiin lisää työttömyysturvaa alkupäähän. Puhumattakaan siitä, että hyvätuloisille tarjottaisiin veronkevennyksiä.

Eikö raha passivoi lyhyen työttömyyden aikana?  Eikö heidän työttömyysjaksonsa pitenisi lisärahasta? Ansiosidonnainen työttömyysturva on nykyisin jo niin matala, että ei sillä kukaan huvikseen ole. Ei edes työttömyyden alkupäässä.

Jos työttömyysturva on liian korkea, niin miksi sitten valtaosa työttömistä työllistyy hyvin nopeasti työttömyyden alettua. 

Samaa harhaa ylläpitää ajatus, että ansiosidonanisen päättyessä on suuri työllistymispiikki. Tarkastellaanpa hieman faktoja. 

Kahden kuukauden sisällä työttömistä lähes 200.000 työllistyy. Puolen vuoden sisällä yli 360.000. Ansiosidonnaisen päättyessä työllistyy hieman yli 2.000 henkeä. 

Tätä parin tuhannen piikkiä pidetään perusteluna sille, että ansiosidonnaisen kestoa pitää leikata, koska ihmiset välttelevät töitä, mutta rynnivät työhön ansiosidonnaisen turvan päättyessä. 

Jos tarkastellaan, minne ihmiset menevät poistuessaan työttömyydestä ansiosidonnaisen päättyessä, huomataan, että vain osa työllistyy. Osa pääsee töihin ihan normaalisti, osa takaisinottovelvollisuuden kautta, osa taas siirtyy työvoimapoliittisiin toimiin. Osa katoaa kokonaan työvoimasta.  Eli se siitä piikistä.

Pääkaupunkiseudulla työikäisen yksin asuvan viitebudjetti on vajaa 1.700 euroa. Viitebudjetti tarkoittaa summaa, jolla tulee juuri ja juuri toimeen.

Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on bruttona vajaa 1600 euroa. Työttömän verotus on kireämpää kuin palkansaajan tai eläkeläisen. Viitebudjetti on laskettu nettona, joten keskimäärinen työttömyyspäiväraha jää reilusti alle elinkustannusten.  Seurauksena on toimeentulotukiasiakkuus ja pahimmat kannustinloukut.

Tältä joukolta kokoomus haluaa leikata joka kulmasta. Työttömyyspäivärahasta, asumistuesta, hintojen nousua kompensoivasta indeksikorotuksesta. Ei kovin reilua. 

Ehkä on niin, että kokoomuksessa tunnetaan pääasiassa työtä vältteleviä työttömiä ja minun tuntemani etsivät epätoivoisesti työtä. Kuplansa kullakin.

Panostusta osaamiseen, parempaan työvoimapalveluun ja osatyökykyisten työllisyyteen

Kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) toteaa, että työhön tarvitaan 100 000 ihmistä lisää, jotta työllisyys nousee 75 prosenttiin.

- Tämä on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Filatov puhui SAK:n Etelä-Suomen aktiivitapahtumassa Lahdessa lauantaina.

- Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.

- Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä. Tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Filatovin mukaan lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja joissa palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa.

- Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.

- Osatyökykyisille pitää räätälöidä töitä ja kehittää työllistämiseen kannustavia toimia. Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on noin 30 000 työtöntä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Filatov korostaa, että pitää luoda voittoa tavoittelemattomien yhteiskunnallisen yritysten malli.

- Ruotsissa tällaisille on jopa yrityshautomoita. Yhteiskunnallinen yritys on yhteisötalouden toimija, jonka päätavoite on omistajilleen tai osakkailleen tuotetun voiton sijaan sosiaalinen vaikuttaminen.

- Sosiaaliturvan uudistamisessa on tärkeää rakentaa malli, joka kannustaa työhön ja koulutukseen, poistaa köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä lisää osallisuutta. Turvan on oltava selkeä ja ennakoitavissa. Sen on kannettava ihmistä elämän riksitilanteissa.

Filatov sanoo, että sotu-uudistusta rakennettaessa on opittava sote-uudistuksen virheistä.

- Isoa reformia ei voi tehdä kerralla. Se on porrastettava toisiinsa sopiviin osiin. Kiireellisintä on uudistaa aikuiskoulutustukia, jotta osaamista voi täydentää koko työuran ajan. 

- Toinen nopeita toimia vaativa uudistus on työttömyysturva. Aktiivimallista on luovuttava ja uudistettava työttömän oikeudet ja velvollisuudet ymmärrettäväksi ja ennakoitavissa olevaksi kokonaisuudeksi, joka kannustaa kaikissa olosuhteissa työhön ja yrittäjyyteen tai koulutukseen sekä lyhyisiin työrupeamiin.