Tarja Filatov: Kyse ei ole vain rahasta – Kyse on ihmisarvosta

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.

Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.

Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.

Köyhyys kasvaa myös Suomessa.

Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.

Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.

Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.

Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.

Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.

Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.

Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus

Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.

Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.

Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.

Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.

Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.

Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.

Kolme muutosta parempaan suuntaan

Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.

Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.

Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.

Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Ihmisarvo on yhteinen asia

Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.

Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.

Tarja Filatov: Flexicurity - joustoa ja turvaa

Entäpä jos korotettaisiin ansiosidonnaista työttömyysturvaa? Vahvistettaisiin aktiivisia työvoimapalveluja? Ja toteutettaisiin hallituksen suunnittelemat työttömyysturvan heikennykset? Nehän toteutuu joka tapauksessa.

Työ ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen ja neuvottelevan virkamiehen Johanna Alatalon raportti arvioi, että tällä mallilla voitaisiin vahvistaa työllisyyttä reilussa kymmenessä vuodessa jopa 77 000 hengellä ja parantaa kansantaloutta 2,4 prosenttiyksikköä.

Kyllä. Uskon, että näin kävisi. Malli on lähellä Tanskan mallia. Piru asuu yksityiskohdissa enkä vielä ole ehtinyt raporttiin täysin perehtyä, mutta perusidean voin allekirjoittaa.

Perehtyessäni Tanskan malliin tarkemmin, muistan että mm. haastattelujen vaikuttavuudessa oli merkittävä ero sen mukaan, tehtiinkö ne yksilöhaastatteluina vai ryhmähaastatteluina. Yksilöllisen palvelun tulokset ovat luonnollisesti parempia, mutta kalliimpia. Yksityiskohdilla on väliä.

Suomessa työttömän työnhakijan aktiivipalvelut ovat aina olleet ”köyhänmiehenmallilla” toteutettuja. Siksi niiden tulokset jäävät laihemmiksi. Ladan hinnalla ei saa mersua. 

Tanskassa on paljon enemmän henkilöstöä työvoimapalveluissa ja siksi palvelu on henkilökohtaisempaa. Palkkatukea käytetään enemmän, samoin kuntoutusta. Suomessa koulutusta on enemmän.

Selvityshenkilöt esittävät suhdannepuskuria työvoimapalveluihin työllisyysrahastoon. Jonnekin  puskuri on mielestäni pakko rakentaa. 

Nyt kunnat joutuvat hoitamaan työvoimapalveluja rahoituksella, joka on mitoitettu lähes puolet alhaisemman työttömyyden mukaan. 

Mielestäni raportti osoittaa sen, että työllisyys vahvistuu investoimalla ei yksin leikkaamalla. Iso kysymys on se, miksi hallitus on toiminut täysin päinvastoin?

Tarja Filatov: Kun ääripäät huutavat, maltillisuus rakentaa edistystä

Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA kyseli ihmisiltä poliittista asemointia. Kävi selvästi ilmi, että suora akseli on murtunut. Itse ajattelen, että olipa ihminen vasemmalla tai oikealla - maltti on valttia.

Olen sosialidemokraatti, koska se on maltillinen vasemmistopuolue. Oma ajatteluni perustuu arvoihin vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Siihen kuuluu vahva demokratia, oikeusvaltio, moniarvoisuus ja pragmaattisuus. Kompromissin voima, koska ilman sitä ei synny kestäviä ratkaisuja. Tosin ihmisarvoa koskevissa kysymyksissä ei voi tehdä kompromisseja.

Äärilaitojen retoriikka kiristää yhteiskuntaa. Osa poliitikoista puhuu ihmisarvosta aivan kuin siitä voisi äänestää. Liberaalit voimat vasemmalla ja oikealla ovat puolustaneet oikeusvaltiota, sananvapautta ja yhdenvertaisuutta. Ei poliittisen hyödyn vuoksi vaan siksi, että se on oikein.

Esimerkiksi Gazan kammottava tilanne ja hallituksen politiikka osoittavat, että kompromissit ihmisoikeuksien suhteen johtavat ihmisarvon ohittamiseen. Ei rohjeta olla selvästi kansanmurhan tunnusmerkit täyttävän politiikan vastavoimana. Olipa sodan syyt mitkä tahansa, niin siviilien, lasten ja naisten näännyttäminen nälkään on rikollista.

Maltti on vastavoima populismille ja ääriliikkeille. Se ei kilpaile tunneryöpyillä tai pelottelulla. Se tuo toivon ja tietoon pohjautuvan rationaalin ratkaisukyvyn. Se etsii oikeudenmukaista tasapainoa vastakkainasettelujen sijaan. Jostain lomalukemisistani olen napannut lauseen ”Todellista kamppailua ei käydä vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan maltillisten ja äärilaitojen välillä”. Itse asiassa maltti on radikaalia.

Maltillisuus ei ole sitä, että vaikeissa tilanteissa vaietaan tai vesitetään kaikki. Viisautta on yhdistää arvot ja käytännöllisyys, edistys ja vastuullisuus, idealismi ja kyky tehdä päätöksiä.

Vastuullista talous- ja työllisyyspolitiikkaa voi tehdä ilman nöyryyttämistä ja kurittamista. Esimerkiksi työllisyyspolitiikassa äärilaidat tarjoavat massiivisia sosiaaliturvan leikkauksia tai täysin velkavetoista elvytystä ilman rakenteellisia muutoksia. Sosialidemokraattinen ajatusmalli lähtee aktiivisesta työvoimapolitiikasta, joka kohdentaa tukea sinne missä vaikutus on suurin – esimerkiksi nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistämiseen. Tämä ei ole ideologista pehmeyttä, vaan pragmaattista ja oikeudenmukaista politiikkaa.

Työttömyysturvan on oltava riittävä vakuutus. Siihen kuuluu oikeus tukeen ja palveluun sekä velvollisuus etsiä ja ottaa työtä vastaan. Se kannustaa työhön. Esimerkiksi suojaosa työttömyysturvassa helpottaa pienten keikkojen tekemistä.

Suomessa vaikkapa veropohjan laajentaminen, harmaan talouden torjunta ja osaamisperusteinen kasvu ovat keinoja, joilla voidaan vakauttaa taloutta. Tällainen politiikka ei kelpaa niille, jotka haluavat “puhdistaa” valtiontalouden yhdellä vaalikaudella – mutta se kelpaa niille, jotka ymmärtävät pitkän linjan vastuun.

Maltillisuus politiikassa ei rakennu vastakkainasettelulle, vaan ratkaisuille. Se hyväksyy monimutkaisuuden, ei houkuta helppoihin huutoihin. Juuri siksi se uudistaa yhteiskuntaa kestävällä tavalla.

Tarja Filatov: Yleistuki uhka vai mahdollisuus?

Hallituksen tänään julkaisema yleistukiesitys on lopulta pieni askel, jossa yhdistetään työmarkkinatuki ja peruspäiväraha uudeksi yleistueksi.  

Edellisen kauden sosiaaliturvakomitea esitti eri etuuksien yhdistämistä ja liputti yhden hakemuksen mallia, joka olisi eri etuuksien kanssa painiville ihmisille helpompi kuin se, että päällekkäisiä etuuksia pitää hakea erikseen. Jos yhden hakemuksen malli saadaan toteutettua tässä yhteydessä, niin hyvä. 

Komitea linjasi yksimielisesti, että etuuksissa tarvitaan lapsikorotukset. Nämä leikattiin sosiaaliturvasta jo Orpon-Purran hallituskauden alussa. Eikä niitä nytkään valitettavasti palauteta yleistukeen. Päinvastoin uudessa tuessa huolettavien lasten vanhemman tuki alenee. 

Positiivista on, että ei lähdetty malliin, jossa samaan tukeen olisi kytketty asumistuki ja toimeentulotuki. Tämä siksi, että kotitalouskohtaisten ja henkilökohtaisten etuuksien yhdistäminen johtaisi melkoiseen sekamelskaan. 

Esityksessä peruspäivärahan työssäoloehdon täyttäneet ja turvan työllään ansainneet joutuvat työmarkkinatuessa olevan tarveharkinnan piiriin. Itse ajattelen, että jokaisella aikuisella pitäisi olla ”oma raha ja oma lupa”, jotta voi elää itsenäistä elämää.  

Jos työmarkkinatuella oleva henkilö asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa eikä hän ole täyttänyt työssäoloehtoa ja vanhempien tulot ylittävät laissa säädetyn tulorajan, etuudesta leikataan 35 prosenttia. Nykyisin työmarkkinatuella olevan molempien vanhempien yhteenlaskettu tulo ei saa ylittää 1781 euroa kuukaudessa.  

Vanhempien tulorajaa uudistuksessa onneksi hieman nostetaan, mutta samalla poikkeukset, jotka ovat mahdollistaneet leikkurin lieventämisen, poistetaan. Ja leikkurin piiriin joutuvat jatkossa siis nykyistä peruspäivärahaa saavat. 

Yleistuen tarveharkinnassa sovellettaisiin samaa tulorajaa ja vähennysprosenttia kaikkiin eli puolison tai huollettavien lasten vaikutus näihin poistuisi, mikä on heikennys nykyisestä.  

Yhteensä noin 5000 työttömällä etuus pienentyy ja keskimäärin etuus pienenee 1166 euroa vuositasolla. Vastaavasti arviolta 2662 henkilöllä työttömyysetuus kasvaa ja keskimääräisen etuuden kasvun arvioidaan olevan 617 euroa vuodessa. Leikkaus on valtion tasolla reilut 4 miljoonaa euroa. 

Nuorten palveluvelvoitetta esityksessä tiukennetaan. Työttömyyden pitkittyessä työnhakijan tulee osallistua yleistuen saajan aktivointijaksolle. Aktivointijakson aikana yleistuen saajalle järjestetään kasvokkaiset työnhakukeskustelut ja hänen palvelutarpeensa arvioinnissa keskitytään erityisesti työttömyyden pitkittymisen syihin.  

Palvelutarjonnan lisäämistä pidän positiivisena asiana. Mutta mietin, että mistä rahat palvelun lisäämiseen otetaan. Työttömyys on noussut ja kuntien työllisyyspalveluiden rahoitus laskettiin noin kaksi prosenttiyksikköä matalamman työttömyyden oloihin viime eduskuntakauden lopulla. Summaa ei ole korotettu, vaikka työttömyys on noussut voimakkaasti. Nyt kuntiin kohdistuu lisäksi valtionosuusleikkauksia. 

Kylmän hien niskaan nostaa sen sijaan tulossa oleva työttömyysturvan karenssiuudistuksen ja toimeentulotukiuudistuksen lopputulema.

Tarja Filatov: Nyt leikataan köyhistä köyhimmiltä

Hallituksen leikkaukset ovat lisänneet toimeentulotuen tarvetta. Tämä ei ole yllätys. THL on arvioinut, että ensisijaisten etuuksien mm. työttömyysturvan, asumistuen ja muiden etuuksien leikkaukset siirtäisivät noin 100 000 ihmistä toimeentulotuen piiriin.

Hallitus on leikkaustoimena päättänyt 70 miljoonaan säästöstä toimeentulotukeen. Leikkaus kohdistuu köyhistä köyhimpiin. Hallitus on lisäksi päättänyt leikata 100 miljoonaa sosiaalihuollosta. Niistä toimista, jotka voisivat auttaa toimeentulotukiasiakkaita eteenpäin elämässään.

Työryhmä on etsinyt keinoja, joilla säästö toteutuisi. Ryhmä esittää muun muassa, että toimeentulotuesta poistetaan ns. suojaosa. Nyt toimeentulotukea saava henkilö on voinut ansaita 150 euroa kuussa ilman, että ansio leikkaa toimeentulotukea. Alle 18-vuotiaan lapsen kesätuloja ei leikattaisi eikä vähäisiä lahjoja, mutta miten kävi vaikkapa jo 18 täyttäneen nuoren ylioppilaslahjalle? Se ilmeisesti voitaisiin kokonaan leikata kotitalouden toimeentulotuesta pois. 

Toimeentulotuesta voitaisiin leikata jopa puolet, jos henkilö ei hakeudu kokoaikatyöhön hakijaksi tai täytä ehtoja, jotka vaaditaan ensisijaisen etuuden saamiseksi. Nykyisellään etuutta on mahdollista leikata, mutta ei näin paljon.

Hallituksella on tiukka linja painostaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Logiikka näkyy jo tehdyissä työttömyysturvan leikkauksissa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, jos ihminen on terve ja jos hänellä on mahdollisuus tehdä kokoaikatyötä. Ei ole perusteltua, että yksilö voi vapaaehtoisesti keventää työkuormaansa verorahoin maksettavan toimeentulotuen piikkiin. Mutta monen kohdalla yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Vapaaehtoisen osa-aikatyön syitä on monia. 

Suomessa on OECD:n tutkimusten mukaan poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joilla terveys rajoittaa työn saamista. Jos kokoaikatyöhön hakeutuminen on jatkossa edellytys täyden toimeentulotuen saamiselle, saatetaan joutua maksamaan isommat kustannukset terveydenhuollon puolella.

Sekin tavoite, että ihmiset olisivat ensisijaisten etuuksien piirissä eikä viimesijaisen toimeentulotuen varassa, on kannatettava. Tiukempi velvoittavuus on hyväksyttävää, jos rinnalla on palvelua, jolla autetaan eteenpäin. Mutta palvelu maksaa. Nyt jälleen rakennetaan ”kannustavaa mekanismia” pelkillä leikkauksilla. Kannatettava tavoite muuttuu tuhoisaksi toteutukseksi.

Hallitus on päättänyt, että sosiaalipalveluihin suunnataan 100 miljoonan euron säästö. Juuri näitä palveluita tarvittaisiin lisää, jotta tukiriippuvuudesta päästäisiin työhön.

Esitys on työryhmän esitys, mutta hallitus on asettanut ryhmälle säästöraamin. 

Sosiaaliturvakomitean keskusteluissa suurimmaksi puutteeksi järjestelmässämme on hyvin laajasti nähty tarvittavien palvelujen puute olipa kyse pitkään työmarkkinatuella olleista ihmisistä tai toimeentulotuella olevista ihmisistä. 

Vanhassa laulussa Menee huonosti lauletaan, että ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala. Säästötoimet ovat lisänneet toimeentulotukiasiakkuuksia ja ratkaisuna leikataan toimeentulotukea. Nyt ei rakenneta sairaalaa, vaan lisätään epävarmuutta, pahaa oloa ja köyhyyttä. 

Tarja Filatov: Huhtikuu on kuukausista julmin

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Monelle se on, koska tänään astuu voimaan osa hallituksen leikkauksista. Toimillaan hallitus väittää pyrkivänsä nostamaan työllisyyttä ja tasapainottamaan taloutta.

Leikkauksien on tarkoitus kannustaa työttömiä työhön. Tavoite on kannatettava, mutta isot leikkaukset lannistavat. Voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen. Ahdistus ja köyhyys kasvavat. Erityisesti lapsiperheköyhyys jättää lapseen elinikäisen jäljen. 

Harva työtön on omasta halustaan työttömänä. Työttömäksi joudutaan, ei työttömyyteen päästä. Uusimmat työministeriön tilastot kertovat, että hakijoita on enemmän ja että työpaikkoja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömien määrä nousi 31 600 henkilöllä viime vuoden helmikuusta ja avoimien työpaikkojen määrä väheni 46 900 vuoden takaiseen verrattuna.

Pienituloiset lapsiperheet ovat todella kovilla leikkausten jälkeen. Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen iskee noin 100.000 vanhempaan. Työtön vanhempi on saanut kahdesta lapsesta 184 euroa kuukaudessa. Nyt korvaus poistuu kokonaan.

Iso osa ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olleista on töissä. He ovat voineet ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva on alentunut. Nyt tämä suojaosa poistuu noin 74.000 työssäkäyvältä ihmiseltä. 

Jos henkilö on onnistunut saamaan osa-aikatyön esimerkiksi 20 tuntia töitä viikossa ja palkka on 1000 euroa, hän on saanut tähän asti työttömyyspäivärahaa 774 euroa kuukaudessa. Jatkossa päiväraha lähes puolittuu.

Asuminen alueilla, joilla työtä on parhaiten tarjolla on turkasen kallista. Lapsiperheiden asumista on tuettu Suomessa pitkään, koska on haluttu, että vanhempien pienillä tuloilla lapset voivat asua säällisesti.

Asumistuen leikkaukset koskettavat noin 400.000 perhettä. Asumistuessa nousee omavastuu ja laskee korvausprosentti. Molemmat alentavat asumistukea. Keskimäärin asumistuki alenee noin 133 euroa kuukaudessa.

Toimet pyrkivät siihen, että ne kannustaisivat ihmisiä ottamaan vastaan pienipalkkaistakin työtä. Mutta ei työtä saa kuin kaupan hyllyltä. Monen ihmisen on vaikea työllistyä, koska terveys asettaa rajoitteita, koulutus ei kohtaa tarjolla olevien työpaikkojen kanssa, pienet lapset eivät mahdollista kokoaikatyötä jne.

Ei työllistyminen ole vain taloudellisen kannustamisen asia. Kyse on muustakin. Ja vaikka olisi, isot leikkaukset vievät noin 100.000 ihmistä toimeentulotuen asiakkaiksi. Toimeentulotuki on tunnetusti pahin kannustinloukku, koska siinä ei ole joustoa ansioiden suhteen. 

Huhtikuu on todella julma monelle pienituloiselle. Eri perhetyypeissä suhteellinen pienituloisuus kasvaa eniten nuorten aikuisten, yksinhuoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa.

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Työttömiltä on leikattu liikaa

Suomessa istuu sitkeässä harha, jonka mukaan köyhiä pitää kannustaa kepillä ja paremmassa asemassa olevia porkkanalla. 

Tämä näkyy keskustelussa verotuksesta ja sosiaaliturvan leikkauksista.  Minun arvomaailmaani tämä ei istu. En usko, että pelkkä raha ohjaa ihmistä. Moni ekonomisti tuntuu uskovan. Moni poliitikkokin. Tai ehkä heidänkään ihmiskuvansa ei ole näin yksioikoinen,  mutta työllisyysvaikutuksia arvioiden simulaattoreiden on. 

Simulaattorit laskevat, että kun työttömän toimeentuloa leikataan, se kannustaa työhön ja parantaa työllisyyttä. Kannustaa, vaikka syynä olisi terveydentila, kannustaa, vaikka syynä olisi osaamispula. Leikkauksille annetaan  aina työllisyyttä vahvistava arvo.

Tämä kannustavuusajattelun kuperkeikka tuli jälleen selväksi Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä. Tentin idea oli, että kasvatettaisiin empatiaa ja ymmärrystä toisten näkemyksiä kohtaan. Empatiaa ei tunnettu työttömiä kohtaan, joilla on vaikeuksia työllistyä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus heiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt nähtiin oikeana keinona kannustaa työhön.  

Minun logiikkaani ei istu malli, jossa työllisyyspolitiikan nimissä leikataan heikoimmassa asemassa olevilta työttömiltä ja samalla valtaosalle lyhyen työttömyyden kokeville annettaisiin lisää työttömyysturvaa alkupäähän. Puhumattakaan siitä, että hyvätuloisille tarjottaisiin veronkevennyksiä.

Eikö raha passivoi lyhyen työttömyyden aikana?  Eikö heidän työttömyysjaksonsa pitenisi lisärahasta? Ansiosidonnainen työttömyysturva on nykyisin jo niin matala, että ei sillä kukaan huvikseen ole. Ei edes työttömyyden alkupäässä.

Jos työttömyysturva on liian korkea, niin miksi sitten valtaosa työttömistä työllistyy hyvin nopeasti työttömyyden alettua. 

Samaa harhaa ylläpitää ajatus, että ansiosidonanisen päättyessä on suuri työllistymispiikki. Tarkastellaanpa hieman faktoja. 

Kahden kuukauden sisällä työttömistä lähes 200.000 työllistyy. Puolen vuoden sisällä yli 360.000. Ansiosidonnaisen päättyessä työllistyy hieman yli 2.000 henkeä. 

Tätä parin tuhannen piikkiä pidetään perusteluna sille, että ansiosidonnaisen kestoa pitää leikata, koska ihmiset välttelevät töitä, mutta rynnivät työhön ansiosidonnaisen turvan päättyessä. 

Jos tarkastellaan, minne ihmiset menevät poistuessaan työttömyydestä ansiosidonnaisen päättyessä, huomataan, että vain osa työllistyy. Osa pääsee töihin ihan normaalisti, osa takaisinottovelvollisuuden kautta, osa taas siirtyy työvoimapoliittisiin toimiin. Osa katoaa kokonaan työvoimasta.  Eli se siitä piikistä.

Pääkaupunkiseudulla työikäisen yksin asuvan viitebudjetti on vajaa 1.700 euroa. Viitebudjetti tarkoittaa summaa, jolla tulee juuri ja juuri toimeen.

Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on bruttona vajaa 1600 euroa. Työttömän verotus on kireämpää kuin palkansaajan tai eläkeläisen. Viitebudjetti on laskettu nettona, joten keskimäärinen työttömyyspäiväraha jää reilusti alle elinkustannusten.  Seurauksena on toimeentulotukiasiakkuus ja pahimmat kannustinloukut.

Tältä joukolta kokoomus haluaa leikata joka kulmasta. Työttömyyspäivärahasta, asumistuesta, hintojen nousua kompensoivasta indeksikorotuksesta. Ei kovin reilua. 

Ehkä on niin, että kokoomuksessa tunnetaan pääasiassa työtä vältteleviä työttömiä ja minun tuntemani etsivät epätoivoisesti työtä. Kuplansa kullakin.

Panostusta osaamiseen, parempaan työvoimapalveluun ja osatyökykyisten työllisyyteen

Kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) toteaa, että työhön tarvitaan 100 000 ihmistä lisää, jotta työllisyys nousee 75 prosenttiin.

- Tämä on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Filatov puhui SAK:n Etelä-Suomen aktiivitapahtumassa Lahdessa lauantaina.

- Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.

- Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä. Tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Filatovin mukaan lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja joissa palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa.

- Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.

- Osatyökykyisille pitää räätälöidä töitä ja kehittää työllistämiseen kannustavia toimia. Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on noin 30 000 työtöntä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Filatov korostaa, että pitää luoda voittoa tavoittelemattomien yhteiskunnallisen yritysten malli.

- Ruotsissa tällaisille on jopa yrityshautomoita. Yhteiskunnallinen yritys on yhteisötalouden toimija, jonka päätavoite on omistajilleen tai osakkailleen tuotetun voiton sijaan sosiaalinen vaikuttaminen.

- Sosiaaliturvan uudistamisessa on tärkeää rakentaa malli, joka kannustaa työhön ja koulutukseen, poistaa köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä lisää osallisuutta. Turvan on oltava selkeä ja ennakoitavissa. Sen on kannettava ihmistä elämän riksitilanteissa.

Filatov sanoo, että sotu-uudistusta rakennettaessa on opittava sote-uudistuksen virheistä.

- Isoa reformia ei voi tehdä kerralla. Se on porrastettava toisiinsa sopiviin osiin. Kiireellisintä on uudistaa aikuiskoulutustukia, jotta osaamista voi täydentää koko työuran ajan. 

- Toinen nopeita toimia vaativa uudistus on työttömyysturva. Aktiivimallista on luovuttava ja uudistettava työttömän oikeudet ja velvollisuudet ymmärrettäväksi ja ennakoitavissa olevaksi kokonaisuudeksi, joka kannustaa kaikissa olosuhteissa työhön ja yrittäjyyteen tai koulutukseen sekä lyhyisiin työrupeamiin.