Tarja Filatov: Työllisyyden piti parantua - kuinkas sitten kävikään?

Työllisyys on Suomen talouden avain. Ei ainoa, mutta ilman työllisyyden paranemista emme kykene taittamaan velkaantumista emmekä turvaamaan hyvinvointipalveluitamme. Tuottavuuden nostaminen on toinen avain kestävään talouteen.

Kun Sanna Marinin hallitus lopetti työllisyysaste oli 79,5. Nyt kun Orpon-Purran hallitus on on johtanut maata puolitoista vuotta työllisyysaste on 76,4. Tiputus on melkoinen. Työllisyysaste kertoo työssäkäyvien osuuden työikäisistä. 

Vuodessa työssäkäyvien määrä on tippunut yli 50.000 henkeä. Kaikkein huolestuttavinta on nuorten työttömyyden nousu ja  pitkittyminen sekä ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömyyden nousu.

Hallituksen työttömyysturvan leikkaukset osuvat aikaan, jolloin työtä on vähemmän tarjolla. Uusia avoimia työpaikkoja on tarjolla lähes 30.000 vähemmän kuin vuosi sitten. Tämä yhtälö luo pelkoa ja epätoivoa.

Kurjaa kehitystä ei voi perustella Euroopan taloudella, koska tällä kertaa emme ole mallioppilas, vaan kaikkein kehnoimman kehityksen kärjessä.

Kehitys on huolestuttavaa ihmisten elämän näkökulmasta, koska jokaisen tilastoluvun takana on ainutkertainen elämä, työssäkäyvän tai työttömän ainoa.

Huolta tuo se, että työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien kontolle juuri nyt. Hallitus on leikannut niitä välineitä, joilla vaikeinta työttömyyttä on helpotettu. Kyse on aikuiskoulutuksesta, vuorotteluvapaasijaisista, yhdistysten ja kuntien tukitoimista. Nämä kaikki leikkaukset vaikeuttavat kuntien mahdollisuutta selvitä tehtävästään.

Toinen huoli liittyy järjestöjen rahoituksen rajuun leikkaukseen. Järjestöt ovat työllistäneet kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia työttömiä. Pysyviä työsuhteita on syntynyt vähän, mutta toiminnalla on palveltu kahta muuta hyvää samaan aikaan. Lisätty hyvinvointia niillä aloilla joihin toiminta kohdistuu ja parannettu työttömien elämänhallintaa. Nyt tätä toimintaa ajetaan alas.

Työvoimapalveluilla ei juurikaan synnytetä työpaikkoja. Tähän tarvitaan kasvua tukevaa talous-, vero-, koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa. Mutta työvoimapalveluilla huolehditaan siitä, että työvoimaa on tarjolla. 

Suomi on väestönkasvultaan supistuva maa ja siksi on pidettävä huolta potentiaalisesta työvoimasta kynsin hampain. Ihmisiä ei saa päästää syrjäytymään työstä työttömyysjaksojen aikana. Ihmisten kouluttautumisen mahdollisuuksia pitää lisätä, ei ajaa alas. 

Lisäksi kunnilta ollaan poistamassa mahdollisuus käyttää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen. Kuntien ja kuntayhtymien palkkatuet on 70-prosenttisesti käytetty juuri osaamisen kehittämiseen. Tämä on ollut viisasta, koska osaamisen lisääminen parantaa työllistymismahdollisuuksia ja tuottavuutta.

Jatkossa palkkatukea saisi käyttää vain, jos henkilö on alentuneesti työkykyinen tai 60 vuotta täyttänyt ja ollut pitkään työttömänä. Näin valtio säästää lähes viidenneksen palkkatukimenoista eli noin 40 miljoonaa euroa. Lasku lankeaa kunnille.

Suomi kärsii samaan aikaan työvoimapulasta ja työttömyyden noususta. Meidän on hoidettava molempia samaan aikaan. Siksi tuntuu varsin vastuuttomalta, että leikataan nimenomaan koulutuksen tukimuotoja.

Uskon, että työpaikkakehitys tulee kääntymään laskusuunnasta ylöspäin ja silloin kasvun esteenä ei saa olla pula tekijöistä.

(Kolumnini Etelä-Suomen Sanomissa)

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Tangoon tarvitaan kaksi - työllisyydessäkin

Olen usein sanonut, että ladan hinnalla ei saa mersua. Ei edes työvoimapalveluissa.  Suomessa on asetettu itiukkoja velvotteita työttömille, mutta valtiovallan velvoitteet suhteessa työnhakijaan ovat olleet ohuempia resurssipulan vuoksi. Sujuvaan tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan työpaikkoja ja työvoimaa. Molempia. Työllisyys on noussut eikä työlle löydy aina osaavia tekijöitä. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys on yhä vaikea ongelma.

Meillä ei ole varaa siihen, että ihmiset syrjäytetään työstä. Siksi tarvitaan vaikuttavampia palveluita työnhakijoille. 

Tanskassa on saatu tutkitusti hyviä työllistymistuloksia säännöllisillä työttömien ja työvoimavirkailijoiden tapaamisilla sekä hyvällä palveluasenteella. Tähän pyritään pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla, mutta työ on vielä kesken. Tämän osoitti Helsingin Sanomien selvitys, joka kertoi, että tapaamiset eivät ole vielä tavoitellulla tasolla.

Haasteellisesti työllistyvien palvelussa on oleellista räätälöinti sekä henkilökohtainen palvelu ja tuki. Palvelun fokus pitää olla ihmisen auttamisessa, ei pakottamisessa.

Työttömyyden hoidossa on tärkeä tunnistaa, kuljetaanko suoraan kohti työtä vai ensin kohti työkykyä. 

Työvoimapalveluiden vaikuttavuutta arvioidessa otetaan huomioon työllistymistulokset, mutta liian vähälle jää elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyvät tulokset. Meidän tulee mitata molempia. 

Tehdessäni vuosia sitten selvityshenkilönä raporttia välityömarkkinoista työministeriölle esitin, että tarvitsisimme työttömän ”rava-indeksin”.  Kyseessä olisi järjestelmä, joka  mittaisi nimen omaan elämänhallinnan, hyvinvoinnin toimintakykyvyn ja paranemista työvoimapalveluissa. Samalla näkisimme tuottaako palvelu sitä vaikuttavuutta, joka vie kohti työkuntoa.

Näitä palveluiden pehmeitä vaikutuksia ei tällä hetkellä seurata laajamittaisesti työvoimapalveluissa eikä niistä tuoteta systemaattisesti tietoa. Tämä olisi tärkeää korjata. 

Vaikeimman työttömyyden hoidossa moniammatillisuus on avain, koska työhön pääsyn esteitä on monia. Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömiä, joilla on ongelmia työllistyä terveydellisistä syistä. Rakennemuutos ja työelämän nopea muutos taas tuovat osaamishaasteita.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien vastuulle. On välttämätöntä, että yhteys työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on saumaton.

Henkilökohtaisten kontaktien laatu ja palvelupolkujen rakentaminen on riippuvaista työvoimaneuvojien määrästä sekä palveluihin käytettävistä resursseista.

Oleellista on, että työnhakijaa ei jätetä yksin ja että palvelua vahvistetaan työttömyyden alussa. 

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Myös työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. 

Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, joilla on osaamista ja työkykyä, mutta ei riittävästi tarjolla oleviin töihin. Iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin. Ilman kaikkien työpanosta 80 prosentin työllisyysaste ei ole mahdollinen.

Tarja Filatov: Inhimillisempää talouspolitiikkaa

Tänään päässä soi Jope Ruonansuun laulu “Kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen”. Ei siksi, että mielessä olisi jussipaidat tai piraattitavarat, vaan siksi, että joinain päivinä on lähes mahdoton valita, mitä tekee ja missä on.

Tänään eduskunnassa on turkaisen paljon päällekkäistä. Budjettiviikko ja Euroopan Neuvoston istuntoviikko ja muutakin. Kumpikin ovat niin isoja asioita, että riittäisivät täyttämään viikon yksin.

Euroopan neuvoston tasa-arvovaliokunnassa keskusteltiin mm. Afganistanin tilanteesta. Nyt istunnossa turkkilaisen kollegani Selin Sayek Böken raportti sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Selin on upea poliitikko, viisas, rohkea ja osaava.

Raportissaan hän muistuttaa, että Euroopan näennäisestä vauraudesta huolimatta sosioekonominen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntynyt maiden välillä ja niiden sisällä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Lisäksi rakenteellinen eriarvoisuus on syventänyt köyhyyttä, heikentänyt sosiaalisia oikeuksia, vähentänyt sosiaalista liikkuvuutta ja syventänyt polarisaatiota.

Poliittisen epävakauden välttämiseksi ja kestävämmän talouden rakentamiseksi Euroopassa on puututtava eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, taattava perusoikeudet ja suojeltava paremmin haavoittuvaa väestöä. On toimittava kansallisella tasolla ja kollektiivisesti.

Maiden tulee arvioida makrotaloutta, teknologiaa, lainsäädäntöä, erityisesti työlainsäädäntöä, jotka voivat pahentaa eriarvoisuutta. Jotenkin teema istuu kotimaiseen budjettikeskusteluun.

Suomessa hallituksen budjettiesitys puolittaa alijäämän tästä vuodesta 14 miljardista seitsemään miljardiin. Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Se on suuri, mutta ei kestämätön, koska korot ovat olemattomat. Velkaa vastustetaan parhaiten sillä, että pääsemme koronakuopan yli. Kerralla ja kunnolla.

OECD varoitti euromaita elvytyksen äkkijarrutuksesta liian aikaisin. Vajaa viikko sitten Euroopan keskuspankki muistutti, että finanssipoliittisten tukitoimien ennenaikainen päättyminen voisi heikentää elpymistä ja pahentaa taloudelle aiheutuvaa pitkäaikaista vahinkoa.

Suomessa oppositio vaatii velkaantumisen lopettamista ja esittää leikkauksia sosiaaliturvaan. Mistähän seitsemän miljardia leikattaisiin siten, että se vaikuttaisi jo ensi vuoden budjettiin. Jos näin tehtäisiin, lopputulos olisi hyytävä.

Me emme halua romuttaa taloutta. Me haluamme kasvattaa taloutta vahvistamalla työllisyyttä. Työllisiä on jo yli 40 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut historiallinen talouskriisi. Vuoden 2020 kesän pohjalukemista työllisyys on kasvanut yli 100 000 ihmisellä. Talouspolitiikka on ollut näin ollen onnistunutta työllisyyden näkökulmasta.

Me haluamme sovittaa yhteen talouden tarpeet, sosiaaliset tarpeet ja ympäristön kestävyyden. Tehdä taloudesta inkluuvisemman ja oikeudenmukaisemman.

Tänään pieneen hiaceen mahtuu taloutta, tasa-arvoa, Afganistania, koronaa, kulttuurirahoitusta, rakennerahoja ja paljon muuta.

Tarja Filatov: Valoa näkyvissä

Koronan tuomassa lamassa on kolme aaltoa. Ensimmäisenä sakkasi talous ja toimeliaisuus, sitten nousi työttömyys ja kolmantena kohtasimme sosiaalisen laman. Kun nousu lähtee liikkeelle, ketju kulkee toisin päin.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on yhä syöksykierteessä alaspäin. Faktat kertovat kuitenkin toista. Vaikka korona on vielä keskuudessamme, taloudessa ja työllisyydessä on valoisia merkkejä. 

Vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, kiinteät investoinnit ovat nousemassa kaikkien aikojen ennätykseen ja kuluttajien luottamus talouteen on ennätyskorkealla.

Bruttokansantuote on käytännössä koronakriisiä edeltävällä tasolla, kun euroalueella muut maat vielä heräilevät kasvuun. Olemme toipuneet lähes samassa vauhdissa Yhdysvaltojen kanssa, vaikka elvytyksemme taso on ollut huomattavasti maltillisempi.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä alijäämä on painettu alle puoleen tämän vuoden yli 14 miljardista. Isoja ja vaikeasti hahmotettavia lukuja. Mutta ehkä kuvaavaa on se, että vielä vuosi sitten näytti siltä, että velkaantumisemme taittuu vaivoin vuosikymmenen vaihteessa. Nyt on mahdollista, että saamme suunnan kääntymään jo ensi vuonna.

Työllisyydessä on kiistatta vielä paljon tehtävää, mutta fakta on, että kesäkuussa oli 121.000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste oli historiallisen korkea, yli 75 prosenttia. Tämä kertoo, että koronan nopeat vaikutukset on selätetty. Samaan aikaan työttömiä on 7000 enemmän, koska työvoimaan on tullut lisää ihmisiä. Vaikka kyseessä ovat yhden kuukauden luvut, trendi on hyvä.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osaamistason nostamista. Koulutus, jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen läpi työuran on kestävä sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen keino vahvistaa työllisyyttä. Kohdennetuilla koulutustoimilla on nopeasti paikattava alakohtaisia työvoiman saatavuusongelmia.

Me emme saa unohtaa sosiaalisen laman ja hoitovelan purkua. Sosiaali- ja terveydenhoidon osaajapulaa ei hoideta pelkällä koulutuksella, vaikka sitä tarvitaan kipeästi. Mutta on parannettava työolosuhteita ja palkkausta, jotta ihmiset pysyvät alalla. Uudet hyvinvointialueet ja palkkaharmonisaatio antavat tähän mahdollisuuksia. Mutta valtion on kaivettava kuvettaan ongelman ratkaisemiseksi.

Suomessa on 110.000-130.000 köyhyydessä elävää lasta. Lasten toimeentulo rakentuu aikuisten toimeentulon kautta. Lapsiperheköyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset, siksi sen poistamiseksi on tehtävä määrätietoista työtä.

Samaan aikaan tuettava lasten mahdollisuutta hyvään arkeen. Laadukas varhaiskasvatus, turvallinen ja lasta ja nuorta tukeva oppimisympäristö, oppivelvollisuuden laajennus jne. ovat hyviä arjen tukipilareita. Korona on suosinut osan opiskelijoiden opintoja, mutta osan kohdalla se on tuonut aukkoja ja nuo aukot on paikattava huolella. 

Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa koronan syrjäyttämiin lapsiin ja nuoriin.

Syksyllä eduskunnan talousarvioesityksessä on mukana lapsibudjetointi. Kyse ei ole vain budjettitekniikasta, vaan kokonaisuuden hahmottamisesta. Usein sanotaan, että koko kylä kasvattaa lasta, ja näinhän se on. Lapsen kasvuun vaikuttavat koti, koulu, kaverit, joskus katu, harrastukset jne.

Lapsibudjetoinnissa halutaan saada näkyviin lapsen elämän kokonaisuus, jotta osataan tehdä oikeita päätöksiä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten laman taltuttamiseksi tarvitaan tietoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Ei saa olla niin, että yksi käsi antaa ja toinen ottaa pois tämä koskee niin valtiovaltaa kuin kuntia.

Hämeenlinnassa tehtiin viive valtuustokaudella erinomainen Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelma. Sen toimeenpano on tämän valtuustokauden tehtävä. Kun mietimme hallintosäännön uudistamista, on syytä pohtia muuta ohjausjärjestelmän uudistamista. 

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Työllisyys on kahden kauppa

Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.

OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat.

Samaisen OECD:n arvion mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset ovat Suomessa kokonaisuudessaan 11 miljardia euroa. Mielenterveyden häiriöt näkyvät monen työttömyyden taustalla ja ovat tänä päivänä merkittävin työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja.

Jos mielenterveyssyistä johtuva siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle vähentyisi edes 10–15 prosenttia, työllisyysaste nousisi 0,25–0,37 prosenttia ja bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosenttia.

Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute. Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle. Työttömyysetuuksien kehittämiseen liittyvässä keskustelussa tämä on syytä pitää mielessä niin työmarkkinoilla kuin poliittisessa oikeistossakin.

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa joustavammaksi ja parantaa palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätalöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea julkiselta vallalta. Pohjoismainen työnhaunmalli, kuntien vahvistuva rooli työllisyyden hoidossa, palkkatukiuudistus ym. ovat Sanna Marinin hallituksen inhimillinen tapa taklata työttömyyttä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion palveluvalikko, koulutus, toimeentulon turva sekä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät 2030-luvulle tultaessa huomattavasti nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikkien resurssit saadaan käyttöön. Muu on inhimillistä ja taloudellista tuhlausta.

Hyvinvointipalvelujen keskeinen tehtävä on kannustaa ihmisiä aktiiviseen elämään. Työn merkitys on aktiivisessa elämässä suuri eikä ainoastaan toimeentulon vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Siksi oikeus työhön ja toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan ammatilla on turvattu perustuslaissa, yhtenä perusoikeutena.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Työllisyydessä kaikkien potentiaali käyttöön

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt auttavat. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa työtä voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan kohdentaa työllistymismahdollisuuksien mukaan kuten palkkatukiuudistuksessa suunnitellaan.

Esimerkkinä mielenterveyden häiriöt, jotka vaikeuttavat työhön pääsyä tai syövät työkykyä. Tässä joukossa on valtava potentiaali nostaa työllisyysastetta ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähentyisi 10-15 prosenttia, BKT vahvistuisi 0,3-0,5 prosentilla. Mikäli mielenterveyden häiriöistä kärsivillä olisi yhdenveroinen pääsy työmarkkinoille, työllisyysaste olisi 4 % korkeampi

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Hallituksen suunnittelema Suomen Samhall – Välittäjä Oy:n perustaminen on yksi hyvä mahdollisuus tukea niiden ihmisten työllisyyttä, joiden on vaikea päästä avoimille työmarkkinoille.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea, jota Välittäjä voi tarjota linkkinä osatyökykyisten pääsyyn töihin.

Ennen korona-pandemian alkua Suomessa oli monilla alueilla ja aloilla jo suuri työvoimapula. Kun niputetaan Välittäjän, kuntakokeilujen, pohjoismaisen työnhaunmalli, julkiset hankinnat, palkkatuki sekä työkykyohjelma voidaan parantaa työllisyyttä merkittävästi.

Tarja Filatov: Juuri nyt on pula työpaikoista, ei työvoimasta

Pitkällä aikavälillä on ehdottoman tärkeää turvata työvoiman riittävyys, mutta tässä ja nyt tärkeintä on turvata työpaikkojen sekä yritysten koronakestävyyttä ja saada liikkeelle uusia investointeja sekä varautua koronan jälkeiseen nousuun. 

On surullista, että aina kun työttömyys nousee ja työtä on todella vaikea löytää, osa hakee ratkaisuksi työttömyysturvan leikkauksia. Työttömyysturvan heikentäminen toki kannustaa työhön, mutta jos työtä ei ole, kannustaminen ei auta. Tässä vastasyklinen politiikka toimisi paremmin. 

Jos nyt leikkaisimme sosiaaliturvaa, se heikentäisi kotimaista kysyntää ja entisestään vaikeuttaisi palvelualojen työllisyyttä. Se lisäisi epävarmuutta heissä, joita leikkaukset eivät koske. Epävarmuus taas saa ihmiset säästämään sukanvarteen ja vähentämään kulutusta. 

Talouden tasapainottamiskeskustelussa asumistuki on noussut voimakkaasti esiin. Asumistukimenot ovat nousseet ja ratkaisut ovat vaikeita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asumistukea saavat myös eläkeläiset ja työssäkäyvät ihmiset. Näiden ihmisten joukko ei ole pieni. Ongelmallista asumisen hinnassa on se, että siellä missä on parhaat työllistymisen mahdollisuudet, asuminen on kalleinta. 

Hallituksen finanssipolitiikan linja on jo kesän 2019 hallitusneuvotteluissa ankkuroitu vastasyklisen finanssipolitiikan periaatteeseen. Aktiivisella ja vastuullisella finanssipolitiikalla kyetään hillitsemään vientiteollisuuden menestyksestä riippuvaisen kansantaloutemme nousuja ja laskuja. Ajoitus on silloin talouspolitiikan päätöksenteon avain: sopeutusta tarvitaan, mutta sitä ei pidä käynnistää ennen kuin toipuminen on vauhdissa ja työllisyys saatu palautettua kasvu-uralle. 

Työllisyyden kasvu on välttämätöntä, jotta hyvinvointivaltion palvelut voidaan rahoittaa. Työllisyyteen tarvitaan työvoiman kysyntää eli työpaikkojen syntymistä ja työvoiman tarjontaa. Molempia. Olemme tottuneet arvioimaan menestystämme työllisyysasteella, mutta se ei kerro kaikkea.  

Työn tuottavuudella on iso merkitys ja sillä, ovatko ihmiset kokopäiväisissä työsuhteissa vai osa-aikaisissa töissä. Vähän työtä on aina parempi vaihtoehto kuin ei työtä olleenkaan, mutta vaikkapa paljon puhutun kestävyysvajeen arvioinnissa työn määrällä ja tuottavuudella on merkitystä. 

Ennen koronaa työvoiman kysyntä oli voimakasta. Toissa vuonna toimipaikat hakivat töihin yli 760 000 henkeä. Valtaosa työpaikoista löysi tekijänsä, mutta sopivaa työntekijää ei löytänyt 65 000 työpaikkaa. 

Pula osaavasta työvoimasta siis jarrutti uusien työpaikkojen syntyä. Tämän vuoksi on tärkeää turvata työvoiman saatavuus ja panostaa koulutukseen, jotta voimme nostaa tuottavuutta ja osaamisemme riittää kansainvälisillä markkinoilla. 

Työnantajat, varsinkin pk-yritykset, hyötyisivät nykyistä runsaammasta avusta ja neuvonnasta rekrytointiprosessissa. Tämän vuoksi työvoimapalveluita on syytä vahvistaa, olipa kyse työnantajien tai työnhakijoiden palvelusta. Uusi rekrytointikokeilu on yksi väline tuen ja palvelun parantamiseen mikroyrityksille, joilla ei vielä ole ulkopuolista työvoimaa. 

Uusia työpaikkoja syntyi toissa vuonna yli 330 000. Vain hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työllisyys kasvoi vähemmän eli 26 000 henkeä, koska työpaikkoja menetettiin. Työpaikkoja syntyi hieman enemmän pieniin kuin suuriin yrityksiin. 

Osaavan työvoiman tarjonta on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa. Korona kuitenkin muutti työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä painoarvoa. Työttömyys on kasvanut ja osa lomautuksista uhkaa muuttua irtisanomisiksi. Työttömänä on lähes 260 000 henkeä. Työttömyydessä vuositasolla käy moninkertainen määrä. Tarjolla on osaavaa työvoimaa paljon enemmän kuin aiemmin. Pula on pikemmin työpaikoista.  

Euroopan unionin koronaelvytyksessä on kyse koko alueen elpymisestä. Vähän niin kuin hyvinvointivaltiossa. Paremmin pärjäävät hyötyvät kokonaisuudesta. Suomessa kyse on siitä, että teemme oman osuutemme parhaalla mahdollisella tavalla. Yksin elpymispaketin resurssilla ei Suomi nouse, mutta Suomi nousee, kun osaamme käyttää elpymisvaroja siten, että ne houkuttelevat mahdollisimman paljon yksityistä rahaa aktiiviseen työllisyyttä vahvistaviin investointeihin.

Tarja Filatov: Tasapainottelua koronan, talouden ja työllisyyden triangelissa

Koronan ehkäisy on parasta työllisyyspolitiikka. Miksikö? Siksi, että koronan oloissa ihmiset pelkäävät kuluttaa ja tämä vaikuttaa kotimarkkinoiden esimerkiksi palveluiden työpaikkoihin. Lisäksi kaikki elinkeinotoimintaa rajoittavat toimet terveyttä turvaavat toimet ovat myrkkyä työllisyydelle.

Rajoitustoimia selvästi enemmän kulutuksen laskuun on vaikuttanut koronavirusta koskeva epävarmuus ja pelko tartunnasta. Tämä on aika yllättävää, mutta todistusvoimaa löytyy mm. Ruotsin ja Tanskan sekä USAn ja Etelä-Korean tutkimuksista.

Pelko tartunnasta saa ihmiset vähentämään nopeasti kulutuskysyntäänsä. Tämä johtaa irtisanomisiin ja palkkasumman putoamiseen. Se taas johtaa epävarmuuteen tulevasta ja vähentää edelleen kulutuskysyntää. Seurauksena on lisää irtisanomisia ja niin edelleen.

Hallitus on saanut voimakasta kritiikkiä työllisyystoimien vähäisyydestä. Tehdäänpä pieni faktantarkistus. Hallitus on tukenut yrityksiä suoralla avustuksella lähes kahdella miljardilla eurolla. Lainoihin ja pääomasijoituksiin on varattu lähes miljardi euroa ja tämän lisäksi valtio on varannut yritysten takauksiin 12 miljardia euroa. Tämä on vain osa siitä panostuksesta, jolla yrityksille on rakennettu siltaa yli koronan mustan veden.

Lisäksi ilmasto ja infrapaketti tukee työllisyyttä 1,3 miljardia ja kuntien työtä tuetaan kaikkiaan noin neljällä miljardilla. Kunnissa kyse on koronan hillinnän lisäksi hoiva-alan ja koulutuksen yms. työpaikoista. Lisäksi on kuljetustukea, verotuksen myöhennystä, vuokranalennuksia jne. Näillä toimilla pidetään kiinni olemassa olevista työpaikoista ja työvoiman työkyvystä.

Mitä hyötyä näistä panostuksista sitten on ollut? Yritysten konkurssiaaltoa ei ole toistaiseksi näkynyt. Riskit eivät kuitenkaan ole kokonaan poistuneet.

Tammi-elokuussa pantiin vireille 8,6 prosenttia vähemmän konkursseja kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Vielä alkuvuodesta niitä oli vuodentakaiseen verrattuna enemmän.Suomen bruttokansantuote väheni vuoden 2020 toisella neljänneksellä 6,4 prosenttia verrattuna vuodentakaiseen. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote supistui 14,1 prosenttia.

BKT-kehitys vuoden alusta muutamissa verrokkimaissa osoittaa, että olemme osanneet tehdä oikeita toimia, mutta on meillä varmasti ollut onnea mukana. Ruotsin BKT aleni 9 prosenttia, Saksan -12, Ranskan -19, Britannian -22 prosenttia.

Vaikka pärjäämme maailman mittakaavassa hyvin, meidän on pärjättävä paremmin oman itsemme vuoksi. Työllisyyteen on panostettava ja lisää toimia on tehtävä koko ajan, oli koronaa tai ei. Oli taantuma tai nousu.

Normaaliaikana Suomessa häviää yli 220.000 työpaikkaa vuodessa. Normaalioloissa saman verran uusia työpaikkoja syntyy emmekä aina huomaa muutosta, vaikka lähemmäs puoli miljoonaa suomalaista on vuosittain työpaikassa, jossa ei vielä vuottaa aiemmin ollut. Muutos on siis kovaa.

Tämä muutosvauhti kertoo, että on oikeastaan hassua vääntää siitä, syntyykö 30.000 vai 60.000 vai 80.000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkoja tarvitaan aina korvaamaan myös vanhoja.

Koska koko Eurooppa on lamassa, kotimarkkinoillamme on iso merkitys. Siksi ei ole viisasta tehdä nyt päätöksiä, jotka luovat lisää epävarmuutta ja sakkaavat kotimaista kysyntää. On pidettävä huoli siitä, että olemme valmiina kun kasvu alkaa.

Vaikka EU:n elvytyspaketti jurppii monia ja moni miettii, että miksi Suomi on nettomaksajana, niin ehkä asiaa suhteuttaa se, että joudumme käyttämään kuukaudessa enemmän rahaa koronatesteihin kuin elvytyspaketin takaisinmaksuun vuodessa. Mittaluokat on syytä muistaa.

Jotta selviämme jatkossa, on pyrittävä vähentämään epävarmuutta ja pelkoa. Samalla meidän jokaisen ”on syytä pelätä” sen verran, että muistamme varotoimet. Viruksen levinneisyys on lisääntymässä ja jollemme paranna tapojamme, joudumme uuteen epidemiavaiheeseen.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Työn tuottavuus luupin alle

Työllisyyden vahvistamisessa on aina kaksi puolta. On luotava suotuisa ympäristö, jotta yritysten on mahdollista kasvaa ja työllistää. Oleellista ovat investoinnit, osaaminen ja työn tuottavuuden vahvistaminen.

Vientivetoisena maana työllisyytemme on sidoksissa kansainväliseen talouteen. Meidän on huolehdittava kilpailukyvystämme, erityisesti osaamisesta ja tuottavuudesta.

Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut Suomessa enemmän kuin Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa teollisissa maissa viime aikoina, mutta meidän jälkeen jääntimme on todella huolestuttavaa.

Tuotanto, joka Ruotsissa saadaan aikaan yhdeksässä päivässä, kestää Suomessa 10 päivää. Ero ei johdu tehdyistä työtunneista, vaan tuottavuudesta.

Professori Matti Pohjolan raportin mukaan Ruotsin etumatka perustuu osaamiseen ja tietoon perustuvien palveluiden tuottavuuden kehitykseen, joka on ollut muita aloja vahvempaa.

Suomi ei ole hyötynyt teknologian kehityksestä yhtä paljon kuin kilpailijamaamme. Ruotsin Suomea parempi tuottavuuden kasvu on syntynyt palvelualoilla, erityisesti tietointensiivisissä palveluissa.

Tämä muutos ei ole tapahtunut vuodessa. Teknologian murros ja kansantalouden rakennemuutos antavat meille kuitenkin uuden mahdollisuuden, sillä edellytyksellä, että vahvistamme innovaatiopolitiikkaa. Juuri näin hallitus tekee.

Investointeja vauhditetaan korottamalla irtaimen käyttöomaisuuden poistoja noin 200 miljoonalla eurolla. Teknologiaan ja tuotekehityksen panostukset käännetään nousuun. TKI-panokset ovat ensi vuonna kaksi miljardia euroa. Ei mitään pikkusummia.

Budjetissa näkyvät koulutuspanostukset. Osaamiseen ja koulutukseen tulee yhteensä lähes 400 miljoonaa lisäeuroa. Siirrymme leikkauksista voimavarojen lisäämiseen ja tästä muutoksesta voi syystä olla ylpeä!

Koulutus on vahva työllisyysinvestointi nyt ja tulevaisuudessa. Koulutukseen panostetaan merkittävästi, jotta ei syntyisi osaamisen kestävyysvajetta

Me emme pärjää massatuotannolla tai hintoja polkemalla, vaan osaamisella ja tekemällä asioita fiksummin.

Kannattaa muistaa, että muilla kuin varsinaisilla työllisyystoimilla on vaikutusta työllisyyteen.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin työkyvyttömyyden syy. Jos lapsella on yksikin harrastus, se ennaltaehkäisee syrjäytymisriskiä merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan lapsenkasvuympäristön on oltava ehjä ja turvallinen.

Suomessa fyysinen työturvallisuus on maailman huippua. Mielen hyvinvoinnissa meillä on vielä paljon tehtävää. Uuden vuosikymmenen iso työelämähaaste on parantaa henkistä työsuojelua ja hyvinvointia erilaisissa työyhteisöissä.

Ylipäätään mielenterveyden häiriöissä liian usein apua saadakseen joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Apua saa, jos jaksaa taistella saadakseen sitä tai kykenee ostamaan palvelua yksityisesti.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 %. Viime vuonna kasvua oli 10.000 henkilöllä. Näin ei voi jatkua.

Onneksi työelämästä löytyy hyviä esimerkkejä, joilla nousua voidaan taklata.

SOK:ssa mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot lähtivät kasvuun. Yritys on tarjonnut viimeisen vuoden ajan työntekijöilleen lyhytpsykoterapiaa pääsyä kahdessa viikossa kasvaneen kuormituksen selättämiseen. Uudistus on vähentänyt pääkonttorin sairauspoissaoloja kolmanneksella ja säästänyt peräti puoli miljoonaa euroa.

Hankaliin haasteisiin ei ole helppoja ratkaisuja. Niitä ei pysty tiivistämään sloganiksi, ei edes 30 sekunnin videoksi. Isot ratkaisut syntyvät monista pienistä teoista.

(Kuva: osa Fernand Legerin teoksesta)

(Kirjoitus julkaistu aiemmin Itä-Häme -lehdessä)