Tarja Filatov: Miksi eriarvoisuuden kasvu on vaarallista?

Eriarvoisuus ei synny tyhjiössä. Jos mahdollisuudet kasautuvat vain osalle väestöstä ja toiset työnnetään sivuun, seuraukset näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla – ja lopulta koko yhteiskunnan vakaudessa.

Eriarvoisuus rakentuu arjen valinnoista, koulutuspoluista, työmarkkinoiden muutoksista ja sosiaalisista rakenteista. Arjen valinnoilla ja poliittisilla päätöksillä voidaan myös vähentää eriarvoisuutta.

Suomi on rakentunut pitkälti keskinäiselle luottamukselle. Sille että jokainen saa tarvitessaan tukea ja että säännöt ovat kaikille samat. Jos kuilu hyväosaisten ja heikommin pärjäävien välillä kasvaa liian suureksi, tämä luottamus alkaa murentua.

Koulutus periytyy

Suomen vahvuus on ollut se, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Jos päästämme eriarvoisuuden kasvamaan sosiaalinen liikkuminen hidastuu. Kun perhetausta määrittää yhä vahvemmin lapsen koulutus- ja uramahdollisuuksia, eriarvoisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Tällöin lahjakkuus ja ahkeruus eivät enää riitä – taustasta tulee ratkaiseva tekijä.

Koulutus on periytyvää ja kasautuvaa. Perustaidot jakautuvat epätasa-arvoisesti ja niiden osaaminen periytyy. Ne, joiden perustaidot ovat heikoimmat, uskovat vähiten omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa ja vaikuttamiseen sekä luottavat vähemmän toisiin ihmisiin.

Kaikki työ ei suojaa köyhyydeltä

Eriarvoisuuden kasvu on talouden ja työllisyyden jarru. Jos suuri osa väestöstä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle tai tekee vain matalapalkkaisia töitä ilman mahdollisuutta kouluttautua eteenpäin, menetämme valtavan määrän potentiaalia. Tämä näkyy suoraan kansantaloudessa. 

Työkään ei aina suojaa köyhyydeltä. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 työssäkäyvää köyhää ja noin 400 000 työntekijää epävarmassa asemassa. Työttömyysturvan muutokset ja suojaosan poistaminen on lisännyt osa-aikatyössä ja silpputyötä tekevien köyhtymistä.

Vuonna 2022 noin 873 000 ihmistä eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Suurin riski on nuorilla aikuisilla ja yli 84-vuotiailla Työttömistä lähes 70 % ja opiskelijoista 41 % oli köyhyysriskissä.

Lapsiköyhyys on pysynyt 2000-luvulla melko vakaana. Mutta tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset ja niiden kasautuminen uhkaa syöstä köyhyyteen 27 000 lasta lisää.

Köyhä kuolee varhemmin

Eriarvoisessa yhteiskunnassa hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti. Tilastot osoittavat, että matalammin koulutetut ja pienituloiset sairastavat enemmän ja elävät lyhyemmän elämän kuin hyvin koulutetut. Suomessa rikas nainen elää keskimäärin 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies. Tämä ei ole yksilön vika, vaan rakenteellinen ongelma.

Sosioekonomiset hyvinvointi- ja terveyserot eivät ole Suomessa vähentyneet. Terveyspalveluissa epätasa-arvo näkyy erityisesti peruspalveluissa. Julkisten terveyspalveluiden jonot ja asiakasmaksut johtavat siihen, että köyhimmät ja sairaimmat saavat muita vähemmän palveluita. 

Erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmaiset ja työttömät saavat heikommin terveyspalveluita, vaikka heillä tarve olisi muita suurempi. 

Miten eriarvoisuutta voidaan ehkäistä?

Panostamalla koulutukseen kaikilla tasoilla. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Varhaiskasvatuksesta toisen asteen tutkintoon ja elinikäiseen oppimiseen – koulutus on tehokkain keino katkaista eriarvoisuuden ylisukupolvinen ketju.

Työllisyyttä  vahvistamalla ja osaamisen päivittämisel Työ on puutteistaan huolimatta paras tae toimeentulolle ja osallisuudelle. Muuttuvilla työmarkkinoilla tarvitaan jatkuvaa mahdollisuutta päivittää osaamista, jotta kukaan ei putoa kelkasta.

Palvelujen saavutettavuutta vahvistamalla. Asuinpaikka tai lompakon paksuus ei saa määrittää sitä, millaista terveydenhoitoa, koulutusta tai sosiaalista tukea on saatavilla. Digitaaliset ratkaisut ja liikkuvat palvelut voivat olla tässä apuna.

Päätöksenteon yhdenvertaisuutta vahvistamalla. Lainsäädännön, työmarkkinoiden ja yritystoiminnan on tunnistettava eriarvoistavat rakenteet ja purettava niitä. Tasa-arvo ei synny itsestään – se vaatii tietoista politiikkaa ja rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka hyödyttävät kaikkia, ei vain harvoja.

Yhteinen projekti

Eriarvoisuuden ehkäisy ei ole vain sosiaalipolitiikan kysymys – se on koko yhteiskunnan kestävyyden edellytys. Jos haluamme pitää kiinni Suomen vahvuuksista – luottamuksesta, osaamisesta ja hyvinvoinnista – meidän on pidettävä huolta, ettei eriarvoisuuden kuilu pääse kasvamaan.

Eriarvoisuuden vähentäminen on yhteinen projekti, jossa voittajia olemme kaikki.

Tarja Filatov: Inhimillisempää talouspolitiikkaa

Tänään päässä soi Jope Ruonansuun laulu “Kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen”. Ei siksi, että mielessä olisi jussipaidat tai piraattitavarat, vaan siksi, että joinain päivinä on lähes mahdoton valita, mitä tekee ja missä on.

Tänään eduskunnassa on turkaisen paljon päällekkäistä. Budjettiviikko ja Euroopan Neuvoston istuntoviikko ja muutakin. Kumpikin ovat niin isoja asioita, että riittäisivät täyttämään viikon yksin.

Euroopan neuvoston tasa-arvovaliokunnassa keskusteltiin mm. Afganistanin tilanteesta. Nyt istunnossa turkkilaisen kollegani Selin Sayek Böken raportti sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Selin on upea poliitikko, viisas, rohkea ja osaava.

Raportissaan hän muistuttaa, että Euroopan näennäisestä vauraudesta huolimatta sosioekonominen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntynyt maiden välillä ja niiden sisällä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Lisäksi rakenteellinen eriarvoisuus on syventänyt köyhyyttä, heikentänyt sosiaalisia oikeuksia, vähentänyt sosiaalista liikkuvuutta ja syventänyt polarisaatiota.

Poliittisen epävakauden välttämiseksi ja kestävämmän talouden rakentamiseksi Euroopassa on puututtava eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, taattava perusoikeudet ja suojeltava paremmin haavoittuvaa väestöä. On toimittava kansallisella tasolla ja kollektiivisesti.

Maiden tulee arvioida makrotaloutta, teknologiaa, lainsäädäntöä, erityisesti työlainsäädäntöä, jotka voivat pahentaa eriarvoisuutta. Jotenkin teema istuu kotimaiseen budjettikeskusteluun.

Suomessa hallituksen budjettiesitys puolittaa alijäämän tästä vuodesta 14 miljardista seitsemään miljardiin. Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Se on suuri, mutta ei kestämätön, koska korot ovat olemattomat. Velkaa vastustetaan parhaiten sillä, että pääsemme koronakuopan yli. Kerralla ja kunnolla.

OECD varoitti euromaita elvytyksen äkkijarrutuksesta liian aikaisin. Vajaa viikko sitten Euroopan keskuspankki muistutti, että finanssipoliittisten tukitoimien ennenaikainen päättyminen voisi heikentää elpymistä ja pahentaa taloudelle aiheutuvaa pitkäaikaista vahinkoa.

Suomessa oppositio vaatii velkaantumisen lopettamista ja esittää leikkauksia sosiaaliturvaan. Mistähän seitsemän miljardia leikattaisiin siten, että se vaikuttaisi jo ensi vuoden budjettiin. Jos näin tehtäisiin, lopputulos olisi hyytävä.

Me emme halua romuttaa taloutta. Me haluamme kasvattaa taloutta vahvistamalla työllisyyttä. Työllisiä on jo yli 40 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut historiallinen talouskriisi. Vuoden 2020 kesän pohjalukemista työllisyys on kasvanut yli 100 000 ihmisellä. Talouspolitiikka on ollut näin ollen onnistunutta työllisyyden näkökulmasta.

Me haluamme sovittaa yhteen talouden tarpeet, sosiaaliset tarpeet ja ympäristön kestävyyden. Tehdä taloudesta inkluuvisemman ja oikeudenmukaisemman.

Tänään pieneen hiaceen mahtuu taloutta, tasa-arvoa, Afganistania, koronaa, kulttuurirahoitusta, rakennerahoja ja paljon muuta.