Tarja Filatov: Kun mikään ei riitä

Julkisuudessa elää voimakkaasti mielikuva, että Sanna Marinin hallitus on kyllä onnistunut koronanhallinnassa, mutta kelvoton talous- ja työllisyyspolitiikassa. Tätä mielikuvaa ruokkivat erityisesti porvaripuolueet.

Veroaste alhaisimmalla tasolla kymmeneen vuoteen. Pandemia-ajan velkaantuminen euroalueen kolmanneksi pienin. Velkasuhde laskussa. Kestävyysvaje pienentynyt yli 4 prosentista noin 2,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen pandemiasta huolimatta ja työllisyys on ennätystasolla.

Siis huonoa talous- ja työllisyyspolitiikkaa? Tulokset kertovat sen, että toimivaa talous- ja työllisyyspolitiikkaa voi tehdä ilman, että köyhimpiä kuritetaan.

Marinin hallituksen työllisyyspakettia kokoomus arvostelee liian pieneksi. Ehkä siksi, että siinä ei leikata tarpeeksi työttömiltä. Kokoomuksen vaihtoehto suuntaisi miljardiluokan leikkaukset työttömille ja köyhimmille.

Hallituksen työllisyyspaketissa on porkkanaa, mutta ei se säästy kepiltäkään.
Porkkanaosastoon kuuluu ehdottomasti opiskelijoiden ansiorajan nostaminen. Tämä on kiva yllätys opiskelijoille, mutta myös keino, jolla työvoimapulan oloissa työmarkkinoille saadaan joustavaa keikkatyövoimaa.

Työttömyysturvalla opiskelijoille tuli tiukempia työnhakuvelvoitteita. Juttu ei tunnu työttömyysturvalla opiskelevista ihmisistä kivalta, mutta sopii suhdannetilanteeseen. Työttömyysturva on työttömyyden varalle, opintotuki taas opiskelua varten. On viisasta, että jos työtä ei ole, niin työtön voi opiskella, mutta jos töitä on, töihin pitää mielestäni mennä tai siirtyä oikeasti opiskelijaksi.

Palkkatuen muutoksista olen surullinen, koska se koskee ihmisiä, joiden työllistymismahdollisuus on heikko. Mutta tässä on taustalla unionin tukipolitiikka, joten sille ei oikein voi mitään.

Työttömyysturvan euroistaminen on yksilön kannalta plussaa tai miinusta riippuen siitä millaisissa pätkätöissä he ovat. itse ajattelen, että nykyaikana keikkatyö on yhä useammin tehtävään sidottua ja työajan rytmittymistä on yhä hankalampi valvoa.

Muistan kun selvittelin nuoren työttömyysturva-asioita. Hän teki nettisivun päivityksen ja sai siitä 50 euroa. Kyseessä oli kuukauden ainoa tienesti. Työ tulkittiin kokoaikaisesti, kuukauden päivärahat evättiin koska työaikavalvontaa ei ollut. No, tämä tarina päättyi onnellisesti, koska eihän kukaan voi tienata kokoaikatyössä 50 euroa kuussa. Ilman apua nuori olisi menettänyt kuukauden työttömyysturvansa.

Esimerkki ei suoraan liity työttömyysturvan euroistamiseen, mutta liittyy siihen, että monet keikkatyöt tehdään ilman työaikaa. Siksi euroistaminen on nykypäivää ja tulorekisteri on tehnyt sen mahdolliseksi.

Muutama hyvä asia lähtee kolmikantaiseen valmisteluun ja niille toivon nopeaa ratkaisua. Yksi on jatkuvan oppimisen edistäminen ja tuottavuuden parantamisen. Tähän toivoisin mukaan vaikuttavuuden, koska eritysesti julkisissa palveluissa se on avainasemassa.

Toinen työryhmä lähteen etsitään ratkaisuja psykososiaalisen kuormituksen ehkäisyyn. Tämä on viisautta koronan kurjistamassa maassa. Stressitasomme on korkeammalla kuin ennen koronaa masennus ja ahdistus on lisääntynyt. Oireita on hyvä purkaa, jotta mielensairaudet eivät lisäänny. Molemmat erittäin tärkeitä kokonaisuuksia.

Nuorten ohjaamotoiminta vakinaistetaan. Tätä kannatan ehdottomasti! Se on ehkä parasta, mitä edellinen hallitus sai aikaan. Moniammatillisia matalan kynnyksen palveluita tarvitaan. Mutta tarvitaan palvelupolun jatkumista ja tässä uusilla hyvinvointialueilla on haastetta.

Entinen presidentti kirjoitti aikanaan, että meillä pitää olla malttia vaurastua. Viisaasti sanottu. Ajattelen, että sama koskee koronan jälkitoimia. Meillä pitää olla malttia, jotta talouskasvu ei sakkaa ja jotta koronan sosiaalinen pitkä varjo osataan huoltaa vastuullisesti.

Ja jotta osaisimme huolella valmistella uudistukset, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Tarja Filatov: Inhimillisempää talouspolitiikkaa

Tänään päässä soi Jope Ruonansuun laulu “Kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen”. Ei siksi, että mielessä olisi jussipaidat tai piraattitavarat, vaan siksi, että joinain päivinä on lähes mahdoton valita, mitä tekee ja missä on.

Tänään eduskunnassa on turkaisen paljon päällekkäistä. Budjettiviikko ja Euroopan Neuvoston istuntoviikko ja muutakin. Kumpikin ovat niin isoja asioita, että riittäisivät täyttämään viikon yksin.

Euroopan neuvoston tasa-arvovaliokunnassa keskusteltiin mm. Afganistanin tilanteesta. Nyt istunnossa turkkilaisen kollegani Selin Sayek Böken raportti sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Selin on upea poliitikko, viisas, rohkea ja osaava.

Raportissaan hän muistuttaa, että Euroopan näennäisestä vauraudesta huolimatta sosioekonominen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntynyt maiden välillä ja niiden sisällä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Lisäksi rakenteellinen eriarvoisuus on syventänyt köyhyyttä, heikentänyt sosiaalisia oikeuksia, vähentänyt sosiaalista liikkuvuutta ja syventänyt polarisaatiota.

Poliittisen epävakauden välttämiseksi ja kestävämmän talouden rakentamiseksi Euroopassa on puututtava eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, taattava perusoikeudet ja suojeltava paremmin haavoittuvaa väestöä. On toimittava kansallisella tasolla ja kollektiivisesti.

Maiden tulee arvioida makrotaloutta, teknologiaa, lainsäädäntöä, erityisesti työlainsäädäntöä, jotka voivat pahentaa eriarvoisuutta. Jotenkin teema istuu kotimaiseen budjettikeskusteluun.

Suomessa hallituksen budjettiesitys puolittaa alijäämän tästä vuodesta 14 miljardista seitsemään miljardiin. Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Se on suuri, mutta ei kestämätön, koska korot ovat olemattomat. Velkaa vastustetaan parhaiten sillä, että pääsemme koronakuopan yli. Kerralla ja kunnolla.

OECD varoitti euromaita elvytyksen äkkijarrutuksesta liian aikaisin. Vajaa viikko sitten Euroopan keskuspankki muistutti, että finanssipoliittisten tukitoimien ennenaikainen päättyminen voisi heikentää elpymistä ja pahentaa taloudelle aiheutuvaa pitkäaikaista vahinkoa.

Suomessa oppositio vaatii velkaantumisen lopettamista ja esittää leikkauksia sosiaaliturvaan. Mistähän seitsemän miljardia leikattaisiin siten, että se vaikuttaisi jo ensi vuoden budjettiin. Jos näin tehtäisiin, lopputulos olisi hyytävä.

Me emme halua romuttaa taloutta. Me haluamme kasvattaa taloutta vahvistamalla työllisyyttä. Työllisiä on jo yli 40 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut historiallinen talouskriisi. Vuoden 2020 kesän pohjalukemista työllisyys on kasvanut yli 100 000 ihmisellä. Talouspolitiikka on ollut näin ollen onnistunutta työllisyyden näkökulmasta.

Me haluamme sovittaa yhteen talouden tarpeet, sosiaaliset tarpeet ja ympäristön kestävyyden. Tehdä taloudesta inkluuvisemman ja oikeudenmukaisemman.

Tänään pieneen hiaceen mahtuu taloutta, tasa-arvoa, Afganistania, koronaa, kulttuurirahoitusta, rakennerahoja ja paljon muuta.

Tarja Filatov: Osaamisen kestävyysvajetta ei voi ohittaa

Esko Aho pohtii hallituksen talouspolitiikkaa kokemuksen rintaäänellä. Hän on huolissaan menojen lisäyksestä talouden heikentyessä ja kehottaa tarkistamaan hallitusohjelmaa. Aho on oikeassa: politiikkaa on tehtävä ajassa.

Hallitusohjelman tarkistamiseen ei mielestäni kuitenkaan ole tarvetta, koska ohjelmassa on elementtejä, jotka ennakoivat talouden muutoksia. Tänä vuonna hallitus on lisännyt resursseja koulutukseen. Teknologia- ja tuotekehityksen panostukset käännetään pitkän laskun jäkeen nousuun. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa olla investoimatta osaamisen lisäämiseen. Ilman lisäpanostusta meitä uhkaa osaamisen kestävyysvaje. Olemme jäämässä jälkeen verrokkimaistamme.

Työn tuottavuus on jäämässä jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa työn tuottavuuden kasvu palvelualoilla perustuu erityisesti osaamiseen ja tietoon perustuvien palveluiden tuottavuuden kehitykseen. Hallitus on tehnyt panostuksia ilmasto- ja luonnonsuojelutoimiin sekä perusturvaan. Parempi ilmastopolitiikka on välttämätöntä ja sosiaaliturvapanokset puolestaan lisäävät ostovoimaa sekä ehkäisevät toimeentulotukiriippuvuutta. Kestävyysvajeen umpeen kuromiseen tarvitaan työllisyyden vahvistamista ja oikeudenmukaista kasvua tukevaa veropolitiikkaa. Hallitus valmistelee parhaillaan työllisyys- ja soteuudistuksia.

Kestävyysvaje on haaste eikä hallitus ole sitä unohtanut. Hallitusohjelmassa on kirjattu kaksi keskeistä uudelleentarkastelun elementtiä. Toinen liittyy käytettävissä olevien menojen määrään ja työllisyyyttä lisäävien päätösten väliseen yhteyteen. Ne on sidottu toisiiinsa. Lisäksi hallitusohjelmaan on sisäänkirjattu kohtuullisen suuri suhdanne-elementti. Nämä ovat niitä välineitä, joilla varaudutaan talouden muutoksiin.

IMF on todennut, että hallituksen finanssipolitiikan linja tukee kasvua lähivuosina. Investoinnit muun muassa koulutukseen, TKI-, työllisyys- ja ilmastotoimiin ovat välttämättömiä ja lisäävät talouden kasvupotentiaalia tulevaisuudessa. 

Oppivelvollisuuden laajennus taas on talouspolitiikan arviointineuvostn mukaan uudistus, joka vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Budjettiriihessä on tehtävä nopeammin vaikuttavia työllisyysratkaisuja ja niitä hallitus parhaillaan valmistelee.

Osaamisen kestävyysvajeen taklaaminen auttaa taloudellisen kestävyysvajeen umpeen kuromista.