Tarja Filatov: Kulttuuri - niin hyvää ettei sanotuksi saa

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)”. Viisaasti sanottu.

Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään. Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt. Ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ylös koronakuopasta. 

Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa ja kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta. Julkinen sektori puolestaan hyötyi kulttuurista yli kolme miljardia euroa.

Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa. Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.

Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja. Strategiset taidot ja päätöksentekokyky ovat kehittyneet. Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme sivutuotteena juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vanhemmista näki, että taiteen käyttäminen opetuksessa auttoi lapsia motivoitumaan oppimiseen. Ei huono tulos ollenkaan.

Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.

Taide tuo terveyttä. Kliinisissä olosuhteissa on huomattu, että taide ja taiteellinen toiminta parantaa hoitotuloksia, vähentää fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jopa vähentää rauhoittavien lääkkeiden sekä kipu- ja unilääkkeiden tarvetta.

Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä on onnellisuuteen ja koettuun terveyteen. Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.​

Entäpä jos seuraavassa hallitusohjelmassa nostettaisiin kulttuuri ja taide sille kuuluvaan arvoon. Panostettaisiin kunnolla, jotta ihminen pelastuu. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa.

(Julkaistu Toinen Näytös -lehdessä)

Tarja Filatov: Palkka-avoimuudesta sovittiin jo hallitusneuvotteluissa

Surullinen, vihainen, pettynyt olo.

Palkka-avoimuutta koskeva laki on jymähtänyt hallituspuolueiden välisiin erimielisyyksiin. 

Asiasta oli selkeä kirjaus hallitusohjelmassa ja sitä tulisi noudattaa.

Samapalkkaisuuslaki säädettiin samana vuonna kuin synnyin, mutta se ei toteudu vieläkään.

EU-maissa sukupuolten palkkaero on keskimäärin 14.1 % ja Suomessa 16,6 % (Eurostat 2019).

Palkkatasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikilla on sama palkka, vaan sitä että perusteettomista palkkaeroista päästään eroon.

Palkka-avoimuus on kansainvälisesti tunnustettu keino parantaa sukupuolten palkkatasa-arvoa. 

Suomen perusteettomiin palkkaeroihin ovat kiinnittäneet huomiota mm. YK ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusten valvontaelimet. 

Palkka-avoimuuden edistäminen ei tarkoita sitä, että palkat kuulutetaan kaikelle kansalle, vaan sitä että tietoa reilun palkkauksen edistämiseksi on saatavilla.

Työnantajan tulisi kerran vuodessa selvittää henkilöstölle työnantajan noudattama palkkausjärjestelmä ja sen soveltaminen, muut palkan määräytymisen perusteet ja palkitseminen sekä se, miten työntekijä voi vaikuttaa omaan palkkaansa.

Esitys parantaisi työntekijöiden mahdollisuuksia arvioida työpaikan tasa-arvotilannetta ja omaa palkkaansa suhteessa muihin työntekijöihin, tunnistaa perusteettomia palkkaeroja ja ryhtyä toimiin epäkohtien korjaamiseksi.

Tasa-avosuunnitelman ja siihen sisältyvän palkkakartoituksen olisi oltava koko henkilöstön saatavilla.

Olisi tärkeää säätää lailla minkälaista tietoa palkoista olisi annettava. Tärkeä tieto olisi työpaikan miesten ja naisten keskipalkkojen ero ja se, miten miesten ja naisten palkat eroavat eri henkilöstö/työntekijäryhmissä sekä arvio erojen syistä.

Oleellista on, että henkilöstön edustajien tulisi saada yksittäisten työntekijöiden palkkatiedot ja muut palkan määräytymisen perusteet silloin, kun palkkojen tasa-arvoa arvioidaan. Vastaavasti henkilöstön edustajilla tulee olla salassapitovelvollisuus. 

Palkkaeroja ja -syrjintää on helpompi havaita ja korjata epätasa-arvoa, jos palkkatasoista on riittävästi tietoa.

Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu palkka-avoimuuden lisääminen. Ohjelman mukaan perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamista edistetään lisäämällä palkka-avoimuutta lainsäädännön keinoin. Perusteettomiin naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin puututaan nykyistä tiukemmin. Lisäksi todetaan, että tasa-arvolakiin lisätään henkilöstön, henkilöstöedustajien ja yksittäisten työntekijöiden oikeuksia ja tosiasiallisia mahdollisuuksia lisätä palkkatietoutta ja puuttua tehokkaammin palkkasyrjintään.

Tästä on jo hallitusneuvotteluissa sovittu. Siksi laki olisi tärkeä saada eduskuntaan.

Palkka-avoimuus edistää reilua palkkausta, mahdollistaa sukupuolten välisten perusteettomien palkkaerojen kaventamisen, lisää ihmisten ymmärrystä oman palkan muodostumisesta.

Avoimuus edistäisi lakisääteisen samapalkkaisuuden toteutumista eli sitä, että samasta työstä tosiasiallisesti maksetaan sama palkka.

Tarja Filatov: Osaamisen kestävyysvajetta ei voi ohittaa

Esko Aho pohtii hallituksen talouspolitiikkaa kokemuksen rintaäänellä. Hän on huolissaan menojen lisäyksestä talouden heikentyessä ja kehottaa tarkistamaan hallitusohjelmaa. Aho on oikeassa: politiikkaa on tehtävä ajassa.

Hallitusohjelman tarkistamiseen ei mielestäni kuitenkaan ole tarvetta, koska ohjelmassa on elementtejä, jotka ennakoivat talouden muutoksia. Tänä vuonna hallitus on lisännyt resursseja koulutukseen. Teknologia- ja tuotekehityksen panostukset käännetään pitkän laskun jäkeen nousuun. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa olla investoimatta osaamisen lisäämiseen. Ilman lisäpanostusta meitä uhkaa osaamisen kestävyysvaje. Olemme jäämässä jälkeen verrokkimaistamme.

Työn tuottavuus on jäämässä jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa työn tuottavuuden kasvu palvelualoilla perustuu erityisesti osaamiseen ja tietoon perustuvien palveluiden tuottavuuden kehitykseen. Hallitus on tehnyt panostuksia ilmasto- ja luonnonsuojelutoimiin sekä perusturvaan. Parempi ilmastopolitiikka on välttämätöntä ja sosiaaliturvapanokset puolestaan lisäävät ostovoimaa sekä ehkäisevät toimeentulotukiriippuvuutta. Kestävyysvajeen umpeen kuromiseen tarvitaan työllisyyden vahvistamista ja oikeudenmukaista kasvua tukevaa veropolitiikkaa. Hallitus valmistelee parhaillaan työllisyys- ja soteuudistuksia.

Kestävyysvaje on haaste eikä hallitus ole sitä unohtanut. Hallitusohjelmassa on kirjattu kaksi keskeistä uudelleentarkastelun elementtiä. Toinen liittyy käytettävissä olevien menojen määrään ja työllisyyyttä lisäävien päätösten väliseen yhteyteen. Ne on sidottu toisiiinsa. Lisäksi hallitusohjelmaan on sisäänkirjattu kohtuullisen suuri suhdanne-elementti. Nämä ovat niitä välineitä, joilla varaudutaan talouden muutoksiin.

IMF on todennut, että hallituksen finanssipolitiikan linja tukee kasvua lähivuosina. Investoinnit muun muassa koulutukseen, TKI-, työllisyys- ja ilmastotoimiin ovat välttämättömiä ja lisäävät talouden kasvupotentiaalia tulevaisuudessa. 

Oppivelvollisuuden laajennus taas on talouspolitiikan arviointineuvostn mukaan uudistus, joka vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Budjettiriihessä on tehtävä nopeammin vaikuttavia työllisyysratkaisuja ja niitä hallitus parhaillaan valmistelee.

Osaamisen kestävyysvajeen taklaaminen auttaa taloudellisen kestävyysvajeen umpeen kuromista.

Retoriikka koveni eduskunnassa - toivottavasti faktat pysyvät mukana

Yksi on varmaa: eduskunnassa retoriikka kovenee. Toivottavasti se ei tarkoita faktojen vähentymistä. Eduskunta keskusteli hallitusohjelmasta tiistaina.

Ensimmäisen kerran minun eduskuntaurani aikana kävi niin, että kaikki hallituspuolueiden ryhmäpuhujat käyttivät salin vasemmanpuolista puhujapönttöä. Yleensä RKP ja keskusta ovat puhuneet oikealta.

Edustaja saa puhua kummalta puolelta tahansa. Ennen vanhaan puolella oli iso poliittinen merkitys. Ehkä valinnoilla haluttiin korostaa muutosta.

Ja kyllä muutosta on luvassa. Nykyisen hallituksen linja on hyvin erilainen. Hyvinvointivaltiota halutaan rakentaa, ei purkaa. 

Keskustelussa oli mielenkiintoista se, että kokoomus kritisoi hallitusta siitä, että käytetään liikaa rahaa ja että Suomen tulevaisuus vaarantuu. Samassa lauseessa kritisoitiin sitä, että koulutukseen tai vanhustenhoivaan ei ole varattu riittävästi rahaa. Ota siitä nyt sitten selvä.

Polttoaineveron korotus sai odotetusti kritiikkiä. On totta, että kehäkolmosen ulkopuolella on pakko käyttää autoa. Korotus tehdään kuitenkin asteittain ja varmistetaan, että polttoaineen hinta ei nouse enempää kuin muiden tuotteiden. Veronkorotusta paljon suurempi merkitys on jo nykyisin sillä, millä asemalla ja minä päivänä tankkaa. Mutta toki korotus on korotus. 

Subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta olen iloinen, samoin kuin varhaiskasvatusryhmien pienentämisestä. Meillä Hämeenlinnassa näitä leikkauksia ei toteutettu, mutta on reilua, että varhaiskasvatuksessa kaikilla lapsilla on samat säännöt.

Koulutuksen panostukset ovat ehdottomasti plussaa Suomelle. Niitä kritisoitiin, koska osa on väliaikaisella rahoituksella. Kritisoijat unohtavat, että niin olivat edellisen hallituksen kärkihankkeet.

Minusta on hyvä, että investointina nähdään sosiaaliset innovaatiokokeilut. Jos ne ennaltaehkäisevät kuluja tai tuovat säästöä sekä toimivat muutoin hyvinvointia ja osaamista lisäävästi, niille kannattaa suunnata pysyvä rahoitus. Jos taas eivät tuota, niistä kannattaa luopua. 

Hallituksen onnistuminen on työllisyyden kasvun varassa. Niin kuin kaikkien muiden hallitusten. Oppositio kritisoi ja kyseli, että unohtaako hallitus työnantajat ja heidän tarpeensa. Ei unohda. Hallitus kunnioittaa kolmikantaista valmistelua ja siihen muuten kuuluu työnantajapuoli. Edellinen hallitus unohti työntekijäpuolen.

Nostoja hallitusohjelmasta - inhimillisempi sosiaaliturva

Norsu syödään palasina, niin hallitusohjelmakin. Hallitusohjelmasta on ollut lehdissä kosolti oikeaa ja väärää tietoa. Molempia. 

Itse olin puheenjohtajana sosiaaliturvaa uudistavassa työryhmässä. Yhteiset tavoitteet ja perusteet uudistukselle löytyivät helposti. Yksityiskohdissa ja asioiden asettamisessa talouden raamiin riitti hiomista.

Pääasiassa rakensimme kahden vaalikauden tavoitteita komiteatyölle, mutta tällä vaalikaudella aiotaan toteuttaa jo sosiaaliturva, joka näyttäytyy ihmisille yhtenä. Sitä voi hakea yhdellä hakemuksella, vaikka etuuksia olisi useita. Ennakoitavuus kasvaa sekä sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhteensovitusta selkiytetään. Tulorekisteri avaa tähän aiempaa yksinkertaisempia mahdollisuuksia.

Itse pidän tärkeänä linjausta, jossa sairauspäiväraha, kuntoutuksen etuuden ja työttömömyysturva uudistetaan siten, että ihmiset ovat oikean etuuden ja oikeiden palveluiden piirissä. Tämä auttaa erityisesti työkyvyttömiä ja sairaita työttömyysturvalla olevia. Tämä siksi, että olen niin monen väärällä etuudella olevan tuskaa vuosien varrella jakanut.

Perusturvan tasoa nostetaan 20 euroa, indeksin ja aktiivimallin leikkuri poistuu työttömyysturvasta. Indeksikorotukset tehdään ja opintotuki tulee indeksikorotusten piiriin. Yksinhuoltajien ja vuorovanhemmuusperheiden asemaa parannetaan. Palvelut tulevat paremmin perheiden tueksi. Pieniin eläkkeisiin tulee 50 euron korotus ja vaalikauden tavoite on 100 euroa.

Suomalaiset jakavat laajasti periaatteet ja arvot, joille pohjoismainen hyvinvointimallimme on vuosien saatossa yhteistyössä rakennettu. Sen kulmakiviä ovat ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, verorahoitteiset hyvinvointi- ja koulutuspalvelut, suuri sosiaalinen liikkuvuus ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta. 

Ihmisten hyvinvointiin ja osallisuuteen ei ole investoitu vain siksi, että siihen on ollut varaa, vaan jotta vaurastuisimme kansakuntana. 

Työelämä muuttuu eikä sosiaaliturva ole aina sovitettavissa ihmisten vaihtuviin elämäntilanteisiin tai työn muutokseen. Köyhyys altistaa laajemmalle syrjäytymiselle ja riippuvuus toimeentulotuesta heikentää osaltaan työllistymisen edellytyksiä. Siksi toimeentulotukiriippuvuutta on vähennettävä.

Sosiaaliturva on tulevaisuusinvestointi, joka mahdollistaa yksilölle täysipainoisemman elämän sekä lisää vapautta ja osallisuutta tavalla, joka samalla palvelee koko yhteiskuntaa. Sosiaaliturvan uudistamisessa keskeistä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja toimeentulon turvaaminen sosiaalisten riskien kohdatessa. 

Olennaista on parantaa järjestelmän luotettavuutta, kattavuutta ja ymmärrettävyyttä. 

Tarve sosiaaliturvan uudistamiselle johtuu useasta syystä. Työn murros haastaa sosiaaliturvassa käytetyt määritelmät ja järjestelmän toimivuuden. Palveluita ja etuuksia on kehitetty eritahtisesti ja erillään. Niiden yhteentoimivuutta on parannettava vastaamaan ihmisten tarpeita. Nykyisessä järjestelmässä tukea tarvitsevaa ihmistä ei aina kohdata oikea-aikaisesti eikä hän välttämättä pääse tarvitsemansa palvelun tai etuuden piiriin. Pahimmillaan hän jää kokonaan vaille tukea. 

Perusturvan matala taso ja järjestelmän monimutkaisuus ovat kasvattaneet toimeentulotuen roolia. Alkujaan viimesijaiseksi ja lyhytkestoiseksi tarkoitettu toimeentulotuki on muodostunut pitkäkestoiseksi ensisijaisen tuen täydentäjäksi. Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Pirstaleisuus ja ennakoimattomuus korostuvat elämäntilanteiden vaihtelun ja moninaisuuden vuoksi sekä sektorirajoja ylitettäessä. Hyvinvointivaltion kestävyys edellyttää korkeaa työllisyyttä.

Uudistuksen tavoitteena on ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturvan tulee osaltaan vastata ihmisten osallisuuden ja merkityksellisyyden tarpeisiin sekä tukea työllisyyttä, yrittäjyyttä, aktiivisuutta, ihmisen omatoimisuutta, osallisuutta ja elinikäistä oppimista kaikissa tilanteissa.  

Tavoitteena on, että työn tekeminen on nykyistä kannattavampaa ja työtuloista jää ihmiselle selvästi ennakoitavissa oleva summa käteen. Sosiaaliturvan tulee taata ihmisille ennakoitava turva eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteiden muutoksissa ilman tarpeettomia katkoja ja hallinnollisia esteitä. 

Sosiaaliturvan tulee vastata perustuslain mukaisesta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon velvoitteesta. Uudistus toteutetaan perusturvan tasoa heikentämättä ja sillä pyritään pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeen vähenemiseen. Digitalisaation avulla sosiaaliturvasta tehdään ihmisille selkeämpi ja ymmärrettävämpi.  Varmistetaan, että kielelliset oikeudet ja saavutettavuus toteutuvat. Yleistä asumistukea pyritään kehittämään yksilöllisempään suuntaan.  

Erilaisia sosiaaliturvaetuuksia on yli sata. Siksi on viisautta uudistaa järjestelmä palasina ja vahvan valmistelun kautta. Pikavoitoissa syntyvät herkästi pikavippien korot. Sotesta oppineena maltti on valttia sotussa, sosiaaliturvan uudistamisessa.

(Kuva: VNK/Laura Kotila)