Tarja Filatov: Kulttuuri - niin hyvää ettei sanotuksi saa

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)”. Viisaasti sanottu.

Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään. Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt. Ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ylös koronakuopasta. 

Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa ja kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta. Julkinen sektori puolestaan hyötyi kulttuurista yli kolme miljardia euroa.

Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa. Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.

Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja. Strategiset taidot ja päätöksentekokyky ovat kehittyneet. Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme sivutuotteena juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vanhemmista näki, että taiteen käyttäminen opetuksessa auttoi lapsia motivoitumaan oppimiseen. Ei huono tulos ollenkaan.

Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.

Taide tuo terveyttä. Kliinisissä olosuhteissa on huomattu, että taide ja taiteellinen toiminta parantaa hoitotuloksia, vähentää fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jopa vähentää rauhoittavien lääkkeiden sekä kipu- ja unilääkkeiden tarvetta.

Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä on onnellisuuteen ja koettuun terveyteen. Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.​

Entäpä jos seuraavassa hallitusohjelmassa nostettaisiin kulttuuri ja taide sille kuuluvaan arvoon. Panostettaisiin kunnolla, jotta ihminen pelastuu. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa.

(Julkaistu Toinen Näytös -lehdessä)

Kulttuuri on sivistyksellinen perusoikeus

Alueellinen etäisyys, taloudelliset tekijät, vähemmistöasema tai liikkumisesteet eivät saa rajoittaa mahdollisuuksia taiteen tekemiseen tai seuraamiseen.

Kulttuurin tukemisessa painottuu usein ammattimaisen taiteen edistäminen.

Mutta yhtä tärkeää on ulottaa tukeminen taiteen harrastamiseen. Tai puoliammattimaisen taiteen tukemiseen. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö tuo lisäarvoa molempien toimintoihin.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan identiteettiinsä. Oikeus tulla näkyväksi ja kuulluksi omana itsenään.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsaa. Saada itse apua ja tukea tarpeidensa mukaan ja hyödyttää koko yhteiskuntaa kykyjensä

Kulttuurilla on iso merkitys ihmisen identiteetin rakentumisessa. On tärkeää, että taidetta on tarjolla koko maassa.

Työväen näyttämöiden liitto TNL on paitsi kulttuuri- mutta myös tasa-arvoliike. Siksi on ilahduttavaa, että eri ikäisille suunnatut festivaalit ovat saaneet Pakko sanoa! -festivaalin kautta lisää alueellista ulottuvuutta.

Pakko sanoa! -teatterifestivaali järjestettiin menestyksekkäästi ensimmäistä kertaa vuosi sitten teatteri Retikassa Suomussalmella.

Mukana oli maamme eturivin taiteilijoita, kuten Kati Outinen, Antti Raivio, Reijo Kela, Teatterikorkeakoulun neljännen vuosikurssin näyttelijäopiskelijat sekä paikallisia osaajia.

Tämä festivaali vahvistaa uskoa siihen, että korkeatasoista taidetta on olemassa kasvukeskusten ulkopuolella.

Tapahtuma-aika lokakuussa on erinomainen yhteisöllinen kohtaaminen Kainuun syksyssä, jolloin muita tapahtumia on tarjolla vain niukasti. Pakko sanoa! -monologifestivaali yhdistää paikalliset teatterintekijät, eturivin ammattilaiset, harrastajat ja teatterialan opiskelijat.

Uskon, että Teatteri Retikan viikonloppu on monipuolinen ja taiteellisesti mielenkiintoinen. Näemme kattavan otoksen monologiteatterin, yksin esitettävän teoksen voimasta ja sanomisen pakosta.

Ohjelmistossa huomioidaan kaikki ikäryhmät päiväkotilapsista ikäihmisiin.

Tämän vuoden tapahtuman otsikkona on Selviytyminen, joka pitää sisällään erilaisista elämässä tapahtuvista koetoksista tavalla tai toisella eteenpäin pääsemistä.

Työn, koulutuksen, harrastusten kautta olemme osa yhteisöä. Olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia.

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen elämään.

Jos ihmisten välinen yhteys puuttuu, syrjäytyminen yhteiskunnasta uhkaa. Taide voi olla yksi kanava kuulua joukkoon joko harrastuksena tai katsomossa tehtynä oivalluksena.

Kulttuurin ja teatterin yhteiskunnallinen merkitys tuntuu aina vain tärkeämmältä. Taloutta ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa merkitys jää helposti talouden kovien tunnuslukujen varjoon. Kulttuuri tukee erinomaisesti ihmisten hyvinvointia ja jaksamista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu. Luovuus ja innovatiivisuus syntyvät kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta.

Tunnetun luovuuden tutkijan, professori Kari Uusikylän mukaan luovuus syntyy valamalla myönteistä uskoa itseen, auttamalla omien lahjojen löytämisessä, antamalla aikaa toteuttaa itseään ja oppia nauttimaan muista ihmisistä inhimillisen elämän rikkautena, joilta saa ja joille voi tarjota omasta puolestaan apua, ystävyyttä, toveruutta.

Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa.

Luovuuden pahin vihollinen on elämäämme tunkeutunut yltiöpäinen talouden ja tehokkuuden ihannointi. Arviointi, kontrolli, kilpailuttaminen ja tulosvastuu nujertavat luovuutta, mikä on huolestuttavaa erityisesti kohdistuessaan lapsiin ja kouluun.

Taide ja kulttuuri ovat hyvinvointimme ja luovuutemme tärkeä perusta. Taiteen avulla voimme vaalia ja kehittää tunne-elämäämme, vahvistaa itsetuntoamme. Oppia selviytymisessä tarvittavia taitoja.