Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, hoivaamia ja kasvattamia.
Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa.
Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen oman näköiseensä elämään.
Teatterin viehätys on siinä, että se on yhteisöllinen taidelaji. Se vaati läsnäoloa, pysähtymistä hetkeksi ja keskittymistä. Se opettaa käsittelemään erilaisia tunteita.
Multitaskaamisen maailmassa, jossa tuntuu, että emme keskity mihinkään ja olemme aina jo toisaalla, teatteri opettaa läsnäoloa. Ehkä myös sitä, että olemme itsellemme enemmän läsnä.
Neurotieteen tutkija Hanna Poikonen on sanonut, että “TAIDEKOKEMUKSET synnyttävät paljon tunteita, kuten iloa, surua, liikutusta, hellyyttä, haltioitumista ja yhteenkuuluvuutta. Useimmiten taiteen herättämiä tunteita pidetään miellyttävinä.
Aivotutkimuksissa taidekokemusten on todettu aktivoivan empatiaa ja halua toimia muiden hyväksi. Ajattelen, että tämä jos mikä on tärkeää ajassamme, jossa erilaiset kuplat eriyttävät meitä toisistamme ja synnyttävät perusteettomia viholliskuvia ihmisten ja eri ryhmien välille.”
Kulttuurilla ja taiteella on ehdottomasti arvonsa itsessään. Joskus kuitenkin tuntuu, että elämme aikaa, jona elämisen tarkoitus typistetään talouden tasapainoon, on syytä muistuttaa, että kulttuuri vahvistaa taloutta.
Kotitaloudet ostivat kulttuuripalveluita lähes kuuden miljardin euron arvosta vuonna 2020. Julkinen talous sai yli 3 miljardia euroa maksuja ja verotuloja kulttuurista. Kulttuurin tuki on pienempi, vaikka laskemme yhteen kunnat ja valtion tuet.
Kulttuuriala on työvoimavaltainen, kerrannaisvaikutuksin kulttuuriala työllistää yli 120 000 henkilöä, vaikka kulttuurin parissa työskentelevien määrä on ollut laskussa. Kulttuuri ei ole taloudellisestikaan ajateltuna menoerä vaan vahvistaa talouttamme.
Kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista on puhuttu paljon, niiden määrää on yritetty vähätellä. Eikä säästöt euroissa ole suuren suuret. Mutta leikkausten merkitys kulttuurille on suuri.
Näyttelijöiden työttömyys on noussut koronan jälkeen. Nyt monet teatterit käyvät vaikeita yt-neuvotteluita. Työttömyysturvan leikkaukset näkyvät erityisesti freelancereiden elämässä hankalasti.
ALV:n korotus iskee kulttuurialan tuloihin. Ja samaan aikaan työttömyyden nousu ja muut leikkaukset vaikuttavat siihen, että kotitalouksilla on vähemmän rahaa pääsylippuihin.
Kulttuurissa kyse se ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. Kyse on henkisen hyvinvointimme perusasioista. Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu.
Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa.
Leikkaukset lyövät alas kulttuuritoimijoita ja niistä käyty keskustelu vähättelee kulttuurin merkitystä.
Kannattaa muistaa, että juuri kulttuuri synnyttää henkistä resilienssiä ja kriisinsietokykyä. Ja sitä tämä aika tarvitsee.
Vaikka kuvasin kulttuurin synnyttämiä arvokkaita sivuvirtoja kannattaa muistaa, että kulttuuri ei todellakaan ole mikään luksustuote.
Bo Carpelan on sanonut, että “kulttuuri on jokapäiväistä leipäämme. Se auttaa meitä elämään. Mitä enemmän kulttuuria on, sitä helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin”. Viisaasti sanottu.
Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään.
Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa.
Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt.
Korona löi kulttuuria alas, mutta se myös lisäsi yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin.
Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita.
Siksi kulttuuria tarvitaan juuri nyt.
Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa.
Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai muut tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.
Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja.
Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.
Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.
Taide tuo terveyttä.
Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä onnellisuuteen ja koettuun terveyteen.
Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.
Tästä ajasta huolimatta uskon, että vielä tulee aika jolloin kulttuuriin ja taiteeseen panostetaan kunnolla sekä ymmärretään sen arvo. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa!