Tarja Filatov: ”Uusi ei synny umpiossa”

Jo muinaiset luolaihmiset koristelivat taiteella kotejaan. Silloin hengissä pysymisen tarve oli suuri ja vaati ponnisteluja. Olisi luullut, ettei taiteen harrastamiselle olisi ollut aikaa, mutta tarinoiden kertomisen tarve on ollut ilmeisen suuri jo varhain.

Kulttuurilla ja taiteella on itseisarvo. Kulttuurilla ja luovuudella on iso merkitys ihmisten hyvinvoinnin, Suomen elinvoiman, jopa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kannalta. 

Kulttuuripoliittisen selonteon visio lähtee siitä, että selonteon 2040-luvulla taide ja kulttuuri ovat Suomea vahvistava ja yhdistävä voima, joka inspiroi rakentamaan kestävämpää, elinvoimaisempaa ja inhimillisempää tulevaisuutta. 

Onnistuneen kulttuuripolitiikan seurauksena ihmisten kokema osallisuus ja merkityksellisyys tuottavat laaja-alaista sivistystä, hyvinvointia sekä yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa yhteistyössä muiden politiikan alojen kanssa. Kerrassaan hieno tavoite!

Hallitus vie kuitenkin kulttuuripolitiikkaa väärään suuntaan. 

Kulttuurista halutaan jokaisen oikeus, mutta riskinä on, että kulttuurialan tuen leikkaukset ja ALV:n korotus nostavat lippujen hintaa ja vie kulttuuria ja taidetta kauemmas pienituloisista ihmisistä.

Kulttuurileikkaukset heikentävät kulttuurin alueellista saatavuutta ja saavutettavuutta. 

Jos museo joutuu luopumaan lasten työpajoista, tai maakuntakeskuksen teatterit supistavat ohjelmistoaan yleisö supistuu.

Valtionosuutta saavien teattereiden leikkaukset ovat jopa yli 10 % viime vuodesta. Leikkaukset osuvat erityisesti maakuntateattereihin sekä helsinkiläisiin puheteattereihin. 

Monet teatterit ovat aloittaneet muutosneuvotteluita ja joutuvat irtisanomaan taiteen tekijöitä.

Onneksi sentään lastenteatterit, tanssi- ja sirkustoimijat sekä kiertueteatterit on suojattu suuremmilta leikkauksilta.

Tämän ohella tulevaisuuden taivaalla on mustia pilviä. Mihin ja kuinka suurina iskevät ensi vuoden leikkaukset? Teattereissa yhden miljoonan leikkaus tarkoittaa 40 henkilötyövuoden vähennystä. Koska työsuhteet ovat lyhyitä käytännössä puhutaan 100 hengestä. 

Ristiriita sinänsä hyvän selonteon ja leikkausten kohdentamisen välillä on suuri. Ja se surettaa. 

Nyt olisi tärkeää luopua tulevista leikkauksista. Netflix ei tuo Imatralle suomalaista kulttuuria. Max ei turvaa Kainuussa suomalaista kulttuuria. Jos rakenteet murtuvat, niitä on vaikea saada takaisin.

Suomi kaipaa kipeästi uudistumista teatterikorkeakoulun professori Elina Knihtilä on sanonut viisaasti, että uusi ei kasva umpiossa.

Kulttuuri rikkoo rajoja, yhdistää yllättäviä asioita, luo oivalluksille pohjaa. Juuri nyt tarvitsemme tätä, jotta osaamme luoda uutta.

Tarja Filatov: Kulttuuri pitää koossa

Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, hoivaamia ja kasvattamia. 

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. 

Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen oman näköiseensä elämään.

Teatterin viehätys on siinä, että se on yhteisöllinen taidelaji. Se vaati läsnäoloa, pysähtymistä hetkeksi ja keskittymistä.  Se opettaa käsittelemään erilaisia tunteita. 

Multitaskaamisen maailmassa, jossa tuntuu, että emme keskity mihinkään ja olemme aina jo toisaalla, teatteri opettaa läsnäoloa. Ehkä myös sitä, että olemme itsellemme enemmän läsnä. 

Neurotieteen tutkija  Hanna Poikonen on sanonut, että “TAIDEKOKEMUKSET synnyttävät paljon tunteita, kuten iloa, surua, liikutusta, hellyyttä, haltioitumista ja yhteenkuuluvuutta. Useimmiten taiteen herättämiä tunteita pidetään miellyttävinä. 

Aivotutkimuksissa taidekokemusten on todettu aktivoivan empatiaa ja halua toimia muiden hyväksi. Ajattelen, että tämä jos mikä on tärkeää ajassamme, jossa erilaiset kuplat eriyttävät meitä toisistamme ja synnyttävät perusteettomia viholliskuvia ihmisten ja eri ryhmien välille.”

Kulttuurilla ja taiteella on ehdottomasti arvonsa itsessään. Joskus kuitenkin tuntuu, että elämme aikaa, jona elämisen tarkoitus typistetään talouden tasapainoon, on syytä muistuttaa, että kulttuuri vahvistaa taloutta.

Kotitaloudet ostivat kulttuuripalveluita lähes kuuden miljardin euron arvosta vuonna 2020. Julkinen talous sai yli 3 miljardia euroa maksuja ja verotuloja kulttuurista. Kulttuurin tuki on pienempi, vaikka laskemme yhteen kunnat ja valtion tuet.

Kulttuuriala on työvoimavaltainen, kerrannaisvaikutuksin kulttuuriala työllistää yli 120 000 henkilöä, vaikka kulttuurin parissa työskentelevien määrä on ollut laskussa. Kulttuuri ei ole taloudellisestikaan ajateltuna menoerä vaan vahvistaa talouttamme. 

Kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista on puhuttu paljon, niiden määrää on yritetty vähätellä. Eikä säästöt euroissa ole suuren suuret. Mutta leikkausten merkitys kulttuurille on suuri.  

Näyttelijöiden työttömyys on noussut koronan jälkeen. Nyt monet teatterit käyvät vaikeita yt-neuvotteluita. Työttömyysturvan leikkaukset näkyvät erityisesti freelancereiden elämässä hankalasti. 

ALV:n korotus iskee kulttuurialan tuloihin. Ja samaan aikaan työttömyyden nousu ja muut leikkaukset vaikuttavat siihen, että kotitalouksilla  on vähemmän rahaa pääsylippuihin.

Kulttuurissa kyse se ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. Kyse on henkisen hyvinvointimme perusasioista. Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu. 

Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa. 

Leikkaukset lyövät alas kulttuuritoimijoita ja niistä käyty keskustelu vähättelee kulttuurin merkitystä.

Kannattaa muistaa, että juuri kulttuuri synnyttää henkistä resilienssiä ja kriisinsietokykyä. Ja sitä tämä aika tarvitsee.

Vaikka kuvasin kulttuurin synnyttämiä arvokkaita sivuvirtoja kannattaa muistaa, että kulttuuri ei todellakaan ole mikään luksustuote. 

Bo Carpelan on sanonut, että “kulttuuri on jokapäiväistä leipäämme. Se auttaa meitä elämään. Mitä enemmän kulttuuria on, sitä helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin”. Viisaasti sanottu.

Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään. 

Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. 

Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt. 

Korona löi kulttuuria alas, mutta se myös lisäsi yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin. 

Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. 

Siksi kulttuuria tarvitaan juuri nyt. 

Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa. 

Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai muut tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.

Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja. 

Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.

Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.

Taide tuo terveyttä.

Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä onnellisuuteen ja koettuun terveyteen. 

Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.

Tästä ajasta huolimatta uskon, että vielä tulee aika jolloin kulttuuriin ja taiteeseen panostetaan  kunnolla sekä ymmärretään sen arvo. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa! 

Kulttuuri on sivistyksellinen perusoikeus

Alueellinen etäisyys, taloudelliset tekijät, vähemmistöasema tai liikkumisesteet eivät saa rajoittaa mahdollisuuksia taiteen tekemiseen tai seuraamiseen.

Kulttuurin tukemisessa painottuu usein ammattimaisen taiteen edistäminen.

Mutta yhtä tärkeää on ulottaa tukeminen taiteen harrastamiseen. Tai puoliammattimaisen taiteen tukemiseen. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö tuo lisäarvoa molempien toimintoihin.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan identiteettiinsä. Oikeus tulla näkyväksi ja kuulluksi omana itsenään.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsaa. Saada itse apua ja tukea tarpeidensa mukaan ja hyödyttää koko yhteiskuntaa kykyjensä

Kulttuurilla on iso merkitys ihmisen identiteetin rakentumisessa. On tärkeää, että taidetta on tarjolla koko maassa.

Työväen näyttämöiden liitto TNL on paitsi kulttuuri- mutta myös tasa-arvoliike. Siksi on ilahduttavaa, että eri ikäisille suunnatut festivaalit ovat saaneet Pakko sanoa! -festivaalin kautta lisää alueellista ulottuvuutta.

Pakko sanoa! -teatterifestivaali järjestettiin menestyksekkäästi ensimmäistä kertaa vuosi sitten teatteri Retikassa Suomussalmella.

Mukana oli maamme eturivin taiteilijoita, kuten Kati Outinen, Antti Raivio, Reijo Kela, Teatterikorkeakoulun neljännen vuosikurssin näyttelijäopiskelijat sekä paikallisia osaajia.

Tämä festivaali vahvistaa uskoa siihen, että korkeatasoista taidetta on olemassa kasvukeskusten ulkopuolella.

Tapahtuma-aika lokakuussa on erinomainen yhteisöllinen kohtaaminen Kainuun syksyssä, jolloin muita tapahtumia on tarjolla vain niukasti. Pakko sanoa! -monologifestivaali yhdistää paikalliset teatterintekijät, eturivin ammattilaiset, harrastajat ja teatterialan opiskelijat.

Uskon, että Teatteri Retikan viikonloppu on monipuolinen ja taiteellisesti mielenkiintoinen. Näemme kattavan otoksen monologiteatterin, yksin esitettävän teoksen voimasta ja sanomisen pakosta.

Ohjelmistossa huomioidaan kaikki ikäryhmät päiväkotilapsista ikäihmisiin.

Tämän vuoden tapahtuman otsikkona on Selviytyminen, joka pitää sisällään erilaisista elämässä tapahtuvista koetoksista tavalla tai toisella eteenpäin pääsemistä.

Työn, koulutuksen, harrastusten kautta olemme osa yhteisöä. Olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia.

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen elämään.

Jos ihmisten välinen yhteys puuttuu, syrjäytyminen yhteiskunnasta uhkaa. Taide voi olla yksi kanava kuulua joukkoon joko harrastuksena tai katsomossa tehtynä oivalluksena.

Kulttuurin ja teatterin yhteiskunnallinen merkitys tuntuu aina vain tärkeämmältä. Taloutta ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa merkitys jää helposti talouden kovien tunnuslukujen varjoon. Kulttuuri tukee erinomaisesti ihmisten hyvinvointia ja jaksamista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu. Luovuus ja innovatiivisuus syntyvät kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta.

Tunnetun luovuuden tutkijan, professori Kari Uusikylän mukaan luovuus syntyy valamalla myönteistä uskoa itseen, auttamalla omien lahjojen löytämisessä, antamalla aikaa toteuttaa itseään ja oppia nauttimaan muista ihmisistä inhimillisen elämän rikkautena, joilta saa ja joille voi tarjota omasta puolestaan apua, ystävyyttä, toveruutta.

Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa.

Luovuuden pahin vihollinen on elämäämme tunkeutunut yltiöpäinen talouden ja tehokkuuden ihannointi. Arviointi, kontrolli, kilpailuttaminen ja tulosvastuu nujertavat luovuutta, mikä on huolestuttavaa erityisesti kohdistuessaan lapsiin ja kouluun.

Taide ja kulttuuri ovat hyvinvointimme ja luovuutemme tärkeä perusta. Taiteen avulla voimme vaalia ja kehittää tunne-elämäämme, vahvistaa itsetuntoamme. Oppia selviytymisessä tarvittavia taitoja.