leikkaukset

Tarja Filatov: Huhtikuu on kuukausista julmin

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Monelle se on, koska tänään astuu voimaan osa hallituksen leikkauksista. Toimillaan hallitus väittää pyrkivänsä nostamaan työllisyyttä ja tasapainottamaan taloutta.

Leikkauksien on tarkoitus kannustaa työttömiä työhön. Tavoite on kannatettava, mutta isot leikkaukset lannistavat. Voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen. Ahdistus ja köyhyys kasvavat. Erityisesti lapsiperheköyhyys jättää lapseen elinikäisen jäljen. 

Harva työtön on omasta halustaan työttömänä. Työttömäksi joudutaan, ei työttömyyteen päästä. Uusimmat työministeriön tilastot kertovat, että hakijoita on enemmän ja että työpaikkoja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömien määrä nousi 31 600 henkilöllä viime vuoden helmikuusta ja avoimien työpaikkojen määrä väheni 46 900 vuoden takaiseen verrattuna.

Pienituloiset lapsiperheet ovat todella kovilla leikkausten jälkeen. Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen iskee noin 100.000 vanhempaan. Työtön vanhempi on saanut kahdesta lapsesta 184 euroa kuukaudessa. Nyt korvaus poistuu kokonaan.

Iso osa ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olleista on töissä. He ovat voineet ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva on alentunut. Nyt tämä suojaosa poistuu noin 74.000 työssäkäyvältä ihmiseltä. 

Jos henkilö on onnistunut saamaan osa-aikatyön esimerkiksi 20 tuntia töitä viikossa ja palkka on 1000 euroa, hän on saanut tähän asti työttömyyspäivärahaa 774 euroa kuukaudessa. Jatkossa päiväraha lähes puolittuu.

Asuminen alueilla, joilla työtä on parhaiten tarjolla on turkasen kallista. Lapsiperheiden asumista on tuettu Suomessa pitkään, koska on haluttu, että vanhempien pienillä tuloilla lapset voivat asua säällisesti.

Asumistuen leikkaukset koskettavat noin 400.000 perhettä. Asumistuessa nousee omavastuu ja laskee korvausprosentti. Molemmat alentavat asumistukea. Keskimäärin asumistuki alenee noin 133 euroa kuukaudessa.

Toimet pyrkivät siihen, että ne kannustaisivat ihmisiä ottamaan vastaan pienipalkkaistakin työtä. Mutta ei työtä saa kuin kaupan hyllyltä. Monen ihmisen on vaikea työllistyä, koska terveys asettaa rajoitteita, koulutus ei kohtaa tarjolla olevien työpaikkojen kanssa, pienet lapset eivät mahdollista kokoaikatyötä jne.

Ei työllistyminen ole vain taloudellisen kannustamisen asia. Kyse on muustakin. Ja vaikka olisi, isot leikkaukset vievät noin 100.000 ihmistä toimeentulotuen asiakkaiksi. Toimeentulotuki on tunnetusti pahin kannustinloukku, koska siinä ei ole joustoa ansioiden suhteen. 

Huhtikuu on todella julma monelle pienituloiselle. Eri perhetyypeissä suhteellinen pienituloisuus kasvaa eniten nuorten aikuisten, yksinhuoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa.

Tarja Filatov: Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat kasvattaa lähisuhdeväkivaltaa

Kaikki eivät ole turvassa, eivät edes kotona. Avopuolisoiden tekemät perheväkivaltatapaukset kasvoivat vuodessa yli 20 prosenttia.  

Tilastokeskuksen uudet tiedot ovat hälyttäviä ja kertovat, että jokainen ei todellakaan ole turvassa. Viranomaisten tietoon eivät tule läheskään kaikki lähisuhdeväkivaltatapaukset, joten kasvu voi olla suurempaakin. 

Väkivallan ympärillä oleva vaikeneminen on vaarallista. Väkivalta luo väkivaltaa ja vaikeneminen tästä luo väkivaltaa. Jos kokemusta ei pureta puhumalla, voi väkivalta löytää uuden kohteen. Vaikenemalla ylläpidämme tätä kierrettä. 

Väkivalta murentaa itsetuntoa, itseluottamusta ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämä tekee elämästä kestämätöntä. Vaikenemisen taustalla on yhä häpeä ja vääristynyt yksityisyyden suojaaminen.  

Miksi naisiin kohdistuva väkivalta ei nouse isoihin otsikoihin?

Suomessa on noussut vahvaan julkiseen keskusteluun nuorisojengit ja niiden väkivaltaisuus. Tämä on hyvä asia. Kun ongelmat tiedostetaan, niihin voidaan puuttua. Väkivalta on sairasta vallankäyttöä ja siihen liittyy yhä nöyryyttävämpiä muotoja. Väkivallan muutosta pitäisi tutkia enemmän, jotta osaisimme löytää osuvampia ehkäisykeinoja. 

En jaksa olla ihmettelemättä, miten vaiettua naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta yhä on. Uhreista yhä naisia on 74 prosenttia. Ikävä kyllä myös miesuhrien määrä on kasvanut. 

Sosiaaliturvaan suunnitellut leikkaukset koskevat kipeästi naisia ja tekevät parisuhteessa ihmiset taloudellisesti enemmän toisistaan riippuvaisiksi ja tämä saattaa vielä entisestään lisätä tilanteiden kärjistymistä ja lähisuhdeväkivaltaa. 

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa perheväkivallassa on tasaisempi sukupuolijako. Myös tekijät lapsiin kohdistuvissa väkivaltaisuuksissa jakautuvat hieman tasaisemmin. Syyllisiksi epäillyistä väkivallan tekijöistä miehiä on 65 prosenttia. Aikuisten naisten kohdalla luku on 76 prosenttia. 

Lähisuhdeväkivaltaa enemmän kuin Maarianhaminassa asukkaita

Viranomaisten tietoon tulee vain osa väkivallasta. Lähisuhdeväkivaltatapauksia tietoon tuli 11 800. Jos vertaamme lukua suomalaisten kuntien asukasmääriin, niin enemmistö meistä asuu kunnissa, joissa koko väkiluku on puolet tästä. Maarianhaminassa on vähemmän asukkaita kuin viranomaisten tietoon tulee lähisuhdeväkivaltatapauksia. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja suuri tasa-arvo-ongelma. Se on Suomessa huomattavan yleistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Silti se vaietaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kustannukset ovat terveydenhuollossa vuosittain 150 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi väkivallan kokijat käyttävät runsaasti sosiaali- ja oikeuspalveluita. Inhimillinen ja taloudellinen hinta on korkea myös väkivaltaisissa perheissä elävien lasten kohdalla. Syrjäytymisriski kasvaa huomattavasti. 

Miehiin kohdistuu paljon erilaista väkivaltaa

Naiset ja miehet kohtaavat väkivaltaa suunnilleen saman verran. Väkivallan muodoissa on kuitenkin eroja.  

Naisiin kohdistuu väkivaltaa tyypillisimmillään kotona ja muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Vuoden 2021 rikosuhritutkimuksen mukaan lähes viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Naiset joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja erityisesti oman kumppanin tekemän väkivallan uhriksi. 

Miehet kohtaavat väkivaltaa selvästi naisia useammin julkisilla paikoilla. Miehet ovat useammin uhreina vakavissa väkivaltarikoksissa ja henkirikoksissa, jotka tapahtuvat usein yksityisasunnoissa.  

Naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta on erilaista. Molempiin on syytä puuttua tiukemmin. Keinot puuttumiseen ovat kuitenkin erilaisia, koska väkivallan taustalla olevat syyt ovat erilaisia.

Tarja Filatov: Asumistuki takaa kaikille lapsiperheille säällisen asumisen

Lämpimät onnittelut kuusikymppiselle Miina Sillanpää seuralle. Onnittelut kaikille ihmisille, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa Miinan hengessä.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, naisten ja lasten aseman vanhusten aseman parantaminen, köyhyyden sekä huono-osaisuuden vähentäminen ja palvelijattarien elinolojen parantaminen olivat Miinalle sydämen asioita.

Miina Sillanpään syntyessä ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Miina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun ja siinä ne elämän ohuet eväät olivatkin.

Peruskoulusta ei kukaan vielä haaveillut. Meidän aikanamme on rakennettu oppivelvollisuus, jossa jokaisella lapsella on oikeus opiskella maksuttomasti 18 ikävuoteen asti. Iso haasteemme on kuitenkin yhä se, että oppimisen laatu paranee.

On tärkeää, että jokainen nuori oikeasti saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin ja että hän saa tarvitsemansa tuen. Tällä turvataan ehjempää elämää ja parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Miina meni 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12-tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle. Kaupanpäällisenä Minna sai käydä tehtaan koulua.

Nyt on syytä rakentaa jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Ei suinkaan lopettaa aikuiskoulutustukea, vaan kehittää sitä. 

Työnantajilla tulee olla oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Yksilöllä oma vastuunsa vastata osaamisen muuttuviin haasteisiin. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. 

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. 

Silti me taistelemme ikääntyvässä Suomessa hyvinvointipalveluiden  turvaamisesta. Erityisesti vanhusten palveluissa meillä on paljon parannettavaa.

Lasten ja nuorten kohdalla on kyse syrjäytymisen syvenemisen ehkäisystä. Sitä ei ehkäistä lastensuojelun jälkihuollon romuttamisella eikä mittavilla sosiaaliturvan leikkauksilla, jotka lisäävät huomattavasti lapsperheköyhyyttä. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti vauvaperheköyhyys jättää elinikäisen jäljen.

Luulenpa, että Miina nousisi barrikadeille vastustamaan sosiaaliturvaan suunniteltujen lapsikorotusten leikkaamista ja muistuttaisi, että kyse ei ole vain vanhemmista, vaan esimerkiksi työttömän vanhemman perheessä elävistä lapsista.

Hän muistuttaisi, että jopa YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.

Hän vääntäisi rautalangasta, että asumistuki on rakennettu sitä varten, että pienituloiset lapsiperheet voivat asua säällisesti. Ikävä kyllä nyt suunnitellut leikkaukset vaikeuttavat monen työssäkäyvänkin lapsiperheen asemaa, puhumattakaan yksinhuoltajaperheen elämää.

Hän puhuisi voimakkaasti sosiaaliturvan leikkausten kasaantumisvaikutuksista.

Itse asiassa leikkaukset voivat vaikuttaa negatiivisesti lähisuhdeväkivaltaan, sillä tukia leikattaessa tehdään naisista taloudellisesti riippuvaisempia kumppaneistaan, jolloin lähtö väkivaltaisista suhteista käy entistä vaikeammaksi.

Naisten työmarkkina-asema uhkaa heiketä

Monet työmarkkinoille suunnitelluista leikkauksista  iskevät erityisesti naisiin. 

Palkaton sairaspäivä osuu kipeästi  naisvaltaisille hoiva-, koulutus- ja palvelualoille. 

Valtakunnan sovittelijalle suunniteltu neuvottelukatto betonoi naisten ja miesten väliset palkkaerot, koska työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan seggregoituneet. 

Määräaikaisten työsopimusten perusteiden poisto  lisää naisille tyypillisempiä epätyypillisiä töitä.

Sovitellun päivärahan heikennykset osuvat palvelualoilla vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviin naisvaltaisten matalapalkka- alojen työntekijöihin. 

Epävarmuus työmarkkinoilla ja elämässä kasvaa.

Tulevaisuuden “Miinahaasteet”

Uusia haasteita, joita Miinan hengessä tulee pohtia tasa-arvon ja  yhdenvertaisuuden näkökulmasta on monia.

Esimerkiksi teknologian ja tekoälyn mukanaan tuomat mahdollisuudet voivat helpottaa naisvaltaisten alojen työtä ja antaa työssäkäyville ihmisille paremmin aikaa perheelleen. 

Mutta samaan aikaan tulisi pohtia tekoälyn riskejä tasa-arvolle, algoritmien syrjivyyttä sekä digiköyhyyttä, joka syrjäyttää ja jättää ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle.

Palvelijattarien aseman parantamisesta olemme siirtyneet aikaan, jossa alustatalouden työntekijöistä iso osa jää aikamme työelämän pelisääntöjen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle.  Wolt ja Foodora helpottavat monen elämää, kuten palvelijattaret aikanaan, mutta millä inhimillisellä hinnalla?

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon pysäyttäminen tulisi rakentaa taloudellisesti reilusti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Toimia tulisi pohtia sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden sekä tulonjaon näkökulmasta.

Raha ohjaa käyttäytymistämme, mutta haittaverot koskettavat kipeimmin pienituloisia. 

Reilumman vihreän siirtymän toteuttamiseksi on luotava kannusteita kulutuksellemme ja yritysten tuotannolle,  mutta muutettava verotusta ja sosiaaliturvaa siten, että köyhimmät eivät kärsi eniten.

Miinan hengessä voi ajatella maahanmuuttoa. Ei vain siitä näkökulmasta, mikä on työvoiman tarve Suomessa, vaan siitä näkökulmasta, miten turvataan maahanmuuttajille yhdenvertaiset elämisen edellytykset. Ja miten  vähennetään rasismia. 

Kannattaa muistaa, että ensimmäisen luokan osaaja ei tule Suomeen toisen luokan kansalaiseksi.

Maahanmuutolla on aina vaikutusta lähtömaassa. Miten luomme eettiset kestävän järjestelmän, joka ei vain riistä köyhien maiden osaavinta inhimillistä pääomaa rikkaiden maiden työvoimapulan katteeksi? Miten kykenemme luomaan reilummat pelisäännöt?

Miina oli aikanaan huolissaan vanhusten oloista. Olot ovat parantuneet, mutta yhä samaa huutolaisilmiötä on olemassa. Edelleen kysymme, kuka ja miten hoidetaan halvimmalla. Tämän ajan inhimilliseen hoivaan on vielä matkaa.

Sosiaalista pääomaa pitää vahvistaa

Ajattelen että nykyaikana ja tulevaisuudessa me tarvitsemme entistä enemmän sosiaalista pääomaa, rajojen ylittämistä, demokratian ja osallisuuden vahvistamista.

Koronan jälkeen ja Venäjän synnyttämän sodan seurauksia ei hoideta pelkällä talous- ja työllisyyspolitiikalla. Suomen visio ei voi olla velattomuus, vaikka velan taittaminen on välttämätöntä. Sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan, sodan ja energiakriisin seurauksena Suomi on velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Mutta Miinan hengessä on syytä vaalia työn laatua ja siitä saatavaa toimeentuloa.

Vaikea tilanne on jo nyt johtanut eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Kannattaa muistaa, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä. Vahvojen on pidettävä heikompien puolta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan. 

Paljon puhutaan siitä, että velkaa ei saa jättää lapsillemme.

Velkaa on monenlaista. Rahavelka on vain yksi. 

Ilmastovelka on kaikkein vaarallisinta velkaa. 

Osaamisvelka syö tulevaisuuden selviytyminen rakennuspalikoita.

Mielenterveysvelka tuhoaa nuoria elämiä. Ja huutaa tällä hetkellä toimivampia ratkaisuja.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Miinalla oli tapana sanoa, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. 

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Miina taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Yhä on rohkeaa kuulla osattomien ääntä ja taistella heidän oikeuksiensa puolesta, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. Otettava oppia historiasta, kohdattava nykypäivän haasteet, ja pidettävä huolta tulevasta, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Vielä kerran onnea Miina Sillanpää seuralle ja menestystä Miinan perinnön vaalimisessa!


(Puheenvuoroni “Miina Sillanpää seura 60 vuotta” juhlassa 29.9.2023)

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Työttömiltä on leikattu liikaa

Suomessa istuu sitkeässä harha, jonka mukaan köyhiä pitää kannustaa kepillä ja paremmassa asemassa olevia porkkanalla. 

Tämä näkyy keskustelussa verotuksesta ja sosiaaliturvan leikkauksista.  Minun arvomaailmaani tämä ei istu. En usko, että pelkkä raha ohjaa ihmistä. Moni ekonomisti tuntuu uskovan. Moni poliitikkokin. Tai ehkä heidänkään ihmiskuvansa ei ole näin yksioikoinen,  mutta työllisyysvaikutuksia arvioiden simulaattoreiden on. 

Simulaattorit laskevat, että kun työttömän toimeentuloa leikataan, se kannustaa työhön ja parantaa työllisyyttä. Kannustaa, vaikka syynä olisi terveydentila, kannustaa, vaikka syynä olisi osaamispula. Leikkauksille annetaan  aina työllisyyttä vahvistava arvo.

Tämä kannustavuusajattelun kuperkeikka tuli jälleen selväksi Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä. Tentin idea oli, että kasvatettaisiin empatiaa ja ymmärrystä toisten näkemyksiä kohtaan. Empatiaa ei tunnettu työttömiä kohtaan, joilla on vaikeuksia työllistyä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus heiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt nähtiin oikeana keinona kannustaa työhön.  

Minun logiikkaani ei istu malli, jossa työllisyyspolitiikan nimissä leikataan heikoimmassa asemassa olevilta työttömiltä ja samalla valtaosalle lyhyen työttömyyden kokeville annettaisiin lisää työttömyysturvaa alkupäähän. Puhumattakaan siitä, että hyvätuloisille tarjottaisiin veronkevennyksiä.

Eikö raha passivoi lyhyen työttömyyden aikana?  Eikö heidän työttömyysjaksonsa pitenisi lisärahasta? Ansiosidonnainen työttömyysturva on nykyisin jo niin matala, että ei sillä kukaan huvikseen ole. Ei edes työttömyyden alkupäässä.

Jos työttömyysturva on liian korkea, niin miksi sitten valtaosa työttömistä työllistyy hyvin nopeasti työttömyyden alettua. 

Samaa harhaa ylläpitää ajatus, että ansiosidonanisen päättyessä on suuri työllistymispiikki. Tarkastellaanpa hieman faktoja. 

Kahden kuukauden sisällä työttömistä lähes 200.000 työllistyy. Puolen vuoden sisällä yli 360.000. Ansiosidonnaisen päättyessä työllistyy hieman yli 2.000 henkeä. 

Tätä parin tuhannen piikkiä pidetään perusteluna sille, että ansiosidonnaisen kestoa pitää leikata, koska ihmiset välttelevät töitä, mutta rynnivät työhön ansiosidonnaisen turvan päättyessä. 

Jos tarkastellaan, minne ihmiset menevät poistuessaan työttömyydestä ansiosidonnaisen päättyessä, huomataan, että vain osa työllistyy. Osa pääsee töihin ihan normaalisti, osa takaisinottovelvollisuuden kautta, osa taas siirtyy työvoimapoliittisiin toimiin. Osa katoaa kokonaan työvoimasta.  Eli se siitä piikistä.

Pääkaupunkiseudulla työikäisen yksin asuvan viitebudjetti on vajaa 1.700 euroa. Viitebudjetti tarkoittaa summaa, jolla tulee juuri ja juuri toimeen.

Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on bruttona vajaa 1600 euroa. Työttömän verotus on kireämpää kuin palkansaajan tai eläkeläisen. Viitebudjetti on laskettu nettona, joten keskimäärinen työttömyyspäiväraha jää reilusti alle elinkustannusten.  Seurauksena on toimeentulotukiasiakkuus ja pahimmat kannustinloukut.

Tältä joukolta kokoomus haluaa leikata joka kulmasta. Työttömyyspäivärahasta, asumistuesta, hintojen nousua kompensoivasta indeksikorotuksesta. Ei kovin reilua. 

Ehkä on niin, että kokoomuksessa tunnetaan pääasiassa työtä vältteleviä työttömiä ja minun tuntemani etsivät epätoivoisesti työtä. Kuplansa kullakin.