Olen ollut politiikassa tarpeeksi kauan tietääkseni, milloin esitys lupaa enemmän kuin se voi lunastaa. Toimeentulotuen uudistus kuuluu tähän joukkoon.
Se puhuu vastuusta ja kannustavuudesta, mutta tosiasiassa se luo epävarmuutta, tasapainottaa valtion taloutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Siirtää tuskan heille, joilla on jo valmiiksi vähiten puskuria.
Jos esitys olisi paniikinomainen säästö, voisin jotenkin vielä ymmärtää sen, vaikka olen eri mieltä kohdennuksesta. Ehkä se ei ole huolimaton esitys, vaan tietoinen valinta. Valinta, jossa sosiaaliturvaa kohdellaan ongelmana eikä ratkaisuna.
Minua vaivaa erityisesti se keveys, jolla esityksessä sivuutetaan toimeentulon riittävyys. Ikään kuin kyse olisi vain laskelmista ja käyttäytymisvaikutuksista.
Toimeentulo ei ole teoria. Toimeentulo on kykyä maksaa on vuokra, ruoka ja lääkkeet. Se on arjen turvaa. Luottamusta siihen, että ensi kuusta selvitään.
Jos pysähtyy katsomaan keihin vaikutukset kohdistuvat, vastaus on kylmä. Ne kohdistuvat niihin, joiden työllistyminen ei ole kiinni tahdosta vaan rakenteista, terveydestä, iästä tai alueesta. Uudistus lupaa lupaa kannustimia, mutta tarjoaa todellisuudessa heikompia kannustimia pieniin ansioihin.
Kannustavuudesta on helppo puhua silloin, kun oma toimeentulo ei ole katkolla. Pelko ei ole kannustin. Epävarmuus ei lisää työllisyyttä. Se lisää stressiä, sairastavuutta ja syrjäytymistä sekä kasvattaa tulevaisuuden kustannuksia. Tämä ei ole vain mielipide, vaan vuosikymmenten tuoma kokemuksen ääni.
Minua huolestuttaa se, miten kevyesti yhdenvertaisuus ohitetaan. Samat säännöt eivät koske kaikkia. Rikkaita kannustetaan palkitsemalla ja köyhiä kurittamalla.
Politiikka on aina valintoja. Toimeentulotuen "uudistus"valitsee lyhyen aikavälin säästöt ja kyseenalaiset työllisyysvaikutukset sen sijaan, että se vahvistaisi luottamusta ja osallisuutta ja ihmisten voimavaroja. Se valitsee kontrollin tuen eteenpäin auttavien palveluiden sijaan.
Yhteiskunta ei vahvistu siitä, että heikoimmilla voimavaroilla olevien ihmisten turvaa leikataan. Yhteiskunta vahvistuu siitä, että ihmiset saavat apua ja pysyvät mukana, myös silloin, kun elämä ei kulje talouden kaavioiden mukaan.
Ehkä kaikkein eniten minua loukkaa julkisessa keskustelussa hehkutetut neljän tonnin toimeentuloetuudet, jotka ovat todella poikkeuksellisia ja jotka turvaavat lähinnä lasten elämää.
Tänä jouluna säädetty toimeentulotuki tiputtaa tuen perusosan alle 300 euron. Sillä pitäisi ostaa ruoka, vaatteet ja itsehoitolääkkeet. Bussiliput ja nettiyhteys, jotta voi hakea töitä. Tulisitko sinä tällä rahalla kuukauden toimeen? Minä en? Varsinainen joululahja kaikkein köyhimmille.