Tarja Filatov: Kyse ei ole vain rahasta – Kyse on ihmisarvosta

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.

Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.

Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.

Köyhyys kasvaa myös Suomessa.

Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.

Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.

Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.

Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.

Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.

Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.

Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus

Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.

Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.

Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.

Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.

Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.

Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.

Kolme muutosta parempaan suuntaan

Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.

Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.

Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.

Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Ihmisarvo on yhteinen asia

Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.

Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.

Tarja Filatov: Nyt leikataan köyhistä köyhimmiltä

Hallituksen leikkaukset ovat lisänneet toimeentulotuen tarvetta. Tämä ei ole yllätys. THL on arvioinut, että ensisijaisten etuuksien mm. työttömyysturvan, asumistuen ja muiden etuuksien leikkaukset siirtäisivät noin 100 000 ihmistä toimeentulotuen piiriin.

Hallitus on leikkaustoimena päättänyt 70 miljoonaan säästöstä toimeentulotukeen. Leikkaus kohdistuu köyhistä köyhimpiin. Hallitus on lisäksi päättänyt leikata 100 miljoonaa sosiaalihuollosta. Niistä toimista, jotka voisivat auttaa toimeentulotukiasiakkaita eteenpäin elämässään.

Työryhmä on etsinyt keinoja, joilla säästö toteutuisi. Ryhmä esittää muun muassa, että toimeentulotuesta poistetaan ns. suojaosa. Nyt toimeentulotukea saava henkilö on voinut ansaita 150 euroa kuussa ilman, että ansio leikkaa toimeentulotukea. Alle 18-vuotiaan lapsen kesätuloja ei leikattaisi eikä vähäisiä lahjoja, mutta miten kävi vaikkapa jo 18 täyttäneen nuoren ylioppilaslahjalle? Se ilmeisesti voitaisiin kokonaan leikata kotitalouden toimeentulotuesta pois. 

Toimeentulotuesta voitaisiin leikata jopa puolet, jos henkilö ei hakeudu kokoaikatyöhön hakijaksi tai täytä ehtoja, jotka vaaditaan ensisijaisen etuuden saamiseksi. Nykyisellään etuutta on mahdollista leikata, mutta ei näin paljon.

Hallituksella on tiukka linja painostaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Logiikka näkyy jo tehdyissä työttömyysturvan leikkauksissa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, jos ihminen on terve ja jos hänellä on mahdollisuus tehdä kokoaikatyötä. Ei ole perusteltua, että yksilö voi vapaaehtoisesti keventää työkuormaansa verorahoin maksettavan toimeentulotuen piikkiin. Mutta monen kohdalla yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Vapaaehtoisen osa-aikatyön syitä on monia. 

Suomessa on OECD:n tutkimusten mukaan poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joilla terveys rajoittaa työn saamista. Jos kokoaikatyöhön hakeutuminen on jatkossa edellytys täyden toimeentulotuen saamiselle, saatetaan joutua maksamaan isommat kustannukset terveydenhuollon puolella.

Sekin tavoite, että ihmiset olisivat ensisijaisten etuuksien piirissä eikä viimesijaisen toimeentulotuen varassa, on kannatettava. Tiukempi velvoittavuus on hyväksyttävää, jos rinnalla on palvelua, jolla autetaan eteenpäin. Mutta palvelu maksaa. Nyt jälleen rakennetaan ”kannustavaa mekanismia” pelkillä leikkauksilla. Kannatettava tavoite muuttuu tuhoisaksi toteutukseksi.

Hallitus on päättänyt, että sosiaalipalveluihin suunnataan 100 miljoonan euron säästö. Juuri näitä palveluita tarvittaisiin lisää, jotta tukiriippuvuudesta päästäisiin työhön.

Esitys on työryhmän esitys, mutta hallitus on asettanut ryhmälle säästöraamin. 

Sosiaaliturvakomitean keskusteluissa suurimmaksi puutteeksi järjestelmässämme on hyvin laajasti nähty tarvittavien palvelujen puute olipa kyse pitkään työmarkkinatuella olleista ihmisistä tai toimeentulotuella olevista ihmisistä. 

Vanhassa laulussa Menee huonosti lauletaan, että ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala. Säästötoimet ovat lisänneet toimeentulotukiasiakkuuksia ja ratkaisuna leikataan toimeentulotukea. Nyt ei rakenneta sairaalaa, vaan lisätään epävarmuutta, pahaa oloa ja köyhyyttä.