Tarja Filatov: Kyse ei ole vain rahasta – Kyse on ihmisarvosta

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.

Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.

Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.

Köyhyys kasvaa myös Suomessa.

Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.

Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.

Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.

Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.

Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.

Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.

Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus

Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.

Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.

Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.

Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.

Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.

Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.

Kolme muutosta parempaan suuntaan

Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.

Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.

Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.

Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Ihmisarvo on yhteinen asia

Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.

Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.

Tarja Filatov: Leikkuri iskee toimeentulotukeen - leikataan köyhistä köyhimmiltä

Toimeentulotuesta voidaan jatkossa leikata puolet pois. Nykyisin toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle on 593,55 euroa kuukaudessa. Perusosa on tarkoitettu elämän välttämättömin asioihin ruokaan ja vaatteisiin. Jos henkilö ei hae kokoaikatyötä ja ensisijaista etuutta, esimerkiksi työmarkkinatukea, niin jatkossa tuesta voidaan leikata puolet pois. 

Tuen leikkauksella tavoitellaan yli 70 miljoonan euron säästöä. Tämä on leikkaus köyhistä köyhimmiltä. Säästötavoitteeseen pääsemiseksi toimeentulotuen perusosan tasoa myös leikattaisiin yksin asuvilta tai vanhempiensa luona asuvilta täysi-ikäisiltä kolme prosenttia. Kaikilta muilta leikkaus olisi kaksi prosenttia.

Sinänsä on oikein, että kannustetaan työnhakuun, mutta sitten tulee se kuuluisa mutta.

Kaikki eivät kykene kokopäivätyöhön, koska Suomessa terveydelliset esteet ovat poikkeuksellisen suuria työnsaannin esteitä. 

Kaikki eivät aina ymmärrä, mitä velvoitteita heille asetetaan. Oikeuksien ja velvollisuuksien vyyhti on monimutkainen.

Kaikki eivät aika elämän kriisien keskellä jaksa. Sosiaaliturvan pitäisi auttaa ja kannustaa, kannatella elämän vaikeissa tilanteissa.

Surullisinta on se, että säästö otetaan osaksi talouden tasapainottamista, kun se ehdottomasti tarvittaisiin palvelun ja tuen rahoittamiseen.

Sosiaaliturvakomitean keskusteluissa yhteinen tavoite on, että toimeentulotuella olevien määrä vähenisi, mutta itse ajattelen, että keinojen pitäisi olla inhimillisemmät. 

Kannattaa muistaa, että huoli toimeentulosta lisää kongitiivista kuormitusta, joka taas vähentää niitä voimavaroja, joilla voisi päästä pois toimeentulotuelta.

Vaikka aurinko paistaa, olo on surullinen.

Tarja Filatov: Yleistuki uhka vai mahdollisuus?

Hallituksen tänään julkaisema yleistukiesitys on lopulta pieni askel, jossa yhdistetään työmarkkinatuki ja peruspäiväraha uudeksi yleistueksi.  

Edellisen kauden sosiaaliturvakomitea esitti eri etuuksien yhdistämistä ja liputti yhden hakemuksen mallia, joka olisi eri etuuksien kanssa painiville ihmisille helpompi kuin se, että päällekkäisiä etuuksia pitää hakea erikseen. Jos yhden hakemuksen malli saadaan toteutettua tässä yhteydessä, niin hyvä. 

Komitea linjasi yksimielisesti, että etuuksissa tarvitaan lapsikorotukset. Nämä leikattiin sosiaaliturvasta jo Orpon-Purran hallituskauden alussa. Eikä niitä nytkään valitettavasti palauteta yleistukeen. Päinvastoin uudessa tuessa huolettavien lasten vanhemman tuki alenee. 

Positiivista on, että ei lähdetty malliin, jossa samaan tukeen olisi kytketty asumistuki ja toimeentulotuki. Tämä siksi, että kotitalouskohtaisten ja henkilökohtaisten etuuksien yhdistäminen johtaisi melkoiseen sekamelskaan. 

Esityksessä peruspäivärahan työssäoloehdon täyttäneet ja turvan työllään ansainneet joutuvat työmarkkinatuessa olevan tarveharkinnan piiriin. Itse ajattelen, että jokaisella aikuisella pitäisi olla ”oma raha ja oma lupa”, jotta voi elää itsenäistä elämää.  

Jos työmarkkinatuella oleva henkilö asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa eikä hän ole täyttänyt työssäoloehtoa ja vanhempien tulot ylittävät laissa säädetyn tulorajan, etuudesta leikataan 35 prosenttia. Nykyisin työmarkkinatuella olevan molempien vanhempien yhteenlaskettu tulo ei saa ylittää 1781 euroa kuukaudessa.  

Vanhempien tulorajaa uudistuksessa onneksi hieman nostetaan, mutta samalla poikkeukset, jotka ovat mahdollistaneet leikkurin lieventämisen, poistetaan. Ja leikkurin piiriin joutuvat jatkossa siis nykyistä peruspäivärahaa saavat. 

Yleistuen tarveharkinnassa sovellettaisiin samaa tulorajaa ja vähennysprosenttia kaikkiin eli puolison tai huollettavien lasten vaikutus näihin poistuisi, mikä on heikennys nykyisestä.  

Yhteensä noin 5000 työttömällä etuus pienentyy ja keskimäärin etuus pienenee 1166 euroa vuositasolla. Vastaavasti arviolta 2662 henkilöllä työttömyysetuus kasvaa ja keskimääräisen etuuden kasvun arvioidaan olevan 617 euroa vuodessa. Leikkaus on valtion tasolla reilut 4 miljoonaa euroa. 

Nuorten palveluvelvoitetta esityksessä tiukennetaan. Työttömyyden pitkittyessä työnhakijan tulee osallistua yleistuen saajan aktivointijaksolle. Aktivointijakson aikana yleistuen saajalle järjestetään kasvokkaiset työnhakukeskustelut ja hänen palvelutarpeensa arvioinnissa keskitytään erityisesti työttömyyden pitkittymisen syihin.  

Palvelutarjonnan lisäämistä pidän positiivisena asiana. Mutta mietin, että mistä rahat palvelun lisäämiseen otetaan. Työttömyys on noussut ja kuntien työllisyyspalveluiden rahoitus laskettiin noin kaksi prosenttiyksikköä matalamman työttömyyden oloihin viime eduskuntakauden lopulla. Summaa ei ole korotettu, vaikka työttömyys on noussut voimakkaasti. Nyt kuntiin kohdistuu lisäksi valtionosuusleikkauksia. 

Kylmän hien niskaan nostaa sen sijaan tulossa oleva työttömyysturvan karenssiuudistuksen ja toimeentulotukiuudistuksen lopputulema.

Tarja Filatov: Nyt leikataan köyhistä köyhimmiltä

Hallituksen leikkaukset ovat lisänneet toimeentulotuen tarvetta. Tämä ei ole yllätys. THL on arvioinut, että ensisijaisten etuuksien mm. työttömyysturvan, asumistuen ja muiden etuuksien leikkaukset siirtäisivät noin 100 000 ihmistä toimeentulotuen piiriin.

Hallitus on leikkaustoimena päättänyt 70 miljoonaan säästöstä toimeentulotukeen. Leikkaus kohdistuu köyhistä köyhimpiin. Hallitus on lisäksi päättänyt leikata 100 miljoonaa sosiaalihuollosta. Niistä toimista, jotka voisivat auttaa toimeentulotukiasiakkaita eteenpäin elämässään.

Työryhmä on etsinyt keinoja, joilla säästö toteutuisi. Ryhmä esittää muun muassa, että toimeentulotuesta poistetaan ns. suojaosa. Nyt toimeentulotukea saava henkilö on voinut ansaita 150 euroa kuussa ilman, että ansio leikkaa toimeentulotukea. Alle 18-vuotiaan lapsen kesätuloja ei leikattaisi eikä vähäisiä lahjoja, mutta miten kävi vaikkapa jo 18 täyttäneen nuoren ylioppilaslahjalle? Se ilmeisesti voitaisiin kokonaan leikata kotitalouden toimeentulotuesta pois. 

Toimeentulotuesta voitaisiin leikata jopa puolet, jos henkilö ei hakeudu kokoaikatyöhön hakijaksi tai täytä ehtoja, jotka vaaditaan ensisijaisen etuuden saamiseksi. Nykyisellään etuutta on mahdollista leikata, mutta ei näin paljon.

Hallituksella on tiukka linja painostaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Logiikka näkyy jo tehdyissä työttömyysturvan leikkauksissa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, jos ihminen on terve ja jos hänellä on mahdollisuus tehdä kokoaikatyötä. Ei ole perusteltua, että yksilö voi vapaaehtoisesti keventää työkuormaansa verorahoin maksettavan toimeentulotuen piikkiin. Mutta monen kohdalla yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Vapaaehtoisen osa-aikatyön syitä on monia. 

Suomessa on OECD:n tutkimusten mukaan poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joilla terveys rajoittaa työn saamista. Jos kokoaikatyöhön hakeutuminen on jatkossa edellytys täyden toimeentulotuen saamiselle, saatetaan joutua maksamaan isommat kustannukset terveydenhuollon puolella.

Sekin tavoite, että ihmiset olisivat ensisijaisten etuuksien piirissä eikä viimesijaisen toimeentulotuen varassa, on kannatettava. Tiukempi velvoittavuus on hyväksyttävää, jos rinnalla on palvelua, jolla autetaan eteenpäin. Mutta palvelu maksaa. Nyt jälleen rakennetaan ”kannustavaa mekanismia” pelkillä leikkauksilla. Kannatettava tavoite muuttuu tuhoisaksi toteutukseksi.

Hallitus on päättänyt, että sosiaalipalveluihin suunnataan 100 miljoonan euron säästö. Juuri näitä palveluita tarvittaisiin lisää, jotta tukiriippuvuudesta päästäisiin työhön.

Esitys on työryhmän esitys, mutta hallitus on asettanut ryhmälle säästöraamin. 

Sosiaaliturvakomitean keskusteluissa suurimmaksi puutteeksi järjestelmässämme on hyvin laajasti nähty tarvittavien palvelujen puute olipa kyse pitkään työmarkkinatuella olleista ihmisistä tai toimeentulotuella olevista ihmisistä. 

Vanhassa laulussa Menee huonosti lauletaan, että ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala. Säästötoimet ovat lisänneet toimeentulotukiasiakkuuksia ja ratkaisuna leikataan toimeentulotukea. Nyt ei rakenneta sairaalaa, vaan lisätään epävarmuutta, pahaa oloa ja köyhyyttä. 

Tarja Filatov: Huhtikuu on kuukausista julmin

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Monelle se on, koska tänään astuu voimaan osa hallituksen leikkauksista. Toimillaan hallitus väittää pyrkivänsä nostamaan työllisyyttä ja tasapainottamaan taloutta.

Leikkauksien on tarkoitus kannustaa työttömiä työhön. Tavoite on kannatettava, mutta isot leikkaukset lannistavat. Voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen. Ahdistus ja köyhyys kasvavat. Erityisesti lapsiperheköyhyys jättää lapseen elinikäisen jäljen. 

Harva työtön on omasta halustaan työttömänä. Työttömäksi joudutaan, ei työttömyyteen päästä. Uusimmat työministeriön tilastot kertovat, että hakijoita on enemmän ja että työpaikkoja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömien määrä nousi 31 600 henkilöllä viime vuoden helmikuusta ja avoimien työpaikkojen määrä väheni 46 900 vuoden takaiseen verrattuna.

Pienituloiset lapsiperheet ovat todella kovilla leikkausten jälkeen. Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen iskee noin 100.000 vanhempaan. Työtön vanhempi on saanut kahdesta lapsesta 184 euroa kuukaudessa. Nyt korvaus poistuu kokonaan.

Iso osa ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olleista on töissä. He ovat voineet ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva on alentunut. Nyt tämä suojaosa poistuu noin 74.000 työssäkäyvältä ihmiseltä. 

Jos henkilö on onnistunut saamaan osa-aikatyön esimerkiksi 20 tuntia töitä viikossa ja palkka on 1000 euroa, hän on saanut tähän asti työttömyyspäivärahaa 774 euroa kuukaudessa. Jatkossa päiväraha lähes puolittuu.

Asuminen alueilla, joilla työtä on parhaiten tarjolla on turkasen kallista. Lapsiperheiden asumista on tuettu Suomessa pitkään, koska on haluttu, että vanhempien pienillä tuloilla lapset voivat asua säällisesti.

Asumistuen leikkaukset koskettavat noin 400.000 perhettä. Asumistuessa nousee omavastuu ja laskee korvausprosentti. Molemmat alentavat asumistukea. Keskimäärin asumistuki alenee noin 133 euroa kuukaudessa.

Toimet pyrkivät siihen, että ne kannustaisivat ihmisiä ottamaan vastaan pienipalkkaistakin työtä. Mutta ei työtä saa kuin kaupan hyllyltä. Monen ihmisen on vaikea työllistyä, koska terveys asettaa rajoitteita, koulutus ei kohtaa tarjolla olevien työpaikkojen kanssa, pienet lapset eivät mahdollista kokoaikatyötä jne.

Ei työllistyminen ole vain taloudellisen kannustamisen asia. Kyse on muustakin. Ja vaikka olisi, isot leikkaukset vievät noin 100.000 ihmistä toimeentulotuen asiakkaiksi. Toimeentulotuki on tunnetusti pahin kannustinloukku, koska siinä ei ole joustoa ansioiden suhteen. 

Huhtikuu on todella julma monelle pienituloiselle. Eri perhetyypeissä suhteellinen pienituloisuus kasvaa eniten nuorten aikuisten, yksinhuoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa.