Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on vaikutusmahdollisuuksien, koulutuksen ja turvan puutetta.
Köyhyys on lapsen unelmien supistumista, nuorten tulevaisuuden epävarmuutta ja perheiden arjen voimavaroja kuluttavaa jatkuvaa selviytymistä.
Köyhyys on kylmä käsi olkapäällä. Se muistuttaa joka päivä siitä, mitä kaikkea ei ole varaa valita.
Köyhyys kasvaa myös Suomessa.
Meillä on ollut tapana ajatella, että Suomessa pidetään kaikista huolta. Todellisuus on muuttunut. Köyhyys on kasvanut ja turvaverkot ohentuneet.
Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Hallituksen päätökset, kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja suojaosan leikkaukset, ovat ajaneet tuhansia perheitä entistä syvempään ahdinkoon.
Hallitus aikoo leikata vielä viimesijaisesta turvasta, toimeentulotuesta, 70 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät köyhyysrajan alle 31 000 lasta.
Lapsuudesta ei tule uusintaa
Lapsuus on suora lähetys. Siitä ei tule uusintaa. Köyhyyden jäljet eivät katoa hetkessä – ne jäävät lapsen reppuun ja vaikuttavat koko elämän.
Vanhempien pitkäaikainen toimeentulotukiriippuvuus näkyy jopa lasten koulumenestyksessä. Se näkyy mm. psyykelääkkeiden käytössä, lastensuojelutarpeessa ja monissa muissa asioissa, joita pyrimme ehkäisemään.
Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää ja murentaa luottamusta yhteiskuntaan.
Kun veronkevennykset kohdistuvat hyvätuloisiin ja samaan aikaan leikataan viimesijaisesta turvasta, arvovalinta on selvä: ne, joilla on vähiten, joutuvat kärsimään eniten.
Joskus tuntuu kuin eläisi Robin Hoodin tarinassa. Politiikka on kuin linnanherralla - ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.
Köyhyys on globaali epäoikeudenmukaisuus
Köyhyys on yhä yksi maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Yli 760 miljoonaa ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä – alle kahdella dollarilla päivässä.
Vaikka köyhyys on vähentynyt 1990-luvulta, työ ei ole ohi. YK:n Agenda 2030 -ohjelman ensimmäinen tavoite on selkeä: köyhyys on poistettava kaikissa sen muodoissa, kaikkialta maailmasta.
Köyhyyden poistaminen ei ole vain talouskysymys. Kysymys on ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta.
Tämän vuoden teema korostaa tarvetta lopettaa sosiaalinen ja institutionaalinen kaltoinkohtelu ja rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat perheitä – eivät rankaise heitä.
Köyhyydessä elävät perheet kohtaavat usein syyttelyä ja leimautumista juuri niissä paikoissa, joiden pitäisi auttaa: kouluissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja lastensuojelussa.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhden vanhemman perheet, alkuperäiskansojen perheet ja muut syrjityt ryhmät.
Arvostelu ja kontrolli rapauttavat luottamusta ja omaa toimijuutta – joskus ne jopa hajottavat perheitä.
Kolme muutosta parempaan suuntaan
Tämän vuoden köyhyyden kansainvälisen teeman ydin on kolmessa muutoksessa, jotka meidänkin tulisi omaksua.
Kontrollista välittämiseen: Palvelut on rakennettava luottamuksesta käsin. Vähemmän ehtoja ja rangaistuksia – enemmän arvostavaa kohtaamista.
Valvonnasta tukeen: siirretään painopiste pois valvonnasta kohti perheitä vahvistavia palveluita. Ne ovat tulotukea, varhaiskasvatusta, kohtuuhintaista asumista, mielenterveyden tukea ja oikeuden saatavuutta.
Ylhäältä alas -ratkaisuista yhteiskehittämiseen: Köyhyydessä elävät perheet on otettava mukaan kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin – arviointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.
Ihmisarvo on yhteinen asia
Köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisoikeuspolitiikkaa. Se on päätös siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa: sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus elää, kasvaa ja unelmoida vai sellaisen, jossa Nottinghamin seriffi määrää tahdin.
Meidän on yhteisesti sitouduttava köyhyyden vähentämiseen – niin Suomessa kuin maailmalla. Koska köyhyys ei ole luonnonvoima. Se on seurausta päätöksistä. Ja siksi voimme päättää toisin.