Tarja Filatov: Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin. Erityisesti tänä aikana erityisesti tuntuu, että vahvemman vallalla unohdetaan varmistaa heikomman tarpeet.

Suomi on kiistatta maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Asemamme ei säily, jos heikennämme naisten asemaa työmarkkinoilla. 

Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla. Myötätuntolakot ovat tukeneet solidaarisesti eri alojen kehittymistä. Niiden rajaaminen osuu aloihin, joiden voima pitää puoliaan on heikompi kuin vahvojen alojen.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta. 

Tätä faktaa vasten on vaarallista ajatella, että palkankorotusten katoksi asetetaan miesvaltaisten vientialojen palkankorotukset. Jos haluamme ja koska hakuamme turvata osaavan ja sitoutuneen työvoiman esimerkiksi terveydenhuoltoon, vanhustenhoivaan ja varhaiskasvatukseen, meillä on oltava välineitä kuroa palkkakuilua naisten ja miesten välillä.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuravat pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään. Heille hintojen nousu on ollut myrkkyä. Suunnitelmat vaikkapa ruuan ALV:n korottamisesta olisi erittäin epäreilu ratkaisu.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies. Ei siis ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalveluita kehitämme. 

On kohtuutonta, että valtiovalta ei suostu joustamaan hyvinvointialueiden talouden tasapainottamisvelvoitteen aikataulusta. Säästää pitää, mutta joustavampi aikataulu mahdollistaisi viisaammat säästöt.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. Koulun tuki, harrastusmahdollisuudet ja matalan kynnyksen apu sitä tarivttaessa on kuin laittaisi rahaa pankkiin nuoren tulevaisuuden turvaamiseksi.

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset. Väkivaltatyö ja uhrien auttaminen ei saa jäädä jalkoihin hyvinvointialueilla.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyvät yksilö ja koko yhteiskunta. 

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

 "Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. Pidettävä kiinni hyvästä ja torjuttava paha.

Tarja Filatov: Asumistuki takaa kaikille lapsiperheille säällisen asumisen

Lämpimät onnittelut kuusikymppiselle Miina Sillanpää seuralle. Onnittelut kaikille ihmisille, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa Miinan hengessä.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, naisten ja lasten aseman vanhusten aseman parantaminen, köyhyyden sekä huono-osaisuuden vähentäminen ja palvelijattarien elinolojen parantaminen olivat Miinalle sydämen asioita.

Miina Sillanpään syntyessä ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Miina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun ja siinä ne elämän ohuet eväät olivatkin.

Peruskoulusta ei kukaan vielä haaveillut. Meidän aikanamme on rakennettu oppivelvollisuus, jossa jokaisella lapsella on oikeus opiskella maksuttomasti 18 ikävuoteen asti. Iso haasteemme on kuitenkin yhä se, että oppimisen laatu paranee.

On tärkeää, että jokainen nuori oikeasti saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin ja että hän saa tarvitsemansa tuen. Tällä turvataan ehjempää elämää ja parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Miina meni 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12-tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle. Kaupanpäällisenä Minna sai käydä tehtaan koulua.

Nyt on syytä rakentaa jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Ei suinkaan lopettaa aikuiskoulutustukea, vaan kehittää sitä. 

Työnantajilla tulee olla oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Yksilöllä oma vastuunsa vastata osaamisen muuttuviin haasteisiin. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. 

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. 

Silti me taistelemme ikääntyvässä Suomessa hyvinvointipalveluiden  turvaamisesta. Erityisesti vanhusten palveluissa meillä on paljon parannettavaa.

Lasten ja nuorten kohdalla on kyse syrjäytymisen syvenemisen ehkäisystä. Sitä ei ehkäistä lastensuojelun jälkihuollon romuttamisella eikä mittavilla sosiaaliturvan leikkauksilla, jotka lisäävät huomattavasti lapsperheköyhyyttä. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti vauvaperheköyhyys jättää elinikäisen jäljen.

Luulenpa, että Miina nousisi barrikadeille vastustamaan sosiaaliturvaan suunniteltujen lapsikorotusten leikkaamista ja muistuttaisi, että kyse ei ole vain vanhemmista, vaan esimerkiksi työttömän vanhemman perheessä elävistä lapsista.

Hän muistuttaisi, että jopa YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.

Hän vääntäisi rautalangasta, että asumistuki on rakennettu sitä varten, että pienituloiset lapsiperheet voivat asua säällisesti. Ikävä kyllä nyt suunnitellut leikkaukset vaikeuttavat monen työssäkäyvänkin lapsiperheen asemaa, puhumattakaan yksinhuoltajaperheen elämää.

Hän puhuisi voimakkaasti sosiaaliturvan leikkausten kasaantumisvaikutuksista.

Itse asiassa leikkaukset voivat vaikuttaa negatiivisesti lähisuhdeväkivaltaan, sillä tukia leikattaessa tehdään naisista taloudellisesti riippuvaisempia kumppaneistaan, jolloin lähtö väkivaltaisista suhteista käy entistä vaikeammaksi.

Naisten työmarkkina-asema uhkaa heiketä

Monet työmarkkinoille suunnitelluista leikkauksista  iskevät erityisesti naisiin. 

Palkaton sairaspäivä osuu kipeästi  naisvaltaisille hoiva-, koulutus- ja palvelualoille. 

Valtakunnan sovittelijalle suunniteltu neuvottelukatto betonoi naisten ja miesten väliset palkkaerot, koska työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan seggregoituneet. 

Määräaikaisten työsopimusten perusteiden poisto  lisää naisille tyypillisempiä epätyypillisiä töitä.

Sovitellun päivärahan heikennykset osuvat palvelualoilla vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviin naisvaltaisten matalapalkka- alojen työntekijöihin. 

Epävarmuus työmarkkinoilla ja elämässä kasvaa.

Tulevaisuuden “Miinahaasteet”

Uusia haasteita, joita Miinan hengessä tulee pohtia tasa-arvon ja  yhdenvertaisuuden näkökulmasta on monia.

Esimerkiksi teknologian ja tekoälyn mukanaan tuomat mahdollisuudet voivat helpottaa naisvaltaisten alojen työtä ja antaa työssäkäyville ihmisille paremmin aikaa perheelleen. 

Mutta samaan aikaan tulisi pohtia tekoälyn riskejä tasa-arvolle, algoritmien syrjivyyttä sekä digiköyhyyttä, joka syrjäyttää ja jättää ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle.

Palvelijattarien aseman parantamisesta olemme siirtyneet aikaan, jossa alustatalouden työntekijöistä iso osa jää aikamme työelämän pelisääntöjen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle.  Wolt ja Foodora helpottavat monen elämää, kuten palvelijattaret aikanaan, mutta millä inhimillisellä hinnalla?

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon pysäyttäminen tulisi rakentaa taloudellisesti reilusti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Toimia tulisi pohtia sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden sekä tulonjaon näkökulmasta.

Raha ohjaa käyttäytymistämme, mutta haittaverot koskettavat kipeimmin pienituloisia. 

Reilumman vihreän siirtymän toteuttamiseksi on luotava kannusteita kulutuksellemme ja yritysten tuotannolle,  mutta muutettava verotusta ja sosiaaliturvaa siten, että köyhimmät eivät kärsi eniten.

Miinan hengessä voi ajatella maahanmuuttoa. Ei vain siitä näkökulmasta, mikä on työvoiman tarve Suomessa, vaan siitä näkökulmasta, miten turvataan maahanmuuttajille yhdenvertaiset elämisen edellytykset. Ja miten  vähennetään rasismia. 

Kannattaa muistaa, että ensimmäisen luokan osaaja ei tule Suomeen toisen luokan kansalaiseksi.

Maahanmuutolla on aina vaikutusta lähtömaassa. Miten luomme eettiset kestävän järjestelmän, joka ei vain riistä köyhien maiden osaavinta inhimillistä pääomaa rikkaiden maiden työvoimapulan katteeksi? Miten kykenemme luomaan reilummat pelisäännöt?

Miina oli aikanaan huolissaan vanhusten oloista. Olot ovat parantuneet, mutta yhä samaa huutolaisilmiötä on olemassa. Edelleen kysymme, kuka ja miten hoidetaan halvimmalla. Tämän ajan inhimilliseen hoivaan on vielä matkaa.

Sosiaalista pääomaa pitää vahvistaa

Ajattelen että nykyaikana ja tulevaisuudessa me tarvitsemme entistä enemmän sosiaalista pääomaa, rajojen ylittämistä, demokratian ja osallisuuden vahvistamista.

Koronan jälkeen ja Venäjän synnyttämän sodan seurauksia ei hoideta pelkällä talous- ja työllisyyspolitiikalla. Suomen visio ei voi olla velattomuus, vaikka velan taittaminen on välttämätöntä. Sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan, sodan ja energiakriisin seurauksena Suomi on velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Mutta Miinan hengessä on syytä vaalia työn laatua ja siitä saatavaa toimeentuloa.

Vaikea tilanne on jo nyt johtanut eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Kannattaa muistaa, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä. Vahvojen on pidettävä heikompien puolta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan. 

Paljon puhutaan siitä, että velkaa ei saa jättää lapsillemme.

Velkaa on monenlaista. Rahavelka on vain yksi. 

Ilmastovelka on kaikkein vaarallisinta velkaa. 

Osaamisvelka syö tulevaisuuden selviytyminen rakennuspalikoita.

Mielenterveysvelka tuhoaa nuoria elämiä. Ja huutaa tällä hetkellä toimivampia ratkaisuja.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Miinalla oli tapana sanoa, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. 

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Miina taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Yhä on rohkeaa kuulla osattomien ääntä ja taistella heidän oikeuksiensa puolesta, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. Otettava oppia historiasta, kohdattava nykypäivän haasteet, ja pidettävä huolta tulevasta, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Vielä kerran onnea Miina Sillanpää seuralle ja menestystä Miinan perinnön vaalimisessa!

(Puheenvuoroni “Miina Sillanpää seura 60 vuotta” juhlassa 29.9.2023)

Tarja Filatov: Tasa-arvo ei ole voileipäpöytä, josta voi valita vain herkut

Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Yhden oikeus ei voi ohittaa toisen oikeuksia. 

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa,  vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

Jos ajattelee yleistä ilmapiiriä, niin ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Sokea tuttavani sai haukkumakirjeen, jossa sanottiin, että hän on laiska, kun ajaa taksilla eikä aja autoa itse. Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa.

Palkkatasa-arvo ei etene, jos palkkojen julkisuutta ei lisätä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien palkat listataan lehtiin kuten verotiedot, riittää kun työpaikalla voidaan avoimesti tarkistaa, mitkä palkat ovat, jos syrjintäepäilyjä ilmenee. Epätasa-arvo palkkauksessa johtaa epätasa-arvoon eläkkeissä. Naiset saavat vain noin 70 prosenttia miesten eläkkeistä.

Naisten kohdalla mielestäni vakavin kysymys on naisiin ja lapsiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Miesten kohdalla terveys, kuolleisuus ja syrjäytyminen ovat haasteita. Rikas nainen elää jopa 15 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tasa-arvotyötä on siis tehtävä molempiin suuntiin. Miesten ongelmien ratkaisemiseksi ja naisten.

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikket jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”

Tarja Filatov: Tasa-arvo on reilun yhteiskunnan peruskivi

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. Tänään. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraa pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. 

Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. 

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. 

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittiessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. 

Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Tarja Filatov: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Kuluva viikko on on lapsen oikeuksien viikko. Sen tarkoitus on tehdä tunnetuksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Oleellisinta on ymmärtää, että sopimuksessa on kyse lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamisesta. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

Lapsen etu määrittyy yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti. Etuun sisältyy aina tulkintaa. Jotta lapsen etu voidaan huomioida, on seurattava ajantasaista ja uusinta tietoa muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutussuhteiden laadusta ja merkityksestä.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan huomiota pitää kiinnittää lapsen omiin näkemyksiin, lapsen identiteettiin ja taustaan, perheen ja perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, lapsen haavoittuvaan asemaan, lapsen terveyteen sekä lapsen koulutukseen.

Tänään eduskunnassa säädettiin yksi pieni palanen lisää lapsen etuun pyrkivässä lainsäädännössä nimittäin tasa-arvosuunnittelusta varhaiskasvatuksessa.

Tasa-arvo on yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoista. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät palvelut kuten varhaiskasvatus ja peruskoulu, ovat tärkeitä tekijöitä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.

Sukupuoleen liitetyt oletukset on tärkeä tunnistaa jo varhaiskasvatuksessa, koska muutoin saatamme huomaamattamme uusintaa epätasa-arvoa.

Eduskunta hyväksyi tänään lain, jonka mukaan velvoite tasa-arvosuunnittelusta koskee jatkossa varhaiskasvatusta. Tasa-arvosuunnitelma toimii jatkossa työkaluna käytännön toiminnassa ja sen avulla varmistetaan, että tasa-arvotyötä tehdään järjestelmällisesti.

Muutos on lasten edun mukainen. Varhaiskasvatuksessa keskustelun ja leikin avulla voidaan vahvistaa lasten tietoisuutta tasa-arvosta, sukupuolista ja niiden moninaisuudesta.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, siksi on tärkeää voida keskustella aikuisten kanssa jo varhaisessa iässä tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä. Sukupuoleen liittyvät yleiset oletukset ja stereotypiat saattavat jopa rajoittaa lapsen itseilmaisua ja yhdenvertaisuuden kokemusta.

Itselleni jäi mieleen, kun alakoulussa kysyttiin, että leipovatko äidit koulun myyjäisiin. Vastasin, että isä leipoo. Vaikka tosiasiassa meillä on kyllä aina leiponut äiti. Isä puolestaan tekee ruokaa. Narrasin, koska kysymys ärsytti, vaikka tiesin, ettei sillä tarkoitettu edistää stereotypioita.

Epätasa-arvoinen kohtelu varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on harvoin tietoista tai tarkoituksellista. Se voi kummuta vanhoista tavoista ja tottumuksista sekä piilossa olevista ennakkoluuloistamme. Siksi epätasa-arvoa ylläpitävien käytänteiden esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.

Uuden lain toimenpiteillä tavoitellaan muutoksia varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien aikuisten toimintaan. Muutoksen myötä sukupuolitietoiset toimintatavat vahvistuvat. Lisäksi sukupuolten moninaisuuteen liittyvän syrjinnän ennaltaehkäisyyn kiinnitetään jatkossa suunnitelmallisesti huomiota.

Henkilöstön sitoutuneisuus ja tasa-arvo-osaaminen ovat avainasemassa tasa-arvotyön onnistumiseksi. On tärkeää, että alan työntekijöille laaditaan käytännön läheinen tukimateriaali sekä ohjeistus sekä annetaan asiasta riittävästi koulutusta.

Työntekijät elävät tällä hetkellä vaikeaa aikaa monissa suomalaisissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä: Työmäärä on suuri ja henkilöstömäärä usein riittämätön. On tärkeää, että henkilöstöresurssien riittävyydestä ja taloudellisista resursseista pidetään huolta onnistuneen toimeenpanon mahdollistamiseksi. Suunnitelman laatiminen ei tule lisätä liiaksi hallinnollista taakkaa vaan päinvastoin tukea käytännön työtä.

Tasa-arvoa edistetään pienillä arjen teoilla. Ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet voivat aikuisesta olla merkityksettömiä, mutta näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Jos huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voidaan huomaamatta tukea isoja kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia.

Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus ja velvollisuus edistää tasa-arvoa.

Tasa-arvo ei tietenkään ole vain sukupuolten välistä tasa- arvoa. Aihe nousi esiin tämän päivän päätöksistä.

Taloudellinen tasa-arvo on tässä ajassa syytä ottaa erityisen luupin alle. Erityisesti vauvana ja pienenä lapsena koettu köyhyys saattaa kantaa taakkaa läpi elämän. Siksi lapsiperheiden köyhyys on vakava asia nykypäivän Suomessa. Hintojen nousu on tiputtanut lisää lapsia köyhyyteen.

Eilen eduskuntaan tulleessa lisäbudjetissa suunnattiin vuoden viimeiseen lapsilisään yli 100 miljoonan euron lisäys. Se ei poista köyhyyttä ei edes vähennä sitä, mutta on tyhjää parempi samoin kuin muut toimet joilla pyritään helpottamaan perheiden elämää inflaation kurittaessa arjen resursseja. Tästä vakavasta aiheesta kirjoitan perusteellisemmin toisen kerran.

Tarja Filatov: Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella.

Tässä (valtioneuvoston tasa-arvopoliittisessa) selonteossa tehdään näkyväksi miesten ja naisten välisen tasa-arvopolitiikan ilmiöitä ja ydinhaasteita.

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. 

Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero ja rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä, viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle kymmenen prosenttia. 

2/3 syrjäytyneistä nuorista on miehiä.

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää, että selonteossa yhtenä kantavana teemana on se, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. 

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa.

Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Selonteko on strateginen asiakirja, joka tarkastelee tasa-arvoa ilmiöpohjaisesti. 

Se linjaa kansallisen tasa-arvopolitiikan ylätason tavoitteet pitkällä aikavälillä. Tavoitteisiin on helppo yhtyä. 

Tämän hallituskauden osalta konkreettiset toimenpiteet on määritelty jo hallitusohjelmassa ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa.

Selonteon aikataulu antaa eduskunnalle oivan mahdollisuuden jatkojalostaa ylätavoitteita. Priorisoida ja konkretisoida asioita ajatellen tulevaa hallitusohjelmaa ja eduskuntakautta.

Tämän kauden merkittäviksi uudistuksiksi voi jo nyt todeta mm. perhevapaalainsäädännön uudistamisen, seksuaalirikoslain uudistamisen, oppivelvollisuuden laajentamisen.

Tasa-arvolaki on sukupuolten välisen tasa-arvon ydintä, siksi lain toimivuus tarvitsee systemaattista seurantaa ja tehokasta lain valvontaa.

Lisäksi on syytä valmistella tasa-arvolain kokonaisuudistus, jossa painottuu tasa-arvon edistämisen, syrjinnän ehkäisy ja oikeussuojan ja valvonnan vahvistaminen. 

Samapalkkaisuuslaki säädettiin samana vuonna kuin synnyin, mutta se edistyy liian hitaasti.

Palkka-avoimuutta lisäämällä vähennetään perusteettomia palkkaeroja. Ilman tietoja palkasta ja sen määräytymisen perusteita on vaikea todentaa perusteettomia palkkaeroja.

Tarvitaan eriarvoistavien palkkarakenteiden korjaamista, eri alojen töiden vaativuuden uudelleen arviointia sekä palkan vertailua yli työehtosopimusrajojen. 

Tasa-arvosuunnitelmia ja palkkakartoituksia koskevaa sääntelyä tulee selkiyttää.

Työelämässä perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken tulee edistää ja isien vanhemmuutta vahvistaa.  Lisäksi raskaussyrjintäsuojaa tulee vahvistaa. 

Sukupuolistuneen väkivallan kitkeminen ja haavoittuvassa asemassa olevien koskemattomuuden turvaaminen vaativat pitkäjänteisiä toimia ja kiistatta lisää resursseja. 

Lainsäädännön toimivuus on arvioitava ja synnytettävä pysyviä rakenteita väkivallan ehkäisyyn ja torjumiseen kunnissa, yhteistoiminta- ja hyvinvointialueilla. 

Väkivallan tekijöille suunnatut palvelut on turvattava.

Turvakotipaikkojen määrä on kasvanut ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palvelut vahvistuneet, silti väkivallan uhrien tukipalveluiden yhdenvertaisessa saatavuudessa on parannettavaa.

Koulutuksen tasa-arvo kantaa pitkälle.

Tasa-arvotyö on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa.  

Tasa-arvotavoitteet on konkretisoitava toimiksi ja tasa-arvotietoinen pedagogiikka sisällytettävä alan ammattilaisten koulutukseen.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on myös pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. 

Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

(Blogi perustuu eduskunnassa keskiviikkona 14.9.2022 pitämääni puheenvuoroon)

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi. 

Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa, vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

KAIKKI SYRJINTÄ EI OLE TARKOITUKSELLISTA

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

ONKO TASA-ARVO ON VALMIS? 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla ylpeitä Suomesta, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Suomi ei ole valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.

Tämä ei olisi mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Putinin laiton hyökkäys Ukrainaan on saanut vihan ryöpsähtelemään tavallisia venäläisiä kohtaan.

Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perussopimuksen mukaan.

TASA-ARVO EI OLE VOILEIPÄPÖYTÄ, JOSTA VALITA VAIN HERKUT

Subjektiivisen päivähoito-oikeiden palauttaminen oli tasa-arvoteko. Nyt on pidettävä huolta siitä, että myös Ukrainasta sotaa pakenevat lapset pääsevät varhaiskasvatukseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä, pitää huolehtia muustakin koulutuksesta. Jatkuva oppiminen ei saa jäädä sloganiksi. Se on saatava todeksi, jotta työelämämme kehittyy ja kilpailukykymme kestää maailman muutoksissa.

Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.

Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen paremmin. 

Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistavat nykyisin IMF ja OECD.

LASTEN SUUSTA KUULEE TOTUUDEN

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”