Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.
Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi.
Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.
Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”
Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan.
Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa, vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan.
KAIKKI SYRJINTÄ EI OLE TARKOITUKSELLISTA
Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”
Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.
Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on.
Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.
ONKO TASA-ARVO ON VALMIS?
Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla ylpeitä Suomesta, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Suomi ei ole valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.
Tämä ei olisi mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Putinin laiton hyökkäys Ukrainaan on saanut vihan ryöpsähtelemään tavallisia venäläisiä kohtaan.
Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”
Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perussopimuksen mukaan.
TASA-ARVO EI OLE VOILEIPÄPÖYTÄ, JOSTA VALITA VAIN HERKUT
Subjektiivisen päivähoito-oikeiden palauttaminen oli tasa-arvoteko. Nyt on pidettävä huolta siitä, että myös Ukrainasta sotaa pakenevat lapset pääsevät varhaiskasvatukseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä, pitää huolehtia muustakin koulutuksesta. Jatkuva oppiminen ei saa jäädä sloganiksi. Se on saatava todeksi, jotta työelämämme kehittyy ja kilpailukykymme kestää maailman muutoksissa.
Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.
Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen paremmin.
Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistavat nykyisin IMF ja OECD.
LASTEN SUUSTA KUULEE TOTUUDEN
Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.
Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia.
Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.
Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.
Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.
Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.
Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.
Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.
Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”