Hyvää syntymäpäivää Miina Sillanpää!
Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle".
Suomea on totuttu pitämään tasa-arvon mallimaana. Siksi on pysäyttävää, että viimeisimmät arviot kertovat aivan toisenlaista tarinaa.
Eurooppalaisen naisten ja miesten välistä tasa- arvoa mittaavan instituutin Eigen mittarissa olemme tippuneet pohjoismaiden hännille sekä mm. Ranskan ja Espanjan taakse. Muut ovat kirineet ohitsemme.
Göteborgin yliopiston V-Dem-instituutin raportin mukaan Suomen sijoitus tasa-arvoa mittaavassa indeksissä on laskenut 10 vuotta, mutta romahtanut muutamassa vuodessa rajusti. Parhaimmillamme olimme 3. sijalla, nyt sijalla 33.
Mittari arvioi yleisempää tasa-arvoa demokratiaa, yhdenvertaisuutta, osallistunutta, valtaanpääsyä ja resurssien kuten koulutuksen ja terveydenhuolloin jakautumista.
“Minä kumminkin käytän puheenvuoroa." Näin aloitti Miina Sillanpää ensimmäisen eduskuntapuheensa yli sata vuotta sitten.
Lause pysäyttää yhä. Se pitää sisällään rohkeutta. Se vaati kuulluksi tulemista. Se kertoo naisten näkymättömyydestä tuona aikana.
Miinan ajatukset kertovat paljon sosialidemokraattisen naisliikkeen ytimestä. Kyse on naisten vapaudesta ja tasa-arvosta.
Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. Tämä harha näkyy monissa nykyhallituksen päätöksissä. Hyväosaisia kannustetaan veronkevennyksillä ja palkkioilla. Haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä leikkauksilla ja kontrollilla.
Tasa-arvon hapertumisessa ei ole yhdestä tekijästä vaan laajasta kehityksestä: resurssit jakautuvat epätasaisemmin ja jopa koulutuksellinen tasa-arvo murenee.
Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin. Juuri nyt näyttää siltä, että tämä työ ei pysy muutoksen tahdissa.
Erityisesti tänä aikana tuntuu, että vahvemman valta korostuu ja että päätöksenteossa unohdetaan varmistaa heikomman tarpeet.
Suomi on edelleen yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä.
Tasa-arvo ei parane eikä säily ilman aktiivisia tekoja. Eikä ainakaan, jos teemme päätöksiä, jotka heikentävät tasa-arvoa.
Työmarkkinoilla takapakki näkyy konkreettisesti.
Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla. Laki lisää raskaussyrjintää.
Samalla palkkaerot ovat sitkeä tosiasia: naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi.
Suojaisan poistaminen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen heikentää palvelualoilla työskentelevien matalapalkkaisten naisten asemaa.
Uusi valtakunnan sovittelujärjestelmä tai oikeammin pakottamisjärjestelmä heikentää mahdollisuuksia kuroa perusteettomia palkkaeroja umpeen.
Nyt EU:n palkka-avoimuusdirektiivi toimeenpanoa on ohutta. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta, vaan keskeisestä välineestä puuttua rakenteelliseen epätasa-arvoon.
Tasa-arvo ei ole vain työmarkkinoiden kysymys. Se näkyy koko elämänkaarella. Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. Ei ole sattumaa, että yksin asuvat eläkeläisnaiset ovat suuressa köyhyysriskissä.
Tasa-arvon takapakki näkyy miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on viiden vuoden ero. Ja vielä karumpaa on, että köyhä mies elää keskimäärin 15 vuotta vähemmän kuin naiset.
Tästä huolimatta tiedämme, että aina emme tunnista naisten sairauksia, koska tietämyksemme sukupuoleen liittyvistä eroista sairauksien riskitekijöissä ja ilmentymisessä miehillä ja naisilla on monin tavoin puutteellista. Lääketiede on naisten kohdalla paljon vähemmän näyttöön perustuvaa kuin miesten hoidossa.
Epätasa-arvo näkyy koulutuksessa. Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä.
Se näkyy turvallisuudessa. Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies.
Nämä eivät ole irrallisia ilmiöitä. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo siitä, että tasa-arvo ei toteudu itsestään.
Ilmassa on paljon naisia ja miehiä erilleen painavia voimia. Netin erilaiset manosfäärit ja naisvihamieliset alustat, Rex pillit ja muut, painavat naisia kotiin ja ikivanhaan alisteisen rooliin. Ja syöttävät miehille äärioikeistolaisia ja äärikonservatiivisia roolimalleja.
Tämän päivän uutiset, kertovat hälyttävää viestiä asenteiden epätasa-arvosta. Manosfäärit ruokkivat nuoria miehiä voimaan ja menestykseen perustuvilla mieskuvilla. Ajatus siitä, että kolmannes nuorista miehistä ajattelee, että vaimon on aina toteltava miestään, on paluuta menneeseen. Vanhemmissa miehissä osuus on vähäisempi.
Miina on sanonut:
"Minä tahtoisin saada naiset valveutumaan ja ymmärtämään asemansa etuoikeuden.
En käsitä, miksi naisten aina pitää oleman armoleivän syöjiä, miksi heidän aina pitää kärsiä kaikkea sitä aliarviointia, mitä he saavat osakseen."
On tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.
Miina teki elämäntyönsä köyhien, palvelijoiden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta.
Hän näki, että jokaisella on arvo ja ääni ja että oikeudenmukaisempi yhteiskunta syntyy vain osallistumalla ja vaikuttamalla.
Miinan perintö haastaa meitä yhä. Yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne syntyvät ja vahvistuvat vain, jos olemme valmiita puolustamaan niitä – niin arjen teoissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyvät yksilö ja koko yhteiskunta.
Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa.
Tänä aikana, jona lapsiperheköyhyys kasvaa, eriarvoisuus syvenee, naisiin kohdistuva väkivalta kasvaa ja auttavien järjestöjen rahoitusta leikataan rajusti ja toimintaa demonisoidaan, On muistettava Miinan sanat:
Pysähtyä ei saa! On rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. On muutettava Suomen suunta reilummaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.