Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella.
Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin. Erityisesti tänä aikana erityisesti tuntuu, että vahvemman vallalla unohdetaan varmistaa heikomman tarpeet.
Suomi on kiistatta maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Asemamme ei säily, jos heikennämme naisten asemaa työmarkkinoilla.
Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla. Myötätuntolakot ovat tukeneet solidaarisesti eri alojen kehittymistä. Niiden rajaaminen osuu aloihin, joiden voima pitää puoliaan on heikompi kuin vahvojen alojen.
Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten.
Naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.
Tätä faktaa vasten on vaarallista ajatella, että palkankorotusten katoksi asetetaan miesvaltaisten vientialojen palkankorotukset. Jos haluamme ja koska hakuamme turvata osaavan ja sitoutuneen työvoiman esimerkiksi terveydenhuoltoon, vanhustenhoivaan ja varhaiskasvatukseen, meillä on oltava välineitä kuroa palkkakuilua naisten ja miesten välillä.
Naisten pienempiä ansiotuloja seuravat pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään. Heille hintojen nousu on ollut myrkkyä. Suunnitelmat vaikkapa ruuan ALV:n korottamisesta olisi erittäin epäreilu ratkaisu.
Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies. Ei siis ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalveluita kehitämme.
On kohtuutonta, että valtiovalta ei suostu joustamaan hyvinvointialueiden talouden tasapainottamisvelvoitteen aikataulusta. Säästää pitää, mutta joustavampi aikataulu mahdollistaisi viisaammat säästöt.
Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. Koulun tuki, harrastusmahdollisuudet ja matalan kynnyksen apu sitä tarivttaessa on kuin laittaisi rahaa pankkiin nuoren tulevaisuuden turvaamiseksi.
Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset. Väkivaltatyö ja uhrien auttaminen ei saa jäädä jalkoihin hyvinvointialueilla.
Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta.
Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.
Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyvät yksilö ja koko yhteiskunta.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.
Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa.
Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.
"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. Pidettävä kiinni hyvästä ja torjuttava paha.