Oman isoäitini elämä rajoittui aika lailla kotiin. Äitini sai jo yhdistää perheen ja ansiotyön. Minä olen saanut mahdollisuuden opiskella, vaikuttaa yhteiskunnassa ja tehdä työtä aikana, jolloin päivähoito on ollut laadukasta ja saavutettavaa. Asenteet ovat elinikänäni muuttuneet todella paljon.
Mutta nyt elämme aikaa, jossa tasa-arvo ottaa takapakkia.
Määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpotetaan eikä enää tarvitse olla perustetta määräaikaisuudelle. Tiedämme, että tämä lisää raskaussyrjintää ja heikentää naisten asemaa työelämässä.
Työttömyysturvaan tehdyt muutokset mm. suojaosan poisto ja porrastukseen liittyvä leikkuri heikentävät erityisesti osa-aikatyössä olevien pienipalkkaisten naisten toimeentuloa.
Työriitojen sovittelujärjestelmään tehdyt muutokset sitovat palkkaratkaisuja vahvemmin vientialojen linjaan, pyrkien parantamaan kilpailukykyä, mutta samalla ne tekevät lähes mahdottomaksi miesten ja naisten palkkakuilun umpeen kuromisen.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vei naisilta tärkeän keinon edetä uralla ja erikoistua ammatissaan eteenpäin.
Julkisen sektorin sektorin leikkaukset ovat kohdentuneet erityisesti naisiin, vaikka eivät miehetkään niiltä ole säästyneet.
Mutta ehkä kaikkein huolestuttavinta on naisiin kohdistuva väkivalta. Siinä ei ole tapahtunut lakimuutoksia, jotka heikentäisivät naisten asemaa. Mutta yhteiskunnan ilmapiirin muutos, jossa empatia, myötätunto ja toisista välittäminen ohenee, vallan väärinkäytökset kasvavat. Ja väkivalta on vallan äärimmäistä väärinkäyttöä.
Väkivallasta on tullut liian arkinen asia, jopa hyväksyttävä. Jokunen aika sitten Suomea kohautti tutkimus, jonka mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides.
Onneksi 84 prosenttia miehistä ajattelee, että miesten tulee ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.
Naiset saivat äänioikeuden Suomessa, koska taistelussa olivat mukana myös miehet. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei taltuteta ilman, että miehet, erityisesti nuoret miehet, ovat mukana muokkaamassa asenteita ja tukemassa väkivallan vastaista työtä.
Lähes joka toinen mies ajattelee jo tasa-arvon toteutuneen. Nuorista miehistä peräti puolet arvioi, että miehet ja naiset ovat jo tasa-arvoisia. Tämä kertoo siitä, että miesten ja naisten kokemukset todellisuudesta eroavat merkittävästi. Myös asenne-eroihin on kasvanut kuilu nuorten naisten ja miesten välille.
Vaikka enemmistö sekä miehistä että naisista arvioi tasa-arvon lisääntyvän tai pysyvän samana tulevina vuosina, huolestuttavaa on, että epäusko tasa-arvon paranemiseen on kasvanut enemmän kuin koskaan aiemmin. Naisista 18 prosenttia ja miehistä 16 prosenttia pelkää, että eriarvoisuus jopa lisääntyy seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä on korkein osuus barometrin mittaushistoriassa.
Tämä huoli ei ole tuulesta temmattu. Olemme nähneet viime vuosina, miten tasa-arvoon liittyvä vastustus on noussut niin Suomessa kuin maailmalla. Samaan aikaan keskustelu tasa-arvosta on entistä polarisoituneempaa.
Osa ihmisistä kokee, että tasa-arvotyö on jo tehty ja että sen jatkaminen hyödyttää vain naisia. Tämä asettaa meidät uudenlaisen haasteen eteen. Meidän on kyettävä perustelemaan, miksi tasa-arvo on edelleen kesken ja miksi sen eteen on tehtävä työtä. Kaikkien sukupuolten hyväksi.
Hyvää naistenpäivää!