Tarja Filatov: Ikäihmisten kokemaa väkivaltaa lakaistaan yhä maton alle

Väkivalta ei kysy ikää eikä asemaa. Se voi kohdistua meistä kehen tahansa. 

Väkivalta ei ole vain fyysistä, se voi olla henkistä tai taloudellista väkivaltaa. Väkivaltaa on hoidon tai avun laiminlyönti, toisen oikeuksien rajoittaminen, loukkaaminen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa ikäihmiset jäävät usein muita pienemmälle huomiolle. 

Iäkkäisiin naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on uskottua yleisempää. Tutkimusten mukaan joka neljäs ikääntynyt suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua viimeisen vuoden aikana. 

Huolestuttavaa on, että yli puolet väkivaltaa kokeneista naisista ei puhu kokemastaan. Häpeä hiljentää.

Usein lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua jo vuosia. Pahoinpitelijä voi olla oma elämänkumppani, mutta lisäksi aikuiset lapset tai sukulaiset voivat kohdella kaltoin vanhuksia. Hoitoalan henkilöstöön kuuluva henkilö voi kohdella kaltoin ikäihmisiä. 

Läheisten tekemään väkivaltaan on usein korkea kynnys puuttua. Väkivallan tekijän on usein läheinen ihminen. Tämä nostaa rikosilmoituksen tekemisen kynnystä.

Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu liian vähän. Monissa tutkimuksissa ikääntyneet rajataan pois. Yli 75-vuotiaiden tiedot puuttuvat rikosuhritilastoista. Lisäksi tutkimukset eivät usein tavoita ikääntyneitä ja toimintarajoitteisia ihmisiä. 

Meillä ei ole tarpeeksi luotettavaa ja kattavaa tietoa ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta, sen laajuudesta ja vaikutuksista. Tutkimuksen puute heijastuu siihen, että ilmiötä ei tunnisteta tarpeeksi hyvin.

Tutkimusta ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta on kehitettävä ja lisättävä. Ilmiön todellinen kuva jää muuten varjoon. Tunnistamalla haavoittuvat ryhmät, lähisuhdeväkivaltaa voidaan estää ja ennaltaehkäistä. 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi on lisättävä. Koulutuksessa on huomioitava lähisuhdeväkivallan tunnistaminen sekä keinot siihen puuttumiseen ja estämiseen. Taito ohjata tarvittavan avun piirin on oltava osa koulutusta. 

Osallistuin tänään torstaina Suvanto ry:n järjestämään seminaariin “Kätketyt äänet”. Seminaarissa keskusteltiin vanhuksiin kohdistuvasta kaltoinkohtelu ja huijaamisesta.  Esimerkiksi digihuijaukset kohdistuvat usein ikäihmisiin, mutta niistä lisää toisella kerta.

Tarja Filatov: Hyvää sananvapauden päivää!

Sanoissa on valtava voima. Ne voivat jättää ikuisen jäljen. Kitketään vihapuhetta ja puolustetaan sananvapautta. Ne eivät ole vastakkaisia asioita.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. 

Sanomisen vapauteen liittyy aina vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, stereotypisoimaan ja vaientamaan.

Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä. Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua.

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen sekä saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. 

Suomessa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa toteutetun tutkimuksen mukaan joka toinen 15–30-vuotias nuori on altistunut vihaviesteille. Nettivihan kohteeksi on joutunut joka kymmenes nuori.

Saman tutkimuksen mukaan vihapuheen kohteeksi joutuneet kertovat heikommasta hyvinvoinnista kuin muut, he luottivat vähemmän toisiin ihmisiin, olivat vähemmän onnellisia ja heillä oli heikompi itsetunto.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Viha on tunne, jota saa tuntea, kuten mitä tahansa muuta tunnetta. Vihapuhe ei ole sama asia kuin riita, kritiikki tai konflikti. Kriittisiä äänenpainoja saa ja pitää esittää.

Kritiikin ja vihapuheen ero on siinä, että vihapuheella alistetaan ja hiljennetään vihapuheen kohdetta. Vihapuhe on toiseuttavaa eli sillä rakennetaan ja vahvistetaan tunnetta yhtäältä meistä ja toisaalta jostain ryhmästä toisina. Vihapuhe pyrkii tekemään joistain ihmisryhmistä jo perusoletukselta vääränlaisia ja väärin toimivia.