"Minä kumminkin käytän puheenvuoroa."
Näin aloitti Miina Sillanpää ensimmäisen eduskuntapuheensa yli sata vuotta sitten.
Lause pysäyttää yhä. Se pitää sisällään rohkeutta. Se vaati kuulluksi tulemista.
Se kertoo naisten näkymättömyydestä tuona aikana.
Miinan ajatukset kertovat paljon sosialidemokraattisen naisliikkeen ytimestä. Kyse on naisten vapaudesta ja tasa-arvosta.
Tänään, kun juhlimme 125-vuotista sosialidemokraattista naisliikettä, voimme todeta, että tämä perintö elää.
Lämpimät onnittelut 125-vuotiaille sosialidemokraattisille naisille!
Demarinaisille, kaikille niille ihmisille, jotka ovat rakentaneet tätä liikettä vuosien saatossa.
Ilman ihmisiä ei ole järjestöjä ja niiden synnyttämää yhteisöä, johon voi kuulua.
Jossa voi jakaa ilot ja surut, jossa voi nauraa ja itkeä, jossa voi unelmoida paremmasta maailmasta ja miettiä yhdessä keinoja, miten se rakennetaan.
SITÄ EI VOI VALITA KUN SE ON RASKAANA
Tasa-arvo on kulkenut paljon eteenpäin. Isoäitini elämä oli lähinnä kodin piirissä: lastenhoivaa, kasvimaata ja kodinhoitoa, kaupassa kävi isoisä.
Äitini kävi pätkätöissä meidät lapset kouluun kasvatettuaan. Mutta ei kertynyt eläke eikä palkkakaan ollut häävi.
Minä olen saanut yhdistää työn, perheen ja politiikan. Vaikka muistan niitä tasa-arvon asenteellisia hetkiä.
Olin ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi ja varsin näkyvästi raskaana. Yhdessä piiriryhmässä nuori mies sanoi, ettei sitä voi valita, koska se on raskaana. Vanhempi mies siihen vastasi, että raskaus menee ohi, tyhmyys ei. Sain piirin tuen.
YLPEÄ MUTTEI TYYTYVÄINEN
Historia on meille voimavara. Me voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme tyytyväisiä, siihen millainen tasa-arvo meillä on tänään.
Jokainen sukupolvi joutuu omana aikanaan puolustamaan oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Miina on sanonut:
"Minä tahtoisin saada naiset valveutumaan ja ymmärtämään asemansa etuoikeuden.
En käsitä, miksi naisten aina pitää oleman armoleivän syöjiä, miksi heidän aina pitää kärsiä kaikkea sitä aliarviointia, mitä he saavat osakseen."
Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse sillä puolella, että ei koe olevansa epätasa-arvoinen.
Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi.
Naisnäkökulma ammentaa yhä voimansa arkisesta työstä ja elämänkokemuksesta.
Se ei ole valtapolitiikkaa eikä pyri naisten ylivaltaan.
Se ei pyri tasapäisyyteen tai samanlaisuuteen, vaan suvaitsevana aatteena kunnioittaa ihmisten välisiä eroja ja arvostaa erilaisuutta, mutta taistelee eriarvoisuutta vastaan.
MIESTEN JA NAISTEN KUPLAT
Huolestuttavaa on, että 80 prosenttia naisista kokee, että miesten asema on edelleen parempi kuin naisten. Samaan aikaan puolet miehistä ajattelee tasa-arvon jo toteutuneen.
Tämä kertoo siitä, että miesten ja naisten kokemukset todellisuudesta eroavat merkittävästi.
Me tarvitsemme miehiä aidon tasa-arvon rakentamisessa. Työläisnaiset valitsivat osansa vuosisadan alussa: he halusivat rakentaa uutta yhteiskuntaa yhdessä miesten kanssa.
Me haluamme toteuttaa arkipäivän politiikkaa, jossa taloudellinen järki ja sosiaalinen omatunto ja oikeudenmukaisuus ovat yhtä poliittisessa päätöksenteossa.
Me emme halua elää sydän vasemmalla ja lompakko oikealla.
Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä.
Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset ja sen, että moninaiset sukupuolet eivät ole edes sisäisesti tasa-arvoisia. Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa.
TASA-ARVON TAKAPAKKI
Ikävä kyllä hallituksen toimet vievät meitä tasa- arvon saralla taaksepäin. Määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen polkee erityisesti nuorten ja naisten asemaa työmarkkinoilla.
Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki on lakkautettu. Ne olivat erityisen tärkeitä välineitä naisvaltaisille aloille. Tukivat uraliikkuvuutta ja jaksamista.
Myötätuntolakot tukivat solidaarisesti eri alojen kehittymistä. Niiden rajaaminen osuu aloihin, joiden voima pitää puoliaan on heikompi kuin vahvojen alojen.
Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. Naisten ja miesten palkkaerot ovat noin 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.
Tätä faktaa vasten on vaarallista ajatella, että palkankorotusten katoksi asetetaan miesvaltaisten vientialojen palkankorotukset.
Jos haluamme ja koska hakuamme turvata osaavan ja sitoutuneen työvoiman esimerkiksi terveydenhuoltoon, vanhustenhoivaan ja varhaiskasvatukseen, meillä on oltava välineitä kuroa palkkakuilua naisten ja miesten välillä.
Palvelualojen matalapalkkaiset osa-aikaiset naiset ovat ottaneet kovimman isku hallituksen leikkauksista. Työttömyysturvan porrastus, asumistuen leikkaus.
MATALAT PALKAT JOHTAVAT PIENIIN ELÄKKEISIIN
Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.
Heille hintojen nousu ja hallituksen veropolitiikka on ollut myrkkyä.
Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.
Ei siis ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalveluita kehitämme.
Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Suomessa aivan liian moni kokee, ettei hänellä ole pääsyä tarvitsemiinsa terveydenhoidon palveluihin. Siksi sosialidemokraattien ajama kahden viikon hoitotakuu on välttämätön.
Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, pojista vain alle 10 prosenttia.
Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä.
Pojat ja miehet tarvitsevat erityistä tukea, mutta usein eri asioissa kuin tytöt ja naiset.
Koulun tuki, harrastusmahdollisuudet ja matalan kynnyksen apu sitä tarvittaessa on kuin laittaisi rahaa pankkiin nuoren tulevaisuuden turvaamiseksi.
LÄHISUHDEVÄKIVALTA ON IHMISOIKEUSRIKOS
Myös väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.
Väkivaltatyö ja uhrien auttaminen ei saa jäädä jalkoihin valtakunnassa eikä hyvinvointialueilla.
Ikävä kyllä hallituksen mittavat säästöt sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen vähentää ennaltaehkäisevää työtä ja uhrien apua.
Aiemmin kuvaamiani esimerkkejä miesten ja naisten eroista löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa.
Vaikka kuvasin eroja naisten ja miesten välillä, on muistettava, sukupuolen moninaisuus. Kaikki ihmiset eivät ole miehiä tai naisia. Ihmiselämän kirjo on paljon moninaisempi.
Esimerkit kuitenkin kertovat sen, että ihmisten erot on nähtävä suurten linjojen sisällä. Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia.
Suffragettien jälkeen naisliikkeessä puhuttiin lähinnä tasa-arvosta, sittemmin feminismistä ja nykyisin on nähtävä feminismin intersektionaalisuus.
Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tästä hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta.
SUOMI ON EUROOPAN VAARALLISIN MAA NAISILLE
Haluan vielä jatkaa vielä väkivallasta ja turvallisuudesta. Väkivalta on aikamme suuri, mutta aivan liian vaiettu ongelma.
Ukrainan sota, Israelin harjoittama kansanmurha Gazassa ja monet kansainväliset konfliktit syövät turvallisuuden tunnettamme.
Kotimaassa väkivalta on aivan liian arkinen, jopa hyväksytty asia. Suomi on Euroopan unionin vaarallisin maa naisille kertoo Euroopan laajuinen tutkimus.
Suomessa asuvista naisista 57 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai väkivallalla uhkailua.
Seksuaaliväkivaltaa on kokenut noin 37 prosenttia Suomessa asuvista naisista, lähisuhdeväkivaltaa noin 53 prosenttia. Yli puolet naisista!
Jokaisen luvun sisällä on ihminen, perhe, yhteisö. Samaan aikaan turvakodit ovat täynnä. Niihin joutuu jonottamaan.
TURVAKODIT OVAT TÄYNNÄ
Tyypillinen turvakodin asiakas on nainen, joka on elänyt väkivallan keskellä pitkään ja pääsee avun piiriin vasta, kun väkivalta on pahentunut, alkaa kohdistua myös lapsiin tai henki on uhattuna.
Väkivalta ei aina ole näkyviä vammoja, vaan se voi olla jatkuvaa kontrollointia, uhkailua tai taloudellista väkivaltaa.
Väkivalta on väkisin otettua valtaa. Väärin käytettyä valtaa.
Viime aikoina turvakoteihin on hakeutunut enemmän iäkkäitä ihmisiä, joita omat aikuiset lapset pahoinpitelevät.
Ikäihmiset kokevat taloudellista väkivaltaa ja ovat taloudellisten huijausten kohteena. Me tarvitsemme mummon markan vartijoita!
Lähisuhdeväkivalta on koko yhteiskunnan läpileikkaava ongelma. Sen ehkäisy tarvitsee riittävät ja pysyvät resurssit.
PELKO HIIPII PUSEROON
Tuoreen barometrin mukaan pelko on hiipinyt laajalle elämäämme.
Joukkoliikenne koetaan pelottavaksi: 63 prosenttia naisista on joutunut pelkäämään. Samaan aikaan lähijunissa on luovuttu konduktööreistä.
Yli kolmannes naisista pelkää usein tai ainakin silloin tällöin yksin liikkuessaan. Nuorista naisista jopa joka kymmenes on usein ulkona peloissaan.
Miehetkin pelkäävät, mutta harvemmin.
Luvut kertovat, että sukupuoli määrittää edelleen sitä, kuinka vapaasti ihminen voi liikkua ilma pelkoa.
Liian moni pelkää työssä. Naisista lähes 40 prosenttia ja miehistä lähes viidennes kertoi joskus pelkäävänsä väkivaltaa työtehtävissä.
Väkivallan pelko ei ole vain yksityinen tunne, vaan se rajoittaa ihmisten vapautta.
Pelkoa voidaan ehkäistä pienillä asioilla, konduktööreillä lähijunissa, riittävällä valaistuksella, kaavoituksella, yksin tehtävän työn minimoimisella jne.
Pelko ei kuulu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.
REPIMISESTÄ RAKENTAMISEEN
Me elämme repivää aikaa. Sosialidemokraattisten naisten tehtävä on rakentaa yhteisöllisyyttä ja luottamusta.
Vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta.
Etsiä vastauksia tämän ajan tasa-arvo haasteisiin.
Me elämme ilmastokriisin ja luontokadon aikakautta. Näemme kun muuttoliikkeet vahvistuvat. Ja demokratiaa haastavat disinformaatio ja populismi. Kuulemme ääripäiden melskauksen.
Rasismi on yhä näkyvämpää. Saman aikaan tekoälyn kehitys tuo sekä hyvää että pahaa. Sosiaalinen media samoin.
Työelämän muuttuu ja alustatalous haastavat totuttuja turvarakenteita ja sosiaaliturvaamme. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Yksi asia vaikuttaa toiseen puhumme monikriisistä.
Monikriisissä useat kriisit kytkeytyvät toisiinsa ja vahvistavat toistensa vaikutuksia. Niitä ei voi ratkaista toisistaan irrallaan, vaan ne on nähtävä osana samaa kokonaisuutta.
Niitä ei voi ratkaista tunnistamatta sitä, että sukupuolia on useampia ja ihmisten erityisyys vaatii erilaisuuden tunnistamista.
RAKKAAT IHANAT NAISET
Näinä aikoina, jolloin maailma tuntuu nopeatempoisemmalta ja yksilökeskeisemmältä, tarvitaan yhteisöllisyyttä.
Tarvitaan hetkiä, jolloin pysähdymme olemaan aidosti läsnä toisillemme.
Näinä aikoina, jolloin itsekkyys näyttää kasvavan, jona empatiavaje näkyy monen hallituksenkin päätöksen taustalla tarvitaan rakenteita.
Rakenteita, jotka mahdollistavat erilaisten ihmisten yhteisen toiminnan.
Näinä aikoina, jolloin ihmiset uhkaavat jakautua niin kansallisesti kuin kansainvälisesti voittajiin ja kärsijöihin tarvitaan solidaarisuutta.
Solidaarisuutta, jonka avulla voidaan rakentaa parempaa huomenta kaikille.
Näinä aikoina, jolloin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kokee takapaikkia, tarvitaan taistelijoita.
Taistelijoita, jotka ymmärtävät, että tasa-arvoinen yhteiskunta auttaa yksilöä kasvamaan täyteen potentiaaliinsa.
Ja tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta.
Miina Sillanpää käytti puheenvuoronsa, koska hän tiesi, että hiljaisuus ei vie eteenpäin.
Meidän tehtävämme on sama: käyttää puheenvuoromme ja tehdä valintoja, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Sosialidemokraattiset naiset eivät ole koskaan olleet vain historian seuraajia. Sosialidemokraattiset naiset ovat olleet sen tekijöitä, hyvinvointivaltion rakentajia.
Meidän vahtivuorollamme on pidettävä huolta siitä, ettei hyvinvointivaltiota tuhota, pureta pala palalta.
Tänään juhlimme Sosialidemokraattisten Naisten 125-vuotista taivalta.
Se on matka, joka on kulkenut ompeluseuroista eduskuntaan ja köyhäinavusta hyvinvointivaltion rakentamiseen. Ja yksittäisistä naisista maailmanlaajuiseen tasa-arvoliikkeeseen.
Ilman näitä naisia ei olisi työväenliikettä sellaisena kuin sen tunnemme. Ilman heidän työtään meillä ei olisi päivähoito-oikeutta, iltapäiväkerhoja, perhevapaita, lapsilisiä, kansaneläkettä eikä peruskoulua.
"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet. Pidettävä kiinni hyvästä ja torjuttava paha.
Lämpimät onnittelut kaikille demarinaisille!