Tarja Filatov: Väkivalta on vallan väärinkäyttöä

Amerikkalainen ystäväni ihmetteli aikanaan, että Suomessa piilotetaan raiskausuutiset pikkujutuksi takasivulle, kun heillä ne kirkuvat lööpeissä ja etusivulla. 

En ole varma haluanko enemmän amerikanmallin mukaista kohujournalismia, mutta sen tiedän, että haluan enemmän huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja tehokkaampia välineitä sen ehkäisyyn. Suomessa 16 prosenttia naisista on joutunut raiskauksen uhriksi.

Jokunen aika sitten Suomea kohautti tutkimus, jonka mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides. 

Onneksi 84 prosenttia miehistä ajattelee, että miesten tulee ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Tarvitsemme miehiä tässä taistelussa. Erityisesti nuoria miehiä.

Tutkimusta on kritisoitu, mutta yhtäkaikki väkivalta on sukupuolittunutta ja naisiin kohdistuva väkivalta on iso ongelma on Suomessa ja maailmalla.

Suomi on EU:n  toiseksi turvattomin maa naisille. Joka kolmas nainen on kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, fyysisen väkivallan uhkaa tai seksuaaliväkivaltaa.

Naiset kokevat useammin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa tai työpaikoilla. Eikä somekaan ole vapaa väkivallasta. Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on useimmiten nykyinen tai entinen kumppani. Maailmanlaajuisesti joka 10 minuutti nainen tai tyttö tapetaan perheenjäsenen toimesta. 

Suomessakin on tunnistettava lähisuhdeväkivalta ja kunniaan liittyvä väkivalta nykyistä paremmin. 

Toistuva väkivalta parisuhteissa kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Taustalla on tiukkaan juurtunut sukupuolten välinen epätasa-arvo ja vääristynyt käsitys siitä, että naisen asema on alisteinen suhteessa mieheen.Tätä  ylläpitää kulttuuriset seikat ja fyysisen voiman erot. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosioekonomisissa asemissa. 

Julkisessa terveydenhuollossa käytetään joka vuosi 150 miljoonaa euroa lähisuhdeväkivallan seurauksien hoitoon. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset käyttävät terveys- ja sosiaalipalveluita kaksi kertaa enemmän kuin väestö keskimäärin. 

Puututaan paremmin lähisuhdeväkivaltaan, parannetaan ammattilaisten osaamista, uhrin auttamista ja tekijän ohjaamista irti väkivallan kierteestä. Meillä on varaa!

(YK:n kansainvälinen Oranssit päivät -kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksialkaa 25.11., kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä ja päättyy 10.12., ihmisoikeuksien päivänä. Oranssi väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa jokaisella on oikeus elää ilman väkivaltaa.

Kampanjaan voi osallistua pukeutumalla oranssiin väriin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. (tai kampanja-aikana 25.11.–10.12.) ja julkaisemalla siitä kuvan somessa hashtagillä #OranssitPäivät sekä merkitsemällä julkaisuun UN Women Suomen tilin.)

Tarja Filatov: Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat kasvattaa lähisuhdeväkivaltaa

Kaikki eivät ole turvassa, eivät edes kotona. Avopuolisoiden tekemät perheväkivaltatapaukset kasvoivat vuodessa yli 20 prosenttia.  

Tilastokeskuksen uudet tiedot ovat hälyttäviä ja kertovat, että jokainen ei todellakaan ole turvassa. Viranomaisten tietoon eivät tule läheskään kaikki lähisuhdeväkivaltatapaukset, joten kasvu voi olla suurempaakin. 

Väkivallan ympärillä oleva vaikeneminen on vaarallista. Väkivalta luo väkivaltaa ja vaikeneminen tästä luo väkivaltaa. Jos kokemusta ei pureta puhumalla, voi väkivalta löytää uuden kohteen. Vaikenemalla ylläpidämme tätä kierrettä. 

Väkivalta murentaa itsetuntoa, itseluottamusta ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämä tekee elämästä kestämätöntä. Vaikenemisen taustalla on yhä häpeä ja vääristynyt yksityisyyden suojaaminen.  

Miksi naisiin kohdistuva väkivalta ei nouse isoihin otsikoihin?

Suomessa on noussut vahvaan julkiseen keskusteluun nuorisojengit ja niiden väkivaltaisuus. Tämä on hyvä asia. Kun ongelmat tiedostetaan, niihin voidaan puuttua. Väkivalta on sairasta vallankäyttöä ja siihen liittyy yhä nöyryyttävämpiä muotoja. Väkivallan muutosta pitäisi tutkia enemmän, jotta osaisimme löytää osuvampia ehkäisykeinoja. 

En jaksa olla ihmettelemättä, miten vaiettua naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta yhä on. Uhreista yhä naisia on 74 prosenttia. Ikävä kyllä myös miesuhrien määrä on kasvanut. 

Sosiaaliturvaan suunnitellut leikkaukset koskevat kipeästi naisia ja tekevät parisuhteessa ihmiset taloudellisesti enemmän toisistaan riippuvaisiksi ja tämä saattaa vielä entisestään lisätä tilanteiden kärjistymistä ja lähisuhdeväkivaltaa. 

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa perheväkivallassa on tasaisempi sukupuolijako. Myös tekijät lapsiin kohdistuvissa väkivaltaisuuksissa jakautuvat hieman tasaisemmin. Syyllisiksi epäillyistä väkivallan tekijöistä miehiä on 65 prosenttia. Aikuisten naisten kohdalla luku on 76 prosenttia. 

Lähisuhdeväkivaltaa enemmän kuin Maarianhaminassa asukkaita

Viranomaisten tietoon tulee vain osa väkivallasta. Lähisuhdeväkivaltatapauksia tietoon tuli 11 800. Jos vertaamme lukua suomalaisten kuntien asukasmääriin, niin enemmistö meistä asuu kunnissa, joissa koko väkiluku on puolet tästä. Maarianhaminassa on vähemmän asukkaita kuin viranomaisten tietoon tulee lähisuhdeväkivaltatapauksia. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja suuri tasa-arvo-ongelma. Se on Suomessa huomattavan yleistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Silti se vaietaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kustannukset ovat terveydenhuollossa vuosittain 150 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi väkivallan kokijat käyttävät runsaasti sosiaali- ja oikeuspalveluita. Inhimillinen ja taloudellinen hinta on korkea myös väkivaltaisissa perheissä elävien lasten kohdalla. Syrjäytymisriski kasvaa huomattavasti. 

Miehiin kohdistuu paljon erilaista väkivaltaa

Naiset ja miehet kohtaavat väkivaltaa suunnilleen saman verran. Väkivallan muodoissa on kuitenkin eroja.  

Naisiin kohdistuu väkivaltaa tyypillisimmillään kotona ja muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Vuoden 2021 rikosuhritutkimuksen mukaan lähes viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Naiset joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja erityisesti oman kumppanin tekemän väkivallan uhriksi. 

Miehet kohtaavat väkivaltaa selvästi naisia useammin julkisilla paikoilla. Miehet ovat useammin uhreina vakavissa väkivaltarikoksissa ja henkirikoksissa, jotka tapahtuvat usein yksityisasunnoissa.  

Naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta on erilaista. Molempiin on syytä puuttua tiukemmin. Keinot puuttumiseen ovat kuitenkin erilaisia, koska väkivallan taustalla olevat syyt ovat erilaisia.

Tarja Filatov: Ikäihmisten kokemaa väkivaltaa lakaistaan yhä maton alle

Väkivalta ei kysy ikää eikä asemaa. Se voi kohdistua meistä kehen tahansa. 

Väkivalta ei ole vain fyysistä, se voi olla henkistä tai taloudellista väkivaltaa. Väkivaltaa on hoidon tai avun laiminlyönti, toisen oikeuksien rajoittaminen, loukkaaminen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa ikäihmiset jäävät usein muita pienemmälle huomiolle. 

Iäkkäisiin naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on uskottua yleisempää. Tutkimusten mukaan joka neljäs ikääntynyt suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua viimeisen vuoden aikana. 

Huolestuttavaa on, että yli puolet väkivaltaa kokeneista naisista ei puhu kokemastaan. Häpeä hiljentää.

Usein lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua jo vuosia. Pahoinpitelijä voi olla oma elämänkumppani, mutta lisäksi aikuiset lapset tai sukulaiset voivat kohdella kaltoin vanhuksia. Hoitoalan henkilöstöön kuuluva henkilö voi kohdella kaltoin ikäihmisiä. 

Läheisten tekemään väkivaltaan on usein korkea kynnys puuttua. Väkivallan tekijän on usein läheinen ihminen. Tämä nostaa rikosilmoituksen tekemisen kynnystä.

Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu liian vähän. Monissa tutkimuksissa ikääntyneet rajataan pois. Yli 75-vuotiaiden tiedot puuttuvat rikosuhritilastoista. Lisäksi tutkimukset eivät usein tavoita ikääntyneitä ja toimintarajoitteisia ihmisiä. 

Meillä ei ole tarpeeksi luotettavaa ja kattavaa tietoa ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta, sen laajuudesta ja vaikutuksista. Tutkimuksen puute heijastuu siihen, että ilmiötä ei tunnisteta tarpeeksi hyvin.

Tutkimusta ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta on kehitettävä ja lisättävä. Ilmiön todellinen kuva jää muuten varjoon. Tunnistamalla haavoittuvat ryhmät, lähisuhdeväkivaltaa voidaan estää ja ennaltaehkäistä. 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi on lisättävä. Koulutuksessa on huomioitava lähisuhdeväkivallan tunnistaminen sekä keinot siihen puuttumiseen ja estämiseen. Taito ohjata tarvittavan avun piirin on oltava osa koulutusta. 

Osallistuin tänään torstaina Suvanto ry:n järjestämään seminaariin “Kätketyt äänet”. Seminaarissa keskusteltiin vanhuksiin kohdistuvasta kaltoinkohtelu ja huijaamisesta.  Esimerkiksi digihuijaukset kohdistuvat usein ikäihmisiin, mutta niistä lisää toisella kerta.

Tarja Filatov: Lähisuhdeväkivalta on usein salarikos

Me voimme olla olla ylpeitä Istanbulin sopimuksesta, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Parantamisen varaa on paljon.

Suomi on sopimuksen ratifioinnin jälkeen siirtänyt turvakotien rahoituksen valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on lisätty ja lisätään edelleen.

Olemme perustaneet tukikeskuksen seksuaalisen väkivallan uhreille ja avanneet neuvontapuhelimen perheväkivallan uhreille ja niin edelleen.

Pyrimme tunnistamaan ajoissa väkivallan uhrit, jotka todennäköisimmin joutuvat väkivallan uhreiksi tulevaisuudessa ja pyrimme katkaisemaan lähisuhdeväkivallan kierteen.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi on ollut vahva väline asioiden eteenpäin viemisessä. Poliittinen paine on mahdollistanut "mahdottomien" uudistusten tekemisen.

Mielestäni on hyödyllistä ja strategisesti tärkeää huomata, että sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäiseminen on kansantalouden kannalta erittäin kannattavaa.

Suomessa naisten kokeman fyysisen perheväkivallan välittömät lisäkustannukset terveydenhuollolle ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki. Väkivallasta seuraa pitkäaikaisia kustannuksia.

Väkivalta aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä sen kokevalle henkilölle että hänen perheelleen ja lähipiirilleen. Väkivallan kokeminen on fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti traumatisoivaa.

Väkivallan kustannuksista puhuminen ei tarkoita, että aliarvioisimme väkivallan uhreille aiheuttamaa suurta inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin. Se osoittaa, että meidän on investoitava väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.

Perheväkivalta on usein piilorikos, joka ei tule ilmi, koska uhrit voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta.

Lähi- ja seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähemmän kuin tapahtuu - suomalaisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa hakee apua tilanteeseen.

Sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäisy on tärkeää naisten, lasten ja miesten hyvinvoinnille sekä yhteiskuntiemme tulevaisuudelle. Väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi on kehitettävä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia väkivallantekijöille.

Nyt on aika työskennellä lujasti yleissopimuksen ratifioivien ja sen velvoitteiden täyttävien valtioiden määrän lisäämiseksi.

(Lyhennelmä puheestani Euroopan Neuvostossa keskiviikkona 25.1.2023)