Tarja Filatov: Lähisuhdeväkivalta on usein salarikos

Me voimme olla olla ylpeitä Istanbulin sopimuksesta, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Parantamisen varaa on paljon.

Suomi on sopimuksen ratifioinnin jälkeen siirtänyt turvakotien rahoituksen valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on lisätty ja lisätään edelleen.

Olemme perustaneet tukikeskuksen seksuaalisen väkivallan uhreille ja avanneet neuvontapuhelimen perheväkivallan uhreille ja niin edelleen.

Pyrimme tunnistamaan ajoissa väkivallan uhrit, jotka todennäköisimmin joutuvat väkivallan uhreiksi tulevaisuudessa ja pyrimme katkaisemaan lähisuhdeväkivallan kierteen.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi on ollut vahva väline asioiden eteenpäin viemisessä. Poliittinen paine on mahdollistanut "mahdottomien" uudistusten tekemisen.

Mielestäni on hyödyllistä ja strategisesti tärkeää huomata, että sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäiseminen on kansantalouden kannalta erittäin kannattavaa.

Suomessa naisten kokeman fyysisen perheväkivallan välittömät lisäkustannukset terveydenhuollolle ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki. Väkivallasta seuraa pitkäaikaisia kustannuksia.

Väkivalta aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä sen kokevalle henkilölle että hänen perheelleen ja lähipiirilleen. Väkivallan kokeminen on fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti traumatisoivaa.

Väkivallan kustannuksista puhuminen ei tarkoita, että aliarvioisimme väkivallan uhreille aiheuttamaa suurta inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin. Se osoittaa, että meidän on investoitava väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.

Perheväkivalta on usein piilorikos, joka ei tule ilmi, koska uhrit voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta.

Lähi- ja seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähemmän kuin tapahtuu - suomalaisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa hakee apua tilanteeseen.

Sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäisy on tärkeää naisten, lasten ja miesten hyvinvoinnille sekä yhteiskuntiemme tulevaisuudelle. Väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi on kehitettävä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia väkivallantekijöille.

Nyt on aika työskennellä lujasti yleissopimuksen ratifioivien ja sen velvoitteiden täyttävien valtioiden määrän lisäämiseksi.

(Lyhennelmä puheestani Euroopan Neuvostossa keskiviikkona 25.1.2023)

Tarja Filatov: Minne miljardit menevät

Budjetti panostaa kovan ja pehmeään turvallisuuteen. Esimerkiksi puolustusmenoihin suunnataan miljardi euroa enemmän kuin tänä vuonna. Elämme Ukrainan sodan varjossa ja panostus on perusteltu.

Panostus hyvinvointialueisiin on suuri. Alueet saavat 1,3 miljardia euroa enemmän kuin samaan tarkoitukseen on ollut kunnissa käytössä. Silti tuntuu, että kauas pilvet karkaavat, koska tarpeet kasvavat ja hinnat nousevat. Onneksi rahoitusmekanismissa on tulossa vielä tarkastuspisteitä ja lopullinen taso elää. 

Julkisen puolen työntekijät ovat palkkansa ansainneet. Ja enemmän. Nyt solmitut sopimukset kasvattavat julkisen sektorin alijäämää 1,2 miljardilla eurolla vuonna 2026 verrattuna siihen, että palkkataso olisi seurannut yleistä linjaa. Palkkojen yhteensovittaminen hyvinvointialueilla lisää menoja noin 400 miljoonaa euroa. 

Tässä muutama esimerkki siitä, minne miljardit menevät.

Puheenjohtamassani Kunta- ja terveysjaostossa teimme kirjauksen, jonka mukaan yliopistosairaaloiden rahoitus on turvattava, mutta eduskunta edellyttää, että se ei saa leikata muiden alueiden rahoitusta. Tämä on meille Hämeessä tärkeä asia, koska esillä olleissa malleissa rahoitus on suunniteltu siten, että se leikkaisi mm. Kanta- ja Päijät-Hämeen rahoitusta. 

Lisäksi on jatkossa arvioitava, onko hyvinvointialueiden jälkirahoitteinen palkkakustannusten kompensaatio yleisen linjan mukaan perusteltu, koska sote-alan ekstrakorotukset ovat nyt jo miljardiluokkaa.

Eduskunta käsittelee joulun alla ns. budjetin jakovaraa. toiset kutsuvat sitä joululahjarahaksi. Tässä ei ole kyse miljardeista, vaan pienistä lisäyksistä. Kyseessä on kehysten puitteissa tapahtuva budjetin täydennys, joka mahdollistaa kertaluonteiset panostukset. Eli sellaiset menot, jotka lankeavat vain kerran. Vaikkapa eläkkeitä tai lapsilisiä rahalla ei voi korottaa, koska korotus olisi jokavuotinen meno. Eikä rahakaan riittäisi. Tänä vuonna summa oli yhteensä viitisenkymmentä miljoonaa.

Joukossa on liikennehankkeita ja meiltä Kanta-Hämeestä esimerkiksi Moreeni-Rastinkankaan HCT- palvelualueen suunnittelu, Sankolantie Hämeenlinnassa, Kalliontie Hausjärvellä, ja Lopen Launisten-Riihimäen kevyenliikenteen väylä saavat rahoitusta. Päijät-Hämeessä Asikkalan Viitailantien, Holman liittymän suunnittelu Lahdessa ja  Eteläisen Päijänteen laivaväylän jatkaminen Lehmonkärjen vierassatamaan saivat jakovararahaa yhteensä 1.850.000 euroa.

Omassa jaostossani panostimme jakovararahaa väkivaltatyöhön, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja uhrien auttamiseen. Turvakotien esteettömyyteen ja Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon, sukuelinten silpomisen ehkäisyyn, naisten linjaan ja ihmiskaupan uhrien apuun.

Ruokajakelu sai lisämiljoonan. Lisäys on perusteltu, koska avustusruuan tarve on kasvanut huomattavasti ja avustustyötä tekevien jakelijoiden energiakustannukset. Osaamiskeskukset saivat puoli miljoonaa lisäresurssia ja hoitotyön hyvän hoidon suositusmalleja tekevä Hotus 200.000. Ihmisoikeusliitto ja rauhantyö saivat lisäpanostusta. On tärkeää muistaa sodan varjossa, että sodat loppuvat lopulta rakentamalla rauhaa.

Tarja Filatov: Perheväkivalta on yhä liian vaiettu ongelma

Suomessa lähisuhdeväkivalta on aivan liian yleistä. Sen uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kodin ja läheisten pitäisi olla turva, ei uhka. Naisten ja miesten väkivaltakokemukset ovat erilaisia. Miehet kokevat yleisimmin väkivaltaa julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla. Naiset kotona ja työpaikalla. Naisten kokema väkivalta on useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa.

Istanbulin sopimus on tärkeä edistysaskel naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamisessa. Se on ensimmäinen Euroopassa sovellettava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sääntelevä, oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Euroopan neuvosto kävi erityisen keskustelun aiheesta tällä viikolla.

Sopimuksen on ratifioinut 34 Euroopan neuvoston maata. Turkki vetäytyi sopimuksesta ja Puola pohtii samaa. Taustalla käydään keskustelua siitä, että sopimus estää perinteisiä perhearvoja ja että siksi sitä ei voi hyväksyä. Väkivalta ei koskaan voi olla perhearvo!

Suomi ratifioi sopimuksen elokuussa 2015. Minulla oli itselläni kunnia olla puheenjohtajana eduskunnan valiokunnassa, joka käsitteli sopimusta. Olimme silloin tiukkana, että sopimus ei jää pelkäksi paperiksi, vaan konkretisoituu väkivallan uhreja auttaviksi teoiksi.

Ratifioinnin jälkeen turvakotien rahoitus on siirretty valtiolle. Tämä on tärkeä uudistus, koska ennen niitä rahoitettiin kunnissa lastensuojelun rahoista ja järjestörahoituksen kautta. Nyt tilanne on selkeämpi eikä rahoituksessa ole enää kilpailua lasten turvan ja naisten turvan välillä.

Muutokset ovat johtaneet turvakotipalvelujen käytön voimakkaaseen kasvuun, joka on vuodesta 2015 ollut 75 prosenttia. Voidaan sanoa turvakodit pelastavat ihmisiä. Istanbulin sopimus pelastaa ihmisiä.

Ennen Istanbulin sopimusta Suomessa ei ollut ympärivuorokautista auttavaa puhelinta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Nykyään valtio rahoittaa Nollalinjaa, joka auttaa päivin ja öin.

Sopimuksen myötä Suomeen saatiin ensimmäiset seksuaaliväkivallan uhrien Seri-keskukset. Nyt niitä on kahdeksan. Istanbulin sopimuksen ratifiointi sai liikkeelle monta tärkeää asiaa. Mutta työtä riittää yhä. Sopimus on auttanut väkivallan uhreja lisäksi muissa maissa.

European Women’s Lobbyn tuoreen raportin mukaan raportissa käsitellyistä maista 61 prosenttia on tehostanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan vastaisia toimia, 65 prosenttia tehnyt parannuksia väkivallan tutkinnassa ja syytteeseenpanossa sekä jopa 83 prosenttia parantanut väkivallan uhrien suojelua.

Kansainväliset sopimukset voivat merkittävästi lisätä poliittista painetta asioiden käsittelyyn. Ne voivat tehdä mahdottomasta mahdollista. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä.

Istanbulin sopimus on ihmisoikeussopimus, joka määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan syrjinnäksi. Sen mukaan naisia tulee suojella kaikilta väkivallan muodoilta ja ehkäistä sekä poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Rikoksista tulee syyttää tekijöitä, teot tulee tutkia ja tekijöitä rangaista.

Sopimuksen tarkoittamia väkivallan muotoja ovat mm. seksuaalinen väkivalta, seksuaalinen häirintä, ruumiillinen väkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, avioliittoon pakottaminen, naisen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta.

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta. Kansallisten uhritutkimusten mukaan on arvioitu, että vuosittain 45 000-58 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa.

Nyt koronan aikana perheväkivalta on lisääntynyt, joten väkivallan vastaisia toimia tarvitaan yhä kipeämmin!