Suomessa lähisuhdeväkivalta on aivan liian yleistä. Sen uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kodin ja läheisten pitäisi olla turva, ei uhka. Naisten ja miesten väkivaltakokemukset ovat erilaisia. Miehet kokevat yleisimmin väkivaltaa julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla. Naiset kotona ja työpaikalla. Naisten kokema väkivalta on useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa.
Istanbulin sopimus on tärkeä edistysaskel naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamisessa. Se on ensimmäinen Euroopassa sovellettava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sääntelevä, oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Euroopan neuvosto kävi erityisen keskustelun aiheesta tällä viikolla.
Sopimuksen on ratifioinut 34 Euroopan neuvoston maata. Turkki vetäytyi sopimuksesta ja Puola pohtii samaa. Taustalla käydään keskustelua siitä, että sopimus estää perinteisiä perhearvoja ja että siksi sitä ei voi hyväksyä. Väkivalta ei koskaan voi olla perhearvo!
Suomi ratifioi sopimuksen elokuussa 2015. Minulla oli itselläni kunnia olla puheenjohtajana eduskunnan valiokunnassa, joka käsitteli sopimusta. Olimme silloin tiukkana, että sopimus ei jää pelkäksi paperiksi, vaan konkretisoituu väkivallan uhreja auttaviksi teoiksi.
Ratifioinnin jälkeen turvakotien rahoitus on siirretty valtiolle. Tämä on tärkeä uudistus, koska ennen niitä rahoitettiin kunnissa lastensuojelun rahoista ja järjestörahoituksen kautta. Nyt tilanne on selkeämpi eikä rahoituksessa ole enää kilpailua lasten turvan ja naisten turvan välillä.
Muutokset ovat johtaneet turvakotipalvelujen käytön voimakkaaseen kasvuun, joka on vuodesta 2015 ollut 75 prosenttia. Voidaan sanoa turvakodit pelastavat ihmisiä. Istanbulin sopimus pelastaa ihmisiä.
Ennen Istanbulin sopimusta Suomessa ei ollut ympärivuorokautista auttavaa puhelinta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Nykyään valtio rahoittaa Nollalinjaa, joka auttaa päivin ja öin.
Sopimuksen myötä Suomeen saatiin ensimmäiset seksuaaliväkivallan uhrien Seri-keskukset. Nyt niitä on kahdeksan. Istanbulin sopimuksen ratifiointi sai liikkeelle monta tärkeää asiaa. Mutta työtä riittää yhä. Sopimus on auttanut väkivallan uhreja lisäksi muissa maissa.
European Women’s Lobbyn tuoreen raportin mukaan raportissa käsitellyistä maista 61 prosenttia on tehostanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan vastaisia toimia, 65 prosenttia tehnyt parannuksia väkivallan tutkinnassa ja syytteeseenpanossa sekä jopa 83 prosenttia parantanut väkivallan uhrien suojelua.
Kansainväliset sopimukset voivat merkittävästi lisätä poliittista painetta asioiden käsittelyyn. Ne voivat tehdä mahdottomasta mahdollista. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä.
Istanbulin sopimus on ihmisoikeussopimus, joka määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan syrjinnäksi. Sen mukaan naisia tulee suojella kaikilta väkivallan muodoilta ja ehkäistä sekä poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Rikoksista tulee syyttää tekijöitä, teot tulee tutkia ja tekijöitä rangaista.
Sopimuksen tarkoittamia väkivallan muotoja ovat mm. seksuaalinen väkivalta, seksuaalinen häirintä, ruumiillinen väkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, avioliittoon pakottaminen, naisen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta.
Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta. Kansallisten uhritutkimusten mukaan on arvioitu, että vuosittain 45 000-58 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa.
Nyt koronan aikana perheväkivalta on lisääntynyt, joten väkivallan vastaisia toimia tarvitaan yhä kipeämmin!