Tarja Filatov: Väkivalta on vallan väärinkäyttöä

Väkivalta on liian arkinen asia, jopa hyväksyttävä. Joku aika sitten Suomea kohautti tutkimus, jonka mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides.  

Onneksi 84 prosenttia miehistä ajattelee, että miesten tulee ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa, koska taistelussa oli mukana miehet. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei taltuteta ilman, että miehet, erityisesti nuoret miehet, ovat mukana muokkaamassa asenteita ja tukemassa väkivallan ehkäisyä. 

Väkivalta on sukupuolittunutta ja naisiin kohdistuva väkivalta on iso ongelma on Suomessa ja maailmalla. Suomi ei ole maailman onnellisin maa kaikille. Suomi on EU:n turvattomin turvattomin maa naisille. 

Naiset kokevat useammin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa tai työpaikoilla. Eikä somekaan ole vapaa väkivallasta. Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on useimmiten nykyinen tai entinen kumppani. Maailmanlaajuisesti joka 10. minuutti nainen tai tyttö tapetaan perheenjäsenen toimesta. Suomessa koti on vaarallinen paikka: joka vuosi noin 15 naista kuolee nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana.

Suomessa asuvista naisista seksuaaliväkivaltaa on kokenut noin 37 prosenttia Suomessa asuvista naisista, lähisuhdeväkivaltaa noin 53 prosenttia. 

Jokaisen prosentin sisällä on ihminen, perhe, yhteisö.  Samaan aikaan turvakodit ovat täynnä. Niihin joutuu jonottamaan.

Tyypillinen turvakodin asiakas on nainen, joka on elänyt väkivallan keskellä pitkään ja tulee vasta, kun väkivalta on pahentunut, alkaa kohdistua lapsiin tai henki on uhattuna. 

Väkivalta ei aina ole näkyviä vammoja, vaan se voi olla jatkuvaa kontrollointia, uhkailua ja mustasukkaisuutta. Taloudellista väkivaltaa. 

Viime aikoina turvakoteihin on tullut yhä enemmän iäkkäitä ihmisiä, joita omat aikuiset lapset pahoinpitelevät. 

Nämä luvut ja tarinat osoittavat, että lähisuhdeväkivalta ei koske vain nuoria. Se on koko yhteiskunnan läpileikkaava ongelma, jonka ehkäisy tarvitsee riittävät resurssit ja pysyvän rahoituksen.

Suomessa on tunnistettava lähisuhdeväkivaltaa ja kunniaan liittyvää väkivaltaa nykyistä paremmin. Parisuhteessa tapahtuvaa tappoa edeltänyt väkivalta tulee vain harvoin viranomaisten tietoon. Yksilön turvallisuus lähtee hänen elinympäristöstään. Kodin on oltava kaikille turvallinen paikka.

Toistuva väkivalta parisuhteissa kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Taustalla on tiukkaan juurtunut sukupuolten välinen epätasa-arvo ja vääristynyt käsitys siitä, että naisen asema on alisteinen suhteessa mieheen. Tätä  ylläpitää kulttuuriset seikat ja fyysisen voiman erot. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosioekonomisissa asemissa.

Julkisessa terveydenhuollossa käytetään joka vuosi 150 miljoonaa euroa lähisuhdeväkivallan seurauksien hoitoon. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset käyttävät terveys- ja sosiaalipalveluita kaksi kertaa enemmän kuin väestö keskimäärin. 

Puututaan paremmin lähisuhdeväkivaltaan, parannetaan ammattilaisten osaamista, uhrin auttamista ja tekijän ohjaamista irti väkivallan kierteestä. Järjestöillä on tässä suuri rooli. Tuetaan järjestöjä tässä työssä. Autetaan ajoissa. Meillä on siihen varaa! 

“Oranssit päivät" on YK:n vuosittainen kampanja, joka pyrkii lopettamaan naisiin kohdistuvan väkivallan. Se alkaa kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25. marraskuuta ja päättyy ihmisoikeuksien päivänä 10. joulukuuta. Kampanjassa kiinnitetään huomiota tähän ongelmaan ja toimia sen lopettamiseksi. Kampanjan aikana tunnettuja rakennuksia valaistaan oranssiksi symboloimaan toivoa tulevaisuudesta ilman väkivaltaa. Monet pukevat päälleen jotain oranssin väristä osoittaakseen tukensa kampanjalle.

Tarja Filatov: Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen potentiaaliinsa - Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää

YK:n maailman vammaisten päivä vaipuu iltaan. Tänään vietetään vammaisten ihmisten ja vammaisten oikeuksien päivää. On tärkeää, että jokainen ihminen tulee nähdyksi omana itsenään ja vahvuuksiensa kautta. Meidän jokaisen identiteetti muodostuu monista palasista. Vammaisen ihmisen kohdalla vamma on vain yksi osa häntä ja on tärkeää, että ihminen nähdään kokonaisena, ei vamman kautta.

Vammaisuus ei ole vain lääketieteellinen kysymys. Se on yhteiskunnallinen kysymys.

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen. Sopimuksella vahvistetaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen vammaisille henkilöille. Heille taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää.

Jotta oikeudet toteutuvat ihmisten arjessa vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto sekä yhdenvertaisen kohtelu ovat avainasemassa.

Vammaisuuteen voi liittyä stereotypioita, yleistyksiä ja väärää tietoa. Siksi on tärkeää, että kukaan ei joudu marginaaliin vammansa vuoksi, vaan osaamme puuttua syrjintään. Osaamme antaa tarvittavaa tukea, jotta jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Vammaisten ihmisten asema on parantunut palveluiden kehittymisen myötä. Yhteiskunnastamme on esteettömämpi ja saavutettavampi. Silti meillä on paljon tekemistä aidon yhdenvertaisuuden saavuttamisessa. Vammaiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässä useita syrjiviä käytäntöjä sekä sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Esimerkiksi vammaiset naiset kokevat väkivaltaa moninkertaisesti verrattuna vammattomiin.

Tulevien hyvinvointialueiden palveluissa on osattava ottaa vammaisen ihmisten tarpeet paremmin huomioon. Ei saa olla niin, että vammainen joutuu taistelemaan jatkuvasti saadakseen hänelle kuuluvat palvelut.

Suomessa on paljon rakenteellisia esteitä, jotka vaikuttavat vammaisten henkilöiden työllistymiseen. Vaikkapa sosiaaliturvassa ajatellaan usein, että vammaiset ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolisia.

Suomessa panostetaan vammaisten ihmisten koulutukseen paljon, mutta töitä hakiessaan vammainen ihminen jää liiaksi yksin. Työikäisiä vammaisia ihmisiä  on 165 000. Heistä on tällä hetkellä työelämässä 25 000–30 000. Jätämme ison osan ihmisten osaamista ja työpanosta käyttämättä. Tuhlaamme ihmisiä. 

Työelämän syrjimättömyyttä on edistettävä ja ennakkoluuloista päästävä eroon. Tukimuotoja ja mukauttamista on vahvistettava. Meillä ajatellaan usein, että ihmistä on mukautettava tarjolla olevan työn tarpeisiin. Yhä tärkeämpää on oppia mukauttamaan työtehtäviä ihmisten tarpeisiin. 

Maailman yli miljardi vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Vammaisten henkilöiden elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. Nykyisin vain noin 45 maassa on erityisesti vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä.