YK:n maailman vammaisten päivä vaipuu iltaan. Tänään vietetään vammaisten ihmisten ja vammaisten oikeuksien päivää. On tärkeää, että jokainen ihminen tulee nähdyksi omana itsenään ja vahvuuksiensa kautta. Meidän jokaisen identiteetti muodostuu monista palasista. Vammaisen ihmisen kohdalla vamma on vain yksi osa häntä ja on tärkeää, että ihminen nähdään kokonaisena, ei vamman kautta.
Vammaisuus ei ole vain lääketieteellinen kysymys. Se on yhteiskunnallinen kysymys.
Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen. Sopimuksella vahvistetaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen vammaisille henkilöille. Heille taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää.
Jotta oikeudet toteutuvat ihmisten arjessa vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto sekä yhdenvertaisen kohtelu ovat avainasemassa.
Vammaisuuteen voi liittyä stereotypioita, yleistyksiä ja väärää tietoa. Siksi on tärkeää, että kukaan ei joudu marginaaliin vammansa vuoksi, vaan osaamme puuttua syrjintään. Osaamme antaa tarvittavaa tukea, jotta jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa.
Vammaisten ihmisten asema on parantunut palveluiden kehittymisen myötä. Yhteiskunnastamme on esteettömämpi ja saavutettavampi. Silti meillä on paljon tekemistä aidon yhdenvertaisuuden saavuttamisessa. Vammaiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässä useita syrjiviä käytäntöjä sekä sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Esimerkiksi vammaiset naiset kokevat väkivaltaa moninkertaisesti verrattuna vammattomiin.
Tulevien hyvinvointialueiden palveluissa on osattava ottaa vammaisen ihmisten tarpeet paremmin huomioon. Ei saa olla niin, että vammainen joutuu taistelemaan jatkuvasti saadakseen hänelle kuuluvat palvelut.
Suomessa on paljon rakenteellisia esteitä, jotka vaikuttavat vammaisten henkilöiden työllistymiseen. Vaikkapa sosiaaliturvassa ajatellaan usein, että vammaiset ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolisia.
Suomessa panostetaan vammaisten ihmisten koulutukseen paljon, mutta töitä hakiessaan vammainen ihminen jää liiaksi yksin. Työikäisiä vammaisia ihmisiä on 165 000. Heistä on tällä hetkellä työelämässä 25 000–30 000. Jätämme ison osan ihmisten osaamista ja työpanosta käyttämättä. Tuhlaamme ihmisiä.
Työelämän syrjimättömyyttä on edistettävä ja ennakkoluuloista päästävä eroon. Tukimuotoja ja mukauttamista on vahvistettava. Meillä ajatellaan usein, että ihmistä on mukautettava tarjolla olevan työn tarpeisiin. Yhä tärkeämpää on oppia mukauttamaan työtehtäviä ihmisten tarpeisiin.
Maailman yli miljardi vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Vammaisten henkilöiden elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. Nykyisin vain noin 45 maassa on erityisesti vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä.