Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella.
Tässä (valtioneuvoston tasa-arvopoliittisessa) selonteossa tehdään näkyväksi miesten ja naisten välisen tasa-arvopolitiikan ilmiöitä ja ydinhaasteita.
Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä.
Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.
Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten.
Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.
Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet.
Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.
Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero ja rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.
Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä, viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle kymmenen prosenttia.
2/3 syrjäytyneistä nuorista on miehiä.
Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.
Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta.
Siksi on tärkeää, että selonteossa yhtenä kantavana teemana on se, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia.
Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.
Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa.
Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta.
Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa.
Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.
Selonteko on strateginen asiakirja, joka tarkastelee tasa-arvoa ilmiöpohjaisesti.
Se linjaa kansallisen tasa-arvopolitiikan ylätason tavoitteet pitkällä aikavälillä. Tavoitteisiin on helppo yhtyä.
Tämän hallituskauden osalta konkreettiset toimenpiteet on määritelty jo hallitusohjelmassa ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa.
Selonteon aikataulu antaa eduskunnalle oivan mahdollisuuden jatkojalostaa ylätavoitteita. Priorisoida ja konkretisoida asioita ajatellen tulevaa hallitusohjelmaa ja eduskuntakautta.
Tämän kauden merkittäviksi uudistuksiksi voi jo nyt todeta mm. perhevapaalainsäädännön uudistamisen, seksuaalirikoslain uudistamisen, oppivelvollisuuden laajentamisen.
Tasa-arvolaki on sukupuolten välisen tasa-arvon ydintä, siksi lain toimivuus tarvitsee systemaattista seurantaa ja tehokasta lain valvontaa.
Lisäksi on syytä valmistella tasa-arvolain kokonaisuudistus, jossa painottuu tasa-arvon edistämisen, syrjinnän ehkäisy ja oikeussuojan ja valvonnan vahvistaminen.
Samapalkkaisuuslaki säädettiin samana vuonna kuin synnyin, mutta se edistyy liian hitaasti.
Palkka-avoimuutta lisäämällä vähennetään perusteettomia palkkaeroja. Ilman tietoja palkasta ja sen määräytymisen perusteita on vaikea todentaa perusteettomia palkkaeroja.
Tarvitaan eriarvoistavien palkkarakenteiden korjaamista, eri alojen töiden vaativuuden uudelleen arviointia sekä palkan vertailua yli työehtosopimusrajojen.
Tasa-arvosuunnitelmia ja palkkakartoituksia koskevaa sääntelyä tulee selkiyttää.
Työelämässä perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken tulee edistää ja isien vanhemmuutta vahvistaa. Lisäksi raskaussyrjintäsuojaa tulee vahvistaa.
Sukupuolistuneen väkivallan kitkeminen ja haavoittuvassa asemassa olevien koskemattomuuden turvaaminen vaativat pitkäjänteisiä toimia ja kiistatta lisää resursseja.
Lainsäädännön toimivuus on arvioitava ja synnytettävä pysyviä rakenteita väkivallan ehkäisyyn ja torjumiseen kunnissa, yhteistoiminta- ja hyvinvointialueilla.
Väkivallan tekijöille suunnatut palvelut on turvattava.
Turvakotipaikkojen määrä on kasvanut ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palvelut vahvistuneet, silti väkivallan uhrien tukipalveluiden yhdenvertaisessa saatavuudessa on parannettavaa.
Koulutuksen tasa-arvo kantaa pitkälle.
Tasa-arvotyö on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa.
Tasa-arvotavoitteet on konkretisoitava toimiksi ja tasa-arvotietoinen pedagogiikka sisällytettävä alan ammattilaisten koulutukseen.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä.
Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.
Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa.
Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.
Kyse on myös pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.
Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja.
Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.
(Blogi perustuu eduskunnassa keskiviikkona 14.9.2022 pitämääni puheenvuoroon)