Eduskunta äänestää tänään maanantaina potilasturvallisuudesta. Siitä, että suojelutyö lakon aikana on turvattava. Jos sen tasosta on riitaa työntekijäjärjestöjen ja työnantajien välillä, asian ratkaisevat Aluehallintovirastot.
Ennen vanhaan suojelutyö, eli se työ mitä välttämättä tarvitaan, jotta ihmisten henki ja terveys voidaan turvata, oli lakkojen ulkopuolella. Vielä keväällä hoitajaliitot pitivät suojelutyötä tärkeänä, mutta nyt Tehy ja Super ovat ilmoittaneet, että eivät suostu lakon aikana suojelutyöhön. Toimi on poikkeuksellinen ja päätös liitoissa on varmasti syntynyt raskain mielin.
Valtiovallan ensimmäinen velvollisuus on suojata ihmisten henkeä ja terveyttä. Perusoikeuksia on useita, kuten lakko-oikeus, mutta jos perusoikeudet joutuvat ristiriitaan, henki ja terveys nousee ykköseksi. Näin oli myös koronan aikana. Jopa ihmisten liikkumisoikeutta rajattiin, jotta henkiä kyettiin suojelemaan.
Miksi sitten suojelutyöstä on ennen pystytty sopimaan? Uskon, että taustalla on koko hoiva-alan niukkeneminen. Mitoitukset ovat pitkään olleet vajaat. Ennen henkilökuntaa oli suhteessa enemmän. Normaalin tilan ja suojelutyön välys oli suurempi. Nyt menemme lähes suojelutyömitoituksilla normaalisti. Joskus jopa alle, jos sijaisia ei ole ollut saatavissa.
Miksi sitten käräjäoikeuden ratkaisu ei riitä? Käräjäoikeus kielsi tehohoidon lakot turvaamistoimenpiteenä. Arkikielellä voi sanoa, että kyse on varmuuden vuoksi kieltämisestä. Asian varsinainen käsittely tulisi myöhemmin. Lakko on sinänsä laillinen, joten sitä tuskin varsinaisessa käsittelyssä kiellettäisiin. Turvaamistoimi ei koske muita mahdollisia lakkoja, joissa suojelutyötä tarvitaan. Tämä on syy, miksi suojelutyötä määrittävä laki tarvitaan yhä.
Laki on rakennettu niin rajatuksi kuin mahdollista, koska ei haluta rajoittaa varsinaista lakko-oikeutta. Käräjäoikeuden päätös rajaa oikeutta enemmän kuin lakiesitys.
Laki ei ratkaise työmarkkinakiistaa. Kiista ratkeaa vain neuvottelemalla. Neuvottelu taas ratkeaa vasta kun molemmat osapuolet tulevat vaatimuksissaan vastaan. Kirkko keskelle kylää on vanha sanonta. Siinä piilee tietty viisaus.
Rahaa on riittänyt kaikkeen muuhun paitsi hoiva-alalle, sanoo oppositio. Tällä vaalikaudella suoraan terveydenhuoltoon ja kuntien peruspalveluihin on käytetty viisi lisämiljardia. Taustalla on luonnollisesti korona, joka on haukannut isoimman palan lisärahoituksesta.
Lisärahoitusta on tullut myös mitoitusten vahvistamiseen. Nyt vaikkapa vanhusten hoitajamitoituksen myöhentämistä joudutaan pohtimaan, koska ammattilaisia ei yksinkertaisesti löydy, vaikka rahaa palkkaamiseen olisi. Mitoituksen taustalla taas on ajatus paremmasta hoivasta ja inhimillisemmästä työtaakasta.
Hoivahenkilöstön jaksaminen on varmasti ollut kovilla ja koronan tuomaa väsymystä on vielä paljon. Ymmärrän täysin, että hoitajien mitta on täysi. Palkka on kiistatta yksi tekijä hoivatyön vetovoimassa. Rahaa kiistan ratkaisuun tarvitaan. Mutta raha ei yksin ei tee autuaaksi. Paljon muutakin tarvitaan, jotta työ tehdään viisaimmalla mahdollisella tavalla ja henkilökunta riittää potilasturvallisuuden takaamiseen jatkossa.