Tarja Filatov: Turvallisuus, terveys ja toimeentulo kuuluvat jokaiselle

Jos joku olisi etukäteen sanonut, että tällä eduskuntakaudella tulee korona, syttyy sota Euroopassa, haemme Naton jäsenyyttä, kohtaamme energiakriisin ja inflaatio kiipeää kohti kymmentä prosenttia, olisin kuitannut, että dystopiaako maalailet. Mutta tätä aikaa me nyt elämme.

Joulun lahjatoiveissa korostui rauha. Jos rauhan voisi ostaa aineettomana lahjana, olisimme varmasti rikkoneet keräysennätyksiä. Ikävä kyllä rauhaa ei saa ostettua edes isolla rahalla. Vaikka rauha näyttäisi mahdottomalta, on tehtävä kaikkemme, jotta rauha voi toteuta.

Hyvän elämän eväitä ovat turvallisuus, terveys, työ, toimeentulo. Perusasioita. Vaikka Marinin hallitus on joutunut toimimaan kriisimoodilla lähes koko ajan, se on vahvistanut samalla perusasioita.

Koulutukseen on panostettu, koska se on investointi nuoriin ja Suomen tulevaisuuteen. Me emme pärjää massatuotannolla tai palkkoja polkemalla. Osaaminen on keino vahvistaa työn tuottavuutta ja siksi koulutuspanokset kaikilla tasoilla ovat välttämättömiä. Myös varhaiskasvatuksessa.

Työllisyys on ennätyslukemissa ja olisi vielä korkeammalla, jos työpaikat täyttyisivät nopeammin. Siksi mm. parempi työvoimasta huolehtiminen, pidempiin työuriin kannustaminen ja työperäisen maahanmuuton kasvattaminen on välttämätöntä.

Kunnissa on herättävä ajoissa työvoimapalvelujen siirtoon. Tähän asti kunnat ovat tottuneet järjestämään vaikeimmin työllistyvien palveluita. Jatkossa on osattava yhdistää koulutus ja tehokas työnvälitys jopa kansainvälinen rekrytointi.

Työvoimapulan kiusatessa moni etsii raivoisasti työtä, mutta ei löydä, koska terveys tai jokin muu syy asettaa rajoitteita. Siksi terveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus astuu voimaan vaikeaan aikaan. Taustalla on koronan synnyttämä hoitovelka, yksityisten palvelujen ennen näkemättömät hintojen nousut ja niukkuus osaavasta työvoimasta.

On välttämätöntä, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus tehdä investointeja, jotka vahvistavat palveluja ja hillitsevät tulevaisuuden kustannuksia. Hätäinen keskittäminen ja leikkaaminen ei tuo ratkaisuja.

Vanhustenhoivassa on panostettu kotihoitoon ja vähennetty ympärivuorokautista laitoshoivaa. Uskon itsekin tähän peruslinjaan. Kukapa ei haluaisi asua omassa kodissaan. Mutta rajansa kaikella. Kotihoito ei aina ole niin edullista kuin ajattelemme.

Kotihoidossa olevat vanhukset käyttävät sairaalapalveluita enemmän kuin ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ja nämä kustannukset unohdetaan usein laskuista.

Tarvitsemme läpinäkyviä kustannuksia ja enemmän tietoa kokonaisuuksista. Tähän uudet hyvinvointialueet antavat mahdollisuuden, mutta tieto ei synny itsestään: se on osattava kerätä ja sitä on käytettävä päätöksenteossa.

Menestys ei synny sillä, että voittaa aina ja kaikessa. Vaan sillä, että ei anna periksi. Suomen tuleva osuus ei ole synkkä. Meillä on kaikki mahdollisuudet voittajina kotikutoisista ja kansainvälisistä haasteista. Kunhan rohkenemme investoida oikeisiin asioihin.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Kesätauko ja mustia joutsenia

Elämä on arvaamatonta. Tämä eduskuntakausi on ollut epätodennäköisyyksien kausi. Olemme menneet kriisistä kriisiin ja tuntuu, että emme ole riittävästi varautuneet niihin.

Yhden mustan joutsenen jälkeen tuli toinen. Koronasta Venäjän hyökkäykseen ja turvallisuuskriisiin. Ilmastokriisi on jyskyttänyt taustalla jo pitkään.

Musta joutsen tuli kielenkäyttöömme Nassin Talebin kirjan siivittämänä. Kyseessä on asia, joka ei ole ennustettava, sillä on iso vaikutus elämäämme ja me osaamme kehittää selityksen, jonka mukaan asia olikin ennustettavissa. 

Miksi tällaisia ilmiöitä kutsutaan mustiksi joutseniksi. Siksi, että muinoin ihmiset ajattelivat Euroopassa, että joutsenet ovat aina valkoisia ennen kuin opimme Australiasta, että mustiakin joutsenia on.

Opi perusasiat

Kriiseistä huolimatta, hallitus on toteuttanut hallitusohjelmassa linjattuja isoja rakenteellisia uudistuksia.

Yksi merkittävimmistä on oppivelvollisuuden pidentäminen. Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. 

Maailma on muuttunut ja työelämän vaatimukset kasvaneet. Peruskoulu ei yksinkertaisesti enää riitä. Uusi saattaen vaihdettava koulutusmalli ohjaa jokaista nuorta kohti toisen asteen tutkintoa. 

Uudistuksen rinnalla tarvitaan perustaitojen vahvistamista: lukemista, kirjoittamista ja matematiikan osaamista. Digitaidoista on tullut nykypäivän kaurapuuroa. Näiden taitojen takaaminen kaikille vaatii vielä paljon ponnistelua.

Toisen asteen maksuttomuus on suuri tulonsiirto lapsiperheille. Samoin päivähoitomaksujen uudistaminen.

Perhevapaauudistus on askel kohti modernia perhekäsitystä, jossa hoitovastuu jakautuu tasaisemmin vanhempien kesken. Uudistus tukee ennen muuta isän vanhemmuutta. 

Perusterve vai erikoissairas

Sote-uudistus kokoaa sosiaali- ja terveyspalveluita vahvemmille hartioille. Uudistusta toimeenpannaan nyt hyvinvointialuille. Prosessi jatkuu vielä pitkään, ja täydennystä ja korjausliikkeitä varmasti tullaan tarvitsemaan. 

Uudistus on hatunnoston arvoinen. Kaksi edellistä hallitusta pyrki uudistukseen, mutta ei onnistunut. Nyt koronan keskellä lainsäädäntö saatiin tehtyä. Kyse on julkisten palveluiden vahvistamisesta ja yhdenvertaisuudesta. Perusterveydenhuollon vahvistamisesta, jotta erikoissairaanhoidon kasvavat kustannukset saadaan kohtuullisiksi. Samaan kokonaisuuteen kuuluu asiakasmaksuista säädetty laki ja hoitotakuu. 

Asiakasmaksujen uudistuksella kevennettiin pienituloisimpien maksurasitusta. Uudistuksella myös toivottavasti onnistutaan vähentämään ulosottoon päätyviä maksuja. Hoitotakuu taas pyrkii turvaamaan sen, että ihmiset pääsevät tarvitsemaansa hoitoon ajoissa.

Koko sosiaali- ja terveyspalveluissa oleellisinta on osaavan henkilökunnan riittävyys. Tässä meillä on vielä paljon tehtävää. Kyse on riittävästä koulutuksesta, alan houkuttelevuudesta ja pitovoimasta, mutta myös digitalisaation ja uuden teknologian viisaasta hyödyntämisestä.

Euroopan uusi jakolinja

Tämän kevään agendalla on ollut vahvasti turvallisuus. Venäjän hyökättyä Ukrainaan sota tuli lähelle. Kansainväliset sopimukset tulivat rikotuksi ja näyttää siltä, että Venäjä on piirtänyt uuden jakoviivan Euroopan kartalle.

Länsimaat ovat pyrkineet kaupankäynnillä ja keskinäisen riippuvuuden ja yhteydenpidon rakenteilla kiinnittämään Venäjää demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, mutta tässä olemme epäonnistuneet.

Nyt pyrimme toiseen suuntaan, asetamme pakotteita, jotta Venäjän olisi pakko lopettaa sota ja pyrimme riippumattomuuteen. Tie ei ole helppo.

Pakotteet eivät saisi olla kierrettävissä. Eivätkä osua pahemmin asettajiinsa kuin Venäjään. Ikävä kyllä pakotteet vuotavat. Samalla tavoin kuin koronassa, on syytä harrastaa hienosäätöä ja etsiä osumatarkempia välineitä, kun ensimmäiset nopeat ja pakolliset ratkaisut on tehty.

Korona taas nostaa ikävästi päätään. Viruksen paholainen muuntuu koko ajan. Rokotteet suojaavat, mutta eivät kokonaan. Osa pääsee helpolla uusista versioita, osaan ne iskevät yhä kovaa. Ja jälkitautien kanssa on syytä olla tarkkana. Olipa kyse koronarajoitusten ja eristäytymisten tuomasta sosiaalisesta jäljestä tai taudin pitkäaikaisvaikutuksista.

Hintojen nousu on osalle liikaa

Tämän kaiken keskellä inflaatio ja korkojen nousu kurittaa tavallisten ihmisten arkea ja tuo huolta valtion taloudelliseen kestävyyteen. Suomessa inflaatio on Euroopan alhaisimmasta päästä, mutta silti se kirpaisee. Kaikkea emme voi kompensoida, mutta perusasioihin ihmisillä pitää olla varaa.

Nopeita toimia on tehty. Kela-indeksejä korotettu ja polttoaineiden hintojen nousua tultu vastaa mm. työmatkavähennystä korottamalla ja jakeluvelvoitteeseen liittyvillä toimilla. Syksyn budjettiriihessä on syytä varautua lisätoimiin.

Seuraavaa mustaa joutsenta tai ihan ennustettua kriisiä emme vielä tiedä. Mutta sen olemme tässä mylläkässä oppineet, että Suomalainen hyvinvointivaltio toimii kohtuullisen hyvin. Se pyrkii kantamaan yhdessä laajaa vastuuta, jotta kaikki pysyvät mukana.

Jotta tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa, meidän on vahvistettava työllisyyttä, ehkäistävä nuorten syrjäytymistä, turvattava työvoiman riittävyys ja tasapainotettava taloutta.

Tänään eduskunnassa alkoi istuntotauko. Jokaisen on syytä irrottautua hetkeksi töistä, ladata akkuja ja uudistaa voimavarojaan, koska väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä kykene löytämään luovia ratkaisuja hankaliin asioihin.

Tarja Filatov: Media kriisissä

Kriisiaikoina arkeamme raamittava yhteiskunnallinen sopimus joutuu koetukselle, koska yksilön ja yhteisön tarpeet muuttuvat.

Ihannetapauksessa tiedotusvälineet välittävät tietoa ja auttavat kansalaisia ymmärtämään muutosta ja hahmottamaan, mitä valintoja itse kunkin on tehtävä yksilötasolla ja miten yhteiskunnan on toimittava, jotta selviämme kriisistä mahdollisimman vähäisin kokonaisvahingoin.

Vaikeuskerrointa lisää se, että kriiseissä joudutaan toimimaan nopeasti ja muuttuvassa ympäristössä.

Kun korona saapui Suomeen, yhteinen tilannekuva oli vahva.

Kokoonnuimme valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien ja Yleisradion lähetysten äärelle lähes kuin pyhään hetkeen. Kaikki janosivat tietoa päätöksistä ja viruksesta.

Kriisin nopea tempo korostaa sosiaalisen median merkitystä, koska se pystyy levittämään tietoa nopeimmin. 

Se voi luoda omia tulkintoja faktoista levittää valeuutisia sekä pyrkiä asettamaan esityslistaa muulle medialle.

Medialla on kyky tuoda esille yksilön ja yhteisen elämän välisiä yhteyksiä. Se voi aukaista yhteisen vastuun merkitystä tai kyseenalaistaa sitä.

Se voi tarjota alustan pohdiskelulle ja vuoropuhelulle.

Markkinapaineet kuitenkin johtavat siihen, että tiedotusvälineillä ja alustoilla on taipumus muotoilla tietoa digitaalisesti aktiivisten yleisöjen tarpeiden ja tunteiden mukaan sen sijaan, että ne suosisivat erilaisia ​​näkemyksiä ja tekisivät eron mielipiteiden ja tutkitun tiedon välillä. 

Yritysvetoiset digitaaliset alustat antavat yleisölle mahdollisuuden ilmaista itseään, ja algoritmidynamiikka altistaa ihmiset kupliin, jotka tarjoavat heidän omia näkemyksiään vahvistavia sisältöjä.

Kriisin synnyttämät pelot vaikuttavat ihmiseen. Pelot valtaavat nopeasti sosiaalisen median tilat ja yksilöiden mielipiteet nousevat hallitsevaksi. Tutkittu ja luotettava tieto vaipuu samaan asemaan kuin yksilön hatusta vedetty mielipide.

Yksinäisessä digitaalisessa ympäristössä, epävarmuuden ja pelon leimaamassa tilanteessa, ihmisen voi olla vaikea suhtautua objektiivisesti esillä oleviin väitteisiin. Tulee pikemminkin herkkyys käyttää erilaisia tiedon muruja ja väitteitä vahvistamaan yksinkertaistettuja tulkintoja.

Journalismin voi olla vaikea tiivistää ja kansanomaistaa tutkittua tietoa siten, että se ei laukaise uusia pelkoja ja huhuja. 

Kansalaisten usko instituutioihin ja tieteeseen joutuu kriisissä kovalle koetukselle.

Vaikka analyyttinen pohdiskelu on kriisien aikana vaikeampaa, se on kuitenkin tärkeämpää kuin normaaliaikoina.

Kun kriisi uhkaa tietyn yhteisön yhteisiä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, yhteisössä on taipumus kokoontua lipun ympärille. Tämä pirstoo yhteisöä ja voi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä kuiluja kansalaisten välille. Riskinä on, että tulevaisuudessa tällaisia isompia tai pienempiä pirstaloivia kriisejä on enemmän.

Suurin uhka nykyaikaisista kriiseistä kärsiville demokraattisille yhteiskunnille liittyy kansalaisten epäluottamukseen instituutioita ja asiantuntijoita kohtaan.

Näin käy, koska pelolla on tärkeä rooli kriisin alussa, ja "faktoilla" on hyvin vähän vaikutusta pelkoa vastaan. 

Kaikki kansalaiset eivät voi ymmärtää kriisiä ja sen muuttuvaa luonnetta kuten asiantuntijat.

Yhteiskunnallisten rakenteiden ja nykyinen yhteenkuuluvuuden pirstoutuminen vaikeuttaa yhteisen ja kattavan selityksen löytämistä äkillisille uhille. 

Verkon poliittinen talous esimerkiksi uutisten personointi lokeroi näkemyksiä entisestään.

Kansalaiset, jotka epäilevät kriisintorjuntatoimenpiteiden, kuten Covid-rokotteiden, tehokkuutta ja turvallisuutta, eivät ole tietämättömiä.

Heidän koulutuksensa välttämättä vaikuta heidän asenteisiinsa. Onhan joukossa myös terveydenhuollon ammattilaisia. He ovat yksinkertaisesti ei-asiantuntijoita, kuten me kaikki muutkin maallikot uuden edessä.

Ero on siinä, että isoin osa meistä hankkii tietonsa valtavirrasta ja luottaa siihen. Pieni, mutta kasvava osa taas marginaalista ja luottaa siihen.

Medialla on suuri rooli kriisissä ja taitaa olla niin, että media on myös kriisissä uuden tiedonsaantiympäristön muutoksessa.

Euroopan neuvosto keskusteli aiheesta tiistaia. Keskustelussa nousi voimakkaasti esiin se, että korona on aiheuttanut hyökkäyksiä toimittajia kohtaan.

Toimittajat, jotka ovat olleet raportoimassa mielenosoituksissa, ovat joutuneet väkivallan kohteiksi, erityisesti naiset. Tätä ei saa katsoa sormien läpi, vaan julkisen vallan on suojattava toimittajia työssään.

Tarja Filatov: Me emme anna taloutemme sairastua ”long covidiin”

Velasta on syytä puhua vakavasti. Julkisessa keskustelussa kokoomus ja perussuomalaiset kauhistelevat hallituksen velanottoa. Kokoomus tasapainottaisi taloutta mm. leikkaamalla rajusti työttömiltä ja opiskelijoilta sekä päätyi haukkumaan valtiovarainministeri Saarikkoa, koska hallitus ei ole suostunut heidän leikkauslistoihinsa.

Perussuomalaisten kauhistelu on vailla pohjaa, koska heidän budjettivaihtoehdossaan velan määrä on suunnilleen sama kuin hallituksen esityksessä. Tämä näkyi heidän ryhmäpuheessaan, jossa lähinnä siteerattiin joulun sanomaa, mutta haukuttiin muita.

Osa poliitikoista on sitä mieltä, että velkaantumisella ei ole olleenkaan väliä. Minusta velalla on väliä. Velkaantuminen on saatava kuriin, mutta aikataulu on sopeutettava siten, että se ei vaaranna talouden kasvua. 

Velkarahalla on pelastettu yrityksiä konkursseilta. Velkarahalla on pelastettu ihmishenkiä koronalta. Olisiko tämä pitänyt jättää tekemättä? Se se vasta kalliiksi olisi tullut.

Oppositio synnyttää kuvaa, että Suomi velkaantuu holtittomasti. Ei velkaannu. Nyt käsittelyssä oleva budjetti pienentää alijäämää tämän vuoden 14,4 miljardista vajaaseen seitsemään miljardiin eli se puolittuu. 

Euroopan keskuspankki antoi syksyllä tukiopetusta finanssikriisin opeista ja muistutti talouden äkkijarrutuksen heikentävän elpymistä sekä pahentavan koronan pitkäaikaista vahinkoa. 

Toisin kuin finanssikriisin leikkausten aikaan, nyt on elvytetty ja tuettu vahvasti taloutta. Julkinen velkasuhde kasvoi kahden edellisen kriisin (finanssikriisin ja eurokriisin) seurauksena noin 30%-yksikköä ennen vakautumista, nyt velkasuhde on kasvanut vain 10%-yksikköä. Suomi on suhteellisesti yksi vähiten koronakriisissä velkaantuneista maista. Velkasuhde näyttäisi taittuvan laskuun jo ensi vuonna.

Oppositio hokee, että hallitus vain nostaa verotusta. Faktantarkistus kertoo, että veroasteemme on alhaisempi kuin kokoomuksen ja persujen hallitustaipaleen aikana.

Talous tasapainotetaan vahvistamalla työllisyyttä. Oppositio väittää, että työllisyystoimia ei ole tehty. Tämä on valetta! Mittavat koronatuet ovat olleet historian suurin työllisyysteko. Niin sanottu eläkeputken poisto lisää työllisyyttä 10.000 hengellä ja vahvistaa työvoiman saatavuutta. Pohjoismaisen työvoimallin arvioidaan lisäävän työllisyyttä 9.500-10.000 hengellä, palkkatukiuudistuksen 500-1.000 hengellä. Molemmat auttavat vaikeimmassa asemassa olevia työttömiä. Oppivelvollisuuden työllisyysvaikutus on alussa noin 1.600 henkeä ja pitkällä aikavälillä 15.000 henkeä. Varhaiskasvatusmaksujen  alentamisen arvioidaan lisäävän työllisyyttä 2.500-3.600 hengellä. Tässä muutama esimerkki.

Koronan hillintä on ollut parasta työllisyyspolitiikkaa. Työllisyys on kasvanut koronakuopasta huolimatta. Työllisiä on 110.000 enemmän kuin vuoden 2020 pohjalukemissa ja noin 40.000 enemmän kuin vaalikauden alusta. Luvut ovat marraskuulta tilastokeskuksen trendiluvut. 

Kaikkein suurin vaikutus talouteen ja työllisyyteen on yhä se, miten meille käy koronan kanssa. Siihen voi jokainen meistä vaikuttaa. Otetaan rokotukset, pestään käsiä ja etäisyyttä vieraiden ihmisten kanssa. Tämä ei liene liikaa vaadittu.

Tarja Filatov: Yrittäjien oikeutta saada työmarkkinatukea jatkettava

Pahentuneen koronatilanteen ja etätyösuositusten vuoksi on syytä pikaisesti jatkaa yrittäjien helpotettua pääsyä työmarkkinatuen piiriin.

Yrittäjällä on ollut koronan vuoksi väliaikaisesti oikeus Kelan maksamaan työmarkkinatukeen, jos päätoiminen työskentely yrityksessä on päättynyt tai tulot ovat vähentyneet koronaepidemian vuoksi.

Alkuvuonna 2021 arviolta noin 30 000 eri henkilöä on saanut työ- ja elinkeinotoimistolta työvoimapoliittisen lausunnon yrittäjän työmarkkinatuesta. Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan alkuvuonna 2021 yrittäjien työmarkkinatuen saajia on ollut keskimäärin noin 22 500 henkilöä kuukaudessa.

Jos tuen saajien määrä olisi samalla tasolla jatkossa, niin uudistuksen kustannusvaikutus on hieman alle 50 miljoonaa euroa kolmessa kuukaudessa. Kustannuksiin vaikuttaa se, kuinka paljon tuen saajia on ja kuinka paljon yritystuloa heille kertyy.

Yrittäjien työmarkkinatuesta aiheutuvien kustannusten arviointi on vaikeaa. Jos yrittäjä päätyy lopettamaan koko yritystoiminnan, hänellä voisi tällä perusteella olla oikeus työttömyysetuuteen työttömyysturvalain toistaiseksi voimassa olevien säännösten perusteella. Tässä vaihtoehdossa työttömyydestä aiheutuvat kustannukset olisivat suurempia ja yritystoiminnan käynnistäminen myöhemmin voi olla hankalampaa, mikä voisi osaltaan pitkittää työttömyyttä.

Poikkeusaikana tukea on voinut saada yritysmuodosta riippumatta eikä yritystoimintaa ole tarvinnut lopettaa. Nyt erityissäännös on päättymässä. Jatkossa yrittäjällä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen, jos yritystoiminta on edelleen käynnissä.

Hallitus päätti koronajouston lopettamisesta tilanteessa, jossa epidemia näytti hellittävän. Nyt tilanne on toinen. On syytä käynnistää pikaisesti valmistelu poikkeuksen jatkamisesta, jotta koronan kurittamat yksinyrittäjät eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen. Koronajousto on auttanut monia yksinyrittäjiä vaikean ajan yli.

Jos jousto loppuu, moni pienillä tuloilla elävä yrittäjä joutuu lopettamaan yrityksensä saadakseen työmarkkinatukea, koska muuta vaihtoehtoa toimeentulolle ei ole. Tämä ei ole viisasta, jos yrittäjä normaalioloissa pystyy elättämään itsensä.

Tarja Filatov: Psykososiaalisesta hoitovelasta on huolehdittava

Eduskunta keskusteli mielenterveydestä keskiviikkona. Tein aloitteen ennen koronaa, mutta pääsimme puhumaan siitä vasta nyt, kun eduskunnan koronasäännöt ovat lieventyneet.

Itse asiassa ajoitus on mitä parhain.

Mielenterveyden vahvistaminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, jopa YK on varoittanut mielenterveyden kriisistä koronan vuoksi. Suomella ei ole varaa lintsata mielenterveyden edistämisestä eikä mielenterveyden häiriöiden nopeasta hoidosta.

Hyvinvointimallimme edellyttää korkeaa työllisyyttä. Se ei kestä heikentyneen mielenterveyden yhteiskunnallisia vaikutuksia. OECD arvioi jo vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli yli viisi prosenttia BKT:sta.

Marinin hallituksen hyväksymä mielenterveysstrategia on tärkeä avaus. Nyt ensimmäistä kertaa mielenterveys tunnustetaan laajana yhteiskunnallisena asiana. Strategian tehokas toimeenpano ei saa unohtua koronan jälkihoidossa. Päinvastoin strategian toimeenpano on oleellinen osa jälleenrakennusta.

Mielenterveyden ongelmia ei ratkaista yksin terveydenhuollon keinoin. Eikä vain yksilöä auttamalla, tukea tarvitsevat läheiset. Mielenterveyttä tulee edistää kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Erityisesti työelämässä ja koulutuksessa.

Asia on tärkeä, ajankohtainen ja laaja-alainen. Siksi eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, jossa on kaikkien puolueiden edustus, halusi, että koko eduskunta keskustelee mielenterveyden haasteista.

Työikäisen väestön hyvä mielenterveys vahvistaa talouskasvua. Se on edellytys monille työelämässä vaadittaville ominaisuuksille, kuten mukautumiskyvylle, uuden oppimiselle, luovuudelle, ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutustaidoille.

Mielenterveyttä vahvistavilla toimilla voidaan saada jopa 9500 työllistä vuodessa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähentyisi, työllisyysaste nousisi ja BKT vahvistuisi.

Menetämme vuosittain 17 miljoonaa työpäivää mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Sairauslomapäivien määrä on kasvanut vuodesta 2016 vuoteen 2019 yli 40 prosenttia! Meillä ei ole varaa menettää nykyisellä tahdilla ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkille sairauslomille.

Tarvitsemme varhaisen puuttumisen ja välittämisen malleja työelämään sekä laajemmin mielenterveyden häiriöiden tehokasta ja vaikuttavaa hoitamista.

Mielenterveydessä ei tietenkään ole kyse vain taloudesta, vaan ennen muuta kyseessä on suuri inhimillinen ja kansanterveydellinen haaste. Siksi on tärkeää huolehtia työelämän ulkopuolella olevien mielenterveydestä.

Mielenterveysstrategiassa on nostettu esille lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. Perheissä, kouluympäristössä sekä harrastuksissa rakennetaan mielen hyvinvointia. Näiden osa-alueiden osalta mielenterveysstrategian poikkihallinnollinen toimeenpano on äärimmäisen tärkeää.

Korona ja sen aiheuttama yksinäisyys ovat olleet keljuja kavereita.

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan noin neljä viidestä vastaajasta on tyytyväinen elämäänsä, mutta tyytyväisyys on laskenut aiemmasta. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta on kokenut joka kolmas yläkoulussa tai toisella asteella opiskeleva tyttö. Pojista kymmenisen prosenttia. Yksinäisyys on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.

Korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia kokee, että opiskelu on vaikeutunut koronaepidemian aikana. Korona on lisännyt mielenterveyden oireilua ja kasvattanut eriytymistä hyvin pärjäävien opiskelijoiden ja huonommin selviytyvien välillä.

Aikuisiän mielenterveyden häiriöistä noin puolet syntyy jo ennen 14 vuoden ikää. 3/4 ennen 25 ikävuotta. Tämän vuoksi on välttämätöntä panostaa nuoriin. Muuten synnytämme velan, jota ei millään rahalla paikata.

Psykososiaalinen hoitovelka ei poistu, vaikka sata prosenttia kansasta olisi rokotettu, talous kasvaisi vauhdilla ja työllisyys paranisi. Se näkyy nyt ja se näkyy viiveellä.

Mielenterveyspalvelujen ja tuen piiriin pääsyä on vahvistettava, jotta ehkäistään ongelmien paheneminen. Jo ennen koronakriisiä vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista sai tarvitsemaansa hoitoa. Jos jalka on poikki, kenellekään ei terveydenhuollossa sanota, että tule kuukauden päästä uudelleen.

Me tarvitsemme takuun siitä, että hoitoon pääsee ja apua saa. Rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä, hoitotakuu, terapiatakuu. Pääasia, että apu on osaavaa ja oikea-aikaista.

Tarja Filatov: Valoa näkyvissä

Koronan tuomassa lamassa on kolme aaltoa. Ensimmäisenä sakkasi talous ja toimeliaisuus, sitten nousi työttömyys ja kolmantena kohtasimme sosiaalisen laman. Kun nousu lähtee liikkeelle, ketju kulkee toisin päin.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on yhä syöksykierteessä alaspäin. Faktat kertovat kuitenkin toista. Vaikka korona on vielä keskuudessamme, taloudessa ja työllisyydessä on valoisia merkkejä. 

Vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, kiinteät investoinnit ovat nousemassa kaikkien aikojen ennätykseen ja kuluttajien luottamus talouteen on ennätyskorkealla.

Bruttokansantuote on käytännössä koronakriisiä edeltävällä tasolla, kun euroalueella muut maat vielä heräilevät kasvuun. Olemme toipuneet lähes samassa vauhdissa Yhdysvaltojen kanssa, vaikka elvytyksemme taso on ollut huomattavasti maltillisempi.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä alijäämä on painettu alle puoleen tämän vuoden yli 14 miljardista. Isoja ja vaikeasti hahmotettavia lukuja. Mutta ehkä kuvaavaa on se, että vielä vuosi sitten näytti siltä, että velkaantumisemme taittuu vaivoin vuosikymmenen vaihteessa. Nyt on mahdollista, että saamme suunnan kääntymään jo ensi vuonna.

Työllisyydessä on kiistatta vielä paljon tehtävää, mutta fakta on, että kesäkuussa oli 121.000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste oli historiallisen korkea, yli 75 prosenttia. Tämä kertoo, että koronan nopeat vaikutukset on selätetty. Samaan aikaan työttömiä on 7000 enemmän, koska työvoimaan on tullut lisää ihmisiä. Vaikka kyseessä ovat yhden kuukauden luvut, trendi on hyvä.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osaamistason nostamista. Koulutus, jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen läpi työuran on kestävä sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen keino vahvistaa työllisyyttä. Kohdennetuilla koulutustoimilla on nopeasti paikattava alakohtaisia työvoiman saatavuusongelmia.

Me emme saa unohtaa sosiaalisen laman ja hoitovelan purkua. Sosiaali- ja terveydenhoidon osaajapulaa ei hoideta pelkällä koulutuksella, vaikka sitä tarvitaan kipeästi. Mutta on parannettava työolosuhteita ja palkkausta, jotta ihmiset pysyvät alalla. Uudet hyvinvointialueet ja palkkaharmonisaatio antavat tähän mahdollisuuksia. Mutta valtion on kaivettava kuvettaan ongelman ratkaisemiseksi.

Suomessa on 110.000-130.000 köyhyydessä elävää lasta. Lasten toimeentulo rakentuu aikuisten toimeentulon kautta. Lapsiperheköyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset, siksi sen poistamiseksi on tehtävä määrätietoista työtä.

Samaan aikaan tuettava lasten mahdollisuutta hyvään arkeen. Laadukas varhaiskasvatus, turvallinen ja lasta ja nuorta tukeva oppimisympäristö, oppivelvollisuuden laajennus jne. ovat hyviä arjen tukipilareita. Korona on suosinut osan opiskelijoiden opintoja, mutta osan kohdalla se on tuonut aukkoja ja nuo aukot on paikattava huolella. 

Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa koronan syrjäyttämiin lapsiin ja nuoriin.

Syksyllä eduskunnan talousarvioesityksessä on mukana lapsibudjetointi. Kyse ei ole vain budjettitekniikasta, vaan kokonaisuuden hahmottamisesta. Usein sanotaan, että koko kylä kasvattaa lasta, ja näinhän se on. Lapsen kasvuun vaikuttavat koti, koulu, kaverit, joskus katu, harrastukset jne.

Lapsibudjetoinnissa halutaan saada näkyviin lapsen elämän kokonaisuus, jotta osataan tehdä oikeita päätöksiä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten laman taltuttamiseksi tarvitaan tietoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Ei saa olla niin, että yksi käsi antaa ja toinen ottaa pois tämä koskee niin valtiovaltaa kuin kuntia.

Hämeenlinnassa tehtiin viive valtuustokaudella erinomainen Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelma. Sen toimeenpano on tämän valtuustokauden tehtävä. Kun mietimme hallintosäännön uudistamista, on syytä pohtia muuta ohjausjärjestelmän uudistamista. 

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Menestyksen mittari ei ole euro, vaan ihmisen hyvä elämä

Tänään tiistaina äänestettiin julkisen talouden suunnitelmasta. Hankala nimi tarkoittaa sitä, että talouteen otetaan pidempi näkökulma. Korkomarkkinat ja luottoluokittajat ovat kiinnostuneita Suomen kasvunäkymistä.

Työllisyyden ja tuottavuuden edistäminen, investointien houkuttelu ja osaamistason nosto ovat Suomen talouden perusta. Niiden varaan rakentuu julkisen talouden pohja, tulot ja menit. Pikavoittoja ei näissä lajeissa jaeta. Siksi on tärkeää katsoa sekä lähelle että kauas.

Parempaa vaikuttavuusarviointia tarvitaan

Nykyiset talouden laskentamallit eivät kovin hyvin kykene mallintamaan pidemmän aikavälin talousvaikutuksia. Tietovaje ohjaa herkästi lyhyen aikavälin päätöksentekoon.

Panostamme sairaudenhoitoon ja laiminlyömme terveydenhoitoa, huolehdimme lasten huostaanottojen kasvavista kustannuksista, mutta emme ohjaa riittävästi resursseja perheiden ennaltaehkäisevään tukeen jne.

Suorien korjaavien toimien kustannukset ovat helpommin laskettavissa, kuluja ehkäisevien toimien kustannukset vaikeammin. Helposti laskettava ja pitkällä tähtäimellä vaikuttava, eivät silti aina ole sama asia. 

Näin on selkeimmin vaikkapa oppivelvollisuuden pidentämisen kohdalla. Meillä päättäjillä pitää olla vastullisuutta ja rohkeutta ottaa päätöksentekoon muutamien vuosien laskelmia pidempi näkökulma.

Marinin hallituksen isoja rakenneuudistuksia

Marinin hallitusta on syytetty toimettomuudesta rakenteellisten uudistusten kohdalla. Olen ollut eduskunnassa yli kuusi kokonaista vaalikautta. Koronasta huolimatta tällä vaalikaudella on päätetty monista isoista rakenneuudistuksista. Mielestäni vain Lipposen hallitukset olivat aktiivisempia - mutta silloin ei ollut koronaa.

Ensinnäkin työttömyyseläkejärjestelmää on päätetty uudistaa ja pidentää näin työuria ja parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toiseksi oppivelvollisuutta laajennettii 18 ikävuoteen ja turvata osaavan työvoiman riittävyyttä sekä parempia työuria nuorille. Kolmanneksi sote-uudistus kokoaa palvelut hyvinvointialueiden vahvemmille harteilla ja parantaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta sekä vähentää asiakkaan pompottelua. Neljänneksi käynnissä on suuri sosiaaliturvauudistus, mutta se on viisaasti ulotettu kahdelle vaalikaudelle.

Uskon että oppivelvollisuutta ja sote-uudistusta tulevaisuuden arvioijat pitävät peruskoulu- uudistuksen ja kansanterveyslain kaltaisina reformeina. Nyt niitä kritisoidaan, mutta niin kritisoitiin aiemminkin isoja uudistuksia. Jos oppositio ei pidä hallituksen rakenneuudistuksista, se ei tarkoita, että niitä ei olisi. Politiikassa on ja saa olla erilaisia tavoitteita.

Valoa talouden tunnelissa

Puoliväliriihessä hallitus päätti vaiheittaisesta paluusta kehykseen vuoteen 2024 mennessä.  Kehys on talouden pidemmän aikavälin raami, jonka tarkoitus on pitää kulut kurissa. Valtion menit laskevat kriisitasolta hallitusti normaalille uralleen. Ilman äkkijarrutusta. Jo ensi vuoden menot ovat yli kaksi miljardia kuluvaa vuotta pienemmät.

Työttömiä työnhakijoita 132 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lomautettuja 117.000 vähemmän. Uusia työpaikkoja te- toimistoissa tarjolla 36.000 enemmän kuin vuosi sitten. Parempaan ollaan menossa työllisyydessäkin, vaikka lisää toimia tarvitaan, jotta kasvanut pitkäaikaistyöttömyys saadaan taitettua. Erityisen tärkeä on panostaa parempaan työnvälitykseen, jotta työpaikka ja työntekijä kohtaavat nopeammin. Pitkään työttömänä olleiden osaamiseen ja terveyteen panostaminen maksaa nyt, mutta säästää tulevaisuudessa.

Velkasuhde oli jo ennen viimeisimpiä vielä positiivisempia ennusteita valtiovarainministeriön ennusteen vakautumassa vuosikymmen puolivälissä tavoitellulle 75% tasolle. Aiemmat ennusteet olivat pessimistisempiä.

Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa on onnistuttu hyvin viruksen leviämisen estämisessä, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia myös talouden kehitykseen. Tällä tavoin hallitus on osaltaan varmistanut, että talouden pitkänaikavälin potentiaalia ei romuteta.

Veroremonttia tarvitaan

Toivoisin, että tämä hallitus kykenisi vielä isoon veroremonttiin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu. Hallitusohjelma ei anna kovin paljoa liikkumavaraa. Keskustalle suuri verouudistus on vaikea, koska sillä on melko erilaiset intressit kuin lopulla hallituksella.

Verotaakan pitää jakautua nykyistä reilummin. Harmaatalous pitää suitsia ja laittaa rajat verokikkailulle. Kikkailut maksavat rehelliset yrittäjät ja palkansaajat. Voi kysyä, miksi ulkomaiset sijoitusrahastot saavat Suomesta osinkonsa verottomina. Miksi joidenkin suuryritysten on helppo vältellä veroja kansainsanvälisellä kikkailulla? Miksi palkkatuloissa progressio on merkittävä, mutta pääomatuloissa ei?

Jos kaikki maksavat oman osuutensa, voidaan verokantoja pitkällä aikavälillä laskea eikä kukaan saa epäreilua kilpailuetua kalliilla verojuristeilla. OECD:ssä valmisteilla oleva minimiverojärjestelmä ja hallituksen selvittämä institutionaalisten sijoittajien lähdevero ovat askelia oikeaan suuntaan.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää uudenlaista verojärjestelmää. Verotuksella on kulutusta ohjaava vaikutus, ilmastonmuutoksen hillintään suunnatut maksut ja verot eivät voi tulla nykyisen verotaakan päälle, vaan niitä on kompensoitava pieni- ja keskituloisille.

Jälkiviisas vai kaukaa viisas

Oppositio, erityisesti kokoomus kritisoi hallitusta kovin sanoin hövelistä rahanjaosta lisäbudjetin ja JTS-käsittelyn yhteydessä. Yhtään varsinaista muutosesitystä lisäbudjetin lukuihin kokoomus ei tehnyt.

Hallituksen talouspolitiikalla on tuettu kokonaiskysyntää ja estetty tuotantoa supistumasta ja autettu ihmisten arkea romahtamasta. Monta asiaa olisi voinut tehdä paremmin, mutta korona ei odottanut, joten parhaan sijaan oli tyydyttävä hyvään. Jälkiviisaasti on helppo löytää virheitä, mutta jälkiviisaus ei ole kovin rakentava viisauden laji. Koitetaan mieluummin olla kaukaa viisaita ja varautua tulevaan.

Tarja Filatov: Korona syö mielen hyvinvointia - Varhaista apua tarvitaan

Perinteiset Tarjan päivän kahvit korvataan teamsilla tänä vuonna. Mutta meilläpä on triplatarjanpäivä. Mukana ovat presidentti Tarja Halonen ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Tarja Kantola. Keskustelemme koronan vaikutuksista talouteen, työhön ja mielenterveyteen.

Lähes puolella työttömistä terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus ja panostus terveydenhuoltoon. Korona syö mielen hyvinvointia ja siksi tarvitaan erityispanostusta mielenterveyteen.

Varsinkin nuoret oireilevat vakavasti. Nuorten yksinäisyys, opiskelijoiden uupuminen etäopinnoissa ja tukimekanismin puutteet uhkaavat synnyttää kroonista pahoinvointia. Jos nuoret ja opiskelijat kokevat näköalattomuutta, ja unohdetuksi tulemista, niin riski sairastua kasvaa. Varsinkin kun tiedämme, että valtaosa mielenterveyden häiriöistä syntyy nuoruudessa.

Nyt on erityisen tärkeää vahvistaa mielenterveyspalveluita ja matalan kynnyksen apua. Budjetissa tuli lisäresursseja mm. Ohjaamoihin ja nuorten psykoterapiaan. Monet sote-hankkeet vahvistavat perusterveydenhuollon mielenterveysosaamista ja palvelua.

Tilanne on kuitenkin kärjistymässä, koska tiukemmat sulkutoimet on jouduttu ottamaan uudelleen käyttöön.

Nyt olisi syytä joustavoittaa Kelan terapiakriteereitä, pidentää terapia aikaa ja lisätä käyntikertoja, jotta ihmiset eivät joudu tyhjän päälle koronasulun aikaan. Nuorten terapiaan pääsy ei saa olla vanhempien lompakon paksuudesta kiinni.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Tarja Filatov: Tasapainottelua koronan, talouden ja työllisyyden triangelissa

Koronan ehkäisy on parasta työllisyyspolitiikka. Miksikö? Siksi, että koronan oloissa ihmiset pelkäävät kuluttaa ja tämä vaikuttaa kotimarkkinoiden esimerkiksi palveluiden työpaikkoihin. Lisäksi kaikki elinkeinotoimintaa rajoittavat toimet terveyttä turvaavat toimet ovat myrkkyä työllisyydelle.

Rajoitustoimia selvästi enemmän kulutuksen laskuun on vaikuttanut koronavirusta koskeva epävarmuus ja pelko tartunnasta. Tämä on aika yllättävää, mutta todistusvoimaa löytyy mm. Ruotsin ja Tanskan sekä USAn ja Etelä-Korean tutkimuksista.

Pelko tartunnasta saa ihmiset vähentämään nopeasti kulutuskysyntäänsä. Tämä johtaa irtisanomisiin ja palkkasumman putoamiseen. Se taas johtaa epävarmuuteen tulevasta ja vähentää edelleen kulutuskysyntää. Seurauksena on lisää irtisanomisia ja niin edelleen.

Hallitus on saanut voimakasta kritiikkiä työllisyystoimien vähäisyydestä. Tehdäänpä pieni faktantarkistus. Hallitus on tukenut yrityksiä suoralla avustuksella lähes kahdella miljardilla eurolla. Lainoihin ja pääomasijoituksiin on varattu lähes miljardi euroa ja tämän lisäksi valtio on varannut yritysten takauksiin 12 miljardia euroa. Tämä on vain osa siitä panostuksesta, jolla yrityksille on rakennettu siltaa yli koronan mustan veden.

Lisäksi ilmasto ja infrapaketti tukee työllisyyttä 1,3 miljardia ja kuntien työtä tuetaan kaikkiaan noin neljällä miljardilla. Kunnissa kyse on koronan hillinnän lisäksi hoiva-alan ja koulutuksen yms. työpaikoista. Lisäksi on kuljetustukea, verotuksen myöhennystä, vuokranalennuksia jne. Näillä toimilla pidetään kiinni olemassa olevista työpaikoista ja työvoiman työkyvystä.

Mitä hyötyä näistä panostuksista sitten on ollut? Yritysten konkurssiaaltoa ei ole toistaiseksi näkynyt. Riskit eivät kuitenkaan ole kokonaan poistuneet.

Tammi-elokuussa pantiin vireille 8,6 prosenttia vähemmän konkursseja kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Vielä alkuvuodesta niitä oli vuodentakaiseen verrattuna enemmän.Suomen bruttokansantuote väheni vuoden 2020 toisella neljänneksellä 6,4 prosenttia verrattuna vuodentakaiseen. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote supistui 14,1 prosenttia.

BKT-kehitys vuoden alusta muutamissa verrokkimaissa osoittaa, että olemme osanneet tehdä oikeita toimia, mutta on meillä varmasti ollut onnea mukana. Ruotsin BKT aleni 9 prosenttia, Saksan -12, Ranskan -19, Britannian -22 prosenttia.

Vaikka pärjäämme maailman mittakaavassa hyvin, meidän on pärjättävä paremmin oman itsemme vuoksi. Työllisyyteen on panostettava ja lisää toimia on tehtävä koko ajan, oli koronaa tai ei. Oli taantuma tai nousu.

Normaaliaikana Suomessa häviää yli 220.000 työpaikkaa vuodessa. Normaalioloissa saman verran uusia työpaikkoja syntyy emmekä aina huomaa muutosta, vaikka lähemmäs puoli miljoonaa suomalaista on vuosittain työpaikassa, jossa ei vielä vuottaa aiemmin ollut. Muutos on siis kovaa.

Tämä muutosvauhti kertoo, että on oikeastaan hassua vääntää siitä, syntyykö 30.000 vai 60.000 vai 80.000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkoja tarvitaan aina korvaamaan myös vanhoja.

Koska koko Eurooppa on lamassa, kotimarkkinoillamme on iso merkitys. Siksi ei ole viisasta tehdä nyt päätöksiä, jotka luovat lisää epävarmuutta ja sakkaavat kotimaista kysyntää. On pidettävä huoli siitä, että olemme valmiina kun kasvu alkaa.

Vaikka EU:n elvytyspaketti jurppii monia ja moni miettii, että miksi Suomi on nettomaksajana, niin ehkä asiaa suhteuttaa se, että joudumme käyttämään kuukaudessa enemmän rahaa koronatesteihin kuin elvytyspaketin takaisinmaksuun vuodessa. Mittaluokat on syytä muistaa.

Jotta selviämme jatkossa, on pyrittävä vähentämään epävarmuutta ja pelkoa. Samalla meidän jokaisen ”on syytä pelätä” sen verran, että muistamme varotoimet. Viruksen levinneisyys on lisääntymässä ja jollemme paranna tapojamme, joudumme uuteen epidemiavaiheeseen.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)