Koronan tuomassa lamassa on kolme aaltoa. Ensimmäisenä sakkasi talous ja toimeliaisuus, sitten nousi työttömyys ja kolmantena kohtasimme sosiaalisen laman. Kun nousu lähtee liikkeelle, ketju kulkee toisin päin.
Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on yhä syöksykierteessä alaspäin. Faktat kertovat kuitenkin toista. Vaikka korona on vielä keskuudessamme, taloudessa ja työllisyydessä on valoisia merkkejä.
Vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, kiinteät investoinnit ovat nousemassa kaikkien aikojen ennätykseen ja kuluttajien luottamus talouteen on ennätyskorkealla.
Bruttokansantuote on käytännössä koronakriisiä edeltävällä tasolla, kun euroalueella muut maat vielä heräilevät kasvuun. Olemme toipuneet lähes samassa vauhdissa Yhdysvaltojen kanssa, vaikka elvytyksemme taso on ollut huomattavasti maltillisempi.
Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä alijäämä on painettu alle puoleen tämän vuoden yli 14 miljardista. Isoja ja vaikeasti hahmotettavia lukuja. Mutta ehkä kuvaavaa on se, että vielä vuosi sitten näytti siltä, että velkaantumisemme taittuu vaivoin vuosikymmenen vaihteessa. Nyt on mahdollista, että saamme suunnan kääntymään jo ensi vuonna.
Työllisyydessä on kiistatta vielä paljon tehtävää, mutta fakta on, että kesäkuussa oli 121.000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste oli historiallisen korkea, yli 75 prosenttia. Tämä kertoo, että koronan nopeat vaikutukset on selätetty. Samaan aikaan työttömiä on 7000 enemmän, koska työvoimaan on tullut lisää ihmisiä. Vaikka kyseessä ovat yhden kuukauden luvut, trendi on hyvä.
Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osaamistason nostamista. Koulutus, jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen läpi työuran on kestävä sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen keino vahvistaa työllisyyttä. Kohdennetuilla koulutustoimilla on nopeasti paikattava alakohtaisia työvoiman saatavuusongelmia.
Me emme saa unohtaa sosiaalisen laman ja hoitovelan purkua. Sosiaali- ja terveydenhoidon osaajapulaa ei hoideta pelkällä koulutuksella, vaikka sitä tarvitaan kipeästi. Mutta on parannettava työolosuhteita ja palkkausta, jotta ihmiset pysyvät alalla. Uudet hyvinvointialueet ja palkkaharmonisaatio antavat tähän mahdollisuuksia. Mutta valtion on kaivettava kuvettaan ongelman ratkaisemiseksi.
Suomessa on 110.000-130.000 köyhyydessä elävää lasta. Lasten toimeentulo rakentuu aikuisten toimeentulon kautta. Lapsiperheköyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset, siksi sen poistamiseksi on tehtävä määrätietoista työtä.
Samaan aikaan tuettava lasten mahdollisuutta hyvään arkeen. Laadukas varhaiskasvatus, turvallinen ja lasta ja nuorta tukeva oppimisympäristö, oppivelvollisuuden laajennus jne. ovat hyviä arjen tukipilareita. Korona on suosinut osan opiskelijoiden opintoja, mutta osan kohdalla se on tuonut aukkoja ja nuo aukot on paikattava huolella.
Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa koronan syrjäyttämiin lapsiin ja nuoriin.
Syksyllä eduskunnan talousarvioesityksessä on mukana lapsibudjetointi. Kyse ei ole vain budjettitekniikasta, vaan kokonaisuuden hahmottamisesta. Usein sanotaan, että koko kylä kasvattaa lasta, ja näinhän se on. Lapsen kasvuun vaikuttavat koti, koulu, kaverit, joskus katu, harrastukset jne.
Lapsibudjetoinnissa halutaan saada näkyviin lapsen elämän kokonaisuus, jotta osataan tehdä oikeita päätöksiä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten laman taltuttamiseksi tarvitaan tietoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Ei saa olla niin, että yksi käsi antaa ja toinen ottaa pois tämä koskee niin valtiovaltaa kuin kuntia.
Hämeenlinnassa tehtiin viive valtuustokaudella erinomainen Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelma. Sen toimeenpano on tämän valtuustokauden tehtävä. Kun mietimme hallintosäännön uudistamista, on syytä pohtia muuta ohjausjärjestelmän uudistamista.
(Julkaistu Hämeen Sanomissa)