Tarja Filatov: Työelämästä on tehtävä reilumpaa

Päivän Hesarissa on ansiokas kirjoitus siitä, miten firmat käyttävät hyväkseen ulkomaista työvoimaa. Omistajilla on kaksi siivousalan firmaa ja samat työntekijät tekevät työtä molemmille. Ylityökorvauksia ei makseta, vaikka työpäivät venyvät, koska kyseessä on eri työantaja. Lomaa osa työntekijöistä ei ole pitänyt muutamaan vuoteen. 

Tällainen työaikalain kiertäminen on väärin. Laki on tarkoitettu työntekijän suojaksi ja levon turvaamiseksi. Virallisesti tällaiseen väärinkäytökseen on vaikea päästä kiinni, jos työntekijä sanoo itse olevansa suostuvainen tuplatyöhön.

Ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö syö hyväksyntää työperäiseltä maahanmuutolta. Samat käytännöt uhkaavat levitä muuhun työelämään. Samalla ne vääristävät yritysten välistä reilua kilpailua. Vilunkiveikot pärjäävät ja vastuullisesti toimivat yritykset häviävät kilpailutuksissa.

Täysin toisenlaisen työkulttuurin maista tulevat ihmiset suostuvat pitkiin päiviin ja heikkoihin työoloihin eri syistä. Heidän omassa maassaan työaikalait eivät välttämättä säätele työaikaa. Köyhyys pakottaa ympörivuorokautiseen työhön. Usein taustalla on syy auttaa läheisiään. Ihmiset haluavat kerätä rahaa kotimaahansa jääneille sukulaisilleen. 

Irvokasta jutussa on, että yritysten yksi omistaja on perussuomalainen poliitikko. Puolue vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, mutta omassa elämässä sen edustajat käyttävät ihmisten heikkoa asemaa härskisti hyväkseen.

Itse kannatan työperäistä maahanmuuttoa, koska meillä on pula työvoimasta. Mutta vielä tiukemmin kannatan reiluja työehtoja, niiden parempaa valvontaa ja kovempia rangaistuksia rikkomuksista. Jos lain kirjain sallii esimerkin mukaisen veivaamisen, kirjainta on muutettava. Lain henki ei sitä salli.

Työperäinen ihmiskauppa on lisääntynyt ja eduskunta joutui lisäämään resursseja uhrien auttamiseen. Useimmin auttamisjärjestelmään pääsevät ihmiset joutuvat pakkotyön tapaisiin olosuhteisiin ja työskentelevät siivousalalla, luonnonmarjojen poimijana, kasvihuonetyössä, ravintola-alalla, kauneudenhoitoalalla, varasto- tai muuttotyössä sekä autokorjaamoissa ja -pesuloissa. 

Tarja Filatov: Työlle ei tarvitse uhrautua

Nettisukupolven nuoret ovat sitoutuneet työelämään. He osaavat toimia nopeatempoisessa, katkoksellisessa ja virtuaalisperusteisessa työssä, mutta he eivät usko perinteisiin teollisen ajan rakenteisiin. He eivät uhraudu työlle. Nuoret haluavat työn kunnioittavan heidän oman elämänsä tarpeita.

Työelämään kohdistuu paljon odotuksia. Kasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat osa talouden sopeuttamista ja sieltä kivuttomimmasta päästä. Mutta työltä pitää vaatia laatua.

Me emme voi rakentaa hyvinvointivaltiota kurjistuvan työelämän varaan. Suomi ei pärjää massatuotannolla tai hintoja polkemalla, vaan tekemällä asioita fiksummin.

Nuorempien sukupolvien ikäluokat ovat pienempiä ja heidän odotetaan tekevän töitä pidempään. Työtehtävissä on eroja. Meillä on yhä työpaikkoja, jossa työ on fyysisesti kuluttavaa. Tämän rinnalle on tullut henkinen kuluttavuus. Pidemmät työurat onnistuvat vain, jos työelämä muuttuu.

Tulevaisuuden työntekijät tahtovat enemmän yksilöllisyyttä, tukea ja elämäntilanteet huomioivaa joustoa. Vastapainoksi he ovat koulutettuja, kansainvälisiä ja nopeita omaksumaan uutta teknologiaa. Nuorisotutkimukset osoittavat, että toisin kuin usein sanotaan, nuoria kiinnostaa työnteko. Mutta ei vanhan maailman, teollisen ajan, pelisäännöillä.

Jos jostain pitää olla erityisen huolissaan, niin työntekijöiden - kaikenikäisten - uupumisesta ja lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Uuden ajan 'työtapaturmat' ovat yhä useammin henkisellä puolella.

Tämä näkyy jo opiskeluaikana ja kertoo siitä, että nuoret kokevat työelämän liian usein ahdistavaksi. Uupumista ja jaksamisongelmia pelätään jo ennen kuin ollaan ehditty kunnolla töihinkään. Tämä kertoo siitä, millainen kuva työelämästä ja tietyistä toimialoista syntyy.

Työelämän jakautuminen näkyy ihmisten työmarkkina-aseman eriytymisenä. Tarvitsemme luovuusloikan, joka tuottaa pelisääntöjä ja turvaa muuttuneisiin työelämän muotoihin.

Toisessa ääripäässä on kyse eritysosaavasta työvoimasta, joka kilpailuttaa työnantajia ja valitsee työnsä. Toisessa ääripäässä on työnantajat kilpailuttavat työntekijöitä suostumaan aina heikompiin ja epävarmempiin työn ehtoihin.

Entisajan työläinen jonotti nöyränä hattu kourassa, ostaako työnantaja hänen työpanoksensa. Nykypäivän duunari odottaa tietokoneen ääressä kännykän pirahdusta ja kutsua työhön, on vuokrafirman vipparilistalla tai taistelee provisiopalkan ja työttömyysturvan yhteensopimattomuuden kanssa. 

Määräaikaiset työsuhteet, vuokratyö, 0-työsopimukset, kehnot provisiopalkat, freelancerius, pakkoyrittäjyys... Uudella epävarmuudella on monta nimeä. Pilkotuissa töissä häviää herkästi arvostuksen ja kunnioituksen tunne. Se  johtaa työn mielekkyyden katoamiseen. 

Ihminen ei saa olla kertakäyttöinen työpanos, joka ostetaan, kulutetaan ja heitetään pois. Pilkkominen synnyttää työkulttuuria, jossa "mä oon vaan töissä täällä"-ilmiö lisääntyy ja vastuu omasta työstä ohenee. Silpputyöt synnyttävät hetken moraalia: siksi on syytä panostaa työn laatuun

Tutkimusten mukaan työn vaatimukset sekä toisaalta kiinnostavuuden ja palkitsevuuden vähäisyys vaikuttavat työkyvyttömyysriskiin. Ne aiheuttavat nykyiselle työelämälle ja sen kehittämiselle erityisiä haasteita.

Suurin osa työntekijöistä kaipaisi, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja että se palkitsee. Suurin osa haluaa vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tekemisen tapaan, aikaan ja paikkaan. Valtaosa ihmisistä haluaa tehdä työnsä kunnolla.

Työelämän on joustettava paremmin elämäntilanteiden mukaan. Tarvitaan parempaa johtamista, fiksumpaa työn organisointi, tukea ja palkitsemista, ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää työterveyshuoltoa ja yksilöllisiä urapolkuja. Kaikkia näitä muutoksia ei voida politiikan keinoin toteuttaa, vaan muutos on saatava tapahtumaan työpaikoilla.

Samaan aikaan on tärkeää, että työelämässä on sijaa esimerkiksi osatyökykyisille tai eri syistä työelämän ulkopuolelle jääneille. Työelämän pelisäännöt eivät saa olla poissulkevia. Työelämässä on tunnettava vastuunsa niistä, jotka eivät ole tällä hetkellä työelämän piirissä.

Tarja Filatov: Psykososiaalisesta hoitovelasta on huolehdittava

Eduskunta keskusteli mielenterveydestä keskiviikkona. Tein aloitteen ennen koronaa, mutta pääsimme puhumaan siitä vasta nyt, kun eduskunnan koronasäännöt ovat lieventyneet.

Itse asiassa ajoitus on mitä parhain.

Mielenterveyden vahvistaminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, jopa YK on varoittanut mielenterveyden kriisistä koronan vuoksi. Suomella ei ole varaa lintsata mielenterveyden edistämisestä eikä mielenterveyden häiriöiden nopeasta hoidosta.

Hyvinvointimallimme edellyttää korkeaa työllisyyttä. Se ei kestä heikentyneen mielenterveyden yhteiskunnallisia vaikutuksia. OECD arvioi jo vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli yli viisi prosenttia BKT:sta.

Marinin hallituksen hyväksymä mielenterveysstrategia on tärkeä avaus. Nyt ensimmäistä kertaa mielenterveys tunnustetaan laajana yhteiskunnallisena asiana. Strategian tehokas toimeenpano ei saa unohtua koronan jälkihoidossa. Päinvastoin strategian toimeenpano on oleellinen osa jälleenrakennusta.

Mielenterveyden ongelmia ei ratkaista yksin terveydenhuollon keinoin. Eikä vain yksilöä auttamalla, tukea tarvitsevat läheiset. Mielenterveyttä tulee edistää kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Erityisesti työelämässä ja koulutuksessa.

Asia on tärkeä, ajankohtainen ja laaja-alainen. Siksi eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, jossa on kaikkien puolueiden edustus, halusi, että koko eduskunta keskustelee mielenterveyden haasteista.

Työikäisen väestön hyvä mielenterveys vahvistaa talouskasvua. Se on edellytys monille työelämässä vaadittaville ominaisuuksille, kuten mukautumiskyvylle, uuden oppimiselle, luovuudelle, ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutustaidoille.

Mielenterveyttä vahvistavilla toimilla voidaan saada jopa 9500 työllistä vuodessa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähentyisi, työllisyysaste nousisi ja BKT vahvistuisi.

Menetämme vuosittain 17 miljoonaa työpäivää mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Sairauslomapäivien määrä on kasvanut vuodesta 2016 vuoteen 2019 yli 40 prosenttia! Meillä ei ole varaa menettää nykyisellä tahdilla ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkille sairauslomille.

Tarvitsemme varhaisen puuttumisen ja välittämisen malleja työelämään sekä laajemmin mielenterveyden häiriöiden tehokasta ja vaikuttavaa hoitamista.

Mielenterveydessä ei tietenkään ole kyse vain taloudesta, vaan ennen muuta kyseessä on suuri inhimillinen ja kansanterveydellinen haaste. Siksi on tärkeää huolehtia työelämän ulkopuolella olevien mielenterveydestä.

Mielenterveysstrategiassa on nostettu esille lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. Perheissä, kouluympäristössä sekä harrastuksissa rakennetaan mielen hyvinvointia. Näiden osa-alueiden osalta mielenterveysstrategian poikkihallinnollinen toimeenpano on äärimmäisen tärkeää.

Korona ja sen aiheuttama yksinäisyys ovat olleet keljuja kavereita.

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan noin neljä viidestä vastaajasta on tyytyväinen elämäänsä, mutta tyytyväisyys on laskenut aiemmasta. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta on kokenut joka kolmas yläkoulussa tai toisella asteella opiskeleva tyttö. Pojista kymmenisen prosenttia. Yksinäisyys on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.

Korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia kokee, että opiskelu on vaikeutunut koronaepidemian aikana. Korona on lisännyt mielenterveyden oireilua ja kasvattanut eriytymistä hyvin pärjäävien opiskelijoiden ja huonommin selviytyvien välillä.

Aikuisiän mielenterveyden häiriöistä noin puolet syntyy jo ennen 14 vuoden ikää. 3/4 ennen 25 ikävuotta. Tämän vuoksi on välttämätöntä panostaa nuoriin. Muuten synnytämme velan, jota ei millään rahalla paikata.

Psykososiaalinen hoitovelka ei poistu, vaikka sata prosenttia kansasta olisi rokotettu, talous kasvaisi vauhdilla ja työllisyys paranisi. Se näkyy nyt ja se näkyy viiveellä.

Mielenterveyspalvelujen ja tuen piiriin pääsyä on vahvistettava, jotta ehkäistään ongelmien paheneminen. Jo ennen koronakriisiä vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista sai tarvitsemaansa hoitoa. Jos jalka on poikki, kenellekään ei terveydenhuollossa sanota, että tule kuukauden päästä uudelleen.

Me tarvitsemme takuun siitä, että hoitoon pääsee ja apua saa. Rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä, hoitotakuu, terapiatakuu. Pääasia, että apu on osaavaa ja oikea-aikaista.