Tarja Filatov: Työelämästä on tehtävä reilumpaa

Päivän Hesarissa on ansiokas kirjoitus siitä, miten firmat käyttävät hyväkseen ulkomaista työvoimaa. Omistajilla on kaksi siivousalan firmaa ja samat työntekijät tekevät työtä molemmille. Ylityökorvauksia ei makseta, vaikka työpäivät venyvät, koska kyseessä on eri työantaja. Lomaa osa työntekijöistä ei ole pitänyt muutamaan vuoteen. 

Tällainen työaikalain kiertäminen on väärin. Laki on tarkoitettu työntekijän suojaksi ja levon turvaamiseksi. Virallisesti tällaiseen väärinkäytökseen on vaikea päästä kiinni, jos työntekijä sanoo itse olevansa suostuvainen tuplatyöhön.

Ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö syö hyväksyntää työperäiseltä maahanmuutolta. Samat käytännöt uhkaavat levitä muuhun työelämään. Samalla ne vääristävät yritysten välistä reilua kilpailua. Vilunkiveikot pärjäävät ja vastuullisesti toimivat yritykset häviävät kilpailutuksissa.

Täysin toisenlaisen työkulttuurin maista tulevat ihmiset suostuvat pitkiin päiviin ja heikkoihin työoloihin eri syistä. Heidän omassa maassaan työaikalait eivät välttämättä säätele työaikaa. Köyhyys pakottaa ympörivuorokautiseen työhön. Usein taustalla on syy auttaa läheisiään. Ihmiset haluavat kerätä rahaa kotimaahansa jääneille sukulaisilleen. 

Irvokasta jutussa on, että yritysten yksi omistaja on perussuomalainen poliitikko. Puolue vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, mutta omassa elämässä sen edustajat käyttävät ihmisten heikkoa asemaa härskisti hyväkseen.

Itse kannatan työperäistä maahanmuuttoa, koska meillä on pula työvoimasta. Mutta vielä tiukemmin kannatan reiluja työehtoja, niiden parempaa valvontaa ja kovempia rangaistuksia rikkomuksista. Jos lain kirjain sallii esimerkin mukaisen veivaamisen, kirjainta on muutettava. Lain henki ei sitä salli.

Työperäinen ihmiskauppa on lisääntynyt ja eduskunta joutui lisäämään resursseja uhrien auttamiseen. Useimmin auttamisjärjestelmään pääsevät ihmiset joutuvat pakkotyön tapaisiin olosuhteisiin ja työskentelevät siivousalalla, luonnonmarjojen poimijana, kasvihuonetyössä, ravintola-alalla, kauneudenhoitoalalla, varasto- tai muuttotyössä sekä autokorjaamoissa ja -pesuloissa. 

Tarja Filatov: Parempi kotouttaminen on välttämätöntä

Kotouttamisessa on tärkeää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Palvelutarve on täysin erilainen, jos ihminen on koulutettu ja tulee urbaanista ympäristöstä, kuin jos hän kouluttamaton ja tulee kehittymättömältä alueelta ja on lähes lukutaidoton. Aikaloikka Suomeen saapuvalla voi olla suuri.

Kotouttamissuunnitelma tai palvelutarvearvio ei saa olla rutiininomainen, vaan niissä on todella arvioitava ihmisen tarpeet.

Kotouttamislain uudistamisessa alkuvaiheen erityispalveluita kehitetään luomalla yhtenäinen kotoutumisohjelma työttömänä työnhakijana ja työvoiman ulkopuolella oleville maahanmuuttaneille sekä kansainvälistä suojelua saaville.

Uudistuksen tavoitteena on, että Suomeen muuttanut saisi matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa maahanmuuton syystä, elämäntilanteesta tai maassa asutusta ajasta riippumatta.

Kotouttamislain uudistus vahvistaa palveluiden yhteyttä työelämään.

Humanitäärisin perustein tulleiden kohdalla on tunnistettava ihmisten osaaminen ja hyödynnettävä sitä. Koulutuksen vastaavuuden tunnistamisessa ja osaamisen täydentämisessä on oltava toimiva mekanismi.

Kotoutumiskoulutuksessa keskitytään aiempaa enemmän työllistymistä tukeviin valmiuksiin ja kielitaidon kehittymiseen. Koulutus mahdollistaa osaamisen kehittämisen myös omaehtoisilla opinnoilla. Koulutuksessa on aina jatko-ohjaus kohti työelämää, yrittäjyyttä, koulutusta tai muita tarpeellisia palveluita.

Työllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen kaikkien maahan muuttaneiden kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti työllisyys- ja koulutuspolitiikassa, lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikassa on tunnistettava maahanmuuttaneiden tarpeet.

Suoraan työhön tai opiskelemaan tulevien kohdalla juurtumisen ja osallisuuden tukeminen on tärkeää. Kyse ei ole vain siitä, miten maahanmuuttaja oppii suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat, vaan yhtä tärkeää on työelämän vastaanottavuus ja hyvä vuorovaikutus.

Humanitäärinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto on syytä pitää erillään, mutta molemmat tarvitsevat tukea tullessaan Suomeen. Myös työpaikan velvollisuuksia on syytä vahvistaa.

Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa. Vaikka meillä on työttömyyttä, on välttämätöntä ymmärtää, että ikärakenteemme ja alhaisen syntyvyyden vuoksi nykyistä hyvinvointivaltiota ei pidemmällä aikavälillä kyetä pitämään yllä ilman maahanmuuttajien työpanosta.

A-luokan osaaja ei tule tänne B-luokan kansalaiseksi. Osaajat haluavat tänne perheensä. Siksi ihmiset on kohdattava yksilöinä ja perheet kokonaisina.

Maahanmuuttaneiden työmarkkina-asema on heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Eroa on aktiivisesti kurottava umpeen.

Erityisesti maahanmuuttajanaiset tarvitsevat polkuja työhön. Pakolaistaustaisten työllisyysaste on muita maahanmuuttaneita matalammalla tasolla, mutta nousee maassaolon myötä.

Maahanmuuttaneiden matalampaa työllistymistä selittävät muun muassa kielitaitoon, koulutukseen, työkokemukseen ja tiedonsaantiin liittyvät haasteet, lasten hoitaminen kotona, syrjintä työmarkkinoilla sekä vähäiset suhteet valtaväestöön. Näiden ongelmien parempaan taklaamiseen uusi kotouttamislaki tähtää.