Työllisyys on Suomen talouden avain. Ei ainoa, mutta ilman työllisyyden paranemista emme kykene taittamaan velkaantumista emmekä turvaamaan hyvinvointipalveluitamme. Tuottavuuden nostaminen on toinen avain kestävään talouteen.
Kun Sanna Marinin hallitus lopetti työllisyysaste oli 79,5. Nyt kun Orpon-Purran hallitus on on johtanut maata puolitoista vuotta työllisyysaste on 76,4. Tiputus on melkoinen. Työllisyysaste kertoo työssäkäyvien osuuden työikäisistä.
Vuodessa työssäkäyvien määrä on tippunut yli 50.000 henkeä. Kaikkein huolestuttavinta on nuorten työttömyyden nousu ja pitkittyminen sekä ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömyyden nousu.
Hallituksen työttömyysturvan leikkaukset osuvat aikaan, jolloin työtä on vähemmän tarjolla. Uusia avoimia työpaikkoja on tarjolla lähes 30.000 vähemmän kuin vuosi sitten. Tämä yhtälö luo pelkoa ja epätoivoa.
Kurjaa kehitystä ei voi perustella Euroopan taloudella, koska tällä kertaa emme ole mallioppilas, vaan kaikkein kehnoimman kehityksen kärjessä.
Kehitys on huolestuttavaa ihmisten elämän näkökulmasta, koska jokaisen tilastoluvun takana on ainutkertainen elämä, työssäkäyvän tai työttömän ainoa.
Huolta tuo se, että työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien kontolle juuri nyt. Hallitus on leikannut niitä välineitä, joilla vaikeinta työttömyyttä on helpotettu. Kyse on aikuiskoulutuksesta, vuorotteluvapaasijaisista, yhdistysten ja kuntien tukitoimista. Nämä kaikki leikkaukset vaikeuttavat kuntien mahdollisuutta selvitä tehtävästään.
Toinen huoli liittyy järjestöjen rahoituksen rajuun leikkaukseen. Järjestöt ovat työllistäneet kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia työttömiä. Pysyviä työsuhteita on syntynyt vähän, mutta toiminnalla on palveltu kahta muuta hyvää samaan aikaan. Lisätty hyvinvointia niillä aloilla joihin toiminta kohdistuu ja parannettu työttömien elämänhallintaa. Nyt tätä toimintaa ajetaan alas.
Työvoimapalveluilla ei juurikaan synnytetä työpaikkoja. Tähän tarvitaan kasvua tukevaa talous-, vero-, koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa. Mutta työvoimapalveluilla huolehditaan siitä, että työvoimaa on tarjolla.
Suomi on väestönkasvultaan supistuva maa ja siksi on pidettävä huolta potentiaalisesta työvoimasta kynsin hampain. Ihmisiä ei saa päästää syrjäytymään työstä työttömyysjaksojen aikana. Ihmisten kouluttautumisen mahdollisuuksia pitää lisätä, ei ajaa alas.
Lisäksi kunnilta ollaan poistamassa mahdollisuus käyttää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen. Kuntien ja kuntayhtymien palkkatuet on 70-prosenttisesti käytetty juuri osaamisen kehittämiseen. Tämä on ollut viisasta, koska osaamisen lisääminen parantaa työllistymismahdollisuuksia ja tuottavuutta.
Jatkossa palkkatukea saisi käyttää vain, jos henkilö on alentuneesti työkykyinen tai 60 vuotta täyttänyt ja ollut pitkään työttömänä. Näin valtio säästää lähes viidenneksen palkkatukimenoista eli noin 40 miljoonaa euroa. Lasku lankeaa kunnille.
Suomi kärsii samaan aikaan työvoimapulasta ja työttömyyden noususta. Meidän on hoidettava molempia samaan aikaan. Siksi tuntuu varsin vastuuttomalta, että leikataan nimenomaan koulutuksen tukimuotoja.
Uskon, että työpaikkakehitys tulee kääntymään laskusuunnasta ylöspäin ja silloin kasvun esteenä ei saa olla pula tekijöistä.
(Kolumnini Etelä-Suomen Sanomissa)