Tarja Filatov: Toipumista mielenterveyden häiriöistä ei voi aikatauluttaa

Joskus elämä pysähtyy. Ei siksi, että olisit heikko, vaan siksi, että olet kantanut liikaa. Liian pitkään.

Mielenterveyden haasteet eivät näy ulospäin, mutta tuntuvat syvällä sisällä.

Jokainen pieni askel, jokainen hengenveto, jokainen hetki, jolloin päätät jatkaa toipumista on tärkeä. Toipuminen ei ole suora tie. Siinä on mutkia, ylä- ja alamäkiä. Oivalluksia, takaiskuja,  ja toivoa.

Se on oppimista puhumaan, pyytämään apua ja antamaan itsellesi anteeksi. 

Mielenterveyden ongelmissa on tärkeä pitää kiinni elämästä. Valo ei katoa – joskus se menee piiloon, jotta voisit löytää sen uudelleen. Tärkeää on, että sinä et kulje matkaa yksin.

Mielenterveysongelmista toipumiselle ei ole deadlinea. On turhaa katsoa kalenterista, milloin olisi optimaalinen aika palata töihin tai opintoihin. 

Hyvinvointivaltion mannerlaatat liikkuvat. Ihmiskäsitykset muuttuvat. Samaan aikaan mielenterveyden ongelmat kasvavat. Ei vain Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. 

Raha on noussut yhä useammin ihmisen edelle. Ihmistä tarkastellaan liian usein homo economicuksena – taloudellisena toimijana. 

Ihmisen arvo mitataan työn tuottavuudella tai markkinasuorituksilla. Tämä ajattelu kutistaa elämää.

Yhteiskunta asettaa sairastuneelle painetta siirtyä nopeasti tuottavaksi kansalaiseksi. Mielenterveyden järkkyessä lähipiirissä ei ehkä ymmärretä, kuinka pitkästä prosessista toipumisessa on kyse – ja ettei lopputuloksena ole välttämättä sama ihminen, jonka he joskus tunsivat.  Toipumista on myös opetella elämään sellaisen sairauden kanssa, joka kulkee rinnalla läpi elämän.

Toipumisrauha kuuluu kaikille. Se ei tarkoita passiivisuutta, vaan omien voimavarojen puitteissa toimimista. Yhteiskunta ja lähipiiri voivat tukea siinä, ettei kenenkään tarvitse toipua yksin eikä kenenkään tarvitse olla toipumisen jälkeen valmis.

Mielenterveyden häiriöt maksavat OECD:n mukaan Suomessa noin yksitoista miljardia euroa vuodessa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta. 

Kyseessä on iso raha. Jos onnistumme varhaisen avun antamisessa paremmin säästämme inhimillisesti ja taloudellisesti.

Nykyään jo yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.

Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Yhteiskunta ei saa sulkea silmiään tältä. Me pystymme parempaan!

Tänä vuonna mielenterveysviikon teemana on toipumisrauha. Teemaviikkoa vietetään marraskuussa viikolla 47. Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt teemaviikon vuodesta 1974. Tavoitteena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, lisätä tietoa mielenterveysongelmien yleisyydestä ja tarjota vertaistukea sitä tarvitsevalle.

Taustaa mielenterveysviikosta

Tarja Filatov: Työllisyys on kahden kauppa

Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.

OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat.

Samaisen OECD:n arvion mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset ovat Suomessa kokonaisuudessaan 11 miljardia euroa. Mielenterveyden häiriöt näkyvät monen työttömyyden taustalla ja ovat tänä päivänä merkittävin työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja.

Jos mielenterveyssyistä johtuva siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle vähentyisi edes 10–15 prosenttia, työllisyysaste nousisi 0,25–0,37 prosenttia ja bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosenttia.

Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute. Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle. Työttömyysetuuksien kehittämiseen liittyvässä keskustelussa tämä on syytä pitää mielessä niin työmarkkinoilla kuin poliittisessa oikeistossakin.

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa joustavammaksi ja parantaa palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätalöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea julkiselta vallalta. Pohjoismainen työnhaunmalli, kuntien vahvistuva rooli työllisyyden hoidossa, palkkatukiuudistus ym. ovat Sanna Marinin hallituksen inhimillinen tapa taklata työttömyyttä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion palveluvalikko, koulutus, toimeentulon turva sekä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät 2030-luvulle tultaessa huomattavasti nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikkien resurssit saadaan käyttöön. Muu on inhimillistä ja taloudellista tuhlausta.

Hyvinvointipalvelujen keskeinen tehtävä on kannustaa ihmisiä aktiiviseen elämään. Työn merkitys on aktiivisessa elämässä suuri eikä ainoastaan toimeentulon vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Siksi oikeus työhön ja toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan ammatilla on turvattu perustuslaissa, yhtenä perusoikeutena.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)