Iltapäivälehti tiesi kertoa, että olen pitänyt tällä vaalikaudella kaksi puheenvuoroa. Piti oikein tarkistaa, että kuinka se on mahdollista. Varapuhemiehenä kun ei ole kovin suotavaa puhua istuntosalissa, vaan pitää pysytellä hallitus/oppositioasemaan nähden neutraalina.
Puheenvuorot olivat peruja edellisen vaalikauden tehtävistä ja asian esittelyjä. Eli en ollut rikkonut eduskunnan rouvasnaissopimusta.
#Joskus on vaikea olla hiljaa
Uskokaa tai älkää puhumattomuus on tällä vaalikaudella ollut vaikeaa. Välillä pitää oikein pidätellä itseään. Muutaman kerran on jopa pitänyt lähteä pois salista, koska meinasin pompata pystyyn vaatimaan vastauspuheenvuoroa.
Eduskunnasta tehdään paljon määrällisiä tilastoja. Ne kertovat jotain siitä, miten edustaja tekee työtään, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Usein lehdet tekevät listoja kärkinimistä, olipa kyse puheenvuorojen määrästä, poissaoloista tai vaikkapa taksikuluista.
Näissä listoissa ei aina näy edustajan tehtävät ja rooli. Jos kaksi edustajaa on yhtä monta kertaa pois eduskunnan valiokunnista ja toisella valiokuntakokouksia on yli 400 ja toisella alle 100. Tai jos toinen on ollut vaikkapa vanhempainvapaalla. Työtaakkaa ja tunnollisuutta mittaava poissaolojen määrä on kuin vertaisi appelsiineja ja omenoita.
#Aina ei saa vastauspuheenvuoroa, vaikka haluaisi
Puheenvuorot ja erityisesti vastauspuheenvuorot on myös epäreilu mittari. Kyselytunnilla kuuluu suosia oppositiota, koska hallitus pääsee aina vastaamaan ministerien suulla. Debateissa toimii hieman sama logiikka. Lisäksi lyhyttahtisissa keskusteluissa suositaan ryhmien johtoa ja sen valiokunnan jäseniä, joiden toimialaan asia kuuluu.
Varsinaisissa puheenvuoroissa joku puolestaan tekee perusteellisen työn ja tiivistää asiansa yhteen puheenvuoroon, toiset puhuvat vapaammin ja useammin. Kumpikin tapa on arvostettava. Jonkun valiokunnassa on isoja kokonaisuuksia, jonkun toisen valiokunnassa paljon pieniä lakeja jne.
Usein kysytään, millainen on edustajan tyypillinen työpäivä. Ei sellaista ole. Mutta keräsin tähän tehtäviä, jotka kuuluvat kansanedustajan työhön. Ehkä se avaa työn moninaisuutta.
#Mihin edustajien työaika kuluu
Valtiopäivätoimintaan kuuluu päivittäiset täysistunnot ja valiokunnat. Lisäksi eduskunnan hallintoelinten kokoukset ja eduskunnan kv-toiminta. Lisäksi muut valtiopäivätoimet, kuten kirjalliset kysymykset, lakialoitteet jne. Demokratiassa kansalaistapaamiset ja -kontaktit ovat erittäin tärkeitä.
Eduskuntaryhmän toiminta on kuin oma tiimi toisenlaisessa työpaikassa. Siihen kuuluu mm. eduskuntaryhmän kokoukset ja tilaisuudet, valiokuntaryhmät ja poliittinen valmistelu ja neuvottelu sekä sidosryhmätyö.
Puoluetoiminta on osa poliittista valmistelua. Tässä työssä linjataan koko puolueen kantaa, vaihtoehtoja ja hallitusohjelmatavoitteita. Ei ihan kepeää puuhaa tämäkään, mutta varsin näkymätöntä.
Julkisuus ja some maailma tarvitsisi nykyään ihan oman työviikkonsa, mutta nämätehtävät on puserrettava normiviikon sisälle. Julkisuuden kautta vaikutetaan asioihin ja siksi siltä ei voi piiloutua.
Jos ajatellaan pelkästään valiokuntatyötä niin niissä on yhteensä 425 täytettävää paikkaa. Kyse on varsinaisista jäsenyyksistä, Suuren valiokunnan ja valtiovarainvaliokunnan varajäsenyyksistä ja jaostoista.
Jos kansanedustajista vähennetään puhemiehistö ja ministerit joilla ei ole valiokuntapaikkoja, niin keskimäärin jokaisella edustajalla on 2,4 paikkaa. Aikablokkeja on kaksi päivässä: aamu- ja iltapäivävaliokunnat. Aloittaessani eduskunnassa minulla oli kolme valiokuntaa ja kaksi niistä kokoontui lähes aina samaan aikaan.
#Eduskunta ei elä umpiossa
Lisäksi edustajien aikaa vievät mm. Euroopan neuvosto, Etyj, Pohjoismaiden neuvosto ja satunnaisemmat kansainväliset tehtävät sekä matkat ovat pois valiokuntatyöstä ja vaativat kotimaahan jääviltä edustajilta yhä useammin samaan kellonaikaan kahdessa valiokunnassa istumista.
Erilaiset neuvottelukunnat, työryhmät ja parlamentaariset komiteat vaativat edustajien aikaa ja perehtymistä.
Sinä aikana kun minä olen ollut eduskunnassa eduskuntaan on tullut kolme uutta valiokuntaa ja tämän lisäksi EU-asiat vievät aikaa enemmän kuin vanhanmallisen suuren valiokunnan työ.
Vanha sanonta kuuluu, että laiska töitään luettelee, mutta ehkä tämä luettelo kuitenkin avaa sitä työtä, jota eduskunnassa tehdään ilman kameroita.
Miina Sillanpää aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa sanomalla minä kumminkin käytön puheenvuoroa. Minä ajattelin lopettaa blogini sanomalla, että minä kumminkin luotan suomalaisiin äänestäjiin.
Listojen kärjessä tai lopussa kansanedustajana voi toimia monella tavalla. Äänestäjät lopulta päättävät, mikä on se oikea tapa. Jokainen voi valita omansa sisältö edellä.