kansanedustaja

Tarja Filatov: Häirinnän nollatoleranssi vaatii tietoa ongelmista

Häirintä ja epäasiallinen käytös eduskunnan avustajia kohtaan nousi julkisuuteen edustaja Ville Merisen kommenttien vuoksi. Hyvä, että nousi. 

Ehkä julkinen keskustelu antaa rohkeutta epäasiallista kohtelua kohdanneelle ilmoittaa asiasta eteenpäin. Niin eduskunnassa kuin muissa työyhteisöissä. 

Tieto siitä, ettei ole yksin ja ainoa, voi antaa voimaa hakea itselleen oikeutta.

Julkisuus on hyvästä siinä mielessä, että se haastaa parantamaan ilmoittamis- ja puuttumismenetelmiä sekä ennen muuta ennaltaehkäisyä. Toivottavasti muualla eikä vain eduskunnassa.

Häirintä, kiusaaminen tai epäasiallinen kohtelu ei saa olla vaiettu tabu. Häirinnästä ilmoittamisen vaikeus ei ole yksilön heikkous, vaan kertoo ongelman monimutkaisuudesta.

Kyseessä on viheliäinen vääryys, koska läheskään kaikki kaltoin kohdellut eivät vie asiaa eteenpäin. Sellaista, josta ei tiedä, on vaikea korjata.

Kun työpaikoilla rakennetaan luottamusta, selkeitä prosesseja ja aitoa tukea, ilmoittamisen kynnys madaltuu ja häirintään voidaan puuttua ajoissa ja vaikuttavasti.

Miksi häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä on vaikea ilmoittaa?

Olipa sitten kyse eduskunnasta tai mistä tahansa työpaikasta. Syitä on monia. Kyse on varsin henkilökohtaisesta asiasta. Asiaan liittyy häpeää ja syyllistämistä. Ehkä myös epävarmuutta siitä, mikä on häirintää. Huolta, että ilmoittaminen leimaa ja haittaa omaa uraa jne.

Yleisin syy lienee pelko. Häirintää kokeva voi pelätä leimautumista hankalaksi, urakehityksen hidastumista tai työtehtävien muuttumista.

Jos häiritsijä on esihenkilö tai vaikutusvaltaisessa asemassa, ilmoittaminen voi tuntua vielä vaikeammalta. Moni pelkää, ettei häntä uskota tai että kokemusta vähätellään.

Jos ei ole selvää, kenelle ilmoittaa, miten asiaa käsitellään ja mitä sen jälkeen tapahtuu, kynnys nousee. Epävarmuus prosessista lisää turvattomuuden tunnetta.

Häirintä kuluttaa voimavaroja. Uupunut ihminen ei välttämättä jaksa ryhtyä raskaaksi koettuun ilmoitusprosessiin, varsinkin jos se vaatii tapahtumien toistuvaa läpikäyntiä.

Mitä keinoja puuttua epäasialliseen häirintään työpaikoilla?

Epäasiallinen häirintä on vakava työhyvinvointia heikentävä ilmiö, jota esiintyy valitettavan monilla työpaikoilla.

Se voi ilmetä esimerkiksi toistuvana vähättelynä, loukkaavana puheena, syrjintänä, uhkailuna tai epäasiallisena kohteluna.

Häirintä ei vaikuta ainoastaan yksilöön, vaan koko työyhteisön ilmapiiriin, tuottavuuteen ja luottamukseen. Siksi siihen puuttuminen on sekä inhimillinen että organisatorinen välttämättömyys.

Kun työpaikoilla rakennetaan luottamusta, selkeitä prosesseja ja aitoa tukea, ilmoittamisen kynnys madaltuu – ja häirintään voidaan puuttua ajoissa ja vaikuttavasti.

Tarvitaan selkeät pelisäännöt ja nollatoleranssi.

Työpaikalla tulee olla helposti hahmotettava linjaus siitä, mitä pidetään epäasiallisena käytöksenä ja että sille on nollatoleranssi.

Periaatteet on hyvä olla kirjattuna esimerkiksi työpaikan ohjeistuksiin ja perehdytysmateriaaleihin. Niistä on tärkeää keskustella avoimesti koko henkilöstön kanssa.

Turvallinen ja avoin keskustelukulttuuri madaltaa kynnystä tuoda esiin häirintäkokemuksia. Työntekijöiden tulee voida luottaa siihen, että heitä kuunnellaan ja että asiaan suhtaudutaan vakavasti.

Säännölliset tiimipalaverit, työhyvinvointikyselyt ja mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin esihenkilön kanssa tukevat avointa vuorovaikutusta.

Esihenkilöiden vastuu ja osaaminen on oleellinen osa häirintään puuttumisessa. Heidän tulee tunnistaa epäasiallinen käytös, puuttua siihen viipymättä ja toimia esimerkkinä muulle työyhteisölle.

Tämä edellyttää koulutusta ja valmiuksia käsitellä haastavia tilanteita rakentavasti ja oikeudenmukaisesti. Välttely tai ongelmien vähättely voi pahentaa tilannetta entisestään.

Eduskunnassa esihenkilön rooli on jaettu. Avustajan esihenkilö on sekä edustaja että ryhmäkansia tai eduskunnan hallinto. Tämä monimutkaistaa rooleja, mutta se ei saa olla syy puuttumattomuuteen.

Kansanedustajat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja valmius esihenkilönä toimimiseen vaihtelee. Jokaisella meillä on tässä varmasti opittavaa, koska eduskunta on melko poikkeuksellinen työyhteisö. 

Edustaja on töissä 24/7 ja joskus on vaikea muistaa, että muulla henkilöstöllä on työaika ja oikeus lain säätämiin vapaisiin. Työssä toimitaan yhteisen aatteen eteen ja eduskuntatyö sekä muu poliittinen työ limittyy erottamattomasti toisiinsa.

Itse kullakin on aika ajoin syytä pohtia omassa edustajantyössään, mikä on mitäkin.

Työpaikalla tulee olla ennalta sovittu toimintamalli häirintätilanteiden varalle. Mallissa kuvattuna, miten asia viedään eteenpäin, kehen voi olla yhteydessä ja miten tilannetta selvitetään. Kun prosessi on selkeä, häirintää kokevan ei tarvitse jäädä yksin tai epätietoisuuden varaan.

Mitä aikaisemmin epäasialliseen käytökseen puututaan, sitä helpompi tilanne on ratkaista. Pieniltäkin tuntuvat kommentit tai teot voivat ajan myötä kasvaa vakavaksi ongelmaksi. Rakentava ja asiallinen puheeksiotto heti ensimerkkien ilmetessä voi estää häirinnän jatkumisen.

Häirintää kokeva tarvitsee tukea. Esihenkilön, työterveyshuollon tai luottamushenkilön apua. On tärkeää varmistaa, ettei häirinnän esiin tuomisesta aiheudu kielteisiä seurauksia ilmoittajalle ja että hänen jaksamisestaan huolehditaan. Tapahtuneesta on myös osattava oppia, miten vastaavat ongelmat voidaan ehkäistä.

Häirinnästä vapaa työpaikka ei synny itsestään. Se rakennetaan yhdessä joka päivä.

Tarja Filatov: Puhuu paljon, mutta mitä sanoo?

Iltapäivälehti tiesi kertoa, että olen pitänyt tällä vaalikaudella kaksi puheenvuoroa. Piti oikein tarkistaa, että kuinka se on mahdollista. Varapuhemiehenä kun ei ole kovin suotavaa puhua istuntosalissa, vaan pitää pysytellä hallitus/oppositioasemaan nähden neutraalina.

Puheenvuorot olivat peruja edellisen vaalikauden tehtävistä ja asian esittelyjä. Eli en ollut rikkonut eduskunnan rouvasnaissopimusta.

#Joskus on vaikea olla hiljaa

Uskokaa tai älkää puhumattomuus on tällä vaalikaudella ollut vaikeaa. Välillä pitää oikein pidätellä itseään. Muutaman kerran on jopa pitänyt lähteä pois salista, koska meinasin pompata pystyyn vaatimaan vastauspuheenvuoroa. 

Eduskunnasta tehdään paljon määrällisiä tilastoja. Ne kertovat jotain siitä, miten edustaja tekee työtään, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Usein lehdet tekevät listoja kärkinimistä, olipa kyse puheenvuorojen määrästä, poissaoloista tai vaikkapa taksikuluista.

Näissä listoissa ei aina näy edustajan tehtävät ja rooli. Jos kaksi edustajaa on yhtä monta kertaa pois eduskunnan valiokunnista ja toisella valiokuntakokouksia on yli 400 ja toisella alle 100.  Tai jos toinen on ollut vaikkapa vanhempainvapaalla. Työtaakkaa ja tunnollisuutta mittaava poissaolojen määrä on kuin vertaisi appelsiineja ja omenoita.

#Aina ei saa vastauspuheenvuoroa, vaikka haluaisi

Puheenvuorot ja erityisesti vastauspuheenvuorot on myös epäreilu mittari. Kyselytunnilla kuuluu suosia oppositiota, koska hallitus pääsee aina vastaamaan ministerien suulla. Debateissa toimii hieman sama logiikka. Lisäksi lyhyttahtisissa keskusteluissa suositaan ryhmien johtoa ja sen valiokunnan jäseniä, joiden toimialaan asia kuuluu.

Varsinaisissa puheenvuoroissa joku puolestaan tekee perusteellisen työn ja tiivistää asiansa yhteen puheenvuoroon, toiset puhuvat vapaammin ja useammin. Kumpikin tapa on arvostettava. Jonkun valiokunnassa on isoja kokonaisuuksia, jonkun toisen valiokunnassa paljon pieniä lakeja jne. 

Usein kysytään, millainen on edustajan tyypillinen työpäivä. Ei sellaista ole. Mutta keräsin tähän tehtäviä, jotka kuuluvat kansanedustajan työhön. Ehkä se avaa työn moninaisuutta.

#Mihin edustajien työaika kuluu

Valtiopäivätoimintaan kuuluu päivittäiset täysistunnot ja valiokunnat. Lisäksi eduskunnan hallintoelinten kokoukset ja eduskunnan kv-toiminta. Lisäksi muut valtiopäivätoimet, kuten kirjalliset kysymykset, lakialoitteet jne. Demokratiassa kansalaistapaamiset ja -kontaktit ovat erittäin tärkeitä.

Eduskuntaryhmän toiminta on kuin oma tiimi toisenlaisessa työpaikassa. Siihen kuuluu mm. eduskuntaryhmän kokoukset ja tilaisuudet, valiokuntaryhmät ja poliittinen valmistelu ja neuvottelu sekä sidosryhmätyö.

Puoluetoiminta on osa poliittista valmistelua. Tässä työssä linjataan koko puolueen kantaa, vaihtoehtoja ja hallitusohjelmatavoitteita. Ei ihan kepeää puuhaa tämäkään, mutta varsin näkymätöntä.

Julkisuus ja some maailma tarvitsisi nykyään ihan oman työviikkonsa, mutta nämätehtävät on puserrettava normiviikon sisälle. Julkisuuden kautta vaikutetaan asioihin ja siksi siltä ei voi piiloutua.

Jos ajatellaan pelkästään valiokuntatyötä niin niissä on yhteensä 425 täytettävää paikkaa. Kyse on varsinaisista jäsenyyksistä, Suuren valiokunnan ja valtiovarainvaliokunnan varajäsenyyksistä ja jaostoista.

Jos kansanedustajista vähennetään puhemiehistö ja ministerit joilla ei ole valiokuntapaikkoja, niin keskimäärin jokaisella edustajalla on 2,4 paikkaa. Aikablokkeja on kaksi päivässä: aamu- ja iltapäivävaliokunnat. Aloittaessani eduskunnassa minulla oli kolme valiokuntaa ja kaksi niistä kokoontui lähes aina samaan aikaan.

#Eduskunta ei elä umpiossa

Lisäksi edustajien aikaa vievät mm. Euroopan neuvosto, Etyj, Pohjoismaiden neuvosto ja satunnaisemmat kansainväliset tehtävät sekä matkat ovat pois valiokuntatyöstä ja vaativat kotimaahan jääviltä edustajilta yhä useammin samaan kellonaikaan kahdessa valiokunnassa istumista.

Erilaiset neuvottelukunnat, työryhmät ja parlamentaariset komiteat vaativat edustajien aikaa ja perehtymistä. 

Sinä aikana kun minä olen ollut eduskunnassa eduskuntaan on tullut kolme uutta valiokuntaa ja tämän lisäksi EU-asiat vievät aikaa enemmän kuin vanhanmallisen suuren valiokunnan työ. 

Vanha sanonta kuuluu, että laiska töitään luettelee, mutta ehkä tämä luettelo kuitenkin avaa sitä työtä, jota eduskunnassa tehdään ilman kameroita. 

Miina Sillanpää aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa sanomalla minä kumminkin käytön puheenvuoroa. Minä ajattelin lopettaa blogini sanomalla, että minä kumminkin luotan suomalaisiin äänestäjiin. 

Listojen kärjessä tai lopussa kansanedustajana voi toimia monella tavalla. Äänestäjät lopulta päättävät, mikä on se oikea tapa. Jokainen voi valita omansa sisältö edellä.