Häirintä ja epäasiallinen käytös eduskunnan avustajia kohtaan nousi julkisuuteen edustaja Ville Merisen kommenttien vuoksi. Hyvä, että nousi.
Ehkä julkinen keskustelu antaa rohkeutta epäasiallista kohtelua kohdanneelle ilmoittaa asiasta eteenpäin. Niin eduskunnassa kuin muissa työyhteisöissä.
Tieto siitä, ettei ole yksin ja ainoa, voi antaa voimaa hakea itselleen oikeutta.
Julkisuus on hyvästä siinä mielessä, että se haastaa parantamaan ilmoittamis- ja puuttumismenetelmiä sekä ennen muuta ennaltaehkäisyä. Toivottavasti muualla eikä vain eduskunnassa.
Häirintä, kiusaaminen tai epäasiallinen kohtelu ei saa olla vaiettu tabu. Häirinnästä ilmoittamisen vaikeus ei ole yksilön heikkous, vaan kertoo ongelman monimutkaisuudesta.
Kyseessä on viheliäinen vääryys, koska läheskään kaikki kaltoin kohdellut eivät vie asiaa eteenpäin. Sellaista, josta ei tiedä, on vaikea korjata.
Kun työpaikoilla rakennetaan luottamusta, selkeitä prosesseja ja aitoa tukea, ilmoittamisen kynnys madaltuu ja häirintään voidaan puuttua ajoissa ja vaikuttavasti.
Miksi häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä on vaikea ilmoittaa?
Olipa sitten kyse eduskunnasta tai mistä tahansa työpaikasta. Syitä on monia. Kyse on varsin henkilökohtaisesta asiasta. Asiaan liittyy häpeää ja syyllistämistä. Ehkä myös epävarmuutta siitä, mikä on häirintää. Huolta, että ilmoittaminen leimaa ja haittaa omaa uraa jne.
Yleisin syy lienee pelko. Häirintää kokeva voi pelätä leimautumista hankalaksi, urakehityksen hidastumista tai työtehtävien muuttumista.
Jos häiritsijä on esihenkilö tai vaikutusvaltaisessa asemassa, ilmoittaminen voi tuntua vielä vaikeammalta. Moni pelkää, ettei häntä uskota tai että kokemusta vähätellään.
Jos ei ole selvää, kenelle ilmoittaa, miten asiaa käsitellään ja mitä sen jälkeen tapahtuu, kynnys nousee. Epävarmuus prosessista lisää turvattomuuden tunnetta.
Häirintä kuluttaa voimavaroja. Uupunut ihminen ei välttämättä jaksa ryhtyä raskaaksi koettuun ilmoitusprosessiin, varsinkin jos se vaatii tapahtumien toistuvaa läpikäyntiä.
Mitä keinoja puuttua epäasialliseen häirintään työpaikoilla?
Epäasiallinen häirintä on vakava työhyvinvointia heikentävä ilmiö, jota esiintyy valitettavan monilla työpaikoilla.
Se voi ilmetä esimerkiksi toistuvana vähättelynä, loukkaavana puheena, syrjintänä, uhkailuna tai epäasiallisena kohteluna.
Häirintä ei vaikuta ainoastaan yksilöön, vaan koko työyhteisön ilmapiiriin, tuottavuuteen ja luottamukseen. Siksi siihen puuttuminen on sekä inhimillinen että organisatorinen välttämättömyys.
Kun työpaikoilla rakennetaan luottamusta, selkeitä prosesseja ja aitoa tukea, ilmoittamisen kynnys madaltuu – ja häirintään voidaan puuttua ajoissa ja vaikuttavasti.
Tarvitaan selkeät pelisäännöt ja nollatoleranssi.
Työpaikalla tulee olla helposti hahmotettava linjaus siitä, mitä pidetään epäasiallisena käytöksenä ja että sille on nollatoleranssi.
Periaatteet on hyvä olla kirjattuna esimerkiksi työpaikan ohjeistuksiin ja perehdytysmateriaaleihin. Niistä on tärkeää keskustella avoimesti koko henkilöstön kanssa.
Turvallinen ja avoin keskustelukulttuuri madaltaa kynnystä tuoda esiin häirintäkokemuksia. Työntekijöiden tulee voida luottaa siihen, että heitä kuunnellaan ja että asiaan suhtaudutaan vakavasti.
Säännölliset tiimipalaverit, työhyvinvointikyselyt ja mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin esihenkilön kanssa tukevat avointa vuorovaikutusta.
Esihenkilöiden vastuu ja osaaminen on oleellinen osa häirintään puuttumisessa. Heidän tulee tunnistaa epäasiallinen käytös, puuttua siihen viipymättä ja toimia esimerkkinä muulle työyhteisölle.
Tämä edellyttää koulutusta ja valmiuksia käsitellä haastavia tilanteita rakentavasti ja oikeudenmukaisesti. Välttely tai ongelmien vähättely voi pahentaa tilannetta entisestään.
Eduskunnassa esihenkilön rooli on jaettu. Avustajan esihenkilö on sekä edustaja että ryhmäkansia tai eduskunnan hallinto. Tämä monimutkaistaa rooleja, mutta se ei saa olla syy puuttumattomuuteen.
Kansanedustajat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja valmius esihenkilönä toimimiseen vaihtelee. Jokaisella meillä on tässä varmasti opittavaa, koska eduskunta on melko poikkeuksellinen työyhteisö.
Edustaja on töissä 24/7 ja joskus on vaikea muistaa, että muulla henkilöstöllä on työaika ja oikeus lain säätämiin vapaisiin. Työssä toimitaan yhteisen aatteen eteen ja eduskuntatyö sekä muu poliittinen työ limittyy erottamattomasti toisiinsa.
Itse kullakin on aika ajoin syytä pohtia omassa edustajantyössään, mikä on mitäkin.
Työpaikalla tulee olla ennalta sovittu toimintamalli häirintätilanteiden varalle. Mallissa kuvattuna, miten asia viedään eteenpäin, kehen voi olla yhteydessä ja miten tilannetta selvitetään. Kun prosessi on selkeä, häirintää kokevan ei tarvitse jäädä yksin tai epätietoisuuden varaan.
Mitä aikaisemmin epäasialliseen käytökseen puututaan, sitä helpompi tilanne on ratkaista. Pieniltäkin tuntuvat kommentit tai teot voivat ajan myötä kasvaa vakavaksi ongelmaksi. Rakentava ja asiallinen puheeksiotto heti ensimerkkien ilmetessä voi estää häirinnän jatkumisen.
Häirintää kokeva tarvitsee tukea. Esihenkilön, työterveyshuollon tai luottamushenkilön apua. On tärkeää varmistaa, ettei häirinnän esiin tuomisesta aiheudu kielteisiä seurauksia ilmoittajalle ja että hänen jaksamisestaan huolehditaan. Tapahtuneesta on myös osattava oppia, miten vastaavat ongelmat voidaan ehkäistä.
Häirinnästä vapaa työpaikka ei synny itsestään. Se rakennetaan yhdessä joka päivä.