Terve ihminen pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Näin on sanonut Sigmund Freud. Aika hyvin sanottu. Pitkäaikaissairaan mummon mielestä terveys on sitä, että ”Ei ihan hirveesti koske mihinkään ja pystyy käymään kaupalla”. Aika hyvin sanottu.
Eläkeläinen maksaa vuodessa keskimäärin 830 euroa sote-palveluista. Toiset maksavat enemmän kuin toiset. Näiden palvelujen arvo on henkilöä kohti noin 6500 euroa vuodessa. Palveluja tuetaan yhteiskunnan varoista runsaasti ja se on aivan oikein.
Lapsiperheiden varhaiskasvatusmaksut ovat lailla säädeltyjä. Niissä turvataan pienituloisille nollamaksuluokka. Lapsen päivähoitoon vieminen ei siis ole rahasta kiinni. Näin turvataan turvallinen arki pienille lapsille.
Olen ajanut pitkään samanlaista lakia terveydenhuoltoon ja vanhustenhoivaan, koska niissä vallitsee maksujen villi länsi. Erityisesti palveluasuminen tarvitsee säädellyt maksut. Hallitus antoi eduskunnalle maksuja koskevan lakiesityksen viime viikolla. Odotin lakia innoissani, mutta pettymys oli suuri, kun luin lain. En todellakaan odottanut hallituksen esittämää sisältöä.
Nyt käy niin, että esimerkiksi paljon terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden välimaksukatto poistuu ja kustannukset nousevat rajusti.
Vuonna 2015 terveyskeskuksiin tehtiin lähes viisi miljoonaa käyntiä. Noin miljoona käyntiä ylittivät kolmen käyntikerran välikaton.
Jatkossa lääkäripalveluja monta kertaa vuodessa käyttävien maksurasitus kasvaa. Eniten käyntejä asiakasta kohden on vanhimmissa ikäryhmissä. Jos asiakkaalla olisi esimerkiksi 10 käyntikertaa lääkärissä kalenterivuoden aikana, hän maksaisi jatkossa asiakasmaksua 206 euroa.
Terveyskeskuksen lääkärikäynneistä maksetaan jatkossa maksukaton täyttymiseen saakka (683 euroa) kun aiemmin välikatto rajoitti maksun perinnän joko kolmeen käyntikertaan vuodessa (61,80) tai 41,20 euron vuosimaksuun. Pahimmassa tapauksessa maksut nousevat satoja euroja vuodessa.
Odotin kiihkeästi lakia, koska ajattelin, että yhteiset pelisäännöt ovat tarpeen. Tavoitteena ei todellakaan ole ollut köyhdyttää paljon sairastavia ikäihmisiä. Mutta nyt niin käy.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuksessa arvioitiin nykyisten asiakasmaksujen köyhyysvaikutuksia vuosina 2010-2018. Eniten terveydenhuollon palveluja käyttävät ja asiakasmaksuja maksavat pienituloiset sekä ikääntyneet. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden köyhyysaste kasvaa 0,7-1,9 prosenttiyksikköä, kun maksut huomioidaan. Vaikutus on suuri.
Esityksessä on myös myönteisiä asioita. Suun terveydenhuollon maksut kerryttävät jatkossa maksukattoa. Maksukaton seuranta siirtyy pois asiakkaalta palvelun järjestäjän vastuulle.
Alle 18-vuotiaiden kaikki terveyspalvelut säädetään maksuttomiksi. Maksujen perimättä jättämisessä laki noudattaa demarien aloitteesta ja vaatimuksesta Hämeenlinnassa käyttöön otettua linjaa eli velvoitetta maksujen alentamiseen sekä perimättä jättämiseen tiukennetaan.
Pitkäaikaisessa perhehoidossa asiakkaan käyttövaraa nostetaan ja tehostettuun palveluasumiseen säädetään vähimmäiskäyttövara. Tämä on tervetullut uudistus, vaikka käyttövara jää pieneksi.
Hyvän elämän turvaaminen sairastuessa on tärkeää. On tärkeää, että palveluja on saatavilla, mutta ihan yhtä tärkeää on se, että ihminen selviää palvelumaksuista eikärahapulan vuoksi jätä menemättä lääkäriin sairastuessaan.