Korona kurittaa yrityksiä ja työntekijöitä. Virus on piinannut meitä jo niin kauan, että työnsä menettäneiden ihmisten työttömyys alkaa muuttua pitkäaikaistyöttömyydeksi.
Pitkäaikaistyöttömyys on koronavuoden aikana kasvanut yli 50 prosentilla. Lukema on pysäyttävä. Nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut lähes kolmanneksella.
Olemme pärjänneet moneen muuhun maahan verraten hyvin koronakriisissä, mutta työttömyyden pitkittyminen kertoo kriisin syvyydestä. Sosiaalisen laman jäljet näkyvät vielä sitten, kun virus on selätetty, talous kasvaa ja työllisyys jo paranee.
Pitkä työttömyys vaikuttaa jokaiseen työttömään olipa syynä korona tai muut yhteiskunnan rakenteelliset muutokset, mutta erityisen vaarallista se on nuoren elämässä.
Erilaiset kyselyt osoittavat sen, että korona vaikuttaa raskaasti nuorten mielen hyvinvointiin. Opiskeluihin kiinnittyminen etänä on osalle vaikeaa, epävarmuus työn saannista ahdistaa, se ettei tapaa normaalisti kavereita masentaa jne. Jo toinen ikäluokka on valmistumassa opinnoistaan vaikeissa poikkeusoloissa. Korona uhkaa syrjäyttää nuoria.
Jos joka kolmas nyt koronan aikana työttömäksi jääneestä nuoresta syrjäytyisi pysyvästi, puhuisimme noin kolmen miljardin euron hyvinvointitappioista. Puhumattakaan inhimillisestä laskusta.
Usein ajatellaan, että meillä ei ole varaa panostaa hyvinvointiin enempää. Minusta meillä ei ole varaa korjaaviin toimiin ja siksi on nyt panostettava nuorten henkiseen hyvinvointiin, turvattava tarvittaessa nopea pääsy mielenterveyden palveluihin ja autettava työhön pääsyssä.
Työllisyyden kuntakokeiluista on toivottu vaikuttavaa hopealuotia, jonka avulla pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä voidaan auttaa tehokkaammin.
Kuntakokeilujen tavoitteena on vahvistaa työnhakijoiden palveluita ja nopeuttaa työllistymistä. Tärkeässä roolissa kokeilussa on yksilöllisten palvelutarpeiden, työllistymisen esteiden ja osaamisen kehittämistarpeiden tunnistaminen. Työttömien odotuksiin ja toiveisiin pyritään vastaamaan integroimalla kuntien palveluita paremmin yhteen ja pilotoimalla ennakkoluulottomasti parhaita käytäntöjä.
Koronapandemian aiheuttamat työttömyysjaksot, lomautukset ja työmarkkinoiden jatkuva epävarmuus ovat nyt kuitenkin syöneet kokeilussa mukana olleiden kuntien resursseja. Kriisioloissa palveluja ja resursseja on jouduttu keskittämään uusille työttömille.
Kunnille tilanne on haastava. Kuntakokeiluun on ladattu aiheellisesti paljon odotuksia, mutta työllisyyden hoidon määrärahat ovat rajalliset. Samalla korona tuo uudenlaisia työttömiä palveltaviksi. Kriisin myötä nousuun lähtenyt työttömyys on kasvattanut työmarkkinatuen kuntaosuutta eli niin sanottuja sakkomaksuja.
Niin nuorisotyöttömyyden kuin pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on saatava poikki, joten lisää toimia tarvitaan. Kunnat tarvitsevat lisäresurssia työttömyyden selättämiseen. Yksi keino olisi työmarkkinatuen ns. sakkomaksujen uudistaminen.
Kuntien osuus työmarkkinatuen rahoituksessa perustuu työttömyysjaksojen pituuteen: mitä pidempi työttömyysjakso on, sitä suurempi on kotikunnan rahoitusosuus. Pitkäaikaistyöttömyyden kiihtyvä kasvu lisää siis kiihtyvällä tahdilla kuntien kustannuksia.
Kuntien taloudessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä. Siksi hallituksen olisi tehtävä huhtikuun kehysriihessä ratkaisu valtion ja kuntien työmarkkinatuen maksuosuuksien muuttamisesta entistä enemmän työllisyyttä parantavaan suuntaan. Ei saa käydä niin, että sakkomaksut ohjaavat kuntia aktiivitoimien määrän kasvattamiseen laadun ja pysyvien työllisyyspolkujen rakentamisen kustannuksella.
Sakkomaksuja uudistamalla varmistettaisiin, että työllisyyden kuntakokeilun tavoitteet pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien tarkoituksenmukaisista palveluista toteutuisivat. Hopealuoti tarvitsee kiillotuksen, jotta se osuu tarkasti maaliinsa.
(Julkaistu Hämeen Sanomissa)