Kansanvalta toimii hyvin silloin, kun enemmistö pyrkii päätöksissään edistämään kaikkien kansalaisten hyvää arvioi jo Aristoteles aikanaan. Jos enemmistö sortuu ajamaan vain enemmistön etuja, ajautuu kansanvalta ongelmiin. Vastaavalla tavalla Aristoteles näki esimerkiksi monarkian toimivan: hyvä kuningas ajaa kaikkien kansalaisten hyvää. Huono kuningas taas on tyranni, joka ajaa vain omaa etuaan.
Kreikkalainen filosofi Aristoteles analysoi jo 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua Politiikka-teoksessaan erilaisia valtiomuotoja. Aristoteles liitti tietenkin pohdintansa omaan aikaansa ja kreikkalaisiin kaupunkivaltioihin, mutta myös 2020-luvulla filosofin ajatuksille kannattaa hetki uhrata.
Suomalaisen kuntademokratian Aristoteles olisi todennäköisesti hyväksynyt malliesimerkkinä toimivasta kansalaisvallasta. Kuntademokratiassa pääsääntöisesti pyritään välttämään hallitus-oppositio -asetelmaa. Fokus on juuri kuntalaisten hyvän ajamisessa kuten laadukkaissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa sekä turvallisessa ja viihtyisässä asumisympäristössä.
Tätä kuntademokratian eetosta meillä on vaalittu pitkään. Kuntien itsenäinen päätösvalta on Suomessa suuri ja sille on yhä vankat perusteet. Kunnissa tehtävissä päätöksissä on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta, niistä asioista, joita jokainen meistä näkee koti-ikkunastaan. Jotta tämä eetos säilyy jatkossa, on tärkeää, että ihmiset käyttävät vaaleissa äänioikeuttaan aktiivisesti.
Tutkijoita on joskus ihmetyttänyt eräs paradoksi suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä: vaikka tasavallan presidentin tehtävät ja valtaoikeudet näyttelevät tavallisten ihmisten arjessa varsin pientä roolia, äänestetään presidentinvaaleissa säännöllisesti kaikkein aktiivisimmin. Tärkeimmät vaalit ihmisten kannalta ovat kuitenkin juuri kuntavaalit, joissa ratkaistaan ihmisten jokapäiväisten toiveiden ja huolten kysymyksiä. Silti kuntavaaleissa äänestysprosentti on huomattavasti presidentinvaaleja alhaisempi.
Vielä 1980-luvun alussa kuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti lähes 80 prosenttia äänioikeutetuista, mutta viime vuosikymmenellä äänestysprosentti putosi jo alle 60 prosentin. Laskeva trendi äänestysprosentissa rapauttaa vaalien legitimiteettiä. Yhtä lailla ongelmallista on, että entistä harvempi asettuu vaaleissa ehdolle – käyttää perustuslain takaamaa vaalikelpoisuuttaan.
Maaliskuun alussa vuoden 2021 kuntavaalien ajankohtaa päädyttiin terveysviranomaisen vakavan suosituksen jälkeen siirtämään kesäkuulle, kun entistä vaarallisemman muuntovirus kiihdytti koronatartuntoja.
Äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen liittyy oleellisesti kysymys siitä, että jokainen ihminen voi käyttää perustuslain takaamia oikeuksiaan ilman ylimääräistä huolta terveydestään. Kesäkuussa olemme toivottavasti jo tilanteessa, jossa rokotusten ja virukseen vaikuttavan vuodenaikavaihtelun johdosta vaalit on mahdollista järjestää tinkimättä ehdokkaiden ja äänestäjien terveysturvallisuudesta.
Vaikka vaalien siirto toimenpiteenä on poikkeuksellinen ja epätoivottava, on parhaimmillaan seurauksena aktiivisempi vaaliosallistuminen – niin äänioikeuden kuin vaalikelpoisuuden näkökulmasta. Suomalaisen kuntademokratian elinvoimaisuudelle tämä olisi paras mahdollinen lopputulos.
(Julkaistu Itä-Hämeessä)