Onko meillä malttia ”sijoittaa” lapsiin riittävästi aikaa, rahaa ja energiaa? Vielä tärkeämpää on kysyä, onko meillä sydäntä ja älyä, aikaa ja taitoa pitää hyvää huolta lapsista?
Sana sijoittaa on talouden kieltä. Hyvä sijoitus tuottaa voittoa, mutta lapsuudella on itseisarvo sinällään. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään huolenpitoon. Lapsen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Se kuuluu hänelle.
Suomen taloudellinen kehitys riippuu inhimillisen ja sosiaalisen pääoman laadusta. Siksi lasten hyvinvointi on paras sijoitus myös talouden näkökulmasta.
Lapsuuteen sijoittaminen tarkoittaa vanhemmille riittävää toimeentuloa, aikaa ja mahdollisuutta olla lasten kanssa. Lapselle yhteiskunnan on turvattava hyvätasoinen varhaiskasvatus, koulu ja mahdollisuus harrastaa. Tähän hallitus on uudistuksillaan pyrkinyt olipa kyse varhaiskasvatuksesta, koulusta, oppivelvollisuuden pidentämisestä tai harrastustakuusta.
Meillä jokaisella on ainutkertainen elämä. Siksi perhevapaauudistus ei voi palvella pelkästään työelämän tarpeita.
Parantamalla isien tasa-arvoa perheessä edistetään äitien yhdenvertaisuutta työelämässä. Suurin voittaja on kuitenkin lapsi, joka saa enemmän molempien vanhempien hoivaa ja huomiota.
Uudistuksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat tasaisesti molemmille vanhemmille. Tämä lisää tutkitusti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä.
Nykyisin naiset käyttävät valtaosan vapaista. Tämä heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vaikuttaa toimeentuloon koko elämän ajan, jopa tuleviin eläkkeisiin.
Lain tarkoituksena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia. Se että molemmat vanhemmat luovat lapseen läheisen suhteen heti alusta lähtien ja vastaavat lapsen hoivasta, auttaa lapsen ja vanhemman välisen läheisen suhteen muodostumista, millä on kauaskantoisia vaikutuksia.
Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja perustellaan usein äitiydestä johtuvista ylimääräisistä kuluista työnantajalle. Kuluja on kompensoitu jo pitkään, mutta osumatarkkuus ei ole ollut paras mahdollinen. Nyt ainakin tämä argumentti poistuu, koska kustannukset lankeavat molemmille vanhemmille tasaisemmin. Perhevapaa uudistus luo pohjaa palkkatasa-arvolle.
Uudistus joustavoittaa perhevapaiden käyttöä. Vapaata voi käyttää aiempaa useammassa osassa tai osa-aikaisesti. Näin helpotetaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja autetaan perheitä jaksamaan arjessa. Itse olen joustosta erityisen iloinen, koska nykyjärjestelmä on jäykkä. Lisäksi laki huomioi nykyistä paremmin erilaisten perheiden tarpeet.
Uudistuksen lähtökohta on ollut perheiden ja lasten hyvinvoinnin lisääminen. Kaikissa perheissä ei ole syystä tai toisesta mahdollista jakaa vanhempainvapaita tasan vanhempien kesken. Tästä syystä on päädytty malliin, jossa vanhempi voi luovuttaa tietyn määrän omia vanhempainrahapäiviään esim. toisen vanhemman tai puolisonsa käyttöön. Verrattuna nykytilanteeseen perheiden asema ei luovuttamismahdollisuuden johdosta heikkene.
Perhevapaauudistusta on kritisoitu siitä, että se ei riittävästi tue työvoiman saatavuutta. Totta, voi olettaa, että lyhyemmät vapaat ja kotihoidontuen poisto toisivat naisia paremmin työmarkkinoille. Ylipäätään työllisyysvaikutuksia arvioiva simulaatiomalli antaa aina hyvät työllisyyspropsit, jos sosiaaliturvaa leikataan. Mutta tätä lakia ei ole tehty yksin työmarkkinoiden vahvistamiseksi, vaan se on osa parempaa perhepolitiikkaa. Investointi lapsiperheisiin.
Kotihoidontukea käytetään pääosin vuosi. Loppujen lopuksi työllisyysvaikutus kotihoidon tuen puolittamisella voisi olla odotettua pienempi, koska se koskisi vain pientä osaa tuen saajista. Tuen kokonaan poistaminen olisi iso muutos. Sillä olisi isompi vaikutus työvoiman tarjontaan, mutta se on sitten isompi juttu, jolle ei oikein löytyy vain vähän poliittista kannatusta.
Pelkillä lainmuutoksilla ei taata tasa-arvon toteutumista käytännössä. Onhan meillä ollut samapalkkaisuuslainsäädäntö vuodesta 1963. Jo nykylain mukaan isillä olisi mahdollisuus käyttää huomattavasti enemmän vapaita, mutta olemme historian ja rahan vankeja. Vapauden käyttöön vaikuttavat asenteet ja naisten matalampi palkkataso.
Lainmuutokset ovat kuitenkin yksi keino muuttaa maailmaa. Niillä pyritään kannustamaan ja mahdollistamaan vapaiden jakaminen tasapuolisesti ja samalla kertomaan vahvemmin tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja näin osaltaan vaikuttamaan asenteisiin ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin.
Asennemuutosta tarvitaan perheissä, mutta työpaikoilla on tärkeä rooli siinä, miten vanhempien, ja erityisesti miesten, perhevapaille jäämiseen suhtaudutaan. Kannustetaanko isiä jäämään vapaille, myös pidemmille vapaille? Viranomaispuolella etenkin esim. neuvolapalveluissa kohdataan tulevia vanhempia ja tästä syystä ne ovat keskeisessä roolissa.
Yhden asian liikkeet ovat tärkeitä, mutta pidetään huolta lainsäädännössä, jotta erilaisia tarpeita tasapainotetaan oikeudenmukaisesti. Minusta perhevapaauudistus tekee niin.