”Vanhuutta ei voi ratkaista,
ystävät kalliit, sanoo isoäiti.
Sen kanssa on elettävä.
Sitä on siedettävä.
Sille on puhuttava ystävällisesti.
Sen kanssa on neuvoteltava.
Sen kanssa on pohdittava asioita,
tätä ilmiötä,
mysteeriä jopa.
Te jotka elätte nuoruutenne lumoissa
puoli vuosisataa ja ylikin,
mihin teillä on hätä? ”
Näin kirjoittaa Eeva Kilpi.
Suomen väestö on maailman vanhimpia. 65 vuotta täyttäneiden osuus Suomessa on 22 prosenttia. Osuus on maailman kolmanneksi korkein Japanin ja Italian jälkeen.
Ikääntyminen on onnistumisen indikaattori. Terveydenhuoltomme on mahdollistanut sen, että yhä useampi ihminen voi elää yhä pidempää.
1970-luvulla Suomessa oli vain kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, nyt heitä on jo noin 50 000.
Ikäihmisten määrä kasvaa, mutta suurin muutos on kuitenkin siinä, millaisia ikäihmiset ovat.
Vanhuuden roolit muuttuvat
Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun ikäihmisistä puhuttaessa ajattelimme mielissämme kiikkustuolissa istuvaa huonokuntoista vanhusta.
Nyt kartamme jopa sanaa vanhus, koska se ei kuvaa hyvin nykyajan aktiivista ja hyvinvoivaa ikäihmistä.
Tämän päivän 70-vuotias eroaa aika lailla vaikkapa 1960-luvun 70-vuotiaasta.
Terveelliset elämäntavat ja terveydenhoidon paraneminen ovat muuttaneet ikääntymistä.
On alettu puhua myöhäiskeski-iästä, 65—75-vuotiaat eivät nykyään ole vanhuksia vaan myöhäiskeski-ikäisiä.
Olipa ihminen minkä ikäinen tahansa, hän on aina oikean ikäinen. Me ikäännymme kaikki heti syntymämme jälkeen tasaisella tahdilla.
Ingrid Bergman on sanonut, että vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä; hengästyt hieman, mutta näkymä on paljon parempi! Tämä on helppo allekirjoittaa.
Ikääntyneet ihmiset ovat voimavarana
Ikääntyneiden ihmisten osaamista täytyy hyödyntää paremmin niin työelämässä, vapaaehtoistyössä kuin elämän arjessa.
Neljä viidestä isovanhemmasta tukee lapsiperheiden arkea.
Ystäväni oli Brysselissä arvostetussa ja hyvin palkatussa työssä, mutta hän palasi takaisin Suomeen. Kun kysyin miksi, hän vastasi, että siellä ei ole isovanhempia. Pienten lasten perheelle arvokasta tukea.
Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä. Ikäihmisten hoivapaikat eivät ikinä saisi riittävää määrää työntekijöitä, jos kaikki hoidettaisiin ympärivuorokautisessa hoivassa.
VAPAAEHTOISTYÖssä aktiivisia ovat ikääntyneet ihmiset. Moni aloittaa uuden uran toisten auttajana, kun jää eläkkeelle.
Viime vuosikymmenten aikana maailma on todella keskittynyt ihmisten fyysiseen hyvinvointiin.
Elämänlaatua lisävuosiin
Sairauksia ja niiden parannuskeinoja tutkitaan paljon. Elinajan odote on kasvanut.
Kaiken tämän edistyksen keskellä olemme panostaneet aivan liian vähän elämän laadun parantamiseen ja vanhusten hyvinvoinnin kehittämiseen.
Koska elämme kauemmin, saamamme lisävuodet tulisi olla laatuaikaa?
Elämäänsä tyytyväisiä iäkkäitä yhdistää joukko toimintatapoja ja asenteita.
Monet näistä asioista voi itse tietoisesti valita:
menneen hyväksyminen ja arvostaminen,
huumori ja leikillisyys,
toivo ja aloitteellisuus,
myönteinen suhtautuminen,
iän myötä tulevien vaivojen sietäminen,
sosiaalisuus, avoimuus uudelle,
muista välittäminen ja heidän auttamisensa
sekä halu antaa anteeksi ja olla kiitollinen.
Nämä suhtautumistavat synnyttävät elämäniloa, joka saa iäkkään ihmisen voimaan hyvin.
Mielen hyvinvoinnille on tärkeää elämän tarkoituksellisuuden havaitseminen.
Huomio voi olla lyhytaikaisissa onnen hetkissä ja kestävämmissä, syvää tyydytystä tuovissa elämään suhtautumisen tavoissa.
Elämän haurauden hyväksyminen on tärkeää samoin menneen ja jäljellä olevan ajan arvostaminen.
Ole armollinen itsellesi
Korkeassa iässä suhde elämään ja aikaan avartuu.
Puhutaan ikäkerrostumista, jotka ovat samanaikaisesti läsnä. Vähän kuten puun vuosirenkaat tai sipulin kerrokset.
Samoin ihmiset voivat kokea kuuluvansa sukupolvien ketjuun, olevansa osa sukupolvien helminauhaa ja ihmiskunnan taikka suvun jatkuvuutta.
Näiden kokemusten kautta elämän rajallisuus näyttäytyy uudessa valossa osana elämän jatkumoa.
Tarkoituksellisuutta löytyy arjesta ja läheltä, erityisesti läheisistä ihmissuhteista. Hengellisyys, tyytyväisyys ja iloisuus sekä terveys ja arjen sujuvuus ovat tekijöitä, joita eläkeikäiset mainitsevat elämän tarkoituksellisuuden kokemisen lähteinä. (Harvard Grant Study, maailman pisin seurantatutkimus.)
Kannattaa olla itsellensä armollinen, ei murehtia sitä, että jotain jäi ehkä tekemättä, vaan hyväksyä itsensä ja hyväksyä menneisyytensä.
Kun vaikkapa eläkeläisiltä itseltään on kysytty, mikä virkistää elämää, vastauksissa nousee esiin
muiden seuraan lähtemistä
monenlaista harrastamista
osallistumista
muiden kanssa yhdessä tekemistä ja toimimista
esiin nousevat myös liikunta ja ulkoilu.
Joku on kiteyttänyt asian sanomalla:
”Ei jäädä neljän seinän sisälle. Muiden kanssa ajatukset muuttuvat paremmiksi.”
Viisaasti sanottu.
Asenne auttaa
Lisäksi eläkeikäisten parissa esiin nostetaan läheisten ja ystävien kanssa keskusteleminen, kokemusten jakaminen ja kuulluksi tuleminen.
Eläkeikäiset itse painottavat oman asennoitumisen merkitystä.
Itseä pitää kuunnella ja omia arvoja noudattaa, mutta yhtä tärkeää on suhtautua asioihin rauhallisesti, kärsivällisesti ja myönteisesti.
Eläkeikäisten näkemyksissä korostuu yksilöllisyyden huomioimisen tärkeys: on olennaista löytää juuri itselle sopivia harrastuksia ja tehdä sellaisia asioita, jotka itseä kiinnostavat.
Liikkeelle lähtemisen motiiveista paras on tekemisestä ja toiminnasta saatava ilo, innostus ja virkistys.
Keskusteluissa eläkeikäisten kanssa nousee toistuvasti esiin huoli niistä, jotka syystä tai toisesta jäävät syrjään ja voivat huonosti.
Halu auttaa ja saada heikommassa asemassa oleville tukea on voimakas.
Nämä kaikki asiat sopivat hyvän elämän ohjenuoraksi kaikenikäisille.
Irti ikäsyrjinnästä
Ikävä kyllä kielteiset asenteet ja ennakkoluulot ikääntyneitä kohtaan heikentävät ikääntyneiden mielenterveyttä ja osallistumisen mahdollisuuksia.
Ikäsyrjinnästä on syytä päästä eroon.
Jokainen meistä haluaa elää mahdollisimman terveen elämän, siksi meidän täytyy edistää tervettä ikääntymistä. Haasteemme on terveydenhoidon riittävyyden ja laadun takaaminen ikäihmisten määrän kasvaessa.
Aktiivinen ikääntyminen on tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite ikääntyvissä yhteiskunnissa.
Julkisessa keskustelussa aktiivisella ikääntymisellä viitataan usein palkkatyön tekemiseen ja työmarkkinoille osallistumisen kannustamiseen.
Palkkatyöhön keskittyminen jättää varjoonsa sen, että aktiivinen ikääntyminen tarkoittaa muunlaista toimeliaisuutta, joka saattaa hyvinvointia ikäihmisille itselleen, heidän läheisilleen sekä yhteiskunnalle laajemmin.
Parinkymmenen vuoden kuluttua joka kuudes suomalainen on yli 75-vuotias.
Nyt 75-vuotiaita on Suomessa yli 600 000 ja jo neljän vuoden päästä 700 000.
Kun olin lapsi, niin oma äitini oli mielestäni ikivanha. Kun täytin kolmekymmentä, hän oli paljon nuorempi.
Minusta ongelma ei ole suomalaisten ikääntyminen, vaan se, että työikäisten määrä vähentyy ja lapsia syntyy aina vain vähemmän.
Kullan kallis terveys
Terveys on yksi tärkeimmistä asioista hyvän ikääntymisen rakentamisessa. Terveydenhuolto tärkeimpiä palveluitamme.
Ikääntyneiden osuudessa on kasvavia eroja eri kunnissa. Espoossa yli 65-vuotiaiden osuus on 15.1 prosenttia, Ilomantsissa osuus on 45,1 prosenttia.
Yli 65-vuotiaden osuus Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on 26,9 %, kun se Etelä-Savon hyvinvointialueella on 33 ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueella vain puolet 16,4 %.
Hämeenlinnassa 27,1 %, Forssassa 32,9 %, Riihimäellä 24 %.
Haasteet palvelujen turvaamisessa ovat suuret. Meillä Kanta-Hämeessä tilanne ei ole huonoin, mutta ei helppokaan.
Tuotamme palvelumme jo valmiiksi tehokkaasti, joten talouden tasapainottamisen haasteet eivät ole helppoja. Lisää haastetta on tuonut hallituksen tiukka linja hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitukseen.
Hintojen ja korkojen nousu rasittaa rankasti hyvinvointialueiden rahoituspohjaa. Laista tuleva velvoite tasapainottaa talous on tiukka ja sitä pitää noudattaa. Nopeat välineet ovat kuitenkin vähissä.
Lainaa ei saa ottaa, verotusoikeutta ei ole, maksut on säädelty ja työllisyyden ja palkkojen nousun tuomat kasvaneet verotulot eivät kerry hyvinvointialueille kuten kunnissa.
Vaikuttavuutta ja tuottavuutta voidaan nostaa ja sillä saadaan säästöjä, palveluketjuja parantaa, integraatiota syventää, ylimääräisistä tiloista voidaan hankkiutua eroon, teknologiaa voidaan hyödyntää entistä paremmin jne. Keinoja on, mutta ne eivät tuota heti.
Erityisen haasteelliseksi tilanteen tekee se, että tiedossa olevia jälkirahoituksia ei saa budjetoida etukäteen. Tämä tiukentaa tasapainottamisvelvoitetta.
Esimerkiksi tiedämme jo nyt, että hyvinvointialueiden alijäämät ovat noin 1,3-1,5 miljardia.
Valtio kattaa nämä jälkikäteen, mutta tulossa olevia rahoja saa budjetoida vuodelle 2025 vain noin 600 000 euroa?
Nämä kikkailut vaikeuttavat budjettien tekemistä ja ohjaavat voimavarat väärin kohdennettuihin nopeisiin säästöihin sen sijaan, että tekisimme rakenteellisia uudistuksia, jotka tuovat kestävää säästöä.
Ajattelen, että juuri nyt olisi hallitukselta fiksua pidentää tasapainovelvoitteen aikaa väliaikaisesti. Se mahdollistaisi paljon fiksummat säästöt.
Lumityöt on osa saavutettavuutta
Kuntien tehtävänä puolestaan on edistää iäkkäiden asukkaidensa hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
Ikäystävällinen kunta luo mahdollisuuksia hyvään elämään kuunnellen iäkkäiden asukkaittensa toiveita ja tarpeita heidän omannäköisensä elämän rakentamiseen.
Ikäihmiset hyödyntävät monipuolisesti kuntien tarjoamia palveluita. Ne eivät rajoitu ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka usein tuntuu, että juuri niistä puhutaan eniten.
Kunta vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia palveluita on tarjolla, miten helposti ne ovat saatavilla, kuinka lähellä ne sijaitsevat ja miten selkeästi ne muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Palveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa monin eri tavoin. Palvelut voivat sijaita fyysisesti lähellä, liikkua asiakkaiden luokse tai olla sähköisinä palveluina paikasta riippumattomia.
Tärkeää on varmistaa, että palvelut vastaavat iäkkäiden asukkaiden tarpeisiin ja ovat helposti käytettävissä tukien ikäihmisten mahdollisimman itsenäistä ja mielekästä elämää.
Se miten bussit kulkevat,
onko kävelyreiteillä tuoleja, joilla voi huilata
kuinka hyvin lumet luodaan teiltä ja jalankulun väyliltä ei ole yhdentekevää.
Miten osaan olla vanha
Äidit eivät synnytä veronmaksajia, vaan vauvoja.
Hyvinvointivaltion idea on, että me kaikki osallistumme kustannusten maksamiseen ja me kaikki hyödymme silloin, kun apua tarvitsemme.
Siksi on tärkeää, että talouden tasapainottaminen tehdään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla.
Suomessa on vallinnut yhteinen näkemys siitä, että kannamme yhdessä laajaa sosiaalista vastuuta.
Hyvinvointivaltion verotus, tulonjakopolitiikka, sosiaaliturva ja palvelut ovat yhdessä toimineet liisterinä, jossa olemme kaikki kiinni.
Nyt tämä yhteys uhkaa murentua. Kun säästöjä etsitään ja taloutta tasapainotetaan on toimet asetettava kunkin kantokyvyn mukaan.
Sama koskee palveluita. Niitä on järjestettävä ihmisten tarpeen mukaan.
Hyvät kuulijat, Eeva Kilpi on kysynyt ”Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori? ”
Ehkä olemista helpottaa se, sanotaan:
Kun ihminen on kahdenkymmenen, hän tietää kaiken. Ollessaan kuudenkymmenen hän toivoo, että olisi jotain, mitä hän todella tietäisi.
Hyvät ystävät, joku viisas on sanonut, että
”Ruumiin rapistuminen on vanhenemisen haittapuoli, mutta suuret edut iän karttumisesta ovat lisääntynyt älykkyys ja ymmärrys asioista, itsevarmuuden ja omanarvontunteen lisääntyminen. Niitä en kuitenkaan vaihtaisi vetreämpään ruumiiseen.”
Kaikkea emme voi koskaan tietää, mutta sen tiedämme, että kaikkina aikoina on syytä elää täysillä.
(Puheenvuoroni Eläkeläisten hyvinvointia koskevassa seminaarissa Hämeenlinnassa 12.12.2023)