”Liisankadulla samassa talossa
kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike
on mun kotini
vessa, vesiposti, keittokomero ja huone.”
Vessa vesiposti keittokomero olivat laulussa naapurin kanssa yhteiset ja huoneessa asui kuusi ihmistä. Muistan laulun lapsuuden rallatuksista ja ihmettelin, mikä ihme se vesiposti oikein on. Mietin lapsena, miten vettä voi lähettää kirjekuoressa.
Pentti Saarikosken runo kuvaa hyvin elämisen arkea 1960-luvun Helsingissä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikaan. Voimakas kaupungistuminen ja maaltamuutto lisäsivät asuntopulaa.
Oma vesihana ja kylpyhuone olivat monille saavuttamaton haave ja isotkin perheet asuivat ahtaasti jopa yhdessä huoneessa.
Itselleni hanasta tuleva lämmin vesi oli niin kova juttu, että kolmen vanhana kieltäydyin menemästä isovanhemmilleni kylään. Pelkäsin menettäväni hanasta tulevan lämpimän veden.
Olimme asuneet heidän rintamamiestalonsa yläkerrassa elämäni ensimmäiset vuodet. Muutimme omaan taloon, jonne tuli lämmin vesi. Pelkäsin, että kyläilyn sijaan palaamme takaisin vanhaan kotiimme, jossa hanavedellä ei voinut lutrata.
Nykyisin ajattelemme laajasti, että hyvä asuminen kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin.
Asumisessa ei ole kyse vain asunnosta, vaan ihmisten kodeista. Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Omannäköiseensä kotiin.
Asumistuki luotiin aikanaan siksi, että lapsiperheet voisivat asia kelvollisesti. Tuo tavoite pitää yhä. Ilman omaa, kohtuuhintaista kotia muu elämä, kuten työssäkäynti tai perheen perustaminen, on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta.
Seinät ei riitä kodiksi
Asuntopolitiikka ei ole vain seinien rakentamista, vaan sillä on monia tärkeitä tavoitteita. Asuntopolitiikalla tuetaan elinkeinopolitiikkaa, työvoiman liikkumista ja sillä vaikutetaan ilmastoon ja ympäristöön sekä vahvistetaan tai heikennetään yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Monipuolinen asuntopolitiikka vähentää eriarvoista yhteiskuntakehitystä ja lisää yhteisöllisyyden tunnetta.
Asuntopolitiikka on siirtynyt yhä enemmän markkinaehtoiseksi. Ja monen perheen tuloista asunto syö kohtuuttoman osan.
Meillä tuettiin pitkään omistusasunnon hankintaa verotuksen korkovähennyksillä, mutta nollakorkojen aikaan tuki kävi tarpeettomaksi. Eikä omistamisen tuki muutoinkaan ole perusteltua.
Se, että omistusasumisen tuki on poistunut ei tarkoita, että pienituloisten vuokra-asujien tuki voitaisiin romuttaa. Sitä tarvitaan yhä ihmisten vuoksi, mutta myös työllisyyden vuoksi. Asumisen tukeen kuuluu se, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista tuetaan valtion toimesta.
Nuorten aikuisten kohdalla vuokra- asumisen suosio on kasvanut. Kyse on osin siitä, että asunnot ovat kalliita juuri siellä, missä työpaikkoja on monipuolisimmin tarjolla.
Jos edellytämme työvoimalta liikkuvuutta työn perässä meidän on edellytettävä valtiovallalta toimivaa asuntopolitiikkaa liikkuvuuden turvaamiseksi.
Pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa
Asuntopoliittiset toimet ja niiden vaikutukset näkyvät usein asuntomarkkinoilla vasta pitkällä aikavälillä. Asuntomarkkinoiden haasteisiin vastaaminen vaatii johdonmukaista, aktiivista ja pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. On kiinnitettävä huomiota eri seutujen kokonaisvaltaiseen kehitykseen niin yhdyskuntarakenteen eheyden ja toimivuuden, ilmastopoliittisten tavoitteiden kuin monimuotoisten sosiaalisesti kestävien asuinalueiden näkökulmasta.
Suomessa asumiseen ja asuntomarkkinoihin vaikuttavat erityisesti kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja digitalisaatio ja se mihin työpaikat syntyvät. Asuntomarkkinoiden alueellinen polarisoituminen ja erityisesti suurten kaupunkiseutujen asuinalueiden eriytyminen ovat voimistuneet.
Kotitalouksien velkaantuminen, nuorten heikentyvä asema asuntomarkkinoilla ja asumisen kalleus erityisesti pääkaupunkiseudulla tuovat haasteita asuntomarkkinoille.
Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen, valtion asuntorahaston aseman säilyttäminen ja vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä asuntopolitiikassa. Asuntorakentaminen on viisasta taantuman taittamista.
Kodilla on iso merkitys elämänlaatuun ja sujuvaan arkeen. Koti on toiseksi tärkein onnellisuuden lähteemme heti terveyden jälkeen.
Onni on hyvä koti
Millaiset kodit tekevät meidät onnellisiksi? Eniten ns. kotionnellisuutta lisääviä asioita olivat turvallinen ja rauhallinen sijainti sekä oma tila ja rauha. Nämä nousivat Asuntosäätiön tutkimuksessa jopa asuinkumppaneiden edelle. Kodin koko ja toimivuus ovat tekijöitä.
Työpaikkojen tarjonta ja edulliset asunnot eivät aina ole samassa paikassa. Suomen väestönkasvu keskittyy suuriin kaupunkikeskuksiin. Rakennemuutos ja työpaikkojen keskittyminen kaskukeskuksiin edellyttäisi usein asuinpaikan muutosta.
Asuntojen puute erityisesti metropolialueella on työvoiman liikkuvuuden ja näin talouskasvun jarru. Suomessa olisi yli 100 000 työllistä enemmän, jos avoimiin työpaikkoihin löytyisi tekijöitä. Kohtuuhintaiset asunnot ovat välttämätön edellytys työvoiman liikkuvuudelle, saatavuudelle ja sitä kautta työllisyydelle.
Pienet palkat ja kalliit vuokrat lisäävät yhteiskunnan asumistukimenoja. Vastaus ongelmaan ei ole asumistuen leikkaus. Se synnyttää työssäkäyvän köyhälistön ja tekee esimerkiksi osa-aikatyön vastaanottamisen vaikeaksi. Vastaus on runsaampi laadukas vuokra-asuntotuotanto. ARA-tuotannon lisääminen ja tukeminen pitkällä korkotuella auttaa tilannetta.
Asuntopolitiikka on koko Suomen asia
Kohdennettuja toimia tarvitaan myös siellä missä väki vähenee, koska asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Arvonsa menettäneet asunnot vaikeuttavat työn perässä muuttamista ja ikääntyneiden mahdollisuutta muuttaa haja-asutusalueilta palveluiden lähelle kaupunkiin.
Asumistukeen on suunnitteilla merkittäviä leikkauksia. Mallia on syytä harkita tarkkaan. Suuret leikkaukset saattavat viedä työllisyyden näkökulmasta ojasta allikkoon, jos leikkaus estää ihmisiä elämästä ja asumasta siellä, missä työtä on runsaimmin tarjolla.
Matalapalkka-aloilla asumistuki on välttämätön, jotta ihmiset voivat asua siellä, missä töitä on. Toimivat työmarkkinat vaativat liikkuvaa työvoimaa. Kyse on ammatillisesta liikkuvuudesta ja maantieteellisestä liikkuvuudesta.
Työmarkkinoiden joustavoittamisesta puhutaan paljon. Liian usein ajattelöaan, että se koskee vain työntekijän ja työnantaja suhdetta tai sosiaaliturvan kannustavuutta. Perusasia unohtuu. Työssäkäyvillä ihmisellä on oltava kohtuuhintainen koti, josta pääsee työpaikalle.
”Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään,
sitä minimimäärää sittenkään,
osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään. ”
Leevi and the Leavingsin laulu kuvaa hyvin sitä, että pienellä palkalla on vaikea päästä kiinni omaan asuntoon. Määräaikaiset työsuhteet on yhä monen kohdalla este lainan saannille, vaikka tulot olisivat kohtuullisen hyvätkin. Paremmalla asuntopolitiikalla voidaan varmistaa jokaiselle suomalaiselle kohtuuhintainen koti.
Asuntopolitiikalla yhteiskunnan jakautumista vastaan
Asumisen hinta puhuttaa ihmisiä jatkuvasti. Sekä vuokra- että omistusasumisen kustannukset ovat nousseet viimevuosina muun muassa korkojen, energian hinnan ja tonttivuokrien kallistumisen myötä etenkin kasvukeskuksissa.
Asumisen hinnan noustessa asumisen segregaatio voimistuu. Korkeasti koulutetut, hyvätuloiset keskittyvät asumaan tietyille alueille ja usein palvelut keskittyvät näille samoille alueille.
Segregaatiota on ehkäistävä ja erilaisia asumismuotoja on sekoitettava keskenään. Omistusasuminen keskittyy ilman suunnitelmallisuutta helposti vain tiettyihin kaupunginosiin ja johtaa kaupunkien sisäisen eriarvoisuuden kasvuun. Asuinalueiden eriytymistä on hillittävä pitämällä huolta asuinalueiden viihtyisyydestä ja ympäristöstä.
Puhuin kymmenen vuotta täyttävän KOVAn Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat ry:n juhlassa tiistaina. Blogi on kirjoitettu puheestani.